RHO:2002:4

Liikennerikkomus
Päiväsakon rahamäärä

Diaari numero R 01/283
Esitelty 17.1.2002
Taltionumero 51
Antamispäivä 14.2.2002

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

A oli kuljettaessaan henkilöautoa laiminlyönyt noudattaa liikennemerkein osoitettua nopeusrajoitusta 80 km/h kuljettaen ajoneuvoa nopeudella 102 km/h. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n liikennerikkomuksesta 10 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte liikennerikkomuksesta enemmälti hyläten hänet tuomitaan rikkomuksestaan rikesakkoon. Lisäksi A vaati, että päiväsakkojen lukumäärää ja rahamäärää joka tapauksessa alennetaan.

A kertoi, että tiessä oleva alamäki ja vaistomainen halu päästä suoraan edestä paistavan auringon kohdalla olevan tiealueen ohitse olivat hetkellisesti nostaneet A:n käyttämän tosiasiallisen noin 90 - 100 kilometrin tuntinopeuden poliisin tutkan osoittamaan 102 kilometrin tuntinopeuteen. Mitattu ylinopeus ei osoittanut A:n ajaneen ylinopeutta myöntämäänsä pitempään tai muusta kuin kertomastaan syystä, joten häntä ei oikeuskäytännön mukaan tullut tuomita tahattomasta ylinopeudesta kuin rikesakkoon. A lausui vielä, että hänen tulonsa olivat tuomitsemishetkellä olleet olennaisesti pienemmät kuin ne edellisen verotusvuoden verotustiedot, joiden perusteella sakko oli määrätty, osoittivat.

A pyysi, että hovioikeus toimittaa jutussa pääkäsittelyn hänen henkilökohtaiseksi kuulemisekseen sekä nopeusmittauksen suorittaneen poliisimiehen kuulemiseksi todistajana.

Vastaus

Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Syyttäjä lausui, että poliisi oli seurannut A:n kuljettaman ajoneuvon ajonopeutta useiden sekuntien ajan. Tutkan osoittama lukema oli saatu lukituksi sen näyttöön. A:n käyttämä ylinopeus ei siten ollut ollut hetkellistä. A oli ylittänyt suurimman sallitun ajonopeuden 22 kilometrillä tunnissa, minkä vuoksi rikesakko ei ollut riittävä seuraamus hänen teostaan. Syyttäjä on vielä lausunut, että A ei ollut käräjäoikeudessa ilmoittanut tulojensa olennaisesti alentuneen.

Käsittelyratkaisu

A:n itsensäkin mukaan hänen ajonopeutensa oli voinut hetkellisesti ylittää suurimman sallitun ajonopeuden. Hovioikeus katsoi, että asian ratkaiseminen ei riippunut käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta. Pyyntö pääkäsittelyn toimittamisesta hylättiin.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Liikennerikkomus

Asiassa oli riidatonta, että A oli henkilöautoa kuljettaessaan ylittänyt suurimman sallitun ajonopeuden. Arvioitaessa A:n syyllistymistä liikennerikkomukseen, merkitystä ei ollut sillä, että ylinopeus oli A:n kertomuksen mukaan ollut vain hetkellinen.

Päiväsakkojen lukumäärä ja rahamäärä

Käräjäoikeus oli määrännyt A:n päiväsakkojen lukumäärän yleisen rangaistuskäytännön mukaisesti. Perustetta sen alentamiseen ei näin ollen ollut.

Rikoslain 2 a luvun 2 §:n 2 momentin mukaan kohtuullisena päiväsakon rahamääränä oli pidettävä yhtä kuudeskymmenesosaa sakotettavan keskimääräisestä kuukausitulosta, josta oli vähennetty asetuksella määriteltävät verot ja maksut sekä kiinteä peruskulutusvähennys. Sakotettavan elatusvelvollisuus voi alentaa ja hänen varallisuutensa korottaa päiväsakkoa. Säännöksen 3 momentin mukaan kuukausitulon laskemisen ja varallisuuden arvioimisen ensisijaisena perusteena olivat sakotettavan viimeksi toimitetun verotuksen mukaiset tulot ja varallisuus. Jos sakotettavan tuloja ja varallisuutta ei voitu luotettavasti selvittää verotustiedoista tai ne olivat olennaisesti muuttuneet viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen, ne voitiin arvioida muun saatavan selvityksen perusteella.

A oli käräjäoikeudessa ilmoittanut nettotulokseen 66 000 markkaa kuukaudessa ja kertonut, että hänellä ei ollut huollettavia. Valituskirjelmässään A ei ollut esittänyt selvitystä tulojensa olennaisesta muuttumisesta. A:n käräjäoikeudessa ilmoittaman nettotulon perusteella ja ottaen huomioon päiväsakon rahamäärästä 21.5.1999 annetun asetuksen 2 §:ssä säädetty peruskulutusvähennys päiväsakon rahamääräksi saatiin 1 075 markkaa, mikä vastasi 180,80 euroa. Hovioikeus katsoi, että A:n tulot eivät olleet olennaisesti muuttuneet viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen.

Edellä mainituista syistä ei ollut aihetta alentaa päiväsakon rahamäärää.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen