RHO:2001:10

Asianajajista annetun lain säännösten rikkominen

Diaarinumero R 00/345
Taltio 216
Antamispäivä 12.4.2001

OULUN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 29.3.2000

Käräjäoikeus tuomitsi A:n asianajajista annetun lain säännösten rikkomisesta 11.2.1997-22.2.2000 20 päiväsakkoon á 61 markkaa eli maksamaan sakkoa 1.220 markkaa. Ehdonalaista vapautta, joka oli alkanut 1.6.1996, ei määrätty menetetyksi.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A vaati, että syyte hylätään ja että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 500 markalla ja hovioikeudessa 3.660 markalla.

Perusteluiksi vaatimuksilleen A lausui, että Advokaari Oy -nimessä oleva sananosa advo tai sana advokaari eivät johtaneet ihmisiä harhaan siten, että he voisivat luulla, että A oli asianajaja. Sananosa advo tai sana advokaari eivät merkinneet mitään. Koska A oli lähes koko ajan käyttänyt toimistosta nimikettä lakiasiaintoimisto ja toimiston palveluja oli markkinoitu yksinomaan sanomalehtien liikehakemistoissa otsikon lakiasiaintoimistot alla erillään asianajotoimistoista ja koska toimiston ilmoituksesta oli käynyt ilmi, että toimistossa oli yksi lakimies, joka käytti nimikettä varatuomari, A:n käyttämää toiminimeä ei voitu pitää harhaanjohtavana siinäkään tapauksessa, että hovioikeus katsoisi, että sananosa advo tai sana advokaari saattaisivat erikseen käytettyinä itsenäisinä sanoina tai sananosina johtaa ihmisiä harhaan.

A:n toiminimi voisi teoreettisesti johtaa harhaan vain lakimiehiä sekä eräitä muita läheisesti oikeudenhoidon kanssa tekemisissä olevia henkilöitä, jotka tiesivät, että nimikkeitä asianajaja ja asianajotoimisto voivat käyttää vain sellaiset henkilöt, jotka kuuluvat Suomen Asianajajaliittoon. Jos henkilö ei tiennyt asianajaja-nimikkeen merkitystä, hänelle ei ollut mitään merkitystä sillä, kuka nimikettä käytti ja miten sitä käytettiin eikä toiminimi sen vuoksi voinut vaikuttaa hänen toimintaansa erehdyttävästi. Lakimies tai muu oikeudenhoidon kanssa läheisesti tekemisissä oleva henkilö ei voinut olla johdettavissa harhaan sananosan advo tai sanan advokaari perusteella varsinkaan kun toiminimen alussa oli käytetty sanaa lakiasiaintoimisto. Toiminimestä ja sen osista saatava mielikuva liittyi muutenkin lähinnä oikeudellisten asioiden hoitamiseen ja oikeudellisena asiamiehenä toimimiseen eikä toiminimestä syntynyt mielikuvaa, että A kuului Suomen Asianajajaliittoon.

Syytteessä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellytti tahallisuutta. A ei ollut toiminut tahallaan. Koska patentti- ja rekisterihallitus oli hyväksynyt A:n toiminimen kaupparekisteriin merkittäväksi ja koska myös muilla samalla alalla toimivilla oli jo pitkään ollut vastaavanlaisia toiminimiä, A:lla ei ollut mitään perusteltua aihetta ajatella, että hänen yhtiölleen valitsemansa toiminimi olisi ollut siten harhaanjohtava, että hänet voitaisiin sen perusteella tuomita rikoksesta rangaistukseen.

Syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

Perusteluiksi vaatimukselleen syyttäjä lausui, ettei sillä, että A oli käyttänyt toimistonsa markkinoinnissa sanaa lakiasiaintoimisto, ollut merkitystä, koska tavallinen kansalainen ei yleensä tiennyt lakiasiaintoimiston ja asianajotoimiston eroa. Tavallisen kansalaisen tietämättömyydellä ei ollut kuitenkaan asiassa merkitystä, koska kysymys oli asianajajan ammattinimityksen suojasta eli asian merkitystä oli tarkasteltava asianajajakunnan eikä tavallisen kansalaisen kannalta. Vaikka sanat advo ja advokaari eivät tarkoittaneet mitään, sanat kuitenkin muodostivat näkö- ja kuulokuvan, joka selvästi viittasi asianajajakuntaan. Tästä syntyi A:n käyttämän toiminimen harhaanjohtavuus. Lisäksi sana advokaari poikkesi asianajajaa tarkoittavasta sanasta advokaatti (ruotsiksi advokat) vain vähän. Toiminimen sekoitettavuus suojattuun ammattinimitykseen oli ilmeistä. Tarjottaessa lakipalveluja yleisölle toiminimi oli harhaanjohtava.

A oli toiminut tahallisesti. Oikeustieteellisen koulutuksen saaneena A ei ollut voinut saada aikaan tällaista harhaanjohtavuutta muun kuin tahallisen menettelyn tuloksena. Sanojen merkityksen ja ilmeisen harhaanjohtavuuden oli täytynyt olla A:n tietoisuudessa.

A oli koulutuksensa perusteella varmasti tiennyt, että asianajajan ammattinimityksen suojaa koskevat määräykset olivat pakottavia ja että mikään viranomainen ei voinut antaa lupaa suojatun nimityksen käyttämiseen. Vetoaminen patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin merkitsemisellä tapahtuneeseen toiminimen hyväksymiseen oli turhaa.

TODISTELU HOVIOIKEUDESSA

Asianosaiset olivat vedonneet samoihin todisteisiin kuin käräjäoikeudessa. Lisäksi A oli vedonnut uutena todisteena Suomen Asianajajaliiton toimistoluetteloon 1999.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asianajajista annetun lain nimenomaisesti suojaamia nimikkeitä ovat asianajaja ja asianajotoimisto (ruotsiksi advokat, advokatbyrå). A:n käyttämä toiminimi Lakiasiaintoimisto Advokaari Oy ei ole sisältänyt näitä sanoja. Toiminimeen on sisältynyt sananosa advo ja sana advokaari, jotka sinänsä eivät tarkoita mitään. Nykyisessä kielenkäytössä advo-etuliitettä kuitenkin käytetään siten, että sen käytöstä syntyy vaikutelma toiminnan liittymisestä asianajajiin (esimerkiksi advonet). Lakiasiaintoimintaa harjoittavan yhtiön toiminimen osana sananosa advo voidaan ymmärtää asianajajan asemaan tai toimintaan viittaavaksi. Toiminimeen sisältyvä sananosa kaari on lakia tarkoittavana sinänsä oikeudellinen termi, mutta se ei itsenäisesti käytettynä viittaa millään tavalla asianajajan asemaan tai toimintaan. Vaikka sana advokaari ei sinänsä tarkoitakaan mitään, se muistuttaa ruotsinkielistä asianajajaa tarkoittavaa sanaa advokat ja myös suomen kielessä käytettävää asianajajaa tarkoittavaa sanaa advokaatti.

A:n kirjallisena todisteena hovioikeudessa esittämästä Suomen Asianajajaliiton toimistoluettelosta 1999 voidaan päätellä, että asianajotoimistot eivät käytä toiminimissään sanaa lakiasiaintoimisto, vaan yleisimmin sanaa asianajotoimisto (advokatbyrå). A on ilmoittanut lakiasiaintoiminnastaan sanomalehti Kalevan lakiasiaintoimistot-osastossa. Lehdessä on ollut erikseen osasto asianajotoimistojen ilmoituksille. Lehti-ilmoituksista ja kirjelomakkeista on ilmennyt, että kysymyksessä oleva yhtiö on lakiasiaintoimisto ja että A on varatuomari. Asiantuntevalle henkilölle nämä seikat osoittavat, ettei kyse ole yhtiöstä, jossa lakiasioita hoitaa asianajaja. Sen sijaan muulle henkilölle yhtiön toiminimi varsin helposti antaa erheellisesti aiheen luulla, että lakiasioita yhtiössä hoitaa asianajaja. Tuollaisen luulon on omiaan synnyttämään se seikka, että A:n käyttämän toiminimen muista toiminimistä erottava osa muodostuu sanasta advokaari, joka advo-etuliitteen vuoksi ja myös advokaatti-sanaa muistuttavan näkö- ja kuulohavainnon vuoksi voidaan helposti ymmärtää asianajajan asemaan tai toimintaan viittaavaksi. Toiminimi luo sen vuoksi kuvan, että toiminnan harjoittaja on asianajaja tai että toiminta liittyy asianajotoimintaan. Toiminimi on siten asianajajista annetun lain 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla yleisöä harhaanjohtava.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus katsoi, kuten käräjäoikeuskin, että A oli ilmoittanut ammattialansa siten, että hänen sen perusteella voidaan erheellisesti olettaa olevan Suomen Asianajajaliiton jäsen ja että A oli tuolla menettelyllään syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan rangaistavaan tekoon.

RATKAISU

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Jutun lopputulos huomioon ottaen A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen