RHO:2001:7

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettuun lakiin perustuva hyvitysvaatimus

Diaarinumero S 00/566
Pääkäsittely 30.1.2001
Taltionumero 127
Antamispäivä 1.3.2001

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kanne

A vaati, että X:n kaupunki velvoitetaan suorittamaan hänelle naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 11 §:n mukaista hyvitystä 100.000 markkaa korkoineen. X:n kunnan II kunnanvirkaeläinlääkärin avoinna ollut määräaikainen virka oli 28.12.1998 täytetty 31.12.1999 saakka. Virkaa olivat hakeneet eläinlääkärit B, A ja C. X:n vs. ympäristöjohtaja oli tekemällään viranhaltijapäätöksellä valinnut virkaan B:n. Valintaansa vs. ympäristöjohtaja oli perustellut sillä, että B oli hoitaessaan II kunnanvirkaeläinlääkärin viransijaisuutta osoittanut erinomaista yhteistyökykyä eri tahojen kanssa yhteisten asioiden hoidossa. A oli toiminut eläinlääkärinä vuodesta 1973. Hän on hoitanut X:n kunnaneläinlääkärin virkaa vuodesta 1975 vuoteen 1993 ja toiminut sen jälkeen yksityisenä eläinlääkärinä. Virkaan valittu B oli valmistunut eläinlääkäriksi elokuussa 1998. Hän oli työskennellyt Kuusamossa eläinlääkärin viransijaisena kesällä ja syksyllä 1998 lyhyitä aikoja. Ansiovertailun perusteella oli kiistatonta, että A oli ansioituneempi kuin B. Näin ollen oli syntynyt syrjintäolettama. X:n kunta ei ollut voinut osoittaa, että valintaan oli ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että se oli johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Koska X:n kunta oli toistuvasti lain säännöksistä piittaamatta rikkonut tasa-arvolakia valitsemalla 2.12.1999 kunnaneläinlääkärin vakinaiseen virkaan B:n, vaikka hakijana oli ansioituneempi A, oli perusteltua velvoittaa X:n kaupunki maksamaan hänelle mainitun lain 11 §:n mukaisena hyvityksenä lain sallima enimmäismäärä.

Vastaus

X:n kaupunki kiisti A:n kanteen perusteeltaan. Määrällisesti kaupunki myönsi hyvityksen määräksi 15.000 markkaa. A:ta voitiin pitää työkokemuksensa nojalla naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla virkaan valittua eläinlääketieteen lisensiaatti B:tä ansioituneempana. Valintaan oli kuitenkin ollut työn ja tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy ja menettely oli johtunut muusta hyväksyttävänä pidettävästä seikasta kuin sukupuolesta. Eläinlääkärin tehtävien hoito oli edellyttänyt kahden eläinlääkärin saumatonta yhteistyötä. A:lla ei ollut ollut edellytyksiä viranhoidolle välttämättömään yhteistyöhön toisen kunnaneläinlääkärin eikä muidenkaan ympäristötoimen viranhaltijoiden, ennenmuuta ympäristöjohtajan kanssa, joten kunnalla oli ollut hyväksyttävä syy valita virkaan B.

KUUSAMON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Käräjäoikeus katsoi vs. ympäristöjohtajan päätöksenteon valmistelun hakijoiden yhteistyökyvyn osalta perustuneen keskeisesti I kunnanvirkaeläinlääkärin kanssa käytyihin keskusteluihin ja tämän kannanottoihin yhteistyömahdollisuuksista. Vs. ympäristöjohtaja oli lyhyehkön valmistelun jälkeen kunnan ympäristötoimen sektorilla melko kokemattomana perustanut päätöksensä tiettyyn kannanottoon ja sen lisäksi lähinnä yksilöimättä jääneisiin lehtikirjoituksiin, karjanomistajilta saatuun palautteeseen ja muuhun vähäiseen kokemukseen B:n yhteistyökyvystä. Käräjäoikeus katsoi, ettei tämä päätös ollut em. seikat huomioon ottaen perustunut riittävästi selvitettyihin tosiasioihin ja tietoihin eikä valintatilanteessa tämän vuoksi ollut tosiasiallisesti pystytty punnitsemaan valitun ja valitsematta jääneen henkilön ominaisuuksia valintapäätöksessä tarkoitetun yhteistyökyvyn kannalta. Käräjäoikeus katsoi lisäksi, ettei silloisella X:n kunnalla työnantajana ollut näytetty olleen työn tai tehtävän laadusta johtunutta painavaa ja hyväksyttävää syytä taikka muuta hyväksyttävää seikkaa kuin sukupuoli valita hakijoista ansioituneimman A:n sijasta eläinlääkärin määräaikaiseen virkaan B. Käräjäoikeus totesi hyvityksen määrän osalta, ettei praktikkoeläinlääkärin virantäyttöä koskenutta valintamenettelyä ja joulukuussa 1998 tapahtunutta valintamenettelyä voitu valmistelun osalta täysin rinnastaa. Kunnalla työnantajana oli esitetty näyttö huomioon ottaen ollut syksyllä 1999 huomattavasti perusteellisemmat tiedot hakijoiden yhteistyön sujumiseen ja yhteistyökykyyn liittyvistä seikoista kuin vuotta aikaisemmin. A:ta oli syrjitty valintamenettelyssä 28.12.1998. Käräjäoikeus katsoi, että A oli oikeutettu saamaan hyvityksen ja arvioi kohtuullisen hyvityksen määräksi valintamenettelyssä tapahtuneesta syrjinnästä 30.000 markkaa. Käräjäoikeus velvoitti X:n kaupungin suorittamaan A:lle hyvityksenä 30.000 markkaa korkoineen. Lisäksi X:n kaupunki velvoitettiin suorittamaan A:lle avustajan käyttämisestä syntyneistä oikeudenkäyntikuluista 18.964 markkaa ja A:n omista tarpeellisista kustannuksista 3.074 markkaa korkoineen.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A:n valitus

A on vaatinut, että X:n kaupungin hänelle naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 11 §:n nojalla maksettavaksi tuomittu hyvitys korotetaan 100 000 markaksi ja että kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa avustajan käyttämisen osalta 37 928 markalla sekä omina kuluina 6 148 markkaa korkoineen. Lisäksi A on vaatinut, että X:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 26 423,50 markalla sekä hänen omat kulunsa 3 437,56 markkaa korkoineen. A on toistanut vaatimustensa perusteet. Lisäksi A on lausunut, että enimmäishyvityksen tuomitseminen oli perusteltua, koska hänet oli syrjäytetty toistamiseen täytettäessä eläinlääkärin virka pysyvästi 2.12.1999. Kaupungilla oli ollut syksyllä 1999 yhtä perusteelliset tiedot hakijoiden yhteistyön sujumiseen ja yhteistyökykyyn liittyvistä seikoista kuin täytettäessä virka määräaikaisesti 28.12.1998. Määräaikaiseen virkaan valitseminen ei ollut hyvityksen määrän alentamisperuste, koska poikkeuksetta viransijainen nimitettiin vakinaiseen virkaan.

X:n kaupungin valitus

X:n kaupunki on vaatinut, että kanne hylätään. Toissijaisesti X:n kaupunki on vaatinut, että kanne joka tapauksessa hylätään siltä osin kuin naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain 11 §:n mukainen hyvitys ylittää 15 000 markkaa. X:n kaupunki on lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 27 815,72 markalla ja hovioikeudessa 33 577 markalla korkoineen. X:n kaupunki on toistanut kiistämisensä perusteet. Kaupunki on lisäksi lausunut, että myös valinnan jälkeen voitiin hankkia lisäselvitystä sen arvioimiseksi, oliko valitsijan käsitys hakijoiden yhteistyöedellytysten puuttumisesta ollut oikea. Valintamenettely oli ollut asiallista ja vs. ympäristöjohtajan päätös oli perustunut riittävästi selvitettyihin tosiasioihin ja tietoihin hakijoiden yhteistyökyvystä. Kaupungilla oli ollut hyväksyttävä syy syrjäyttää ansioituneempi hakija.

X:n kaupungin vastaus

X:n kaupunki on vastannut A:n valitukseen ja vaatinut, että se hylätään. Perustetta hyvityksen korottamiselle tai enimmäishyvityksen määräämiselle ei ollut. Hyvityksen määrää harkittaessa oli otettava huomioon viran määräaikaisuus ja sen lyhyt kestoaika. A oli voittanut juttunsa ainoastaan osittain, joten oikeudenkäyntikulujen puolittaminen oli ollut oikea ratkaisu.

A:n vastaus

A on vastannut X:n kaupungin valitukseen ja vaatinut, että se hylätään. A on lausunut, ettei syrjintäolettamaa voitu kumota valinnan jälkeen saatavan selvityksen perusteella. Tältä osin väitetystä A:n yhteistyökyvyttömyydestä ei myöskään ollut esitetty selvitystä. Lehtikirjoitukset tai yksityisluontoinen kirje ei osoittanut A:n yhteistyökyvyttömyyttä ympäristötoimen viranhaltijoihin päin. Vs. ympäristöjohtaja ei ollut selvittänyt riittävästi tosiasioita eivätkä hänen valintaperusteensa olleet olleet asianmukaisia.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Syrjintä

Asiassa on riidatonta, että A on ansioituneempi kuin virkaan valittu B. X:n kaupunki on siten viran täyttäessään syrjäyttänyt miehen, joka on ollut ansioituneempi kuin virkaan valittu nainen. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan kaupunki on näin menetellessään syyllistynyt syrjintään, ellei se voi osoittaa, että menettelyyn on ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Kaupunki on katsonut, ettei valinta ole perustunut sukupuoleen, vaan lainkohdassa tarkoitettuun hyväksyttävään syyhyn, koska virkaan valitsematta jääneellä A:lla ei ole ollut edellytyksiä viranhoidolle välttämättömään yhteistyöhön toisen kunnanvirkaeläinlääkärin ja muiden ympäristötoimen viranhaltijoiden kanssa. Koska B oli viransijaisuutta hoitaessaan osoittanut erinomaista yhteistyökykyä eri tahojen kanssa, hän oli soveliaampi virkaan.

X:n kunnan ympäristölautakunnan 2.12.1998 päiväämästä viranhakuilmoituksesta on ilmennyt, että haettavana olleen II kunnanvirkaeläinlääkärin määräaikaisen viran toimi- ja vastaanottotilat ovat olleet yhteiset I kunnanvirkaeläinlääkärin kanssa. Tämä on todistajina kuultujen, valintapäätöksen tehneen vs. ympäristöjohtajan, kunnan ympäristöjohtajan ja I kunnanvirkaeläinlääkärin kertomusten mukaan edellyttänyt kunnanvirkaeläinlääkärien välistä saumatonta yhteistyötä.

Todistajien kertomuksista on ilmennyt, että I kunnanvirkaeläinlääkäri ja ympäristöjohtaja sekä toisaalta A eivät ole tulleet erityisen hyvin toimeen keskenään. A:n ja I kunnanvirkaeläinlääkärin välinen yhteistyökyvyn puute on tullut ilmi myös hallintojohtajan ja erään todistajan kertomuksista. Todistajien kertomuksista on toisaalta ilmennyt, että mainittujen henkilöiden välillä vallinnut mahdollinen yhteistyökyvyn puute ei heidän käsityksensä mukaan ollut johtunut yksinomaan A:sta.

A on kertonut, että hänen ja I kunnanvirkaeläinlääkärin väliset mahdolliset ristiriidat ja yhteistyökyvyn puute olivat johtuneet siitä, että kunnan ympäristöviranomaiset olivat suhtautuneet jo alunperin eläinlääkintätoimen yksityistämiseen kielteisesti. Heidän kielteinen suhtautumisensa A:n yhteistyökykyyn oli osaksi johtunut hänen vaimoonsa liittyvistä aiemmista virkanimityspäätöksistä sekä A Oy:n aikaisista, hänen vaimonsa työn organisointiin liittyvistä ongelmista. Tämä on käynyt ilmi myös eräistä muista todistajankertomuksista. A:n ja I kunnanvirkaeläinlääkärin kertomuksista on myös ilmennyt, että heidän välisensä ristiriidat olivat osin johtuneet siitä, että A Oy:n ostopalvelusopimus vuonna 1993 silloisen kunnan kanssa oli heikentänyt kunnanvirkaeläinlääkärin toimialan tulonmuodostusta. Todistajankertomuksista on vielä ilmennyt, että I kunnanvirkaeläinlääkärin ja ympäristöjohtajan sekä toisaalta A:n välinen henkilökemia ei ollut toiminut ja että A:n ja I kunnanvirkaeläinlääkärin välit olivat jo pitkän aikaa olleet huonot. Edelleen on ilmennyt, että A:n toiminta A Oy:ssä oli heidän käsityksensä mukaan ollut epäkollegiaalista ja harhaanjohtavaa.

Edellä mainituista kertomuksista on pääteltävissä, että A:n sekä toisaalta I kunnanvirkaeläinlääkärin ja ympäristöjohtajan ja muiden kaupungin ympäristötoimen viranhaltijoiden väliset ristiriidat ovat pääosin syntyneet siitä, että X:n kunta on yksityistäessään vuonna 1993 osaksi kunnan eläinlääkintätoimen solminut ostopalvelusopimuksen A Oy:n kanssa ja tämä on aiheuttanut erimielisyyksiä. Osa seikoista, joiden perusteella A:n on väitetty olleen yhteistyökyvytön, on liittynyt hänen vaimonsa työtehtäviin eikä kyse ole ollut A:n yhteistyökyvystä tai sen puutteesta. Lisäksi hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että määräaikaisen viran nimityspäätöksen valmistelu ei ole perustunut riittävästi selvitettyihin tosiasioihin ja tietoihin hakijoiden yhteistyökyvystä eikä valintatilanteessa tosiasiallisesti ole pystytty punnitsemaan hakijoiden ominaisuuksia yhteistyökyvyn osalta. Näistä syistä hovioikeus katsoo X:n kaupungin toimesta jääneen näyttämättä, että A ei mainituista ristiriidoista huolimatta olisi yhteistyökykyinen ja että B olisi tästä syystä soveliaampi hoitamaan määräaikaista virkaa kuin häntä huomattavasti ansioituneempi A.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa selostetuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että X:n kaupunki ei ole näyttänyt, että B:n valitsemiseen olisi työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että menettely olisi johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta.

Hyvityksen määrä

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Oikeudenkäyntikulut

A on pääosin voittanut kanteensa käräjäoikeudessa. Koska se seikka, jonka osalta A on hävinnyt jutussa, koskee ainoastaan harkinnanvaraista hyvityksen määrää eikä sillä ole ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään, A:lla on oikeus saada täysimääräinen korvaus oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa.

Koska A on osaksi eli oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevilta osin voittanut valituksensa ja X:n kaupunki kokonaisuudessaan hävinnyt valituksensa, X:n kaupungin on korvattava A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa osaksi. Hovioikeus katsoo A:lle hovioikeudessa kohtuuden mukaan aiheellisten oikeudenkäyntikulujen määräksi 4 880 markkaa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta pääasian osalta.

X:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkoineen käräjäoikeudessa avustajanpalkkion osalta 25 150 markalla, kulujen osalta 6 087 markalla ja arvonlisäveron osalta 6 691 markalla, yhteensä 37 928 markalla ja A:n omat kulut 6 148 markalla sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa kohtuulliseksi harkitut 4 880 markkaa, josta arvonlisäveroa 880 markkaa.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen