HelHO:2005:4

Oikeudenkäyntikulut
Turvaamistoimen hakijan korvausvelvollisuus

Antopäivä: 8.4.2005
Diaarinumero: S 02/3909
Ratkaisunumero: 1244

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 9.10.2000

SELOSTUS ASIASTA

Kanne

A Oy ja B ovat yhteisesti vaatineet, että Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan yhtiölle 8.481,98 euroa (50.431,59 markkaa) viivästyskorkoineen 15.6.1999 lukien, B:lle 2.733,95 euroa (16.255,30 markkaa) viivästyskorkoineen 15.6.1999 lukien, yhtiölle ja B:lle yhteisesti 12.908,27 euroa (76.749,08 markkaa) viivästyskorkoineen 15.6.1999 lukien sekä korvaamaan yhtiön ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 6.176,89 eurolla korkoineen.

Kanteen perusteet

C:n verovirasto on 15.6.1999 hakenut käräjäoikeudelta turvaamistoimia verojen maksujen ja perimisen turvaamisesta annetun lain mukaisesti sekä yhtiötä että B:tä vastaan. Käräjäoikeus on myöntänyt turvaamistoimet hakemuksen mukaisesti väliaikaisina. Turvattavan saatavan määrä on ollut B:n osalta 255.000 ja yhtiön osalta 172.000 markkaa.

Väliaikainen turvaamistoimi on pantu B:n osalta täytäntöön takavarikoimalla 28.6.1999 B:n ja hänen miehensä yhteisellä pankkitilillä olleista varoista 560 markkaa, B:n pankkitilillä olleet 18.600 markkaa sekä puolet AsOy:n osakkeista numerot 1025-1208.

Väliaikainen turvaamistoimi on pantu täytäntöön yhtiön osalta takavarikoimalla 28.6.1999 yhtiön pankkitileillä olleet 1.790 USD ja 19.200 markkaa.

Turvaamistoimihakemukset on peruutettu 4.11.1999 päivätyillä kirjoituksilla. Käräjäoikeus on jättänyt turvaamistoimihakemukset sillensä 8.11.1999. Turvaamistoimien täytäntöönpano on peruutettu B:n osalta 18.11.1999 ja yhtiön osalta 17.11.1999.

Suomen valtio on tarpeettomasti hankkinut edellä selostetut turvaamistoimet B:tä ja yhtiötä vastaan. Tämän vuoksi valtio on velvollinen korvaamaan kantajille turvaamistoimista aiheutuneet vahingot ja kulut.

B:n rahavaroja on ollut takavarikossa 19.160 markkaa 139 päivän ajan. Tuottokorko tälle on 255,30 markkaa, mitä on pidettävä vahinkona, joka aiheutuu siitä, että varat eivät ole olleet omistajan käytössä. Lisäksi B on joutunut käyttämään työaikaansa takavarikkoasian yhteydessä 200 tuntia, jolloin hänelle on aiheutunut 16.000 markan tulonmenetys laskettuna 80 markan tuntipalkan perusteella.

Yhtiön varoja on takavarikoitu sanotut 19.200 markkaa ja 1.790 USD. Takavarikkopäivän kurssin mukaan 1.790 USD:n markka-arvo on ollut 10.245,34 markkaa eli yhtiön varoja on markkoina arvioituna ollut takavarikoituna 29.445,24 markan arvosta. USD:n kurssilaskusta johtuen yhtiölle on palautettu ainoastaan 29.411,90 markkaa. Kurssierosta johtuva tappio 33,44 markkaa on yhtiölle aiheutunut korvattava vahinko. Lisäksi yhtiön rahavaroja on ollut takavarikoituina 141 päivän ajan. Tuottokorko on tälle 398,15 markkaa, mitä on pidettävä vahinkona, joka aiheutuu siitä, että varat eivät ole olleet omistajansa käytössä. Vielä B on joutunut käyttämään yhtiön hyväksi tehtävän työn asemesta työaikaansa turvaamistoimiasian yhteydessä 200 tuntia, jolloin yhtiölle on aiheutunut 50.000 markan tulon menetys, laskettuna 250 markan tuntilaskutuksen perusteella, kun B ei ole voinut tehdä työtä yhtiön hyväksi.

Asian selvittämisestä ja selvitystyöhön perustuvasta verotarkastuskertomuksiin ja turvaamistoimiin vastaamisesta ja myös verotarkastuskertomuksiin vastaamisesta aiheutuneet tilitoimiston 6.225,05 markan ja lainoppineen avustajan 70.524,03 markan kulut ovat oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n tarkoittamaa vahinkoa siihen saakka, kun turvaamistoimet oli peruutettu.

Vastaus

Suomen valtio on myöntänyt kanteen oikeaksi siltä osin kuin B on vaatinut korvausta tuottokorosta 255,30 markkaa sekä yhtiö on vaatinut korvausta kurssierosta johtuvasta vahingosta 33,44 markkaa ja tuottokorosta 398,15 markkaa. Muilta osin valtio on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä yhtiön ja B:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 670 eurolla korkoineen.

Vastauksen perusteet

Koska laki verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta säätää hakijalle velvollisuuden oma-aloitteisesti turvaamistoimesta peräytymiseen on turvaamistoimiasian taustalla etenevän verotusasian kehittymistä seurattava niin kauan kuin turvaamistoimi on voimassa. Alustavien verotarkastuskertomusten sekä vastineiden antamisten jälkeen veroviraston verotusesityksissä oli tapahtunut turvaamistoimenpiteen ylläpitämisen kannalta merkittävä muutos eikä takavarikkoa ollut enää syytä pitää voimassa B:n tai yhtiön osalta. Takavarikoidut varat on tämän jälkeen palautettu kantajille. Koska takavarikoiduille varoille ei ole maksettu korkoa on valtio myöntänyt vaatimukset tuottokoron korvaamisesta sekä yhtiön että B:n osalta oikeaksi.

B ei ole näyttänyt, että hänelle olisi aiheutunut työajan menetystä ja sen johdosta tulon menetystä. Valtio on myöntänyt 80 markan tuntipalkan määrältään oikeaksi.

Valtio on myöntänyt yhtiön vaatiman korvauksen kurssitappiosta oikeaksi. Sen sijaan yhtiö ei ole näyttänyt, että sille olisi aiheutunut B:n työajan menetystä ja sen johdosta tulojen menetystä. Valtio on myöntänyt 250 markan tuntilaskutuksen määrältään oikeaksi.

Yhtiön ja B:n vaatimat korvaukset tilitoimiston ja asianajajan kuluista ovat yksilöimättömiä. Kantajat ovat vaatineet vahingonkorvauksena turvaamisprosessista aiheutuneita kuluja, jotka tulee ratkaista pääasiaprosessissa, vaikka tämä kuuluisi eri instanssiin kuin turvaamistoimiasia. Tältä osin vaatimus tulisi ensisijaisesti jättää tutkimatta tai ainakin hylätä. Lisäksi kantajat ovat vaatineet korvausta verotarkastuskertomuksiin vastaamisestaan aiheutuneista kuluista vaikka korvattavuuden perustetta ei edes pääasian osalta ole ratkaistu. Siltä osin kuin kanne koskee verotusasiasta johtuvia kuluja, kanne tulee jättää kokonaan tutkimatta.

Siltä osin kuin valtio on myöntänyt vaatimukset oikeaksi on vaadittu viivästyskoron alkamispäivä 15.6.1999 oikea. Muilta osin viivästyskoron alkamispäivänä on pidettävä haasteen tiedoksiantopäivää 27.9.2001.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. C:n veroviraston 4.11.1999 päivätty takavarikkohakemuksen peruuttaminen B:n osalta
2. C:n veroviraston 4.11.1999 päivätty takavarikkohakemuksen peruuttaminen yhtiön osalta
3. A Oy:n tilinpäätös 31.12.1999
4. A Oy:n laskut 12.11.1999 ja 1.12.1999
5. Asianajotoimiston laskuerittely 14.2.2002
6. Tilitoimiston laskelma 31.10.2000

Vastaajan kirjallinen todiste

7. Kantajien vastaus turvaamistoimiasiassa 26.7.1999

Lisäksi vastaaja on viitannut kantajan kirjallisiin todisteisiin 1 ja 2

Henkilötodistelu

1. B todistelutarkoituksessa
2. Todistaja, avustava ulosottomies D

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Kyseessä on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n nojalla ajettu vahingonkorvauskanne. Sanotun lainkohdan mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hakenut turvaamistoimen on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut. Lainkohdassa tarkoitettu vahingonkorvausvastuu on tuottamuksesta riippumatonta eli ankaraa vastuuta.

B:n vaatimukset

Valtion on myöntänyt B:n vaatimuksen tuottokorosta oikeaksi.

B on kertonut, että hän oli menettänyt työaikaansa selvittäessään turvaamistoimeen liittyviä asioita. Turvaamistoimiasiassa oli kertynyt 1 ½ - 2 mapillista kirjallista aineistoa. Sanottu kirjallinen aineisto oli sisältänyt muun ohella alustavat verotarkastuskertomukset, vastauksen turvaamistoimiasiaan, vastineen alustavaan verotarkastuskertomukseen, verottajan tarkennuspyynnön ja vastauksen tarkennuspyyntöön. Asiakirjat olivat vaikeaselkoista luettavaa B:lle, jonka äidinkieli ei ole suomi. Sanottujen asiakirjojen monistaminen, niiden lukeminen ja niihin perehtyminen, asioiden selvittäminen ulosottoviranomaisten ja pankkien kanssa sekä lakimiehen kanssa käydyt neuvottelut olivat vieneet häneltä aikaa arviolta 200 tuntia.

Todistaja, avustava ulosottomies D on kertonut takavarikoineensa kanteessa mainitun omaisuuden. Kyseessä oli ollut normaali takavarikkoasia, vaikka asiassa olikin tehty itseoikaisu. Väliaikaisen turvaamistoimen tiedoksianto yhtiölle ja B:lle oli kestänyt noin tunnin ajan ja seuraavana päivänä tehdyt B:n ja yhtiön ulosottoselvitykset olivat vieneet aikaa 2-4 tuntia. Tämän lisäksi D oli keskustellut B:n kanssa puhelimessa 1-2 kertaa. D:n arvion mukaan hänellä oli mennyt aikaa B:n kanssa kyseisten asioiden hoitoon 4-5 tuntia.

B on myöntänyt, ettei hän ollut erotellut sitä, mikä aika hänellä oli mennyt verotusasian hoitoon ja mikä turvaamistoimiasian hoitoon. B on kertonut, että hänen vaatimuksensa koskee niitä toimenpiteitä, jotka hän oli tehnyt takavarikon voimassaolon aikana. Verotarkastus ja siihen liittyvä prosessi ovat jatkuneet vielä takavarikon jälkeenkin.

B on kertonut olleensa tapahtuma-aikaan A Oy:n ainoa työntekijä. B on näyttänyt, että hänelle oli aiheutunut turvaamistoimiasian hoitamisesta työansiomahdollisuuden menetystä, jonka valtio on velvollinen hänelle korvaamaan.

B:n kertomista toimenpiteistä suuri osa on liittynyt verotusasian hoitamiseen. Sanotuilta osin kyse ei ole oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n nojalla korvattavasta vahingosta ja vaatimus on tältä osin hylättävä.

D on arvioinut asioineensa B:n kanssa enintään viiden tunnin ajan. Lisäksi asianajotoimiston laskusta ilmenee, että turvaamistoimiasiassa on käyty neuvotteluja ja lukuisia puhelinneuvotteluja B:n kanssa. Laskusta ei ilmene neuvotteluihin käytetty aika. Sanotun lisäksi B:n aikaa on mennyt jonkin verran pankkiasioiden hoitamiseen. Käräjäoikeus on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioinut, että B on käyttänyt turvaamistoimiasian hoitamiseen yhden viikon työmäärää vastaavan ajan eli 40 tuntia. Valtio on siten velvollinen korvaamaan B:lle 80 markan tuntipalkan perusteella 538,20 euroa (3.200 markkaa).

Yhtiön vaatimukset

Valtion on myöntänyt yhtiön vaatimukset kurssitappiosta ja tuottokoron korvaamisesta oikeaksi.

Valtion on kiistänyt yhtiön vaatimuksen tulonmenetyksestä sen johdosta, ettei jokainen työntekijän turvaamistoimiasian hoitamiseen käyttämä tunti välttämättä synnytä yritykselle 250 markan tulonmenetystä.

Käräjäoikeus katsoo, että yhtiölle on aiheutunut vahinkoa sen johdosta, että sen ainoa työntekijä on ollut estynyt hoitamaan yhtiön asioita. Yhtiö ei ole näyttänyt, että sille olisi aiheutunut tulonmenetystä jokaiselta B:n asian hoitamiseen käyttämältä tunnilta. Käräjäoikeus on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioinut yhtiön kärsimän vahingon määräksi 840,94 euroa (5.000 markkaa).

B:n ja yhtiön yhteiset vaatimukset

B ja yhtiö ovat vaatineet vahingonkorvauksena kantajien käyttämän lakimiehen palkkiota ja kuluja yhteensä 70.524,03 markkaa, josta määrästä 12.571,59 markkaa liittyy suoraan turvaamistoimiasian hoitamiseen ja loput verotusasian hoitamiseen. Lisäksi B ja yhtiö ovat vaatineet vahingonkorvauksena tilitoimiston laskun 6.255,05 markkaa, josta määrästä takavarikosta aiheutuneina kustannuksina on laskutettu 454,58 euroa loppuosan kohdistuessa verotarkastukseen.

Turvaamistoimiasian oikeudenkäyntikuluista säädetään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:ssä. Sanotun lainkohdan mukaan pääasian käsittelyn yhteydessä ratkaistaan asianosaisen vaatimuksesta se, kenen korvattavaksi lopullisesti jäävät turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuvat kulut.

Asiassa on riidatonta, että turvaamistoimiasia käräjäoikeudessa on jäänyt 8.11.1999 sillensä hakijan peruutettua hakemuksensa. B ja yhtiö eivät olleet vastatessaan turvaamistoimiasiaan vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan (kirjallinen todiste 7). Asiassa on myös riidatonta, että verotusasia on edelleen vireillä oikaisulautakunnassa.

Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaisesti oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä tarkoitettuina kuluina ei ole pidettävä turvaamisprosessista aiheutuvia kuluja, vaan kuluilla tässä yhteydessä tarkoitetaan niitä kuluja, jotka vastapuolella on mahdollisesti ollut torjuntavakuuden järjestämisessä (Ks. Erkki Havansi, Uusi turvaamistoimilainsäädäntö selityksineen, Helsinki 1993, s. 196-198). B:llä ja yhtiöllä ei siten ole oikeutta saada vahingonkorvauksena turvaamisprosessin ja verotusprosessin aiheuttamia oikeudenkäyntikulujaan. Vaatimus on tältä osin hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla asianosaiset saavat kärsiä kulunsa vahinkonaan.

TUOMIOLAUSELMA

Suomen valtion velvoitetaan suorittamaan

B:lle korvaukseksi menetetystä tuottokorosta 42,93 euroa (255,30 markkaa) viivästyskorkoineen 15.6.1999 lukien ja menetetystä ansaintamahdollisuudesta 538,20 euroa (3.200 markkaa) viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 27.9.2001 lukien ja A Oy:lle korvaukseksi kurssierosta aiheutuneena tappiona 5,62 euroa (33,44 markkaa) ja menetystä tuottokorosta 66,96 euroa (398,15 markkaa), molemmat määrät viivästyskorkoineen 15.6.1999 lukien sekä korvaukseksi menetystä liiketulosta 840,94 euroa (5.000 markkaa) viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 27.9.2001 lukien.

Viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassaoleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksikollä.

Muilta osin vaatimukset hylätään.

Asianosaiset saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Tarja Honkanen

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 8.4.2005

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VALITUS

A Oy ja B ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että Suomen valtion yhtiölle suoritettava vahingonkorvaus korotetaan 8.481,98 euroksi korkoineen ja B:lle suoritettava vahingonkorvaus korotetaan 2.733,95 euroksi korkoineen. A Oy ja B ovat lisäksi vaatineet, että valtio velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle ja B:lle yhteiseksi vahingonkorvaukseksi 12.908,27 euroa korkoineen 27.9.2001 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 6.176,89 euroa korkoineen ja hovioikeudessa 2.758,80 euroa korkoineen.

Kaikki B:n turvaamistoimiasian hyväksi tekemä työ oli vähentänyt yhtiön tuloja.

Kaikki B:n tekemät 200 työtuntia olivat sellaista turvaamistoimiasian hoitamisesta aiheutunutta ansiomahdollisuuksien menetystä, josta B:llä oli oikeus vahingonkorvaukseen.

A Oy ja B olivat joutuneet käyttämään turvaamistoimihakemukseen ja verottajan verotarkastuskertomuksiin antamiensa selvitysten ja vastausten laatimiseen lainoppineen avustajan ja tilitoimiston apua. Laskujen määrät olivat riidattomia. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n sanamuodon ja tarkoituksen mukaan lainoppineen avustajan ja tilitoimiston käyttämisestä aiheutuneet kustannukset tulevat korvattaviksi. A Oy:llä ja B:llä ei ole ollut mahdollisuutta edes vaatia avustajan ja tilitoimiston käyttämisestä aiheutuvia "turvaamisprosessikuluja" oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla pääasian käsittelyn yhteydessä.

VASTAUS

Suomen valtion puolesta C:n verovirasto on vaatinut, että valitus hylätään ja että A Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan valtiolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 300 euroa korkoineen.

Käräjäoikeuden arviot A Oy:lle ja B:lle aiheutuneista tulonmenetyksistä ovat olleet kohtuullisia ja avustavan ulosottomiehen kertomus huomioon ottaen valittajien kannalta jopa edullisia.

Turvaamistoimiasian kulukysymys on ratkaistava pääasiaa koskevassa prosessissa.

Veroviraston aiheuttamana vahinkona ei voida pitää kuluja, joiden syntyminen ei sinänsä ole mitenkään riippunut kanteen perusteena olevasta turvaamistoimiasiasta. A Oy:lle ja B:lle olisi verotarkastuksessa ilman turvaamistoimiasiaakin varattu mahdollisuus tulla kuulluiksi ja antaa vastineet.

TODISTELU

Pääkäsittelyssä on vedottu käräjäoikeuden tuomiossa mainittuihin kirjallisiin todisteisiin.

Pääkäsittelyssä on kuultu B:tä asianosaisena todistelutarkoituksessa ja D:tä todistajana.

B ja D ovat kertoneet pääosin samoin kuin heidän kertomakseen on merkitty käräjäoikeuden tuomioon.

B on lisäksi ilmoittanut, että verotuksen oikaisulautakunta oli vuonna 2004 antamassaan päätöksessä hyväksynyt oikaisuvaatimukset. Asiassa ei ollut haettu muutosta hallinto-oikeudesta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:n mukaan turvaamistoimen täytäntöönpanosta aiheutuvista kuluista vastaa ensisijaisesti turvaamistoimen hakija. Pääasian käsittelyn yhteydessä ratkaistaan asianosaisen vaatimuksesta se, kenen korvattavaksi lopullisesti jäävät turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanemisesta aiheutuneet kulut.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu mainitun säännöksen osoittavan, että turvaamistoimiasian yhteydessä tuomioistuin ei tee mitään kuluratkaisuja. Kuluvaatimukset ja -ratkaisut jäävät kaikin osin tehtäviksi pääasiaprosessissa, myös vaikka tämä kuuluisi aivan eri instanssiin kuin turvaamistoimiasia (Havansi: Uusi turvaamistoimilainsäädäntö selityksineen, 1994, s. 179). Säännöksen sanamuodosta huolimatta myös turvaamistoimen hakijatahon vastapuolella on pääasiaprosessissa oikeus vaatia korvausta kuluistaan puolustautumisestaan turvaamistoimiasiassa (Havansi emt. s. 187).

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että mainitussa säännöksessä ei ole kysymys "turvaamisprosessikuluista", vaan niistä kuluista, joita vastapuolella on mahdollisesti ollut ulosottolain 7 luvun 12 §:n mukaisen torjuntavakuuden järjestämisestä (Havansi emt. s. 196).

Asiassa on kysymys A Oy:n ja B:n oikeudesta vaatia ja saada korvaus puolustautumisestaan turvaamistoimiasiassa. Verotusasia eli pääasia on käsitelty ja ratkaistu verotuksen oikaisulautakunnassa. A Oy ja B eivät ole voineet oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla pääasiassa vaatia korvausta kuluistaan. A Oy:llä ja B:llä on siten tässä asiassa oikeus erikseen vaatia korvausta kuluistaan turvaamistoimiasiassa.

Hovioikeus katsoo A Oy:n ja B:n yhteisen korvausvaatimuksen osalta selvitetyksi, että lainoppineen avustajan palkkiosta 12.571,59 markkaa eli 2.114,39 euroa ja tilitoimiston laskusta 2.702,91 markkaa eli 454,58 euroa ovat olleet turvaamistoimiasian hoitamisesta aiheutuneita kustannuksia. Valtio on siten velvollinen korvaamaan mainitut kustannukset yhteensä 2.568,97 euroa A Oy:lle ja B:lle.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden arvion A Oy:lle menetetystä liiketulosta ja B:lle menetetystä ansaintamahdollisuudesta suoritettavien korvausten määristä.

Asian näin päättyessä valtio on velvollinen korvaamaan A Oy:lla ja B:llä asiassa olleet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon.

Valtio velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle ja B:lle yhteiseksi korvaukseksi turvaamistoimiasian oikeudenkäyntikuluista 2.568,97 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 3 momentin (997/1998) mukainen viivästyskorko 27.9.2001 lukien 30.6.2002 saakka ja sen jälkeen korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukainen viivästyskorko 1.7.2002 lukien.

Valtio velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle ja B:lle yhteiseksi korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 4.000 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Iiro Kartano, Risto Jalanko, Pirjo Kari

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen