RHO:2002:2

Tappo ym.

Diaarinumero R 99/330
Pääkäsittely 11.1.2002
Taltionumero 46
Antopäivä 8.2.2002

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

Tappo 21.12.2000 vastainen yö Oulu

Syyttäjä lausui, että A oli 21.12.2000 vastaisena yönä Oulussa X:n asunnossa tappanut X:n lyömällä tätä veitsellä, jossa oli ollut 13,5 cm:n pituinen terä, oikean korvan eteen niin, että veitsi oli lävistänyt oikeanpuoleisen alaleuanluun haarakkeen, posken alueen kudokset ja siihen liittyen ohimovaltimon sekä nielun päätyen nielun sivuseinämään vasemmalle. Pistokanava oli ollut pituudeltaan 11,5 cm. Lisäksi A oli lyönyt useita kertoja X:ää viiden kilon painoisella käsipunnuksella pään alueelle otsaan, päänkamaraan ja takaraivolle niin, että vasemmalle otsaan oli tullut hankaumaa ja verenvuotoa ja oikealle otsaan 5 x 4 cm:n suuruinen mustelma-alue otsan vamma-alueen ollessa noin 10 cm:n levyinen, vasemman kulmakarvan yläpuolelle oli tullut hankaumaa ja verenvuotoa, oikealle otsan alaosaan mustelma, hiuspohjaan vasemmalle ohimoalueelle ja takaraivolle keskelle oli tullut verenvuotoalueet sekä niihin liittyen päänkamaraan oikealle otsalle oli tullut kaksi, vasemmalle otsalle yksi, takaraivolle ja vasemmalle ohimolle verenvuotokohdat. Iskujen seurauksena kallon otsaluu oli murtunut ja aivojen oikeaan otsalohkoon oli tullut ruhjeverenvuotoja.

X:n kuoleman varsinaisena syynä oli ollut oikealle korvan eteen kohdistunut teräaseen pisto ja sen aiheuttamat kasvojen verisuoni- sekä kudosvauriot. Kuolemaan myötävaikuttaneena vammana oli ollut päähän kohdistuneista tylpistä iskuista aiheutuneet kallonmurtuma ja aivojen ruhjevamma.

Lisäksi A oli lyönyt X:ää veitsellä pään alueelle noin kaksikymmentä kertaa seuraavasti: niskaan neljä teräaseen pistoa, joista yhden 5,5 cm:n mittainen pistokanava oli kulkenut niskalihasten läpi ja päätynyt kaularangan poikkihaarakkeisiin, kolme muuta pistoa olivat olleet pinnallisia ulottuen ihoon, sen alaiseen kudokseen tai kallon pintaan; oikeaan poskipäähän kaksi poskiluuhun ja ihonalaiseen kudokseen päätynyttä pistoa; otsan yläosaa oikealle, keskelle ja vasemmalle neljä kallonpintaan päätynyttä pistoa; oikealta niskasta oikealle poskeen ulottuneen 15 cm:n mittaisen viiltohaavan; oikealle kaulaan kaksi 4 cm:n ja 16 cm:n mittaista ihonalaiseen rasvakudokseen ulottunutta viiltohaavaa; vasemmalle kaulalle niskaan ulottuneen 15 cm:n mittaisen, keskiosaltaan noin kahdeksan cm:n pituiselta alueelta ihon ja ihonalaiset kudokset lävistäneen viiltohaavan, joka ei ollut ulottunut kaulan alueen verisuoniin; edellisen yläpuolelle kaksi ihorikkoumaa ja alapuolelle kaksi pinnallista viiltohaavaa sekä alaleukaan kolme pinnallista naarmumaista vammaa. Lisäksi A oli aiheuttanut X:lle hankaumia, mustelmia ja ihorikkoumia otsalle, kasvoihin, oikeaan käteen ja molempiin polviin.

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen taposta sekä korvaamaan valtiolle DNA-näytteen ottamisesta, ruumiinkuljetuksesta ja oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta aiheutuneet kustannukset.

Törkeä ryöstö (A) ja nuorena henkilönä tehty (B) törkeä ryöstö 21.12.2000 vastainen yö Oulu

Syyttäjä lausui, että A ja B olivat yksissä tuumin käyttämällä X:ää vastaan väkivaltaa tämän asunnossa anastaneet X:ltä omaisuutta; A noin 3 540 grammaa hasis-huumausainetta ja X:n lompakon, jossa oli ollut rahaa 20 mk ja pankkikortti, ja B 10 grammaa hasis-huumausainetta. A ja B olivat menneet D:n ja C:n kanssa X:n luokse ostaakseen tältä hasis huumausainetta. He olivat ennen X:n luokse menoa puhuneet keskenään X:n kolkkaamisesta ja hänen huumevarastonsa anastamisesta. B oli ottanut X:n asuntoon mennessään mukaansa laukun, jossa oli ollut mm. veitsi. Huumausaineen hinnasta oli X:n kanssa tullut erimielisyyttä. Tinkimisen aikana B oli siirtänyt laukkunsa A:n luokse, joka oli ottanut sieltä veitsen tuppineen ja laittanut sen povitaskuunsa. Jossain vaiheessa A oli näyttänyt B:lle ja D:lle elehtien kaulan katkaisemista tarkoittavan merkin vetämällä muutaman kerran sormensa vakasuorassa kaulansa yli tarkoittaen X:n kolkkaamista ja hasiksen anastamista. B oli levitellyt käsiään ja kohautellut olkapäitään. A oli mennyt wc:hen ja tultuaan sieltä hänellä oli ollut kädessään viiden kilon painoinen käsipaino, jolla hän oli lyönyt useita kertoja X:ää päähän ja sen jälkeen jatkanut lyöntejä X:n pään alueelle povitaskusta ottamallaan veitsellä. Veitsenlyöntejä oli ollut noin kaksikymmentä. Lyöntien aikana B oli anastanut pöydältä noin 10 grammaa X:n hasista ja A oli anastanut lyöntien jälkeen 35 - 40 grammaan X:n hasista sekä tämän lompakon, jossa oli ollut mm. rahaa 20 markkaa. Rahat A oli myöhemmin käyttänyt ja heittänyt lompakon siinä olleine papereineen menemään. X oli kuollut oikean korvan eteen kohdistuneeseen veitsen iskuun ja sen aiheuttamaan kasvojen verisuoni- ja kudosvaurioihin. Kuolemaan myötävaikuttaneena vammana oli ollut päähän kohdistuneista käsipainon lyönneistä aiheutuneet kallonmurtuma ja aivojen ruhjevamma.

Ryöstö oli törkeä, koska siinä oli käytetty teräasetta ja hengenvaarallista välinettä, se oli tehty erityisen raa'alla tavalla ja siinä oli väkivaltaisesti tahallaan aiheutettu X:n kuolema ja ryöstö oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

B oli teon tehdessään ollut alle 18-vuotias.

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen törkeästä ryöstöstä ja B tuomitaan rangaistukseen nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ryöstöstä.

Huumausainerikos (A), nuorena henkilönä tehty huumausainerikos (B ja D) ja nuorena henkilönä tehty huumausaineen käyttörikos 21.12.2000 Oulu

Syyttäjä vaati lisäksi A:lle rangaistusta huumausainerikoksesta, B:lle ja D:lle nuorena henkilönä tehdystä huumausainerikoksesta sekä C:lle nuorena henkilönä tehdystä huumausaineen käyttörikoksesta. A, B, C ja D myönsivät syyllistyneensä syytteissä mainittuihin tekoihin.

Asianomistajan vaatimukset

X:n oikeudenomistajat Y ja Z yhtyivät syyttäjän taposta esittämään syytteeseen A:ta vastaan sekä vaativat B:lle ja C:lle rangaistusta taposta. Y ja Z yhtyivät syyttäjän ryöstöstä esittämään syytteeseen A:ta ja B:tä vastaan. Y ja Z vaativat lisäksi muun muassa, että A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heille molemmille erikseen henkisestä kärsimyksestä 60 000 markkaa.

Taposta esittämäänsä rangaistusvaatimuksen osalta Y ja Z lausuivat, että B ja C olivat olleet yksituumaisesti A:n kanssa tappamassa X:ää, sillä he olivat puhuneet ennen X:n asunnolle menoa tämän "kolkkaamisesta" ja asunnossa ollessaan käsimerkein ja elein ohjanneet tätä väkivaltaiseen toimintaan.

Henkisestä kärsimyksestä esittämäänsä korvausvaatimusta Y ja Z perustelivat sillä, että vaikka X olikin täysi-ikäinen eikä enää asunut vanhempiensa kanssa, tämä oli vammauduttuaan liikenneonnettomuudessa täysin vanhempiensa avun varassa ja sen vuoksi edelleen näille erittäin läheinen.

Syyttäjä ilmoitti, ettei hän katsonut B:n tai C:n osallistuneen nyt kyseessä olevaan tappoon A:n tekijäkumppanina, yllyttäjänä tai avunantajana.

A:n vastaus

Taposta esitetyn syytteen osalta A myönsi menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla. A myönsi syyllistyneensä törkeään pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen selittäen, ettei hänellä ollut surmaamistarkoitusta. Ryöstöstä esitetyn syytteen osalta A myönsi syyllistyneensä näpistykseen ottamalla selittämättömästä syystä huoneistosta mukaansa X:n lompakon. A kiisti anastaneensa asunnosta huumausainetta ja selitti, että B oli anastanut asunnosta syyttäjän hänen anastamakseen väittämän huumausaineen ja useampia pienempiä palasia ja antanut tuon "suuremman laatan" hänelle Oulussa. A kertoi, että hänellä ei ollut asuntoon mennessään tai siellä väkivaltaisesti käyttäytyessäänkään minkäänlaista anastusaikomusta.

A myönsi Y:n ja Z:n esittämät korvausvaatimukset perusteiltaan. Määriltään A kiisti muun muassa henkisestä kärsimyksestä vaaditun korvauksen 20 000 markkaa ylittäviltä osilta.

B:n vastaus

B kiisti taposta esitetyn syytteen. B myönsi syyllistyneensä näpistykseen ottamalla hetken mielijohteesta mukaansa X:n asunnon pöydältä siinä näkemänsä noin 10 grammaa hasista. B kiisti Y:n ja Z:n esittämät korvausvaatimukset perusteiltaan ja viittasi määrän osalta A:n puolesta lausuttuun.

C:n vastaus

C kiisti syytteen, koska hän ei ollut osallistunut millään tavalla väkivaltaan X:ää kohtaan, vaan se oli tapahtunut yllätyksellisesti A:n toimesta ilman minkäänlaista yksituumaisuutta asiasta. C kiisti Y:n ja Z:n esittämät korvausvaatimukset perusteiltaan ja viittasi määrien osalta A:n puolesta lausuttuun.

Oulun käräjäoikeuden tuomio 17.9.2001

Taposta esitetyn syytteen osalta käräjäoikeus totesi, että A oli myöntänyt syytteen teonkuvauksen oikeaksi. A:n myöntämistä tukivat B:n, C:n ja D:n kertomukset tapahtumista. Syytteessä kuvatut X:n saamat vammat ja kuolemansyy ilmenivät oikeuslääkärin suorittaman oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen pöytäkirjasta.

A oli kertonut, että ennen X:n asunnolle menoa oli ollut puhetta tämän "kolkkaamisesta", mistä B oli "uhonnut". A oli kertonut, että X:n asunnossa B oli näyttänyt hänelle kurkun katkaisemista osoittavan eleen toistaen sen myös C:lle ja että B oli työntänyt hänelle laukkunsa ja kehottanut häntä katsomaan sinne, jolloin hän oli nähnyt laukussa olevan veitsen ja ottanut sen laittaen poveensa, minkä B oli nähnyt ja nyökyttänyt hyväksyvästi päätään. Edelleen A oli kertonut, että B ja C olivat nyökyttäneet hänelle päätään ja osoittaneet X:ää, minkä lisäksi C oli viestittänyt hänelle eleillään "nyt", ja että nämä B:n ja C:n eleet olivat olleet hänen tekonsa laukaiseva tekijä hänen ymmärrettyään merkkien tarkoittavan X:n tajuttomaksi lyömistä.

B oli kertonut, että A:n, C:n ja D:n kanssa oli heidän ollessaan Oulussa Rotuaarilla olevassa asunnossa ollut puhetta siitä, että "kolkataan X ja nyysitään huumeet", mihin puhumiseen kaikki olivat osallistuneet, koska olivat olleet ärtyneitä siihen, ettei X:ään saatu puhelimitse yhteyttä. B oli kertonut, että hän X:n asunnossa tosin oli antanut laukkunsa A:lle tämän pyydettyä "röökiä", mutta ettei hän ollut kehottanut tätä katsomaan laukkuun eikä ollut nähnyt tämän ottavan laukusta veistä. Edelleen B oli kertonut, että A oli näyttänyt hänelle kurkun katkaisemista osoittavan eleen, mikä oli hämmästyttänyt häntä ja mihin hän oli vastannut olkapäitään kohauttamalla. B oli kertonut olevansa varma siitä, ettei kukaan muu ollut näyttänyt kurkun katkaisemista osoittavaa merkkiä.

D oli kertonut, että ennen X:n asunnolle menoa Oulussa olevassa asunnossa ja vielä autossakin oli ollut puhetta X:n "kolkkaamisesta" ja että "viedään siltä kaikki", mitä puheita hän oli pitänyt leikkinä.

Edelleen D oli kertonut, että hän oli nähnyt A:n tekevän kurkun viiltoa tarkoittavan merkin, mutta ei ollut tiennyt kenelle tämä oli sen osoittanut eikä ollut nähnyt muiden tekevän vastaavia merkkejä.

C oli kertonut, että hän oli X:n asunnolla nähnyt A:n ottavan jotakin B:n laukusta ja panevan sen taskuunsa tietämättä kuitenkaan, mikä kyseinen esine oli. Edelleen C oli kertonut, ettei hän ollut nähnyt muuta elehtimistä kuin sen, että A oli kädellään huitaisemalla näyttänyt, että X:n kanssa puhuvan D:n tulisi olla hiljaa.

Käräjäoikeus oli lausunut, että tekijävastuu rikoskumppanuuden perusteella edellytti yhdessä ja yhteisymmärryksessä tekemistä. Edellytettiin siis jonkinlaista osallistumista itse rikoksen toteuttamiseen siten, että tekoon osallisen osuus oli olennainen ja että osuuden täyttämistä oli pidettävä kokonaisuuden kannalta merkityksellisenä. B ja C eivät olleet osallistuneet X:n väkivaltaiseen pitelemiseen eivätkä siten olleet siitä tekijöinä vastuussa. Edellä selostettujen asianosaisten kertomusten perusteella ei myöskään voitu katsoa näytetyksi, että B tai C olisivat käyttäytyneet siten, että he olisivat saaneet aikaan A:ssa tekopäätöksen X:n väkivaltaiseen pitelemiseen tai että he tai jompikumpi heistä olisi tahallaan ennen A:n rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin auttanut A:ta tämän tahallisessa rikoksessa.

A oli lyönyt X:ää käsipunnuksella ja veitsellä useita kertoja pään alueelle. A:n oli X:ää lyödessään täytynyt käsittää, että lyönnit saattoivat todennäköisesti aiheuttaa X:n kuoleman, minkä vuoksi A:n oli katsottava tahallaan surmanneen X:n.

Ryöstöstä esitetyn syytteen osalta käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat suorittaneet anastusrikoksensa yhdessä ja yksituumaisesti. A oli myöntänyt anastaneensa X:n lompakon. Sen sijaan A oli kiistänyt anastaneensa hallussa pitämäänsä 35 - 40 gramman määrää hasista selittäen, että sen oli anastanut B, joka oli myöhemmin, mutta jo Oulussa, antanut sen hänelle. B oli kertonut, ettei hän ollut tuota hasislevyä anastanut, vaan hän oli nähnyt sen ensimmäistä kertaa A:lla Torniossa. D oli kertonut, että hän oli nähnyt seuraavana päivänä Torniossa A:lla ison hasislevyn. Käräjäoikeus katsoi, että A:n ja B:n kertomusten ollessa ristiriitaiset ei luotettavaa näyttöä siitä, että A olisi kyseisen hasismäärän anastanut, ollut esitetty, vaan asiassa oli jäänyt järkevä epäily, minkä vuoksi syyte A:han kohdistettuna tältä osin oli hylättävä.

A:n kertomuksesta oli käynyt ilmi, ettei hän väkivaltaiseen menettelyyn ryhtyessään tai sen aikana ollut käyttänyt väkivaltaa anastuksen suorittamisen mahdollistamiseksi vaan anastuspäätös oli syntynyt vasta väkivaltaisen menettelyn jälkeen. Tällä perusteella A ei ollut teollaan syyllistynyt ryöstöön vaan varkauteen. A oli käyttänyt varkaudessa hyväkseen X:n avutonta ja hädänalaista tilaa. Lisäksi A oli anastanut X:n asunnosta tämän lompakon, jonka oli voitu olettaa sisältävän tämän kaikki rahavarat. Nämä seikat aiheuttavat sen, että varkaus oli käräjäoikeuden käsityksen mukaan myös

kokonaisuutena arvostellen törkeä.

B oli myöntänyt anastaneensa noin 10 grammaa hasista. B ei ollut käyttänyt anastuksessaan X:ään kohdistuvaa väkivaltaa vaan ainoastaan käyttänyt hyväkseen A:n ilman hänen myötävaikutustaan ja yhteisymmärrystään X:ää kohdistamaa väkivaltaa. Tällä perusteella B ei ollut teollaan syyllistynyt ryöstöön vaan varkauteen. Vaikkakin B oli varkaudessaan käyttänyt hyväkseen rikoksen uhrin avutonta ja hädänalaista tilaa, käräjäoikeus katsoi, ettei varkautta anastetun omaisuuden laatu ja määrä huomioon ottaen voitu pitää kokonaisuutena arvostellen tärkeänä. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että koska B oli anastanut toisen hallussa ollutta omaisuutta tämän jouduttua omassa kodissaan väkivallan kohteeksi, ettei tekoa voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Yksityisoikeudellisten korvausten osalta käräjäoikeus lausui, että korvauksen suuruuden määrääminen kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä oli vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä jätetty tuomioistuimen harkintaan, eikä korvauksille ollut asetettu mitään rahamääräistä tasoa.Y:lle ja Z:lle, kummallekin erikseen, tulevaa korvausta määrällisesti harkitessaan käräjäoikeus otti huomioon sen, että valtiokonttorin tiedettiin suorittaneen kohtuullisena korvauksena kärsimyksestä yleensä 20 000 markkaa ja sen, että Rovaniemen hovioikeus oli 2.3.2001 antamassaan ratkaisussa Nro 117 diaarinumero 00/797 katsonut niin ikään juuri tuon määrän kohtuulliseksi. Tällä perusteella käräjäoikeus katsoi nyt kyseessä olevassa tapauksessa määrällisesti kohtuullisiksi korvauksiksi kärsimyksestä 20 000 markkaa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n taposta, törkeästä varkaudesta ja huumausainerikoksesta 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä muun muassa korvaamaan Y:lle henkisestä kärsimyksestä 20 000 markkaa ja Z:lle henkisestä kärsimyksestä 20 000 markkaa viivästyskorkoineen 21.12.2000 lukien. Käräjäoikeus tuomitsi B:n nuorena henkilönä tehdystä varkaudesta ja huumausainerikoksesta 35 päiväsakkoon.

A:n, B:n ja C:n taloudelliset olot huomioon ottaen valtion varoista suoritetut puolustajien palkkiot sekä A:n osalta syyttäjän valtiolle vaatimat korvaukset jäävät valtion vahingoksi, koska määrien valtiolle takaisin korvaaminen muodostuisi heille kohtuuttomaksi.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Syyttäjän valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan syytteen mukaisesti törkeän varkauden sijasta törkeästä ryöstöstä ja B tuomitaan syytteen mukaisesti varkauden sijasta nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ryöstöstä.

Syyttäjä on perusteluinaan lausunut, että A ja B olivat yksissä tuumin käyttämällä X:ää vastaan väkivaltaa tämän asunnossa anastaneet X:ltä omaisuutta. Ryöstö oli ollut törkeä, koska siinä oli käytetty hengenvaarallisena välineenä viiden kilogramman käsipainoa ja teräaseena veistä, se oli tehty erityisen raa'alla tavalla ja siinä oli väkivaltaisesti aiheutettu X:n kuolema. Teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Y:n ja Z:n valitus

Y ja Z ovat vaatineet, että B ja C tuomitaan rangaistukseen taposta. Y ja Z ovat lisäksi vaatineet, että A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan korvaukseksi heille molemmille erikseen henkisestä kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomitseman 3 363,76 euron (20 000 markan) sijasta

10 091,28 euroa sekä heille yhteisesti heidän oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa 1 723,59 euroa korkolain mukaisine korkoineen.

Y ja Z ovat perusteluinaan lausuneet, että B ja C olivat yksituumaisesti olleet A:n kanssa tappamassa X:ää, sillä he olivat puhuneet ennen X:n asunnolle menoa tämän kolkkaamisesta ja asunnossa ollessaan käsimerkein ja elein ohjanneet A:ta väkivaltaiseen toimintaan. Käräjäoikeuden henkisestä kärsimyksestä tuomitsema korvaus oli riittämätön sille kärsimykselle, joka heille oli aiheutunut heidän poikansa kuolemasta.

A:n valitus

Katsoen syyllistyneensä enintään törkeään pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen A on vaatinut, että syyte taposta hylätään. A on lisäksi katsoen kohdassa 2 syyllistyneensä näpistykseen vaatinut, että syyte törkeästä varkaudesta hylätään. A on vielä vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

A on perusteluinaan lausunut, että ennalta käyvää suunnitelmaa X:n pahoinpitelystä ei ollut ollut eikä hänellä ollut ollut surmaamisaikomusta hänen toimiessaan B:n ja C:n elehdinnän mukaisesti. Hänen tarkoituksenaan oli ollut tainnuttaa X lyödessään tätä käsipainolla. Tilanne oli kuitenkin karannut A:n hallinnasta. A on lisäksi lausunut, että hän ei ollut ennakkoon suunnitellut X:n lompakon anastusta. Lompakossa oli ollut vähäinen määrä rahaa ja pankkikortti, joten kyseessä oli ollut vain vähäarvoinen omaisuus.

A:n vastaus

A on vaatinut, että syyttäjän sekä Y:n ja Z:n valitukset hylätään.

A on perusteluinaan lausunut, että hän ei ollut syyllistynyt törkeään ryöstöön vaan kysymyksessä oli ollut näpistys, joka ei ollut liittynyt sitä edeltäneeseen X:n pahoinpitelyyn. Anastuksessa ei ollut ollut ennaltakäyvää suunnitelmaa. A oli pahoinpitelyn jälkeen ottanut X:n lompakon päähänpistosta. Lompakossa oli ollut vähäinen määrä rahaa. A on lisäksi lausunut, että hänelle tuomittu rangaistus oli varsin ankara, joten syytä rangaistuksen koventamiseen ei ollut. A on edelleen lausunut, että Y:lle ja Z:lle tuomittu korvaus henkisestä kärsimyksestä oli riittävä.

B:n vastaus

B on vaatinut, että syyttäjän sekä Y:n ja Z:n valitukset hylätään.

B on perusteluinaan lausunut, että hän ei ollut syyllistynyt tappoon eikä ryöstöön. A oli yksin surmannut X:n, eikä surmaamisesta ollut sovittu etukäteen. Myöskään X:n pahoinpitelemisestä ja hänen omaisuutensa anastamisesta ei ollut sovittu etukäteen. X:n pahoinpiteleminen ei ollut liittynyt anastusrikokseen. B oli anastanut huumausaineet päähänpistosta. B on lisäksi lausunut, että hän ei ollut vahingonkorvausvelvollinen Y:lle ja Z:lle, koska hän ei ollut vastuussa X:n surmaamisesta. Joka tapauksessa käräjäoikeuden Y:lle ja Z:lle kummallekin erikseen henkisestä kärsimyksestä tuomitsema 3 363,76 euron (20 000 markan) korvaus oli määrältään oikea.

C:n vastaus

C on vaatinut, että Y:n ja Z:n valitus hylätään.

C on perusteluinaan lausunut, että hän ei ollut osallistunut X:n surmaamiseen. Tapahtumat ja A:n teko olivat tulleet hänelle yllätyksenä eikä hänellä ollut ollut mitään osuutta A:n toimintaan. Käräjäoikeuden tuomion perustelut olivat korvausvaatimusten osalta oikeat.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Syyttäjä on perusteluinaan lausunut, että käräjäoikeuden tuomio taposta oli oikea ja perusteltu. A oli tahallaan surmannut X:n. A:n oli hänen käyttämänsä tekotapa ja väkivallan voimakkuus huomioon ottaen täytynyt käsittää, että hänen X:n kohdistamansa väkivallan varsin todennäköisenä seurauksena oli X:n kuolema. Tuomiolauselman kohdassa 2 X:n syyksi luetun törkeän varkauden osalta syyttäjä on viitannut omaan valitukseensa. Toissijaisesti X:n oli katsottava syyllistyneen törkeään varkauteen käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaisesti. X:lle tuomittua vankeusrangaistusta ei tullut alentaa. X tuli edelleen pitää vangittuna, koska kyseessä oli rikos, josta ei ollut säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta eikä vangittuna pitämistä ollut pidettävä X:n olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Y:n ja Z:n vastaus

Y ja Z ovat vaatineet, että A:n valitus hylätään.

Y ja Z ovat perusteluinaan lausuneet, että A:n tappaminen oli ollut ennalta suunniteltu.

PÄÄKÄSITTELY

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 11.1.2002. Pääkäsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Tappo

Todistelutarkoituksessa kuullut asianosaiset A, B ja C ja kuultava D ovat hovioikeuden pääkäsittelyssä kertoneet asian ratkaisuun vaikuttavista seikoista samoin kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon merkitty. Hovioikeuden pääkäsittelyssä esitetty, käräjäoikeudessa esitettyä vastaava näyttö ei anna aihetta arvioida syyksilukemista tapon osalta toisin kuin käräjäoikeus on sitä arvioinut. Tuolta osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut B:n ja C:n osalta kuitenkin sillä tavoin tarkennettuna, ettei heidän ole näytetty olleen osallisena X:n surmaamisessa. A:n osalta hovioikeus toteaa, että A on lyönyt X:ää viiden kilogramman käsipainolla ja veitsellä useita kertoja pään alueelle. A:n on täytynyt ymmärtää, että X:n kuolema oli hänen lyöntiensä varsin todennäköinen seuraus. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin, että A on tahallaan surmannut X:n.

Törkeä ryöstö

A:n, B:n, C:n ja D:n kertomuksilla on selvitetty, että A ja B ovat menneet D:n ja C:n kanssa X:n asunnolle ostaakseen tältä huumausaineita. Ennen X:n asunnolle menoa A, B, C ja D ovat keskustelleet X:n kolkkaamisesta ja huumeiden anastamisesta, koska he ovat olleet ärtyneitä siitä, ettei X:ään ollut saatu puhelimitse yhteyttä. B on ottanut X:n asuntoon mennessään mukaansa laukun, jossa on ollut X:n surmaamisessa käytetty veitsi. Asunnolla on X:n kanssa tullut erimielisyyttä huumausaineen hinnasta. Tinkimisen aikana B on siirtänyt laukkunsa A:n luokse, joka on ottanut sieltä veitsen tuppineen ja laittanut sen povitaskuunsa.

Tämän jälkeen asunnolla on näytetty käsimerkkejä. A on kertonut, että B ja C olivat näyttäneet käsimerkkejä, jotka A oli tulkinnut kehotukseksi lyödä X tajuttomaksi. B on kertonut, että A oli näyttänyt käsimerkkejä, joihin hän oli vastannut levittämällä käsiään ja kohauttamalla olkapäitään. B ei kertomansa mukaan ollut aluksi ymmärtänyt A:n elehtimistä, mutta oli arvellut, että elehdintä tarkoitti X:n kolkkaamista. C puolestaan ei kertomansa mukaan ollut ymmärtänyt elekieltä ja oli vain kohauttanut hartioitaan.

Käsimerkkien vaihtamisen ja elehtimisen jälkeen A on lyönyt X:ää käsipainolla useita kertoja päähän ja sen jälkeen jatkanut lyöntejä X:n pään alueelle povitaskustaan ottamallaan veitsellä. Lyöntien aikana B on anastanut pöydältä noin 10 grammaa X:n hasista ja lyöntien jälkeen A X:n lompakon, jossa on ollut rahaa 20 markkaa. Asunnosta on lisäksi anastettu noin 40 grammaa X:n hasista, jonka A, B ja D ovat jakaneet kolmeen osaan seuraavana päivänä.

A, B, C ja D ovat pitäneet keskustelujaan X:n kolkkaamisesta ja tämän hallussa olleiden huumausaineiden anastamisesta pilapuheina, joita ei ollut tarkoitettu toteutettavaksi. Se, että asunnossa on käyty neuvotteluja huumausaineen hinnasta, voi olla osoitus siitä, ettei X:n kolkkaamista ollut tarkoitettu toteutettavaksi ainakaan siinä tapauksessa, että hinnasta olisi sovittu. Hinnasta on kuitenkin syntynyt erimielisyyttä. Tuossa tilanteessa B on siirtänyt veitsen sisältäneen laukkunsa A:n luo ja A ja B ovat näyttäneet toisilleen käsimerkkejä. He ovat kertomansa mukaan ymmärtäneet käsimerkkien tarkoittaneen X:n kolkkaamista. Käsimerkkien jälkeen A on aloittanut X:n pahoinpitelemisen, minkä yhteydessä sekä A että B ovat edellä kerrotuin tavoin anastaneet X:n omaisuutta. Kumpikin on käyttänyt hyväkseen pahoinpitelytilannetta tuon omaisuuden anastamiseksi. He ovat noin menetellessään hyväksyneet pahoinpitelyn käyttämisen anastuksessa. He vastaavat siten myös pahoinpitelystä. Asiassa ilmenneistä olosuhteista on kuitenkin pääteltävissä, ettei B ole omalta osaltaan ollut valmis hyväksymään pahoinpitelyä sen laatuisena ja niin voimakkaana, kuin A on sen suorittanut, minkä hovioikeus on ottanut huomioon B:lle rangaistusta mitatessaan. A ja B ovat siten yksituumaisesti käyttämällä X:ää vastaan väkivaltaa tämän asunnossa anastaneet X:ltä tämän lompakon, jossa on ollut rahaa 20 markkaa ja pankkikortti, ja yhteensä noin 50 grammaa hasista siten, että A on anastanut lompakon ja B noin 10 grammaa hasista. Selvittämättä on sen sijaan jäänyt, kumpi on anastanut loput 40 grammaa hasiksesta. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska A:n ja B:n yksituumaisuuden on katsottava ulottuneen myös tuohon huumausaine-erään.

A on lyönyt X:ää useita kertoja viiden kilogramman painoisella käsipainolla pään alueelle, otsaan, päänkamaraan ja takaraivoon ja sen jälkeen lyönyt tätä noin kaksikymmentä kertaa veitsellä pään alueelle.

A:n osalta hovioikeus toteaa seuraavan. Ryöstössä on käytetty teräasetta ja se on tehty erityisen raa'alla tavalla. Sen sijaan ryöstössä käytettyä käsipainoa ei ole pidettävä ampuma- tai teräaseeseen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä. Ryöstön yhteydessä on väkivaltaisesti aiheutettu X:n kuolema. Ryöstöä on kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

B:n osalta hovioikeus toteaa, että ryöstössä on käytetty teräasetta ja ryöstöä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Rangaistusseuraamukset

A tuomitaan käräjäoikeuden tuomitseman törkeän varkauden sijasta törkeästä ryöstöstä. A:lle tuomittavaa rangaistusta on sen vuoksi korotettava.

B:n syyksi luetaan nuorena henkilönä tehty törkeä ryöstö ja huumausainerikos. Törkeästä ryöstöstä on tuomittava vankeusrangaistus. B on rikokset tehdessään ollut alle 18-vuotias. Hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt sellaisia painavia syitä, jotka vaatisivat B:lle tuomittavan vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Yksityisoikeudelliset korvaukset

X on ollut Y:n ja Z:n ainoa lapsi. X on ollut kuolleessaan 19-vuotias. Vaikka X on asunut eri taloudessa omassa asunnossaan, on tämä Y:n ja Z:n mukaan ollut vammauduttuaan liikenneonnettomuudessa vanhempiensa avun varassa ja sen vuoksi näille edelleen erittäin läheinen. Y on löytänyt poikansa ruumiin hakiessaan tätä aamulla kouluun. Huomioon ottaen X:n ja tämän vanhempien suhteen läheisyys sekä teon laatu ja muut olosuhteet hovioikeus arvio kohtuulliseksi korvaukseksi Y:lle ja Z:lle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 5 000 euroa kummankin osalta erikseen.

Y ja Z ovat hävinneet valituksensa B:tä ja C:tä vastaan, joten heillä ei ole oikeutta saada B:ltä ja C:ltä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Y ja Z ovat osittain voittaneet valituksensa A:ta vastaan sekä voittaneet vastauksensa A:han nähden, joten heillä on oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan A:lta. Y:n ja Z:n oikeudenkäyntikuluistaan esittämä 1 723,59 euron vaatimus on sisältänyt myös oikeudenkäyntikuluvaatimukset B:n ja C:n osalta. Tämä ja jutun lopputulos huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että A:n on korvattava Y:n ja Z:n oikeudenkäyntikuluista avustajan palkkion osalta kohtuullisena pidettävä 500 euroa sekä tälle arvonlisäveroa 110 euroa eli yhteensä 610 euroa.

Ratkaisu

Hovioikeus tuomitsi A:n taposta, törkeästä ryöstöstä ja huumausainerikoksesta yhteiseen 10 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja määräsi tämän edelleen pidettäväksi vangittuna. Hovioikeus velvoitti A:n korvaamaan Y:lle henkisestä kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomitseman määrän sijasta 5 000 euroa ja Z:lle henkisestä kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomitseman määrän sijasta 5 000 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Hovioikeus tuomitsi B:n nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ryöstöstä ja huumausainerikoksesta yhteiseen 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen