 | Vuoigatvuohta- lágádus |
| Suomeksi | På svenska | In English | Palaute | Sivukartta | Tietoa sivustosta |
 |
 |
 |
|
|
|
|
|
|
|
 |
 Tulosta |
 |
Etusivu -
Tuomioistuimet -
Hovioikeudet -
Ratkaisukäytäntö -
Ratkaisukäytäntö, Helsingin hovioikeuden osalta - HelHO:2005:3Antopäivä: 18.5.2005 Törkeä rattijuopumus Antopäivä: 18.5.2005 LOHJAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 15.12.2004 SELOSTUS ASIASTA Syyttäjän rangaistusvaatimus 1. TÖRKEÄ RATTIJUOPUMUS 22.9.2004 NUMMI-PUSULA Vastaaja on kuljettanut moottorikäyttöistä ajoneuvoa yleisillä teillä nautittuaan alkoholia niin, että hänellä on ajon jälkeen ollut 0,66 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa ja olosuhteet ovat olleet sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. 2. KULKUNEUVON KULJETTAMINEN OIKEUDETTA 22.9.2004 NUMMI-PUSULA Vastaaja on kuljettanut yleisillä teillä henkilöautoa ilman ajo-oikeutta. 3. TÖRKEÄ RATTIJUOPUMUS 2.10.2004 NUMMI-PUSULA Vastaaja on kuljettanut moottorikäyttöistä ajoneuvoa yleisillä teillä nautittuaan alkoholia niin, että hänellä on ajon jälkeen ollut 1,21 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa ja olosuhteet ovat olleet sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. 4. KULKUNEUVON KULJETTAMINEN OIKEUDETTA 2.10.2004 NUMMI-PUSULA Vastaaja on kuljettanut yleisillä teillä henkilöautoa vailla ajo-oikeutta. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Muu vaatimus Vastaaja on tuomittava menettämään toisen omistaman ajoneuvon sijaan valtiolle sen arvona 1.500 euroa. Rikoslaki 10 luku 8 § - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - TUOMION PERUSTELU Syyksilukeminen L on syyllistynyt niihin rikoksiin, mistä hänelle on rangaistusta vaadittu. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Menettämisseuraamuksen perusteet Rikosrekisterin otteesta ilmenee, että L on 8.8.1997 lukien syyllistynyt 13 törkeään rattijuopumukseen ja kuuteen rattijuopumukseen. Näistä teoista hän on 11:een syyllistynyt käyttämällä nyt syytteessä tarkoitettua Volvo SE 240 -merkkistä, vuoden 1988 mallia olevaa henkilöautoa, jolla on ajettu noin 381.000 kilometriä. Auto on hänen isänsä omistuksessa. Asianosaiset ovat olleet yksimieliset siitä, että L:n käyttämän auton arvo on 1.500 euroa. L on syyllistynyt poikkeuksellisen useisiin eri asteisiin rattijuopumusrikoksiin. Hän on ollut toistuvasti suorittamassa niistä langetettuja vapausrangaistuksia. Hänelle on tuomittu useita yhdyskuntapalveluseuraamuksia. Auton arvoa ei voida pitää kohtuuttoman suurena. Näissä olosuhteissa, joissa muut seuraamukset eivät ole pidättäneet L:ää uusimasta vakavana pidettävää yleisvaarallista rikollisuutta, ei arvokonfiskaatio ole kohtuuttoman ankara seuraamus. Se ei myöskään aseta L:ää eriarvoiseen asemaan muiden rikoksentekijöiden kanssa ottaen huomioon L:n syyksi luetut vastaavanlaiset teot. Arvokonfiskaatio on oletettavasti omiaan estämään rikoksen uusimista. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - TUOMIOLAUSELMA SYYKSI LUETUT RIKOKSET 1) Törkeä rattijuopumus 22.9.2004 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - KORVAUSVELVOLLISUUS L tuomitaan menettämään valtiolle toisen omistaman ajoneuvon sijaan sen arvo 1.500,00 euroa. Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen: Käräjätuomari Kirsti Hakola HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 18.5.2005 ASIA Törkeä rattijuopumus ym. VALITUS - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Vielä L on vaatinut, että auton arvoa ei määrätä menetetyksi valtiolle. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - VASTAUS Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään. L ei ollut ojentunut aikaisemmin tuomituista yhdyskuntapalvelusta tai ehdottomista vankeustuomioistakaan. L oli syyllistynyt yhteensä 18 rattijuopumukseen. Ajoneuvon arvon tuomitseminen valtiolle perustui lakiin eikä arvosta ollut ollut erimielisyyttä. HOVIOIKEUDEN RATKAISU - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Auton arvon menetetyksi tuomitseminen Rattijuopumukseen syyllistyneen auton tuomitsemista menetetyksi puoltavat eräät menettämisseuraamukseen liittyvät rikollisuutta ennalta ehkäisevät seikat. Auton menettäminen saattaisi vähentää rattijuopumuksen uusimisen riskiä ja sitä vaaraa, minkä auton kuljettaminen päihtyneenä aiheuttaa muulle liikenteelle. Auton menettäminen osoittaisi myös yhteiskunnan erityisen paheksunnan toistuvasti rattijuopumukseen syyllistymistä kohtaan. Auton menetetyksi tuomitsemiseen liittyy kuitenkin myös arveluttavia piirteitä. Menettämisseuraamus voi johtaa kohtuuttomuuteen, jos auto on arvokas tai jos se on rikoksentekijälle välttämätön kulkuväline. Myös rikoksentekijän perhe voi olla riippuvainen autosta. Voidaan myös epäillä, estääkö auton menettäminen todellisuudessa alkoholiongelmaista ajamasta autolla, sillä on mahdollista, että rikoksentekijä lainaa jonkun toisen autoa tai ottaa auton luvattomasti käyttöönsä. Auton menettämisseuraamus saattaa myös loukata yhdenvertaisuuden periaatetta, kun seuraamuksen vaikutukset voivat vaihdella suuresti riippuen menetettävän auton arvosta. Menettämisseuraamusta ei myöskään saisi käyttää rangaistuksellisiin tarkoituksiin. L on syyllistynyt 19.8.1997 alkaen yhteensä 19 rattijuopumusrikokseen. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin on todettavissa, että tuomitut seuraamukset eivät ole estäneet L:ää uusimasta rikollista menettelyään. L ei ole omistanut ajoneuvoa, joten hänen kohdallaan käräjäoikeus on kohdistanut menettämisseuraamuksen auton arvoon. Arvosta ei ole ollut erimielisyyttä. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen nyt esillä olevassa tilanteessa on harkinnanvaraista. Rikokseen perustuvana seuraamuksena menettämisseuraamus tulee kysymykseen nimenomaan turvaamistoimenpiteenä, joten menettämisseuraamusta ei pidä käyttää rangaistuksen luonteisena seuraamuksena. Tuomittaessa valtiolle menetetyksi rikoksentekoväline, jolla on normaali ja laillinen käyttötarkoitus, kuten L:n käyttämällä hänen isänsä omistamalla autolla, lähtökohtana tulee olla pyrkimys vastaavien uusien rikosten ehkäisemiseen. Auton arvon tuomitsemisella menetetyksi ei siten voida vaikuttaa siihen, ettei L voisi uudelleen syyllistyä rattijuopumusrikokseen, mitä tarkoitusta varten laissa on jo säädetty ajokieltoseuraamus. Lisäksi huomioon tulee ottaa oikeuskäytännön yhtenäisyys ja kansalaisten yhdenvertaisuus. Rattijuopumusrikoksista oikeuskäytäntöä on runsaasti, mutta auton tai sen arvon menettäminen valtiolle ei ole oikeuskäytännön mukainen normaali seuraamus rikoksesta. Menettämisseuraamusta koskevasta rikoslain 10 luvun lainvalmisteluaineistosta (HE 80/2000) ei myöskään käy ilmi, että uudistettujen menettämisseuraamusta koskevien säännösten soveltamisalaa olisi ollut tarkoitus laajentaa siten, että rattijuopumusrikoksiin syyllistyneet tuomittaisiin menettämään auto tai sen arvo valtiolle. Edellä selostetuin perustein menettämisseuraamus on poistettava. Hovioikeuden ratkaisu ilmenee tuomiolauselmasta. SYYTETTY L TUOMIOLAUSELMA Muutos käräjäoikeuden tuomioon. KORVAUSVELVOLLISUUS L vapautetaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle toisen omistaman ajoneuvon sijaan sen arvo 1.500 euroa. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos Heljä Järvelä Esittelijä: Pia Sandvik Ratkaisu on yksimielinen. Lainvoimaisuustiedot: Korkeimman oikeuden ratkaisu 3.10.2005 : Ei valituslupaa |
|
|
|
|
