Lausunto tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnöstä

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS

Kuopio 6.5.2004
Nro 67

Oikeusministeriölle

Viite: Oikeusministeriön kirje 24.2.2004
Asia: Lausunto tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnöstä (2003:3)

Hovioikeudella ei sille varatun riittämättömän ajan vuoksi ole ollut mahdollisuutta kaikilta osin perehtyä viitekirjelmässä mainittuun asiaan sen tärkeyden edellyttämällä tavalla.

Hovioikeus esittää käytettävissä olleen ajan puitteissa valmisteltuna lausuntonaan seuraavaa.

Viitekirjelmässä on todettu, että lausunnonantajat voivat rajata oman lausuntonsa vain johonkin määrättyyn mietinnön jaksoon. Hovioikeus on rajannut lausuntonsa jäljempänä mainittuihin tärkeäksi katsomiinsa jaksoihin.

IX OSAAMINEN JA AMMATTITAITO

2. Tulevaisuuden tuomioistuimissa tarvittava osaaminen ja ammattitaito

2.2. Tuomareiden erikoistuminen

Hovioikeus katsoo, että komitean kannanotto erikoistuneiden tuomareiden tarpeellisuudesta on oikeansuuntainen. Tuomareiden erikoistumisen voidaan arvioida parantavan lainkäytön laatua, minkä lisäksi erikoistumisesta saattaa olla hyötyä työn järjestämisen kannalta. Tämä kehityssuunta edellyttäisi riittävän suuria tuomioistuinyksikköjä. Tuomareiden ammattitaidon säilyttämisestä olisi huolehdittava esimerkiksi tehtäväkierron avulla.

Hovioikeus suhtautuu pidättyvästi erikoistuomareiden virkojen perustamiseen. Kuten komitean mietinnössäkin on todettu (X 1.3), tavoitteena on erityistuomioistuinten vähentäminen. Tähän suuntaukseen nähden erikoistuomareiden virkojen perustaminen ei ole perusteltua.

2.3. Kansliahenkilöstön osaaminen ja ammattitaito

Hovioikeus hyväksyy komitean kannanoton siitä, että kansliahenkilökunnan osaamista ja ammattitaitoa tulee kehittää. Menettelysäännösten uudistuessa kansliahenkilökunnan koulutus on erityisen tärkeää hovioikeuden näkökulmasta. Komitean mietinnössä esitetyt koulutushankkeet ovat oikeansuuntaisia.

3. Tuomioistuintyön muutokset ja esittelijäjärjestelmä

3.2. Esittelijäjärjestelmästä luopuminen

Komitean kannanotossa on todettu, että esittelijäjärjestelmästä on aihetta luopua. Komitean mietinnössä ei ole lainkaan tuotu esille esittelijäjärjestelmän hyviä puolia. Sen vuoksi hovioikeus toteaa, että nykyinen esittelijäjärjestelmä toimii hyvin. Esittelijöiden merkitys asioiden valmistelussa ja päätösluonnosten tekemisessä on huomattava. Esittelijän virka on lisäksi erinomainen koulutuspaikka tuomarin tehtäviä ajatellen. Esittelijät ovat myös nopeasti saatavissa olevia sijaistuomareita sekä hovioikeuksiin että käräjäoikeuksiin. Hovioikeus korostaa, että esittelijäjärjestelmä lisää hovioikeuden määrällistä ratkaisukapasiteettia ja lyhentää asioiden käsittelyaikaa. Rajattoman muutoksenhakuoikeuden vallitessa on erittäin todennäköistä, että hovioikeuden ratkaisukapasiteetti alenee, mikäli esittelijäjärjestelmästä luovutaan.

Komitean mietinnössä on vaihtoehtona esitetty järjestelmä, jossa tuomarin virkoja lisättäisiin ja esittelijät korvattaisiin avustavilla lakimiehillä. On pelättävissä, että avustavien lakimiesten motivaatio ja työhön sitoutuminen olisi heikkoa, koska avustavat lakimiehet eivät osallistuisi päätöksen tekemiseen samalla tavoin kuin nykyiset esittelijät.

Hovioikeus katsoo, ettei esittelijäjärjestelmästä ole komitean mietinnössä esitetyistä syistä aihetta luopua. Esittelijäjärjestelmää on kuitenkin kehitettävä edelleen siten, että esittelijä osallistuisi pääsääntöisesti valmistelua edellyttävien vaikeiden tai laajojen asioiden käsittelyyn. Hovioikeuden jäsenet voivat myös ilman esittelijää ratkaista asioita. Tämä menettely on jo käytössä ja sitä voitaisiin edelleen kehittää.

Lisäksi hovioikeus toteaa, että esittelijänvirkojen tulisi olla vakinaisia virkoja. Monet esittelijät ovat määräaikaisessa virassa useita vuosia. Valtionhallinnossa on yleisemminkin pyrkimys vakinaistaa määräaikaisia virkoja.

Hovioikeus viittaa valmisteluorganisaation kehittämisen osalta Ruotsissa joulukuussa 2003 valmistuneen mietinnön (SOU 2003:102) En öppen domarrekrytering kohtaan 7.3.3 Föredragandebehoven i hovrätt och kammarrätt.

4. Tuomarin tehtävään oppiminen

4.6. Työssä oppiminen ja työyhteisöjen kehittäminen

Hovioikeus hyväksyy komitean mietinnössä esitetyt kehityslinjat työssä oppimisen tukemiseksi. Tehtäväkiertoa ja virkamiesvaihtoa on aihetta edistää. Lisäksi hovioikeus hyväksyy komitean mietinnössä esitetyt kehityslinjat tuomioistuimen kehittämistyöstä ja pitää erityisesti tuomarien, asianajajien ja syyttäjien yhteisiä kehittämishankkeita oikeansuuntaisina.

5. Tuomareiden nimittäminen

5.4. Monipuolisuutta tuomareiden kokemustaustaan

Hovioikeus toteaa komitean mietinnössä esitetyn tavoitteen siitä, että tuomariksi nimitettävillä olisi monipuolinen työkokemus ja että tuomareiksi nimitetään myös tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelta, olevan oikeansuuntainen. Hovioikeus kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tuomarin vaativaan työhön kouluttautuu parhaiten tuomarin tehtävien hoitamisella. Tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelta tulevien henkilöiden nimittämiseen tuomareiksi tulee suhtautua myönteisesti, mutta tällaisten henkilöiden nimittäminen ei kuitenkaan saisi olla keskeinen tavoite. On myös vaikeaa nähdä, miten tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelta nimittäminen parantaisi tuomioistuinlaitoksen luottamusta ja arvostusta.

5.5. Kehittämisvaihtoehtoja tuomarikunnan taustan monipuolistamiseksi

5.5.3. Kiintiömalli

Hovioikeus katsoo, ettei kiintiömallia ole pidettävä asiallisena.

X TUOMIOISTUINORGANISAATIO

1. Yleisiä linjauksia tuomioistuinorganisaation kehittämisestä

1.3. Erityistuomioistuimet

Hovioikeus yhtyy komitean kannanottoon siitä, että uusien erityistuomioistuimien perustamiseen tulisi suhtautua pidättyvästi. Ensisijaisesti olisi kehitettävä yleisten tuomioistuinten toimintaedellytyksiä siten, että myös erityisosaamista vaativat asiat voitaisiin käsitellä yleisessä tuomioistuimessa tai yleisessä hallintotuomioistuimessa.

Joissain asiaryhmissä asian käsitteleminen erityistuomioistuimessa on kuitenkin perusteltua. Esimerkiksi työtuomioistuimessa ja markkinaoikeudessa käsiteltävät asiat kohdistuvat selkeästi erilliseen ja erityisasiantuntemusta edellyttävään oikeusjärjestyksen osa-alueeseen. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla asioiden käsitteleminen yleisissä tuomioistuimissa. Vakuutusoikeuden yhdistäminen yleisiin hallintotuomioistuimiin tulisi selvittää. Toisaalta vakuutusoikeuden itsenäistä asemaa puoltaa vakuutusoikeudessa käsiteltävien asioiden suuri määrä.

Hovioikeus hyväksyy komitean näkemyksen vakuutusoikeuden kokoonpanojen kehittämisestä siten, että intressitahojen ehdottamista sivutoimisista jäsenistä luovuttaisiin. Erityisasiantuntemuksen hankkiminen todistelulla tai asiantuntijoiden kuulemisella olisi omiaan edistämään oikeudenkäynnin avoimuutta.

1.4. Erityiskokoonpanot yleisissä tuomioistuimissa sekä vakuutusoikeuden lääkärijäsenet

Oikeudenkäynnin avoimuutta tulisi edistää paitsi erityistuomioistuimissa myös yleisissä tuomioistuimissa ja yleisissä hallintotuomioistuimissa. Hovioikeus hyväksyy komitean esittämän tavoitteen asiantuntijajäsenten vähentämisestä tuomioistuinten kokoonpanoissa. Ensisijaisesti erityistä asiantuntemusta edellyttävä tieto olisi hankittava todistelun kautta, jotta asianosaiset voisivat kuulla asiantuntijaa. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa todistelun tarpeettomaan paisuttamiseen. Tuomioistuimen kokoonpanoon kuulumattomien asiantuntijoiden käyttämistä voitaisiin lisätä. Hovioikeus pitää tarpeellisena uudenmuotoisten asiantuntijoiden kuulemis- ja osallistumismallien selvittämistä.

Hovioikeus yhtyy komitean mietinnössä esitettyyn näkemykseen siitä, että sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsitteleminen kokoonpanossa, johon kuuluu sotilasjäseniä, on otettava perusteellisesti selvitettäväksi. Tuomioistuimen puolueettomuus ja asioiden laatu huomioon ottaen olisi aihetta selvittää, onko mainittuja asioita käsittelevässä tuomioistuimen kokoonpanossa tarpeellista olla mukana sotilasjäseniä.

2. Käräjäoikeuksien koko ja määrä

2.5. Tulevaisuuden käräjäoikeusorganisaatio

Hovioikeus hyväksyy komitean mietinnössä esitetyn tavoitteen käräjäoikeuksien yksikkökoon kasvattamisesta. Käräjäoikeusyksikön tuomarien lukumäärä voisi olla 8 - 10 tuomaria. Käräjäoikeuden tuomareiden ammattitaidon ja erikoistumisen kehittäminen edellyttää, että käräjäoikeuden yksikkö on riittävän suuri. Myös käräjäoikeuksien aseman vahvistaminen ja vahvennettujen kokoonpanojen käyttämisen lisääminen edellyttävät suurempia yksikköjä. Mainittua pienemmille käräjäoikeuksille voi kuitenkin olla pitkien etäisyyksien vuoksi tarvetta harvaan asutuilla alueilla. Hovioikeus katsoo, että 4 - 5 tuomaria on kuitenkin ehdoton alaraja käräjäoikeusyksikön tuomarien lukumääräksi. Toisaalta on huomattava, että työskentely erityisen suuressa käräjäoikeusyksikössä saattaa yhtenäisen toiminnan kannalta olla ongelmallista.

Käräjäoikeuden sivukanslian ja sivuistuntopaikan ylläpitäminen saattaa joissain tapauksissa haittapuolista huolimatta pitkien välimatkojen vuoksi olla tarpeellista. Asianosaisten ja tuomioistuinten jäsenten turvallisuus on tällöinkin pystyttävä takaamaan.

Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuksien yksikkökoon suurentaminen olisi suunniteltava tapahtuvan pitkällä aikavälillä niin sanotun luonnollisen poistuman kautta.

3. Hovioikeuksien asema oikeusastejärjestyksessä

3.2. Mahdollisuuksia muutoksenhakujärjestelmän kehittämiseen

Erityismenettely näytöltään laajoille ja monimutkaisille asioille

Hovioikeus pitää tavoiteltavana sitä, että lainkäytön painopiste olisi entistä enemmän käräjäoikeuksissa. Käräjäoikeuksien asemaa voisi vahvistaa esitetyllä tavalla vahvennetun kokoonpanon käyttämisen lisääminen. Käräjäoikeuksien tulee edelleen kehittää tuomioiden perustelemista. Nämä seikat saattavat osaltaan vaikuttaa myös siten, että valitusten määrät vähenisivät. Käräjäoikeuksien ratkaisutoiminnan tasoa ja sitä kautta luottamusta käräjäoikeuden ratkaisujen oikeellisuuteen lisäisi myös oikeudenkäyntiavustajien ammattitaidon kohentaminen. Sen sijaan hovioikeus suhtautuu kriittisesti muutoksenhakuoikeuden rajoittamiseen.

Hovioikeus katsoo, että erityismenettely, jossa näytöltään laajoissa ja vaikeissa asioissa haettaisiin valituslupaa suoraan korkeimmalta oikeudelta, ei ole aiheellinen. Kriteerien asettaminen erityismenettelyä edellyttäville asioille olisi vaikeaa. Lähtökohtana on pidettävä, kuten komitean mietinnössäkin todetaan, että korkeimman oikeuden ensisijainen tehtävä on prejudikaattien antaminen. Korkeimman oikeuden ensisijaisen tehtävän hoitaminen tai todellisen valitusoikeuden käyttämisen mahdollisuus saattaisivat vaarantua, jos näytöltään laajoissa ja vaikeissa asioissa haettaisiin valituslupaa suoraan korkeimmalta oikeudelta. Olisi myös yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista, jos näytöltään laajoissa jutuissa muutoksenhaku olisi rajoitetumpaa kuin pienemmissä asioissa.

Muutoksenhakurajoitukset näyttöratkaisuun

Hovioikeus katsoo, että muutoksenhakuoikeutta näyttöratkaisuun ei tule rajoittaa. Suomalainen oikeusjärjestelmä edellyttää, että jokaisella on asiasta riippumatta ainakin kerran oikeus valittaa viranomaisen ratkaisusta. Hovioikeudella tulee kuitenkin olla riittävät keinot päättää siitä menettelystä, millä valitus tutkitaan. Tämä yhdessä vahvan käräjäoikeusmenettelyn kanssa riittäisi tarkoituksenmukaiseen prosessiin pääsemiseksi. Lisäksi hovioikeus toteaa, että oikeus- ja näyttökysymysten erottaminen voi olla tulkinnanvaraista. Muutoksenhakurajoitus näyttökysymykseen saattaa senkin vuoksi olla oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista.

Ennakkoratkaisupyyntö korkeimmalta oikeudelta ja ohivalitusmahdollisuus

Hovioikeus viittaa 27.2.2003 annettuun lausuntoon nro 30 muutoksenhakutoimikunnan jatkomietinnöstä (2002:8).

Hovioikeuksien tuomiopiirit, määrä ja alueellinen sijoittuminen

Hovioikeus ei ota tässä yhteydessä kantaa hovioikeuksien tuomiopiirirajoja koskevaan kysymykseen.

XII TUOMIOISTUINLAITOKSEN KESKUSHALLINTO

3. Keskushallinnon nykytila

3.3. Hovioikeuksien hallinto/valvontatehtävät

Hovioikeus kannattaa komitean mietinnössä esitettyä tavoitetta nykyistä aktiivisemman yhteistyön kehittämiseksi eri oikeusasteiden ja jopa eri lainkäyttölinjojen välillä. Yhteistyöllä, esimerkiksi erilaisilla laatuhankkeilla, olisi myönteinen vaikutus lainkäytön laatuun sekä tuomioistuinten yleisen toiminnan ja menettelytapojen järjestämiseen.

Hovioikeus yhtyy komitean kannanottoon siitä, että hovioikeuksien käräjäoikeuksiin kohdistamaa tarkastustoimintaa olisi syytä harkita uudelleen. Nykymuotoisen tarkastustoiminnan lakkauttamista olisi harkittava tai tarkastustoimintaa on syytä ainakin kehittää.

3.4. Tulosohjausjärjestelmä

Hovioikeus komitean mietinnössä esitetyistä syistä katsoo, että tulosohjausjärjestelmä soveltuu huonosti tuomioistuimiin. Tulosohjausjärjestelmä on keskeisin mietinnössä esille tuoduista tuomioistuimien riippumattomuuden kannalta ongelmallisista seikoista. Tuomioistuimille on kehitettävä niille paremmin soveltuva laadunmittaus- ja resurssienjakojärjestelmä riippumatta siitä, minkälaista keskushallintomallia ryhdytään kehittämään. On välttämätöntä, että tulosohjausjärjestelmän kehittämisessä on mukana tuomioistuinlaitoksen edustajia.

6. Keskushallintoa koskevat tavoitteet ja kehittämisvaihtoehdot

6.3. Keskushallinnon kehittämisvaihtoehtoja

Komitean kannanotossa on ollut esillä komitean enemmistön kannattama oikeusministeriöstä erillinen keskushallintoyksikkömalli sekä komitean vähemmistön kannattama malli, jossa parannettaisiin nykyistä järjestelmää siten, että oikeusministeriöön perustettaisiin erillinen tuomioistuinlaitoksen kehittämisyksikkö.

Hovioikeus kannattaa komitean enemmistön mielipidettä siitä, että tuomioistuinlaitoksen keskushallintoa tulisi kehittää oikeusministeriöstä erillisen keskushallintoyksikkömallin pohjalta. Hovioikeus katsoo, että tärkein oikeusministeriöstä erillistä keskushallintoyksikkömallia puoltava seikka on se, että erillinen keskushallinto korostaisi tuomioistuinlaitoksen riippumattomuutta muista viranomaisista. Riippumattomuuden kannalta on olennaista, että tuomioistuimet myös näyttävät riippumattomilta ulospäin. Tämän voidaan arvioida lisäävän luottamusta tuomioistuimiin. Oikeusministeriöstä erillinen hallintomalli korostaisi myös tuomioistuinten itsenäisyyttä ja saattaisi vaikuttaa myönteisesti siihen, että resursseja ohjautuisi määrällisten tavoitteiden ohella nykyistä enemmän myös tuomitsemistoiminnan laadun kehittämiseen.

Keskushallintoyksikkömallin kehittämisessä on ehdottoman tärkeää, että tuomareilla on vahva edustus sen johtamisessa. Tämä palvelisi tuomioistuinlaitoksen erityistarpeita, esimerkiksi ammattituomareiden koulutustarpeita, nykyistä paremmin ja edistäisi tuomioistuinlaitoksen yhtenäisyyttä.

Toisaalta on huomattava, että nykyisestä järjestelmästä kehitetty oikeusministeriövetoinen hallintomalli saattaisi olla kustannuksiltaan halvempi kuin oikeusministeriöstä erillinen virasto. Lisäksi erillinen keskushallintoyksikkömalli saattaisi luoda päällekkäistä hallintoa. Tämä olisi kuitenkin vältettävissä tarkoituksenmukaisella tehtävänjaolla oikeusministeriön ja tuomioistuimien keskushallintoyksikön välillä.

Punnittaessa oikeusministeriöstä erillisen keskushallintoyksikkömallin hyviä ja huonoja puolia hovioikeus katsoo, että erityisesti tuomioistuimen riippumattomuus huomioon ottaen oikeusministeriöstä erillistä keskushallintoyksikköä koskevat puoltavat seikat ovat painavampia kuin esille tuodut huonot puolet.

Hovioikeudenlaamanni Jorma Lumiala

Kansliapäällikkö Riitta-Liisa Rautsi

LIITE Hovioikeudenneuvos Olavi Snellmanin eriävä mielipide

Komitean mietintö löytyy oikeusministeriön verkkosivuilta osoitteesta www.om.fi/23391.htm

Hovioikeuden etusivulle

Lausunnot-sivulle

Päivitetty 10.5.2004