VaaHO:2004:4

Eurooppaoikeus - Direktiivin tulkintavaikutus

Diaarinumero R 03/99
Antopäivä 8.4.2004
Taltionumero 583

Vahinkohetkellä 15.6.2002 voimassa olleen liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momentin (656/1994) mukaisesti matkustajalle, joka vahingon sattuessa oli mukana ajoneuvossa, vaikka hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää kuljettajan humalatilan vastaavan törkeää rattijuopumusta, suoritetaan korvausta ajoneuvon vakuutuksesta vain sikäli kuin siihen on erityinen syy.

Liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momenttia oli muutettu lailla 548/2002, joka oli tullut voimaan 1.7.2002. Sen mukaan matkustajan korvausta voidaan edellä mainituissa olosuhteissa kohtuuden mukaan alentaa hänen oman myötävaikutuksensa perusteella.

Lainkohtaa oli muutettu Euroopan unionin liikennevakuutusta koskevien direktiivien eräiden säännösten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Direktiivillä ei ole kahden yksityisen oikeussubjektin välisessä suhteessa välitöntä oikeusvaikutusta siten, että kansallisen tuomioistuimen tulisi soveltaa direktiivin säännöksiä sitovana normina ennen kuin ne on saatettu jäsenvlation lainsäädännössä voimaan.

Harkittaessa, oliko matkustaja A:lla ollut vahinkohetkellä olleen lain edellyttämä erityinen syy korvauksen saamiseen liikennevakuutuksesta, tuli direktiivin tulkintavaikutuksen johdosta ottaa huomioon se, minkälaiseen lainsäädäntöön liikennevakuutusdirektiivillä oli ajoneuvon matkustajan henkilövahinkojen osalta tähdätty. Käräjäoikeuden tuomiota, jolla liikennevakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön korvattavaksi oli vahvistettu yksi kolmasosa A:n liikennevakuutuksesta korvattavista vahingoista, ei ollut syytä muuttaa.

Jäsenet: Kalervo Auerma, Eija-Liisa Helin, Marjukka Huuskonen

HE 73/2002
Liikennevakuutusdirektiivit 72/166/ETY, 84/5/ETY ja 90/232/ETY
Joutsama ym: Eurooppaoikeus, 2000, s. 68, 76-77

Lainvoimainen

+