RHO:2001:3

Törkeä velallisen petos ym.

Diaarinumero R 99/671
Taltio 41
Antopäivä 19.1.2001

Käräjäoikeus hylkäsi Torniolaakson Säästöpankin entiseen pankinjohtajaan A:han luottamusaseman väärinkäytöstä, kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen petoksesta ja saman pankin entiseen toimitusjohtajaan B:hen luottamusaseman väärinkäytöstä kohdistetut syytteet.

Syyttäjä ja asianomistaja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy valittivat käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeus toimitti valmisteluistunnon ja suullisen käsittelyn. Syyttäjä ja asianomistaja luopuivat hovioikeudessa osittain A:han kohdistamistaan luottamusaseman väärinkäyttöä koskevista syytteistään.

Hovioikeus katsoi tuomiossaan, että A oli 4.1. ja 4.9.1991 välisenä aikana luotonantovaltuutensa ylittäen myöntänyt pankkitakauksia ja luottoja taloudellisissa vaikeuksissa olleille velallisille ilman asianmukaisia vakuuksia tilanteessa, jossa yhteiskunnan talous- ja rahanäkymät olivat muutenkin olleet heikentymässä. Luototuksessa oli ylitetty sallitun riskinoton rajat. Pankille syntyneet vahingot olivat osaltaan aiheutuneet A:n menettelystä.

A ei kuitenkaan ollut voinut takauksia ja luottoja myöntäessään ennakoida laman syvyyttä ja kestoa, mikä oli osaltaan vaikuttanut virheellisiin riskiarvioihin. Päätöksentekoon oli myös vaikuttanut se, että säästöpankeissa 1980-luvun lopussa yleisesti tulkittiin luotonantoa rajoittavia säännöksiä väljästi ja otettiin suuria riskejä. Jutussa esitetyn todistelun mukaan säästöpankkiryhmässä oli vielä vuonna 1991 ollut ristiriitaisia käsityksiä luotonantoa koskevista tavoitteista. Merkitystä oli myös sillä, että pankin toimintastrategiaan oli jo ennen jutussa käsiteltävää luototusta kuulunut Ylläksen alueen matkailuhankkeiden rahoittaminen. Pääosa pankkitakauksista ja luotoista oli käytetty aikaisempien vastuiden uudistamiseen. Vaikka nämä seikat eivät olleet oikeuttaneet A:ta ylittämään luotonantovaltuuksia tai myöntämään pankkitakauksia ja luottoja ilman asianmukaisia vakuuksia, hovioikeus katsoi, että niillä oli merkitystä arvioitaessa sitä, oliko A:n täytynyt käsittää toimivansa pankin vahingoksi. Kun A ei ollut täysin voinut mieltää pankille aiheutuvaa vahinkoa menettelynsä varmaksi tai varsin todennäköiseksi seuraukseksi, hän ei ollut aiheuttanut vahinkoa tahallisesti. Sen vuoksi A ei ollut syyllistynyt luottamusaseman väärinkäyttöön. Hovioikeus ei tältä osin muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

A oli 29.11.1990 ja 4.9.1991 välisenä aikana laiminlyönyt viedä kirjanpitoon myöntämänsä 42 pankkitakausta yhteismäärältään 42 385 000 markkaa ja siten olennaisesti vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Sen vuoksi A oli syyllistynyt kirjanpitorikokseen.

A oli 7.1.1994 hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä velallisena salannut ulosottoselvityksessä kahdella pankkitilillä olleet rahavaransa yhteensä 45 800 markkaa sekä omistamansa erään yhtiön osakkeet, jotka yhdessä kolmen muun henkilön omistamien osakkeiden kanssa olivat oikeuttaneet hallitsemaan lomahuoneistoa. Teolla oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja velallisen petos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Sen vuoksi A oli syyllistynyt myös törkeään velallisen petokseen.

Hovioikeus katsoi, ettei B ollut väärinkäyttänyt luottamusasemaansa tai tahallaan aiheuttanut pankille vahinkoa. Sen vuoksi B ei ollut syyllistynyt luottamusaseman väärinkäyttöön. Hovioikeus ei muuttanut tältä osin käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Hovioikeus muuttaen käräjäoikeuden tuomiota tuomitsi A:n kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen petoksesta yhteiseen 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Tapahtumiin liittyvä vahingonkorvausasia on erikseen vireillä Tornion käräjäoikeudessa.

Hovioikeuden tuomio on kokonaisuudessaan luettavissa hovioikeuden kirjaamossa.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen