THO:2006:9

Ehdonalainen vapaus
Oikeudenkäyntimenettely

Antopäivä: 10.7.2006
Diaarinumero: R 06/998
Ratkaisunumero: 1671

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 10.7.2006

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Tampereen käräjäoikeus 35. os. 27.2.2006 nro 1031

ASIA

Törkeä rattijuopumus ym.

VALITTAJA

A

VASTAPUOLI

Kihlakunnansyyttäjä

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että hänen ehdonalaista vapauttaan ei määrätä menetettäväksi.

Perusteinaan A on esittänyt, että hänen ehdonalainen vapautensa on alkanut jo 31.1.2003 eli yli kaksi ja puoli vuotta ennen nyt kysymyksessä olevia tekoja ja että, mikäli se määrätään menetettäväksi, hänen kokonaisrangaistuksensa muodostuu kohtuuttomaksi.

Vastaus

Syyttäjä on ilmoittanut, että syyttäjä ei ole käräjäoikeudessa vaatinut ehdonalaisen vapauden määräämistä menetetyksi, ja jättänyt asian hovioikeuden harkintaan.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 15 §:n 4 momentin ( 19.5.1944/339 ja 20.4.1990/349 ) mukaan, milloin vapaaksi päästetty on tehnyt uuden rikoksen, tulee sen oikeuden, joka siitä tuomitsee, samalla määrätä, onko hän sen johdosta menettänyt ehdonalaisen vapautensa vai eikö.

Rangaistukseen tuomitulle rangaistus ja ehdonalaisen vapauden määräämisellä menetetyksi kärsittäväksi tuleva rangaistus merkitsevät yhden kokonaisuuden muodostavaa seuraamusta. Ehdonalaisen vapauden määrääminen menetetyksi liittyy siten merkittävänä osana rangaistuksen mittaamiseen, johon vaikuttavat seikat tuomioistuimen on otettava huomioon viran puolesta.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 3 §:n mukaan haastehakemuksessa on ilmoitettava muun muassa 5) rangaistus- ja menettämisvaatimus sekä muut vaatimukset ja lainkohdat, joihin ne perustuvat ( 26.10.2001/894 ). Sanotun luvun 5 §:n mukaan tuomioistuimen on kehotettava syyttäjää määräajassa korjaamaan puute, jos haastehakemus on puutteellinen.

Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 82/1995 vp. s. 63 ja 64 ) mainitaan, että säännöksen nojalla virallisen syyttäjän tulisi haastehakemuksessa ilmoittaa vaatimuksensa vastaajan tuomitsemisesta rangaistukseen syytteessä mainitusta rikoksesta, että pääsäännön mukaan virallinen syyttäjä ei olisi velvollinen ilmoittamaan, minkä lajista tai suuruista rangaistusta hän vaatii, että silloin kun on kysymys esimerkiksi yhteisösakkoon tuomitsemisesta tai pakkolaitokseen eristämisestä, virallisen syyttäjän tulisi kuitenkin tehdä sitä koskeva nimenomainen vaatimus ja että säännöksen nojalla virallinen syyttäjä voisi ilmoittaa myös sellaista seikkaa koskevan vaatimuksen, josta tuomioistuimen on tuomittava omasta aloitteestaan, sekä että syyttäjä voisi siten esittää esimerkiksi menettämisseuraamusta tai ajokiellon määräämistä koskevan vaatimuksen.

Oikeuskanslerinviraston Syyttäjäosaston muistiossa 1.8.1997 todetaan, että syyttäjän on vaadittava ehdonalaisen vapauden menettämistä ja että syyttäjän on vaadittava myös sellaista seuraamusta, joka tuomioistuimen on tuomittava omasta aloitteestaan, koska vaatimusten esittäminen haastehakemuksessa turvaa sen, ettei mikään asiassa esitetty vaatimus tule vastaajalle yllätyksenä.

Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain edellä mainitun lainkohdan sanamuoto puoltaa tulkintaa, että tuomioistuimen on lausuttava ehdonalaisen vapauden menettämisestä oma- aloitteisesti. Samaa tulkintaa puoltaa se, mitä edellä on lausuttu ehdonalaisen vapauden menetetyksi määräämisen liittymisestä rangaistuksen mittaamiseen ja viimeksi mainitun ottamisesta huomioon viran puolesta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 3 §:stä ja sitä koskevasta hallituksen esityksestä ei voida päätellä, että vaatimus ehdonalaisen vapauden menettämisestä olisi pakollinen niin, että sen tekeminen olisi ehdonalaisen vapauden menettämisestä annettavan lausuman edellytyksenä. Näin ollen se, ettei syyttäjä ole käräjäoikeudessa vaatinut ehdonalaisen vapauden menettämistä, ei johda siitä annetun lausuman poistamiseen. Avoimen oikeudenkäynnin periaate tosin olisi sanotunlaista vaatimusta edellyttänyt, mutta A:lla on valituksessa ollut tilaisuus lausua ehdonalaisen vapauden menetettäväksi tuomitsemisesta.

Siihen nähden, että Turun hovioikeus on lainvoiman saaneilla tuomioillaan 13.9.2005 ja 10.11.2005 jo määrännyt A:n menettämään 31.1.2003 alkaneen ehdonalaisen vapautensa, käräjäoikeuden lausuma ehdonalaisen vapauden menettämisestä, johon A on päästetty 31.1.2003, on poistettava.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.

SYYTETTY

A

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

Lausuma ehdonalaisen vapauden, joka on alkanut
31.1.2003, määräämisestä menetettäväksi poistetaan.

Muilta osilta käräjäoikeuden tuomiolauselma
ei ole ollut hovioikeuden tutkittavana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juhani Saarinen
hovioikeudenneuvos Pentti Mäkinen
viskaali Esko Junnila

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen