HelHO:2005:2

Arvonlisävero
Oikeudenkäyntikulut
Pankki

Antopäivä: 24.3.2005
Diaarinumero: S 04/870
Ratkaisunumero: 1044

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 2.2.2004

SELOSTUS ASIASTA

A on tänne 4.7.2003 saapuneessa kanteessaan vaatinut pankin velvoittamista suorittamaan muun muassa vahingonkorvausta 8.6.1993 tapahtuneen asuntokaupan johdosta. Espoon käräjäoikeudessa on vireillä sinne 6.6.2003 saapunut samansisältöinen kanne.

A:n tänne saapunut kanne on annettu tiedoksi pankille 17.7.2003. Lausunnossaan pankki on todennut muun muassa, että korvaussaatava on vanhentunut. Pankki on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 2.277 eurolla. Tähän määrään sisältyi arvonlisäveroa yhteensä 410,61 euroa. A:ta on kuultu vaatimuksen johdosta. Asianosaiset eivät ole vastustaneet asian ratkaisemista kirjallisessa valmistelussa.

Käräjäoikeuden ratkaisu
Samansisältöinen kanne on vireillä Espoon käräjäoikeudessa 6.6.2003. Kanteessa tarkoitettua asiaa ei saa oikeudenkäynnin kestäessä saattaa toisen oikeudenkäynnin kohteeksi. Tämän vuoksi käräjäoikeus jättää myöhemmin Helsingin käräjäoikeudessa vireille tulleen kanteen tutkimatta.

A velvoitetaan korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 1.866,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 2.3.2004 lukien. Vaatimus hylätään arvonlisäverovaatimuksen osalta, koska vastaaja ei ole näyttänyt, ettei se ole voinut vähentää arvonlisäveron osuutta omassa verotuksessaan.

Lainkohta
Oikeudenkäymiskaari 5 luku 27 a §
Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Sirpa Ahola

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 24.3.2005

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Pankki on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa myös kuluihin sisältyneen arvonlisäveron osalta ja että A velvoitetaan korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 244 eurolla korkoineen.

Pankin ja A:n välinen riita-asia liittyi pankin arvonlisäverottomaan liiketoimintaan. Pankilla ei ollut mahdollisuutta vähentää asianajajansa laskuun sisältynyttä arvonlisäveroa omassa verotuksessaan. Mikäli A:ta ei velvoiteta korvaamaan arvonlisäveron määrää, tämä osuus oikeudenkäyntikuluista jää lopullisesti pankin vahingoksi.

VASTAUS
A on vaatinut, että pankin valitus hylätään ja pankki velvoitetaan korvaamaan A:n vastauskulut hovioikeudessa 8,02 eurolla korkoineen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan rahoituspalvelun myynnistä ei suoriteta veroa. Lain 42 §:n mukaan rahoituspalveluna pidetään muun ohella luotonantoa ja luoton hallintaa.

Liikepankkien peruspankkitoiminta on mainittujen lainkohtien perusteella arvonlisäverosta vapaata. Muusta liiketoiminnastaan kuin rahoituspalveluiden myynnistä pankit sen sijaan ovat kilpailuneutraliteettiin liittyvien syiden vuoksi velvollisia maksamaan arvonlisäveroa.

Arvonlisäverolain 102 §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten muun ohella toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Lain 117 §:n mukaan tavarasta tai palvelusta, jonka verovelvollinen on hankkinut tai ottanut vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, saadaan vähennys tehdä vain siltä osin, kuin tavaraa tai palvelua käytetään tähän tarkoitukseen. Nämä lainkohdat ilmentävät arvonlisäverolain periaatetta siitä, että sekä verollista että verotonta liiketoimintaa harjoittavan verovelvollisen on niin pitkälle kuin mahdollista kohdennettava kukin hankintansa yksittäiselle liiketoimelle, jonka verokohtelu ratkaisee myös ostetun hyödykkeen verokohtelun.

Asianajopalveluista maksettujen arvonlisäverojen vähennysoikeutta koskeneessa tapauksessa 8.6.2000 C-98/98 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kyseisellä palvelulla ei ollut suoraa ja välitöntä yhteyttä arvonlisäverolliseen myyntiliiketoimeen, vaan palvelu oli hankittu toimintaan, joka oli ainoastaan seurausta tällaisesta liiketoimesta. Tuomioistuin katsoi, että asianajokustannuksia oli pidettävä päämiehen liiketoiminnan yleiskuluina, joissa maksetut arvonlisäverot olivat vähennyskelpoisia vain siltä suhteelliselta osaltaan, mikä oli päämiehen arvonlisäverollisen liiketoiminnan suhde sen arvonlisäverottomaan liiketoimintaan. Tapauksessa 22.2.2001 C-408/98 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi vastaavasti, ettei tämänkaltaisilla palveluilla ollut suoraa ja välitöntä yhteyttä yksittäiseen arvonlisäverolliseen liiketoimeen. Tapauksessa tuomioistuin kuitenkin totesi, että jos hankitulla palvelulla osoitetaan olleen suora ja välitön yhteys päämiehen liiketoiminnan selvästi rajattuun arvonlisäverolliseen osaan, verovelvollinen voi vähentää kyseisten palveluiden hankkimisesta aiheutuneisiin kuluihin sisältyneen arvonlisäveron kokonaisuudessaan.

A:n ja pankin välinen oikeudenkäynti on johtunut pankin antaman luoton vakuutena olleiden, A:n omistamien asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden myynnistä aiheutuneista erimielisyyksistä. Hovioikeus katsoo tämän yhteyden perusteella, että asiassa on kysymys pankin rahoituspalveluihin kuuluvaan luotonantoon liittyvästä oikeudenkäynnistä ja sen pankille aiheuttamista yleiskuluista. Arvonlisäverolain 102 §:n ja edellä selostetun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun 22.2.2001 C-408/98 perusteella pankilla ei ole oikeutta vähentää arvonlisäverotonta liiketoimintaa varten ostamaansa asianajopalveluun sisältynyttä arvonlisäveron määrää miltään osin omassa verotuksessaan. Näin ollen ja koska pankki on käräjäoikeuden päätöksen lopputulokseen nähden oikeutettu korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa kokonaisuudessaan, A velvoitetaan korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut myös asianajajan laskuun sisältyneen arvonlisäveron määrän eli 410,61 euron osalta.

Asian näin päättyessä A velvoitetaan korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Hovioikeus pitää vaadittua 244 euron korvausta kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden päätökseen:

A:n maksettavaksi käräjäoikeudessa määrätty korvaus pankin oikeudenkäyntikuluista korotetaan 410,61 eurolla eli 2.277 euroksi.

Muilta osin käräjäoikeuden päätökseen ei ole haettu muutosta.

A velvoitetaan korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 244 eurolla.

Oikeudenkäyntikulujen korvauksen korotetulle osalle 410,61 eurolle sekä oikeudenkäyntikulujen korvaukselle hovioikeudessa on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Risto Uoti, Ilkka Sinisalo, Aino Virkkunen
Esittelijä: Anna-Maija Ruohoniemi

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen