RHO:2002:5

Tullihallituksen asema

Diaarinumero R 01/535
Ratkaistu 31.1.2002
Taltionumero 97
Antamispäivä 1.3.2002

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Tullihallitus oli muun muassa alkoholirikoksia ja veropetoksia koskevassa asiassa yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut vahingonkorvauksena saamatta jääneitä veroja ja tulleja.

Käräjäoikeus oli velvoittanut rangaistuksiin tuomitut henkilöt maksamaan tullihallitukselle sen vaatimat vahingonkorvaukset.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Tältä osin jutussa on kysymys siitä, onko tullihallituksella asiassa asianomistajan asema ja siihen perustuva oikeus esittää rangaistus- ja korvausvaatimuksia.

Alkoholilain välittömänä tavoitteena on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholilain rangaistussäännöksillä ja alkoholia koskevilla verotussäännöksillä pyritään muun muassa tehostamaan näiden tavoitteiden saavuttamista. Välittömänä tavoitteena ei ole tulojen kerryttäminen valtiolle. Tullihallitusta ei siten voida pitää kyseisillä rikoksilla ensisijaisesti loukatun oikeushyvän haltijana.

Valtiota tai asianomaisten säännösten noudattamista valvovaa viranomaista ei myöskään ole pidetty asianomistajana julkista etua vastaan kohdistuvissa rikoksissa. Yleisen edun loukkaamisen kannalta on katsottu riittäväksi, että virallinen syyttäjä huolehtii syyteharkinnasta. Lisäksi valtiolle näissä tapauksissa mahdollisesti kuuluvat verot, tullit ja maksut voidaan määrätä hallinnollisessa järjestyksessä riippumatta siitä, annetaanko tullihallitukselle asianomistajan puhevalta. Myöskään tullihallituksen asema esitutkintaviranomaisena tullirikoksia koskevissa asioissa ei puolla tullihallituksen asianomistajan puhevaltaa. Näiden korkeimman oikeuden ratkaisusta 2001:66 ilmenevien periaatteiden nojalla tullihallituksella ei ole asianomistajan puhevaltaa tässä asiassa eikä asianomistajan puhevaltaan perustuvaa oikeutta rangaistus- tai korvausvaatimusten esittämiseen.

Rikokseen perustuvan korvausvaatimuksen tutkiminen rikosprosessissa ei kuitenkaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:stä ilmenevän periaatteen nojalla edellytä vaatimuksen esittäjältä asianomistajan asemaa, vaan myös kolmannen henkilön korvausvaatimus voidaan tutkia syyteasian yhteydessä. Tutkimisen edellytyksenä on, että vaatimus perustuu välittömästi tai välillisesti syytteessä kerrottuun tapahtumainkulkuun. Tässä tapauksessa tullihallituksen vaatimukset perustuvat välittömästi syytteiden tapahtumainkulkuun. Myös vastaajien oikeusturva ja tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat huomioon ottaen on perusteltua, että rikosasiaan voidaan kumuloida rikoksen johdosta saamatta jäänyttä veroa ja tullia koskeva korvausvaatimus. Näin ollen tullihallituksella on oikeus ajaa korvausvaatimuksensa tämän rikosasian yhteydessä ja myös oikeus vaatia korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Tullihallituksella ei kuitenkaan edellä kerrottujen perustelujen mukaan ole oikeutta esittää asiassa rangaistusvaatimuksia.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta tullihallitukselle maksettavaksi tuomittujen vahingonkorvausten osalta.

Eri mieltä ollut hovioikeuden jäsen katsoi enemmistön tavoin, että tullihallituksella ei ollut asianomistajan puhevaltaa asiassa eikä asianomistajan puhevaltaan perustuvaa oikeutta rangaistus- ja korvausvaatimusten esittämiseen. Tämän vuoksi eri mieltä ollut jäsen poisti käräjäoikeuden antamat lausunnot tullihallituksen syytteestä ja korvausvaatimuksista ja vapautti tuomitut vahingonkorvauksista ja oikeudenkäyntikuluista tullihallitukselle.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen