RHO:2001:9

Sakkovilppi ym.

Diaarinumero R 00/455
Taltionumero 179
Antamispäivä 4.4.2001

OULUN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 15.5.2000

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n liikennerikkomuksesta 12:een 287 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3 444 markkaa. Käräjäoikeus oli hylännyt 2 syytteen sakkovilpistä katsoen, että A ei ollut ilmoittanut totuudenvastaisesti päätoimensa palkkausta eikä hän ollut ilmoittanut muita palkkatulojaan ja pääomatulojaan olennaisesti totuudenvastaisesti. Käräjäoikeus oli myös velvoittanut Suomen valtion korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Syyttäjä on toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen myös sakkovilpistä. Syyttäjä on myös vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset ja että valtio vapautetaan korvaamasta A:n oikeudenkäyntikuluja asiassa.

Syyttäjä on lausunut, että A oli antanut tuloistaan olennaisesti totuudenvastaisia tietoja. A oli ilmoittanut sakotustilanteessa totuudenmukaisesti päätoimensa palkkauksesta vain palkkaluokan ja ikälisät. A:n päätoimestaan saamastaan palkasta ja verollisen kulukorvauksen määrästä antamat tiedot olivat olleet selvästi totuudenvastaisia. A:n palkasta olisi laintasoisiin säädöksiin perustuen voitu vähentää vain 7 päivää vastaava määrä. Kulukorvauksen veronalaisen osuuden ilmoittamatta jättäminen oli ollut tahallista eikä A ollut voinut luottaa poliisimiesten ilmoitukseen, että kulukorvaus ei vaikuta päiväsakon rahamäärän arvoon. Sivutulojen ja pääomatulojen yhteismäärää ei tullut olennaisuusarvioinnissa verrata vuoden 1998 todellisiin keskimääräisiin kokonaistuloihin 31 885 markkaan, vaan maaliskuun 1999 todettuihin ja näytettyihin kokonaistuloihin 24 139 markkaan, koska päiväsakon rahamäärä olisi ollut laskettava maaliskuun 1999 kokonaistulojen perusteella. Sivu- ja pääomatulojen osalta tahallinen ilmoittamatta jättäminen oli 26,4 prosenttia näytetyistä kokonaistuloista. A:n salaamien tulojen määrä oli ollut runsaat 46 prosenttia todellisista tuloista. A oli esiintynyt selvästi alempaan tuloluokkaan kuuluvana henkilönä kuin hän todellisuudessa on. A:n sakko olisi väärillä tulotiedoilla määräytynyt tuntuvasti alhaisemmaksi kuin hänen todelliset tulonsa olisivat edellyttäneet. A:n ilmoittamat tulot olivat vähemmän kuin hänen nettotulonsa maaliskuussa 1999. Koska A:n syyksi oli luettava myös kohdassa 2 mainittu rikos, hänet oli velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset eikä valtio ollut velvollinen korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulujaan asiassa.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

A on lausunut, ettei hän ollut tahallisesti laiminlyönyt ilmoittaa poliisimiehille sivu- ja pääomatulojaan. Hän ei muistanut, että poliisimiehet olisivat lukeneet hänelle sisäasiainministeriön ohjeen siitä, mitä kokonaistulolla tarkoitetaan. Vaikka hänelle olisi poliisiautossa luettu kyseinen ohje, ei voitu kohtuudella vaatia, että hänelle olisi sen seurauksena syntynyt velvollisuus oma-aloitteisesti ilmoittaa ja muistaa kaikki mahdolliset tulonsa. Sanotun ohjeen lukeminen ei voinut poistaa poliisimiesten kyselyvelvollisuutta esitutkinnassa. Esitutkinnassa oli ongelmaksi noussut se, minkä osan A oli saanut maaliskuun 1999 palkastaan. Pääomatulojen määrä oli kaikkien paikalla olleiden taholta unohdettu ja sivutulot sekä kulukorvaukset oli poliisimiesten toimesta kokonaan sivuutettu. Rangaistavuuden edellytyksenä oli aktiivinen teko eli totuudenvastaisen tiedon antaminen, ei sakon määräämisessä merkityksellisen seikan jättäminen kertomatta. A:n tiedossa ei ollut ollut 17.3.1999, minkäsuuruisen palkan hän sai maaliskuulta 1999.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Palkkaus

Kulukorvauksen veronalainen osa

Poliisimiehet ovat kysyneet A:lta hänen kokonaistulojensa määrää ja ilmoittaneet hänelle käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla, mitä kokonaistulolla tarkoitetaan. Tämän vuoksi ja koska kulukorvauksen verollinen osa on veronalaista tuloa, A:n on täytynyt ymmärtää, että hänen on tullut ilmoittaa poliisimiehille sakon määräämistä varten myös kulukorvauksen veronalainen osa ja että hän saa sanotun kulukorvauksen ilmoittamatta jättämisestä taloudellista hyötyä. A on siten antanut palkkauksestaan tältä osin totuudenvastaisen tiedon.

Palkka muilta osin

Kuten käräjäoikeus on todennut, A on antanut poliisimiehille totuudenmukaisen tiedon palkkaluokastaan ja ikälisistään. Tällä ja käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla A:n ei ole osoitettu tahallaan antaneen palkastaan totuudenvastaista tietoa lukuun ottamatta verollista kulukorvausta.

Sivutulot ja pääomatulot

Poliisimiehet ovat edellä kerrotulla tavalla kysyneet A:lta hänen kokonaistulojensa määrää ja ilmoittaneet hänelle, mitä kokonaistulolla tarkoitetaan. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin, että A:n on saadessaan tietää, mitä kokonaistulolla tarkoitetaan, täytynyt ymmärtää, että hänen on tullut sakon määräämistä varten antaa poliisimiehille tieto sivutuloistaan ja pääomatuloistaan eikä A:n menettelyä arvioitaessa ole ratkaisevaa merkitystä sillä, olivatko poliisimiehet nimenomaisesti tiedustelleet häneltä, oliko hänellä sivu- tai pääomatuloja. A on siten tahallaan antanut totuudenvastaisen tiedon tuloistaan jättäessään sanotut tulonsa ilmoittamatta.

Totuudenvastaisen tiedon olennaisuus

A:n tahallisesti ilmoittamatta jättämän verollisen kulukorvauksen sekä sivu- ja pääomatulojen yhteismäärä on ollut noin 7 800 markkaa. Hovioikeus toteaa, että arvioitaessa sitä, ovatko A:n sakon määräämistä varten antamat tiedot tuloistaan olleet olennaisesti totuudenvastaisia, on verrattava A:n ilmoittamatta jättämää osaa tuloista hänen ilmoitushetkellä maaliskuussa 1999 saamiinsa kokonaistuloihin noin 24 100 markkaan.

Vaikka A:n ei ole edellä kerrotulla tavalla näytetty antaneen totuudenvastaista tietoa palkkauksestaan lukuun ottamatta verollista kulukorvausta, hänen tahallaan ilmoittamatta jättämiensä tulojen määrä on siinä määrin huomattava, että sanottujen tulojen huomiotta jättäminen rangaistusmääräysmenettelyssä on johtanut tuntuvasti alhaisemman sakon määräämiseen kuin jos mainitut tulot olisi otettu sakkoa määrättäessä huomioon. Tämän vuoksi A on antanut tuloistaan olennaisesti totuudenvastaista tietoa.

Syyksilukeminen

A on 17.3.1999 Iissä hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä antanut rangaistusvaatimusilmoitusta kirjoittaneelle poliisimiehelle päiväsakon rahamäärän määräämistä varten tuloistaan olennaisesti totuudenvastaisen tiedon jättämällä ilmoittamatta poliisimiehelle palkkaan sisältyvän verollisen kulukorvauksen sekä sivu- ja pääomatulojensa määrän. A:n kokonaistulot ovat ilmoitushetkellä olleet noin 24 100 markkaa ja hänen tahallaan ilmoittamatta jättämiensä tulojen yhteismäärä on ollut noin 7 800 markkaa.

RATKAISU

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A tuomittiin rangaistukseen myös sakkovilpistä ja hänet tuomittiin molemmista rikoksista yhteiseen sakkorangaistukseen. A tuomittiin kyseisistä rikoksista 20:een 287 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 5 740 markkaa. A velvoitettiin korvaamaan valtiolle todistelukustannukset käräjäoikeudessa ja Suomen valtio vapautettiin velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen