Hovioikeuden lausunto tuomarinvastuun toteuttamismuotojen kehittämistä koskevan työryhmän mietinnöstä

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS

Kuopio 15.3.2006
Nro 18

Oikeusministeriölle

Viite: Oikeusministeriön kirje 10.1.2006

Asia: Lausunto tuomarinvastuun toteuttamismuotojen kehittämistä koskevan työryhmän mietinnöstä (Työryhmämietintö 2005:16)

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan hovioikeus esittää seuraavan.

Yleistä

Kansalaisten oikeuksien turvaaminen edellyttää, että tuomarit voivat harjoittaa tuomitsemistoimintaa itsenäisesti vapaana ulkopuolisesta painostuksesta tai vaikutuksesta. Tässä yhteydessä on korostettava aitoa ja tehokasta itsenäisyyttä. Kukaan ei saa antaa tuomarille ohjeita, jotka voisivat vaikuttaa hänen päätöksentekoonsa. Tuomioistuinhallinnolle tai muullekaan taholle ei saa antaa mahdollisuutta kohdistaa tuomariin kurinpito- tai muita toimenpiteitä, jotka saattavat vaarantaa tuomarin riippumattomuuden. Toisaalta luotettavan ja moitteettoman toiminnan turvaaminen tuomioistuimissa on olennaisen tärkeää. Itsestään selvää on, että tuomarit ovat vastuussa virkansa asianmukaisesta hoitamisesta ja ettei viranhoidon asianmukainen kontrolli ole ristiriidassa perustuslaissa taatun tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuuden kanssa.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuus on aivan keskeistä. Olemassa oleviin riippumattomuutta ilmentäviin tekijöihin ei tulisi puuttua elleivät olosuhteet ole muuttuneet sillä tavoin, että puuttuminen tulee selvästi perustelluksi.

Hovioikeus on tuomaritoimikunnan mietinnön 1998:1 johdosta antamassaan lausunnossa 11.5.1998 katsonut, ettei tuomareiden virassapysymisoikeutta koskevia säännöksiä ollut syytä muuttaa. Lisäksi hovioikeus on katsonut, ettei tuolloin ehdotettu tuomareiden kurinpitomenettely ollut sopusoinnussa tuomioistuimien itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta johtuvien vaatimusten kanssa, vaan kaventaisi ratkaisevalla tavalla tuomioistuimien ja tuomarin riippumattomuutta.

Hovioikeus on tuomareiden kurinpitotyöryhmän mietinnön 14.3.2000 johdosta 30.8.2000 antamassaan lausunnossa yhtynyt työryhmän käsitykseen siitä, ettei uuden ja erillisen tuomareihin kohdistuvan kurinpitojärjestelmän luominen ollut tarpeellista. Lisäksi hovioikeus on katsonut, ettei huomioon ottaen tuomareiden toimintaa koskevien nykyisten valvonta- ja seuraamusjärjestelmien kattavuus valtion virkamieslain mukaisen kirjallisen varoituksen ulottaminen tuomareihin ollut tarpeellista. Vielä hovioikeus on katsonut, ettei ollut tarvetta perustaa lainsäädännöllä eettistä lautakuntaa.

1. Rikoslain 2 luvun 10 §:n mukaisten viraltapanoperusteiden laajentaminen

Hovioikeus ei pidä rikoslain 2 luvun 10 §:n mukaisten viraltapanoperusteiden laajentamista tarkoituksenmukaisena. Ehdotus tarkoittaisi sitä, että luotaisiin järjestelmä, jossa virkamiehistä vain tuomari voitaisiin tuomita sakkorangaistuksen perusteella viralta pantavaksi. On selvää, että tuomarin syyllistyminen sellaiseenkin rikokseen, josta hänelle tuomitaan vain sakkorangaistus, voi yksittäistapauksessa vaikuttaa häntä kohtaan tunnettavaan luottamukseen. Tuomarien osalta ei kuitenkaan voida arvioida esiintyneen tai tulevan esiintymään siinä määrin sellaisia ongelmatilanteita, että olisi olemassa erityisiä perusteita laajentaa näin voimakkaalla tavalla viraltapanoperusteita ja rajoittaa tuomareiden virassapysymisoikeutta.

Ehdotettu säännös antaa ensiasteena käräjäoikeuden puheenjohtajalle varsin laajan tulkintavallan. Tämä voi muodostua ongelmaksi ja johtaa puheenjohtajasta riippuen kovinkin erilaisiin tulkintoihin. Ehdotetussa säännöksessä viraltapanoon johtavat lisäedellytykset ovat käytännössä saman sisältöiset kuin voimassa olevassa rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentissa olevat lisäedellytykset. Jos viraltapanoperusteiden laajentamiseen päädytään, säännöksen sanamuoto tulisi ainakin muotoilla niin, että se osoittaa, että sakkorangaistukseen tuomittaessa kynnys viraltapanoon on selvästi korkeampi kuin vankeusrangaistukseen tuomittaessa.

Hovioikeus kiinnittää huomiota myös niihin hierarkiasuhteista ja esteellisyyskysymyksistä syntyviin ongelmiin, joita tuomarin viraltapanoasian ratkaisemiseen liittyy. Käräjätuomari voisi joutua ratkaisemaan esimerkiksi päällikkötuomaria tai hovioikeuden tuomaria koskevan sakkoon johtaneen rikosasian ja siihen liittyvän viraltapanovaatimuksen.

2. Virkamieslain mukainen varoitus

Hovioikeuden 30.8.2000 antaman lausunnon jälkeen olosuhteet eivät ole muuttuneet siihen suuntaan, että aikaisempaa kannanottoa hallinnollisen varoituksen tarpeen osalta olisi syytä muuttaa.

Jos kuitenkin päädytään siihen, että mahdollisuus antaa tuomarille virkamieslain mukainen varoitus otetaan käyttöön, hovioikeus katsoo, ettei toimivaltaa tulisi missään tapauksessa antaa saman tuomioistuimen päällikkötuomarille.

Tuomioistuinten toimintaympäristössä on tapahtunut muutoksia. Tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden luonne on muuttunut muun muassa lisääntyneen kansainvälistymisen, teknisen kehityksen ja lainsäädännön nopean uudistumisen vuoksi. Tuomareilta vaaditaan yhä parempia valmiuksia ja korkeampaa ammattitaitoa. Tuomioistuimiin kohdistuu jatkuvasti uusia laatu- ja tehokkuusvaatimuksia. Voidaan olettaa, että odotukset tuomioistuimia kohtaan kasvavat edelleen, mikä edellyttää toiminnan jatkuvaa kehittämistä. Samanaikaisesti oikeusministeriö esittää tuomioistuimiin kohdistuvia huomattavia vähennyksiä henkilöresursseihin ja epärealistisia tuottavuusodotuksia. Tuomioistuinten päällikkötuomarit ovat hallintoon nähden tulosvastuullisia esimiehiä. Tuomioistuinhallinnon tehokkuus- ja tuottavuusodotuksista syntyvät paineet kohdistuvat erityisesti tuomioistuinten esimiehiin. Näissä olosuhteissa päällikkötuomarille uskottu toimivalta varoituksen antamiseen saattaa muodostaa riskin siitä, että tuomioistuimessa määrällinen tulos epäasiallisesti korostuu laadun kustannuksella. Tällaisten asenteiden heijastuminen tuomarin riippumattomuuteen on omiaan heikentämään kansalaisten oikeusturvaa.

Päällikkötuomarin oikeus antaa varoitus oman tuomioistuimen tuomarille voi muodostua ongelmalliseksi myös muista syistä. Tiukastakin ohjeistuksesta huolimatta olisi vaarana, että varoituskäytäntö eri tuomioistuinyksiköissä tulisi käytännössä päällikkötuomareiden erilaisista asenteista johtuen poikkeamaan toisistaan. Näin tuomarit joutuisivat keskenään eriarvoiseen asemaan. Useimmissa tuomioistuimissa myös päällikkötuomari osallistuu lainkäyttöasioiden ratkaisemiseen yhtenä kollegion jäsenenä. Päällikkötuomarin vallassa olevan kurinpidollisen seuraamuksen pelko saattaisi tietoisesti tai tiedostamatta ohjata kollegion muita tuomareita lainkäyttötoiminnassa. Erityisen arkaluontoiseen tilanteeseen joutuisivat tuomarinuransa alkuvaiheessa olevat jäsenet ja tilapäisesti jäseninä toimivat esittelijät. Ei voida myöskään sulkea pois toimivallan väärinkäyttämisen mahdollisuutta tulehtuneiden henkilösuhteiden tai muiden epäasiallisten motiivien johdosta. Vaikka kirjallinen varoitus on luokiteltu lähinnä työnjohdolliseksi toimenpiteeksi, kysymys olisi tosiasiassa ankaraksi koettavasta kurinpitoseuraamuksesta, jolla tulisi olemaan varsin vakavia vaikutuksia sen kohteeksi joutuneen tuomarin asemaan ja virkauraan. Valitusmahdollisuus ei korjaa sitä vahinkoa, minkä epäasiallisin motiivein varoituksen antanut päällikkötuomari voi aiheuttaa yksittäiselle tuomarille ja hänen virkauralleen.

3. Tuomarin terveydentilan selvittäminen

Hovioikeudella ei ole lausuttavaa työryhmämietinnöstä tuomarin terveydentilan selvittämistä koskevalta osalta.

4. Tuomarien valvontalautakunta

Hovioikeuden 30.8.2000 antaman lausunnon jälkeen olosuhteet eivät ole sillä tavoin muuttuneet, että kannanottoa tuomarien valvontalautakunnan tai eettisen lautakunnan tarpeen osalta olisi syytä muuttaa. Hovioikeus edelleen katsoo, ettei erillisen tuomarien valvontalautakunnan tai eettisen lautakunnan perustaminen ole tarkoituksenmukaista. Nykyiset valvonta- ja seuraamusjärjestelmät, joita voidaan tarvittaessa kehittää ja tehostaa, antavat riittävät ja riippumattomuusvaatimuksen kanssa tasapainossa olevat keinot puuttua tuomarien moitittaviin virkatoimiin. Tuomareiden toiminnassa ja käyttäytymisessä ei ole osoitettu sellaisia epäkohtia, jotka vaatisivat uuden valvontajärjestelmän ja uuden toimielimen luomista. Koulutusta, tiedottamista, ammattitaitoista johtamista ja erilaisia laatuhankkeita kehittämällä hyvät tuomaritavat voidaan saada jokaisen tuomarin tietoisuuteen ja jokapäiväiseen käytäntöön tehokkaammin ja vähemmin kustannuksin kuin perustamalla erillinen eettinen lautakunta.

Lausunto on annettu täysistunnossa äänestyksen jälkeen.

Presidentti

Markku Arponen

Kansliapäällikkö

Riitta-Liisa Rautsi

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT

Kansliapäällikkö esitti seuraavan mietinnön:

1. Rikoslain 2 luvun 10 §

Hovioikeus kannattaa ehdotusta, että rikoslain 2 luvun 10 §:ään lisättäisiin työryhmän ehdottama uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi.

Ehdotuksen mukaan sakollakin rangaistavaan tahalliseen tekoon syyllistynyt tuomari voitaisiin julistaa virkansa menettäneeksi. Uuden säännöksen soveltamisen kynnyksen tulee olla riittävän korkealla. Harkinnan on oltava työryhmän esittämin tavoin oikeasuhtaista ottaen huomioon rikoksen laatu, toistuvuus ja muut rikokseen liittyvät seikat, jotka osoittavat henkilön ilmeisen sopimattomaksi toimimaan tuomarina.

2. Varoitus

Hovioikeus kannattaa ehdotusta valtion virkamieslain 45 §:n 3 momentin muuttamisesta siten, että siinä mainituista lainkohdista poistetaan valtion virkamieslain 24 § ja että 24 §:ään lisätään työryhmän ehdottamat uudet 2 ja 3 momentti.

Hovioikeus kannattaa ehdotusta valtion virkamieslain 53 §:n 2 momentin muuttamisesta työryhmän esittämään muotoon.

Hovioikeus kannattaa ehdotusta, että mainittuun 53 §:ään lisätään työryhmän ehdottamat 4, 5 ja 6 momentti.

Ehdotuksen mukaan myös tuomarille voitaisiin antaa valtion virkamieslain mukainen varoitus. Varoituksesta olisi oltava muutoksenhakumahdollisuus työryhmän esittämin tavoin.

3. Tuomarin terveydentilan selvittäminen

Hovioikeus kannattaa ehdotusta valtion virkamieslain 46 §:n 2 momentin ja 58 §:n muuttamisesta työryhmän esittämällä tavalla.

Hovioikeus kannattaa ehdotusta hovioikeusasetuksen 6 §:n 3 momentin ja 9 §:n 1 momentin 6 kohdan kumoamisesta ja hovioikeuslain 3 §:n 3 momentin muuttamisesta työryhmän esittämällä tavalla.

Ehdotuksen mukaan tuomarin terveydentilan selvittämistä koskeva menettely saatettaisiin vastaamaan nykyajan vaatimuksia.

4. Tuomarien valvontalautakunta

4.1 Yleistä

Työryhmä on esittänyt nykyisten järjestelmien kehittämistä edellä kohdissa 1 - 3 ehdotetuilla, hovioikeuden kannattamilla tavoilla.

Työryhmä on lisäksi esittänyt käsityksenään, että jo tuomarin riippumattomuuden rajojen paremmalla tiedostamisella pystytään pitkälle ennaltaehkäisemään johtamisongelmia. Työryhmä on katsonut myös, että päällikkötuomarien pitäisi nykyistä rohkeammin puuttua tuomarin epäasianmukaiseen käytökseen ja tuoda viranhakua varten antamissaan lausumissa avoimesti esille tiedossaan olevat tuomarin viran hoitoon liittyvät mahdolliset ongelmat.

Hovioikeus ei yhdy työryhmän näkemykseen siitä, että nykyisten valvonta- ja seuraamusjärjestelmien aktiivinen kehittäminen edellä mainituilla tavoilla vaikuttaisi niin, ettei erillisen tuomarien valvontalautakunnan perustaminen olisi tarkoituksenmukaista.

Edellä kohdissa 1 – 3 kuvattujen nykyjärjestelmän mukaisten keinojen kehittäminen ei ole riittävää eikä poista tuomarien valvontalautakunnan tarvetta. Lautakuntaa tarvitaan esimerkiksi antamaan asiantuntevia kannanottoja tuomarin riippumattomuuden rajoista. Nämä kannanotot tukisivat päällikkötuomareita tarvittaessa nykyistä rohkeammin puuttumaan tuomarin epäasianmukaiseen käytökseen.

Hovioikeuksien tarkastustoiminnassa lähinnä keskusteluissa ja ylimpien laillisuusvalvojien valvontatoimessa kirjallisesti on jo tälläkin hetkellä tarvittaessa puututtu tuomarin viran hoitoon liittyviin ongelmiin. Nämäkään keinot eivät ole riittäviä eivätkä poista tuomarien valvontalautakunnan tarvetta.

Yleisten laillisuusvalvojien, eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin, tuomareihin kohdistuva valvonta on kansainvälisesti poikkeuksellista, joskin sillä on Suomessa pitkät perinteet. Muissa pohjoismaissa on Suomea lukuunottamatta tuomarien valvontalautakunnan tyyppinen elin siitä riippumatta, onko niissä yleisillä laillisuusvalvojilla tuomareihin ulottuvaa toimivaltaa vaiko ei. Tuomarien valvontalautakunnan perustaminen vahvistaisi oikeusvaltion rakenteita korostamalla tuomioistuinten erityistä, hallinnosta riippumatonta asemaa yhteiskunnassa.

Tuomarien valvontalautakunnan perustaminen antaisi mahdollisuuden pohtia kysymystä, voidaanko meilläkin yleisten laillisuusvalvojien tuomareihin kohdistuvasta valvonnasta luopua, mikä vastaisi kansainvälisiä malleja. Näin päästäisiin eroon mahdollisista toimivaltaongelmista ylimpien laillisuusvalvojien ja lautakunnan välillä. Ensi vaiheessa tähän suuntaan voitaisiin edetä ottamalla lakiin säännös, jonka nojalla eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri voisivat siirtää käsiteltäväkseen tulleen tuomaria koskevan kantelun tuomarien valvontalautakunnan käsiteltäväksi.

4.2 Tuomarien valvontalautakunnan perustaminen

Tuomarin moitittavaan käyttäytymiseen edes viranhoidossa saatikka yksityiselämässä silloinkaan, kun tapahtumilla on heijastusvaikutuksia tuomarin viranhoitoon, ei voida aina tehokkaasti puuttua työnjohdollisin keinoin. Kynnys virkasyytteen nostamiselle puolestaan on perustellustikin korkea.

Valvontaa ja hyvän tuomaritavan edistämistä varten on näin ollen tarpeen perustaa erityinen toimielin, tuomarien valvontalautakunta. Valvontalautakunnalla tulisi olla käytettävissään seuraamusvaihtoehtoina mahdollisuus arvostella tuomarin toimintaa tai antaa hänelle varoitus.

Valvontalautakunta voisi yksittäistapausten ratkaisemisella ja julkistamisella kehittää hyvää tuomaritapaa. Lautakunta voisi lisäksi antaa ohjeita ja suosituksia hyvästä tuomaritavasta.

Valvontalautakunnan toiminta ei olisi varsinaisesti kurinpitoa, vaan tuomareiden toiminnan valvontaa ja ohjausta. Lautakunnan tehtävänä olisi ensisijassa ongelmien ennalta ehkäisy ja hyvän tuomaritavan edistäminen, vaikka lautakunta voisi arvostelun ja varoituksen lisäksi saattaa tuomaria vastaan vireille virkasyytteen.

Kun työryhmä ei ole esittänyt tuomarien valvontalautakunnan perustamista, hovioikeus ei pidä tarpeellisena käsitellä lausunnossaan tarkemmin lautakunnan kokoonpanoa tai menettelyä lautakunnassa taikka sitä, ketkä voisivat tehdä kantelun lautakunnalle. Hovioikeus toteaa kuitenkin, että lautakunnassa tulisi sen uskottavuuden ja läpinäkyvyyden vuoksi olla myös tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisia jäseniä, vaikka enemmistön ja puheenjohtajan tulisi olla tuomareita. Lautakunnan määräämistä seuraamuksista tulisi olla valitusmahdollisuus.

4.3 Tuomarien valvontalautakunta suodattimena

Perustuslain 118 §:n 3 momentin mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia virkamiehen tuomitsemista rangaistukseen ja myös vahingonkorvausta julkisyhteisöltä tai virkamieheltä sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Yksityisten tuomareita vastaan Itä-Suomen hovioikeudessa nostamat virkasyytteet ja vahingonkorvausvaatimukset ovat 2000- luvulla kehittyneet seuraavasti:

• vuonna 2000 yksi juttu, minkä lisäksi yksi valtionsyyttäjän nostama virkasyyte.
• vuonna 2001 yksi juttu.
• vuonna 2002 yksi juttu.
• vuonna 2003 kolme juttua.
• vuonna 2004 kolme juttua, minkä lisäksi yksi valtionsyyttäjän nostama virkasyyte.
• vuonna 2005 neljä juttua, minkä lisäksi yksi valtionsyyttäjän nostama virkasyyte.
• vuonna 2006 ei tähän mennessä yhtään juttua.

Näiden ensimmäisen asteen juttujen lisäksi hovioikeudessa on ratkaistu valituksia käräjäoikeuksien ratkaisuista jutuissa, joissa yksityiset ovat kohdistaneet tuomareihin vahingonkorvausvaatimuksia virkatoimen johdosta.

Monissa valtioissa tuomareilla on rikos- ja vahingonkorvausvastuun suhteen immuniteetti siltä osin kuin vaatimuksen perusteena olisi heidän virkatoimintansa. Poikkeuksellisena voidaan näin ollen pitää niitä Suomen perustuslaissa yksityiselle turvattuja oikeuksia, joilla jokaisella on oikeus ajaa virkasyytettä tuomaria vastaan ja nostaa häntä vastaan vahingonkorvauskanne virkatoimesta.

Huolestuttavaa on yksityisten lisääntynyt pyrkimys nostaa tuomaria vastaan virkasyyte tai vahingonkorvausvaatimus vireillä olevan oikeudenkäynnin viivyttämiseksi tai asianomaiselle mieleisen henkilövaihdoksen aikaansaamiseksi. Vaikka pyrkimykset saada perusteettomilla kanteilla aikaan ns. vastapuoliesteellisyys eivät johtaisikaan tulokseen, ilmiö on kuitenkin lisää työtä aiheuttava ja kiusallinen.

Hovioikeus ei esitä puuttumista perustuslain 118 §:n 3 momentin yksityiselle turvaamaan oikeuteen. Sijaan hovioikeus esittää tuomarien valvontalautakunnan perustamista koskevaan lakiin säännöstä, jonka mukaan perustettavasta tuomarien valvontalautakunnasta luotaisiin suodatin yksityisten vaatimuksesta tuomaria vastaan nostettaville virkasyytteille ja vahingonkorvausvaatimuksille virkatoimesta.

5. Ammattieettinen tuomaritapalautakunta

Mikäli tuomarien valvontalautakunnan perustamista ei pidettäisi jostain perustellusta syystä tarkoituksenmukaisena, hovioikeus ehdottaa ainakin ammattieettisen tuomaritapalautakunnan perustamista. Työryhmäkin on ehdottanut tällaisen tuomarikunnan omista edustajista kokoonpannun lautakunnan perustamisen harkitsemista, mutta katsonut, että lautakunnan perustaminen tulisi jättää vapaaehtoisuuden varaan ja alan järjestöjen tehtäväksi.

Hovioikeuden käsityksen mukaan parempi vaihtoehto olisi kuitenkin, että tällaisesta lautakunnasta säädettäisiin lailla ja että ylimmillä tuomioistuimilla olisi valta päättää sen kokoonpanosta.

6. Yhteenveto

Tuomarilta edellytetään ammatissaan ja sen ulkopuolella korostetun asiallista ja eettisesti korkeatasoista käyttäytymistä. Tämän vuoksi hovioikeus pitää tärkeänä, että tuomarivastuun toteutumismuotoja kehitetään vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Tältä kannalta hovioikeuden edellä kohdissa 1 - 3 kannattamat ehdotukset ovat välttämättömiä, mutta eivät riittäviä.

Valitettavaa on, että työryhmä ei ole riittävän perusteellisesti pohtinut ja selvittänyt tuomareiden valvontalautakunnan perustamisen tarvetta ja sen toiminnan positiivisia vaikutuksia tuomioistuinten kehittämisessä. Työryhmä on keskittynyt kokoamaan mietintöönsä seikkoja, jotka puhuvat valvontalautakunnan perustamista vastaan. Hovioikeuden mielestä kysymys valvontalautakunnan perustamisesta tulisikin ottaa uudelleen valmisteltavaksi.

Määräaikainen hovioikeudenneuvos Pekka Pärnänen:

Hyväksyn mietinnön.

Hovioikeudenneuvos Olavi Snellman:

Hyväksyn mietinnön 3 kohdan osalta. Muutoin lausun seuraavaa:

1. Rikoslain 2 luvun 10 §

En pidä rikoslain 2 luvun 10 §:n mukaista viraltapanoperusteiden laajentamista perusteltuna.

2. Varoitus

Ehdotuksen mukaan myös tuomarille voitaisiin antaa valtion virkamieslain mukainen varoitus. Pidän ehdotusta tältä osin perusteltuna. Varoituksen käyttöala jäänee kuitenkin vähäiseksi. Tämä sekä riippumattomuus- ja oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen toimivalta varoituksen antamiseen tulisi antaa ylemmälle tuomioistuimelle eikä saman tuomioistuimen päällikkötuomarille.

4. Tuomarien valvontalautakunta / eettinen lautakunta

Erillisen tuomarien valvontalautakunnan tai eettisen lautakunnan perustaminen ei ole tässä vaiheessa tarkoituksenmukaista. Tältä osin hyväksyn pääosiltaan työryhmän kannanotot.

Lisäksi totean, että tulevaisuudessa, kun aika on siihen kypsä, tulee tuomareiden riippumattomuuden turvaamiseksi luopua ylintä toimeenpanovaltaa edustavan valtioneuvoston oikeuskanslerin sekä lainsäädäntövaltaa edustavan eduskunnan oikeusasiamiehen tuomareihin kohdistamasta valvonnasta sekä taata tuomareille immuniteetti yksittäisten kansalaisten nostamia kanteita vastaan. Tässä yhteydessä riippumattoman valvontalautakunnan perustaminen on tarpeen ja perusteltua.

Hovioikeudenlaamanni Juha Voutilainen:

Hyväksyn mietinnön muutoin paitsi kohdan 4 osalta olen samaa mieltä kuin Snellman.

Presidentti Arponen:

Olen samaa mieltä kuin Pärnänen.

Kansliapäällikkö Riitta-Liisa Rautsi

Mietintö löytyy oikeusministeriön verkkosivuilta osoitteesta www.om.fi/33878.htm

Hovioikeuden etusivulle

Lausunnot-sivulle

Päivitetty 17.3.2006