RHO:2002:6

Kirjanpitorikos
Liiketoimintakielto

Diaarinumero R 01/749
Taltionumero 193
Antopäivä 16.4.2002

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyttäjä on vaatiessaan A:lle rangaistusta liiketoiminnan harjoittamiseen liittyneestä kirjanpitorikoksesta vaatinut samalla, että A oli määrättävä liiketoimintakieltoon.

A on myöntäen syyllistyneensä tuottamukselliseen kirjanpitorikokseen vastustanut liiketoimintakiellon määräämistä.

Käräjäoikeus on tuomitessaan A:n kirjanpitorikoksesta määrännyt tämän liiketoimintakieltoon.

KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

A on valituksessaan muun ohella vaatinut, että häntä ei määrätä liiketoimintakieltoon, koska sen määrääminen oli kohtuuton seuraamus hänen syykseen luetusta rikoksesta.

Syyttäjä on vastauksessaan A:n valitukseen vaatinut sen hylkäämistä.

Hovioikeus on välitoimena pyytänyt syyttäjältä ja A:lta lausuman siitä, oliko A heidän käsityksensä mukaan syytteessä tarkoitettuna ajankohtana toiminut liikkeen- vai ammatinharjoittajana. Syyttäjä on lausumassaan katsonut A:n toimineen tuolloin liikkeenharjoittajana ja A on katsonut toimineensa ammatinharjoittajana.

Hovioikeus on liiketoimintakiellon osalta tehnyt asiassa seuraavan ratkaisun:

Perustelut

Kirjanpitolain 1 §:n mukaan jokainen, joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa, on tästä toiminnastaan kirjanpitovelvollinen.

Liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n mukaan yksityinen elinkeinonharjoittaja, jonka harjoittamasta liiketoiminnasta on kirjanpitolaissa säädetty kirjanpitovelvollisuus, voidaan määrätä liiketoimintakieltoon, jos hän on liiketoiminnassa olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia. Laki ei koske ammatinharjoittajaa. Liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä on muutettu 1.3.1998 voimaan tulleella lailla (19.12.1997/1220). Uutta lakia sovelletaan, jos yksikin 3 §:ssä tarkoitettu rikos tai laiminlyönti on tapahtunut sen tultua voimaan. A:n laiminlyönti on tapahtunut osaksi 1.3.1998 jälkeen eli uuden lain tultua voimaan.

Ammattitoimintana pidetään sellaista liiketoiminnan kaltaista toimintaa, jota harjoitetaan liiketoimintaa suppeammissa puitteissa, jossa ammatinharjoittajan henkilökohtainen ammattitaito on ratkaisevan tärkeä, jossa tuotantovälineiden osuus on vähäinen ja jossa ei ainakaan sanottavammin aseteta jo olevia omaisuusarvoja riskeille alttiiksi.

A on syytteessä tarkoitettuna aikana toiminimen haltijana harjoittanut talojen rakennus- ja korjaustoimintaa. Selvitystä ei ole siitä, että A:lla olisi ollut kiinteä toimipaikka, että toiminnassa olisi käytetty vierasta työvoimaa tai että siinä olisi asetettu omaisuusarvoja riskeille alttiiksi. A:n konkurssipesän väliaikaisen pesänhoitajan 27.5.1998 päivätyssä selvityksessä on nimenomaisesti todettu, että A ei ole koskaan omistanut merkittävästi omaisuutta omakotitalokiinteistön puolikkaan lisäksi. Myös verotarkastuskertomuksessa A:n tulojen on myyntilaskutuksen perusteella todettu olevan suurimmilta osin työkorvauksia, joista maksajan olisi pitänyt toimittaa ennakonpidätys. Yksin syyttäjän esittämä väite A:n huomattavista veloista ei osoita A:n toiminnan syytteessä mainittuna aikana olleen riskialtista, kun selvitystä velkojen syntyajankohdasta ei ole esitetty ja kun A on aiemmin toiminut yhtiömiehenä eräässä avoimessa yhtiössä.

Hovioikeus katsoo, että A ei syytteessä mainittuna ajankohtana ole harjoittanut liiketoimintaa. A on kuitenkin ammatinharjoittajana syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan menettelyyn. Ammatinharjoittajaa ei voida tuomita liiketoimintakieltoon.

Ratkaisu

A:lle määrätty liiketoimintakielto poistetaan.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen