THO:2004:1

Oikeusapu - Velvollisuus korvata valtiolle sen varoista oikeusapulain nojalla maksettavia kustannuksia

Antopäivä: 1.9.2004
Diaarinumero: R 03/2579
Ratkaisunumero: 2313

IKAALISTEN KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU 1.10.2003

Rikosasiassa oli sekä asianomistaja A:lle että vastaaja B:lle myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta ja määrätty oikeudenkäyntiavustaja. Käräjäoikeus oli tuominnut B:n yhteiseen vankeusrangaistukseen kahdesta pahoinpitelystä ja velvoittanut hänet suorittamaan asianomistajalle vahingonkorvausta. Käräjäoikeus oli lisäksi velvoittanut B:n korvaamaan valtiolle A:n avustajalle valtion varoista maksetun palkkion 677,10 euroa.

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO

Vaatimukset hovioikeudessa

B valitti hovioikeuteen ja vaati muun muassa, että syyte ja A:n korvausvaatimus toisen pahoinpitelyn osalta hylätään, että vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi tai hänet tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen asemesta yhdyskuntapalveluun ja että tuomittuja vahingonkorvauksia alennetaan. Vielä B vaati, että A:n oikeudenkäyntiavustajalle valtion varoista maksettu palkkio jätetään sen vahingoksi, koska B:n taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen hänen velvoittamisensa korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut kustannukset oli kohtuutonta.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus ratkaisi otsikossa mainitun kysymyksen vahvennetussa istunnossa. Perusteluinaan hovioikeus lausui:

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko valtion varoista maksetut puheena olevat kustannukset jättää kokonaan tai osittain valtion vahingoksi ja millä edellytyksillä näin voidaan mahdollisesti menetellä.

Sekä asianomistaja A:lle että vastaaja B:lle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta ja heille on määrätty oikeudenkäyntiavustaja. B on hävinnyt asian.

Oikeusapulain 22 §:n mukaan jos oikeusavun saajan vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, hänet on velvoitettava korvaamaan vastaavasti valtiolle sen varoista tämän lain nojalla asiassa maksettaviksi määrätyt kustannukset. Saman periaatteen sisältävä säännös oli ennen oikeusapulakia voimassa olleessa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:ssä. Tässä lainkohdassa oli kuitenkin lisäksi säännös, jonka mukaan korvaus voitiin jättää tuomitsematta tai sen määrää alentaa, jos korvausvelvollisuus asianomaisen taloudellisiin oloihin nähden olisi muodostunut kohtuuttomaksi.

Vakiintunut oikeuskäytäntö oli maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain aikana sellainen, että nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa valtion varoista maksetut kustannukset jätettiin säännönmukaisesti sen vahingoksi. Oikeusapulaissa ei ole korvausvelvollisuutta valtiolle sovittelemaan oikeuttavaa säännöstä. Hovioikeuden käsityksen mukaan tämä osoittaa, että korvausvelvollisuudessa on oikeusapulain voimaantulemisen myötä tapahtunut lainmuutos. Tälle näkemykselle on saatavissa tukea myös oikeusapulain esitöistä. Tältä osin hovioikeus viittaa oikeusapulakia koskevaan hallituksen esitykseen ( HE 82/2001 vp s. 111 ). Oikeusapulain mukaan korvauksen sovittelu ei ole enää mahdollista.

Korvausvelvollisuuden sovittelu saattaa kuitenkin käydä päinsä muiden asiassa sovellettavien säännösten perusteella. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan velvollisuudesta korvata vastaajan oikeudenkäyntikulut ja hänen oikeudestaan saada vastaajalta korvaus sellaisista kuluista on soveltuvin osin voimassa mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään. Tämän viittaussäännöksen perusteella oikeudenkäymiskaaren sanotussa luvussa olevat oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta kohtuullistuttamaan oikeuttavat säännökset voivat tulla noudatettaviksi myös rikosjutussa.

Tuomioistuin voi viran puolesta soveltaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8b §:ää. Tämän mukaan jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää.

Hovioikeus toteaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8b §:n soveltamisesta yleensä, että sanotun luvun mukaan vahvana pääsääntönä on velvoittaa asian hävinnyt asianosainen korvaamaan vastapuolelle tällä asiassa olleet oikeudenkäyntikulut. Luvun 8 b § on tästä poikkeus ja sitä voidaan käyttää vain poikkeustapauksissa. Tämä on todettu myös voimassaolevan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun esitöissä ( ks. HE 107/1998 vp s. 20 ). Jotta 8b §:ää voitaisiin soveltaa tulee kaikkien lainkohdassa lueteltujen sovittelun edellytysten olla olemassa. Tämä ilmenee paitsi lakitekstin sanamuodosta myös sanotusta hallituksen esityksestä ( ks. HE 107/1998 s. 21 ). Asianosaisen varallisuusolot, jotka hallituksen esityksen mukaan sisältyvät käsitteeseen asianosaisen asema ( HE 107/1998 vp s. 21 ), eivät siten yksinään - ovat ne miten huonot tahansa - oikeuta korvausvelvollisuuden alentamiseen. Asianosaisen asema on aina kytkettävä oikeudenkäyntiin johtaneisiin seikkoihin ja asian merkitykseen. Hovioikeus pitää selvänä, että asian voittanut asianosainen voidaan 8b §:n perusteella määrätä kärsimään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan myös kokonaan.

Hovioikeus toteaa oikeudenkäyntiin johtaneiden seikkojen merkityksestä, että eräitä poikkeuksia lukuunottamatta rikosvastuu toteutetaan nostamalla tuomioistuimessa syyte ja tuomioistuimen langettavalla tuomiolla. Rangaistustuomion antamiseen päättyneessä oikeudenkäynnissä voidaan hovioikeuden käsityksen mukaan siten vain harvinaisissa poikkeustapauksissa katsoa oikeudenkäyntiin johtaneiden seikkojen puoltavan korvausvelvollisuuden sovittelemista.

Harkitessaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8b §:ssä mainittujen edellytysten merkitystä tutkittavana olevassa asiassa kokonaisuutena hovioikeus katsoo, ettei B:n velvoittaminen suorittamaan valtiolle sen varoista oikeusapulain säännösten nojalla maksettaviksi määrätyt kustannukset ole ilmeisen kohtuutonta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus velvoitti B:n korvaamaan valtiolle A:n oikeudenkäyntiavustajalle hovioikeudessa sen varoista maksetun palkkion ja kulut.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Palaja, hovioikeudenlaamanni Kilpi sekä hovioikeudenneuvokset Nikula, Kyllästinen, Ikola (eri mieltä), Saarnilehto (eri mieltä) ja Suomi (eri mieltä). Esittelijä Leena Mikkonen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Viskaali Mikkonen:

Hovioikeus lausunee perusteluinaan ja tuomiolauselmanaan seuraavaa:

Korvausvelvollisuus valtiolle

Perustelut

Oikeusapulain 22 §:n mukaan, jos oikeusavun saajan vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain, hänet on velvoitettava korvaamaan vastaavasti valtiolle sen varoista oikeusapulain nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan asianomistajan oikeudesta saada korvaus oikeudenkäyntikuluista on soveltuvin osin voimassa mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään. Tuon luvun 8 b §:n mukaan tuomioistuin voi viran puolesta alentaa oikeudenkäyntikulujen määrää. Edellytyksenä on, että korvausvelvollisuus olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuuton huomioon ottaen muun muassa asianosaisten asema. Viimeksi mainitun säännöksen (19.3.1999/368) esitöiden (HE 107/1998 vp) mukaan asianosaisten asemaan liittyvänä osatekijänä saattavat olla myös erilaiset varallisuusolot.

Oikeusapulain esitöissä (HE 82/2001 vp) todetaan, että tarvetta erilliseen korvausvelvollisuuden sovittelusäännökseen oikeusapulaissa ei enää samassa määrin ole kuin aikaisemmin, koska oikeudenkäymiskaaren mukaisia sovittelumahdollisuuksia oli hiljattain laajennettu.

B:lle on myönnetty oikeusapua korvausvelvollisuudetta. B on osittain voittanut asian hovioikeudessa. Hänen taloudellinen asemansa huomioon ottaen korvausvelvollisuus valtiota kohtaan olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuuton. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon aikaisemman lainsäädännön mukainen vakiintunut oikeuskäytäntö hovioikeus alentaa B:n korvausvelvollisuutta valtiota kohtaan siten, että häntä ei velvoiteta lainkaan korvaamaan valtiolle sen varoista A:n avustajalle käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa maksettuja kustannuksia.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

B vapautetaan korvaamasta valtiolle A:n avustajalle valtion varoista maksettua 677,10 euroa korkoineen, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista hovioikeudessa hovioikeudessa asianomistaja A:n oikeudenkäyntiavustajalle A:n avustamisesta maksettu palkkio ja kulukorvaus sekä arvonlisäveron osuus jäävät valtion vahingoksi.

Hovioikeudenneuvos Suomi: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Hovioikeudenneuvos Ikola: Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Suomi.

Hovioikeudenneuvos Saarnilehto:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että B:n velvollisuutta korvata valtiolle sen varoista oikeusapulain nojalla maksettavia kustannuksia voidaan sovitella oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan tuomioistuin voi alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää, jos korvaaminen kokonaisuutena arvioiden olisi kohtuutonta ottaen huomioon oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisen asema ja asian merkitys. Hallituksen esityksessä todetaan nimenomaan, että ratkaisun tulee perustua kokonaisarvioon, jossa mainitut seikat on otettava huomioon (ks. HE 107/1998 vp. s. 21).

Rikosasiassa syytetty aiheuttaa oikeudenkäynnin omalla menettelyllään. Toisen henkilön terveyteen kohdistuva rikos on yleensä sellainen syy oikeudenkäyntiin, ettei oikeudenkäyntiin johtaneet seikat puolla sovittelua. Hovioikeusmenettelyn tarpeellisuus ratkeaa alioikeuden tuomion perusteella. B:llä on ollut perusteita saattaa asia hovioikeuden tutkittavaksi, koska tuomio on muuttunut siellä hänelle edullisella tavalla. Hovioikeusmenettelyyn johtaneet seikat ovat siten olleet sellaiset, jotka puoltavat korvausvelvollisuuden sovittelua hovioikeuden osalta.

Asianosaisen varallisuusolot sisältyvät käsitteeseen asianosaisen asema. Asianosaisen varattomuus on silloin tekijä, joka puoltaa korvausvelvollisuuden sovittelua. Asianomistajan asemaa oikeudenkäynnissä helpottaa se, että syyttäjä toimii oikeudenkäynnissä monessa suhteessa hänen puolestaan. Tämä seikka ei vaikuta ainakaan sovittelua estävästi.

Kohtuullistamista harkittaessa tulee hallituksen esityksen mukaan ottaa huomioon pääasian merkitys asianosaisille (ks. HE 107/1998 vp. s. 21). Pahoinpitelyä koskevalla oikeudenkäynnillä on asianomistajalle suuri merkitys hänen terveytensä oltua vaarassa. Toisaalta asianomistajan oikeudenkäyntikulujen määrä on yli kaksinkertainen hänelle tuomittuihin korvauksiin verrattuna. Nämä seikat vaikuttavat kohtuullistamisen kannalta eri suuntiin eikä asian merkitykselle siten voida antaa sovittelussa ratkaisevaa merkitystä.

Edellä esitetyn perusteella katson, ettei ole perusteita alentaa B:n velvollisuutta korvata valtiolle A:n avustajalle käräjäoikeudessa valtion varoista maksettua 677,10 euroa korkoineen eli olen tältä osin samaa mieltä kuin enemmistö. Sen sijaan hovioikeusmenettelyn osalta sovittelua puoltavat seikat ovat niin merkittävät, että asiaa kokonaisuutena arvioiden olisi ilmeisen kohtuutonta velvoittaa B korvaamaan valtiolle osaakaan sen varoista maksettua yhteensä 1.497,92 euroa, joten tältä osin olen lopputuloksesta samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvokset Suomi ja Ikola.

Lainvoimaisuustiedot: Lainvoimainen