RHO:2005:1

Tapon yritys ym.
Rangaistuksen mittaaminen
Antopäivä: 10.12.2004
Diaarinumero: R 04/561
Ratkaisunumero: 1020
Pääkäsittely: 9. - 10.11.2004

Kemi-Tornion käräjäoikeuden tuomio 2.6.2004

Käräjäoikeus tuomitsi A:n tapon yrityksestä, törkeän ryöstön yrityksestä, avunannosta törkeään ryöstöön, kahdesta vapaudenriistosta, avunannosta vapaudenriistoon, laittomasta uhkauksesta, pahoinpitelystä, kiristyksen yrityksestä, varkaudesta, rattijuopumuksesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, hätävarjelun liioitteluna vaaran aiheuttamisesta, neljästä ampuma-aserikoksesta, vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisesta, vahingonteosta ja lievästä vahingonteosta yhteensä 4 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus katsoi tapon yrityksen tehdyksi rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttivat vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita.

Syyttäjä, A ja asianomistaja X valittivat hovioikeuteen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomion perustelut

Hovioikeus totesi tapon yritystä koskevan syytteen osalta A:n saaneen ennen kysymyksessä ollutta tilannetta puhelimitse ja tekstiviestein useita itseensä kohdistettuja tappouhkauksia. A ei ollut ottanut uhkausten johdosta yhteyttä poliisiin. A oli edellä mainituista uhkauksista ja häneen kertomansa mukaan aiemmin kohdistetusta tappoyrityksestä huolimatta lähtenyt yöllä ladatulla aseella varustautuneena sen talon luo, josta uhkaukset oli soitettu ja lähetetty. Laukausten vaihto, jossa A oli itse ampunut yhdeksän laukausta, oli alkanut lähes välittömästi A:n saavuttua kyseisen talon luo. Hovioikeus katsoi edellä selostettujen olosuhteiden osoittaneen olevan ilmeistä, että tilanteessa oli ollut kyse keskinäisestä välienselvittelystä eikä hätävarjelutilanteesta tai edes hätävarjelua lähellä olevasta tilanteesta.

Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeus lausui seuraavan. Yhteistä rangaistusta mitattaessa oli rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan otettava lähtökohdaksi siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus. Vakavin A:n syyksi luettu teko oli tapon yritys, jota edellä todetuilla perusteilla ei ollut, toisin kuin käräjäoikeus oli katsonut, tehty sellaisissa olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttaisivat hätävarjelua. Tältä osin hovioikeus mittasi A:lle tuomittavaksi rangaistukseksi viisi vuotta vankeutta. Yhteinen rangaistus oli edellä mainitun säännöksen mukaan mitattava niin, että se oli oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. A:n syyksi oli luettu useita muita tekoja, joista osa oli hyvin vakavia. Näillä perusteilla käräjäoikeuden A:lle tuomitsema rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa hänen syykseen luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, tekojen vaikuttimiin eikä rikoksista ilmenevään hänen syyllisyyteensä, vaan rangaistusta oli olennaisesti korotettava.

Tuomiolauselma

Hovioikeus korotti A:n rangaistuksen 7 vuodeksi vankeutta.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Päivitetty 7.11.2005