VAAHO:2006:12

Ulosmittaus
Velkajärjestely

Antopäivä 19.9.2006
Diaarinumero U 06/1048
Ratkaisunumero 1249

ULOSMITTAUSHAKEMUS JA SIIHEN ANNETTU RATKAISU

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

SEINÄJOEN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 20.7.2006 nro 1899

VALITTAJA A

VASTAPUOLI B

ULOSMITTAUS JA SIIHEN ANNETTU RATKAISU

A on Lapuan kihlakunnanviraston ulosotto-osastolle 17.5.2006 toimittamassaan ja 16.5.2006 päivätyssä hakemuksessa pyytänyt, että B:n kuolinpesäosuus / kuolinpesän omistamat kiinteistöt ulosmitataan ja realisoidaan siltä osin kuin B on laiminlyönyt hänelle 29.8.1997 vahvistetussa yksityishenkilön velkajärjestelyn maksuohjelmassa asetetun velvollisuuden realisoida mainitut kiinteistöt. A on lisäksi vaatinut realisoinnista saatavien varojen tilittämistä maksuohjelman mukaisin osuuksin.

Lapuan kihlakunnanviraston ulosotto-osaston johtava kihlakunnanvouti on 23.5.2006 antamassaan päätöksessä katsonut, että A:n hakemusta ei voida panna maksuohjelman perusteella ulosottoteitse täytäntöön. Vouti on katsonut ulosmittauksen estyvän siitä syystä, että puheena olevassa maksuohjelmassa velallisen maksuvelvollisuutta ei ole määritelty rahamääräisenä, vaan pesäosuuden realisoinnin tuloksen mukaan, minkä lisäksi osuuden rahaksimuutto on määrätty ainoastaan velallisen tehtäväksi.

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että johtavan kihlakunnanvoudin tekemä päätös kumotaan ja että käräjäoikeus määrää velallisen kuolinpesäosuuden / kiinteistöt ulosmitattavaksi ja realisoitavaksi hakemuksen mukaisesti niin, että realisointituloksesta tilitetään A:n saataville määrätyt prosenttiosuudet.

A on perustellut vaatimusta sillä, että velalliselle vahvistettu maksuohjelma on ulosottolain 1 luvun 1 § :n mukainen täytäntöönpanoperuste, jossa B:lle määrätty velvoite on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (myöhemmin VJL) 42 §:n 2 momentin mukaisesti pantavissa täytäntöön kuten ulosottolaissa on säädetty.

Voudin lausuma

Lapuan kihlakunnanviraston ulosotto-osaston johtava kihlakunnanvouti on antanut asiassa lausuntonsa. Lausunnossaan vouti on todennut, että ulosmittaus ei tässä tapauksessa ole mahdollista VJL 42 §:n 2 momentin nojalla, koska maksuohjelmassa maksuvelvollisuus on nimenomaan sidottu velallisen kuolinpesäosuuteen ja sen rahaksimuuton tulokseen eikä kyse ole mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta rahamääräisestä suoritusvelvollisuudesta.

A:n lausuma

A on voudin lausuman johdosta antanut lausuman, jossa se on katsonut, että maksuohjelman vahvistamista koskevaa päätöstä on pidettävä riita-asian tuomion veroisena ulosottoperusteena. A on edelleen katsonut, että kun maksuohjelmassa velalliselle on määrätty esinekohtainen maksuvelvollisuus veloille, joiden määrät on myös määrätty maksuohjelmassa, velvoite on riittävästi yksilöity täytäntöönpanoa varten. Näin ollen velalliselle maksuohjelmassa asetettu realisointivelvoite on laiminlyöntitilanteessa täytäntöönpantavissa ulosottoteitse, vaikka maksuohjelmassa ei ole siitä mainintaa.

Velallisen (B) lausuma

Käräjäoikeus on varannut myös B:lle tilaisuuden antaa lausumansa valituksen johdosta. B on viitannut kuolinpesän omistamien tilojen omistusoikeuden osalta oleviin epäselvyyksiin ja epäonnistuneeseen yritykseensä saada aikoinaan tiloille lainhuuto. B on katsonut, ettei hänellä ole taloudellisia mahdollisuuksia hoitaa tilojen omistusoikeuden selvittämistä ja lainhuutojen hakumenettelyä loppuun.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Lopputulos

A:n tekemä ulosottovalitus hylätään.

Ratkaisun perustelut

B:lle on Alavuden käräjäoikeuden 29.08.1997 antamalla päätöksellä nro 813 vahvistettu yksityishenkilön velkajärjestelyn maksuohjelma. Ohjelma on määrätty alkamaan 1.9.1997 ja päättymään 31.8.2002. Maksuohjelmassa velallisen omaisuudeksi on muun muassa todettu hänen yksin omistamanaan kuolinpesäosuutena kaksi kiinteistöä. Maksuohjelman kohdassa "muita varoja koskevat järjestelyt" on kuolinpesäosuuden osalta todettu, että velallinen valtuuttaa kiinteistövälittäjän hoitamaan pesän jaon, hankkimaan lainhuudon ja realisoimaan tilat. Realisoinnin on tullut tapahtua vuoden 1997 loppuun mennessä. Arvioitu tulos on määrätty jaettavaksi tavallisille veloille jako-osuuksien mukaan.

VJL:n omaisuuden rahaksimuuton toimittamista koskevat säännökset on laadittu joustaviksi ja useita eri vaihtoehtoja sisältäviksi. VJL 37 §:n mukaan omaisuuden rahaksimuutosta voi huolehtia selvittäjä, ulosottomies, vakuusvelkoja tai velallinen. Kyseisen säännöksen mukaan tuomioistuin voi antaa määräyksiä rahaksimuuton toimittamisesta.

Tässä tapauksessa rahaksimuutto on jätetty velallisen hoidettavaksi, mutta realisoinnin osalta ei ole annettu mitään muita määräyksiä kuin ajankohta, johon mennessä realisoinnin on tapahduttava. Kun velallinen ei ole ryhtynyt maksuohjelman mukaiseen omaisuuden realisointiin, hän ei ole toiminut maksuohjelman mukaisesti. Velkojalla on maksuohjelman keston aikana ollut mahdollisuus puuttua asiaan VJL:ssä annetuin keinoin.

B:n maksuohjelmassa velallisen maksuvelvollisuus on määritelty osuudeksi omaisuuden rahaksimuuton tuloksen mukaan. Kysymys ei siten ole sellaisesta velallisen rahamääräisestä maksuvelvollisuudesta, jonka laiminlyönnin varalta on VJL:n 42 §:n 2 momentissa ulosottolain mukaista täytäntöönpanoa koskeva säännös. Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että ulosmittaus suoraan VJL:n 42 §:n 2 momentin nojalla ei ole tässä tapauksessa mahdollista eikä muutenkaan, koska maksuohjelmassa ei ole nimenomaista erillistä määräystä ulosmittauksesta siltä varalta, että velallinen laiminlyö realisointivelvoitteensa.

Edellä olevien säännösten ja niiden tarkoituksen perusteella käräjäoikeus katsoo, ettei ulosmittausta voida toimittaa valittajan esittämillä perusteilla.

Käräjäoikeus toteaa lisäksi, että VJL:n tarkoituksen ja hengen mukaista ei ole erillisten täytäntöönpanokanteiden nostaminen velallisen maksuvelvollisuuden toteuttamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. Tässä tapauksessa velkojalla olisi maksuohjelman keston aikana ollut käytettävissään VJL:n mukaisia keinoja velallisen realisointivelvoitteen laiminlyönnin korjaamiseksi, mutta kun velkoja ei ole kuitenkaan näitä keinoja käyttänyt, VJL:n periaatteet eivät myöskään ole kaikilta osin enää toteutettavissa.

Velallisen vedottua maksuohjelmassa mainittujen, nyt kysymyksessä olevien kiinteistöjen osalta omistusoikeuden selvittämisen keskeneräisyyteen, käräjäoikeus on oman selonottovelvollisuutensa puitteissa selvittänyt asiaa katsoen, että tilojen yksilöinti ja omaisuussuhteet eivät ole siten selvät kuin valittaja on väittänyt eikä omaisuuden ulosmittaukselle ole senkään vuoksi perusteita suoraan maksuohjelman nojalla.

Kaikkien edellä olevien seikkojen perusteella käräjäoikeus katsoo, ettei valittaja ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita johtavan kihlakunnanvoudin perustellun kirjallisen päätöksen kumoamiselle.

Asian on ratkaissut: Käräjätuomari Helena Männikkö

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

A (jäljempänä yhtiö) on vaatinut, että Lapuan kihlakunnanviraston ulosotto-osaston asiassa 299/6420/06P 23.5.2006 antama päätös ja sitä koskeva käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että ulosmittaus määrätään suoritettavaksi yhtiön 16.5.2006 päivätyn hakemuksen mukaisesti.

Perusteet

Yhtiö on toistanut käräjäoikeudelle toimittamassaan ja 12.6.2006 päivätyssä ulosottovalituksessaan esittämänsä perusteet.

Vastaus

Vastauksia ei ole pyydetty.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Alavuden käräjäoikeus on vahvistamalla 29.8.1997 B:lle yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (jäljempänä VJL) tarkoitetun maksuohjelman maksuohjelmaehdotuksen mukaisena määrännyt velallisen huolehtimaan VJL 37 §:ssä tarkoitetulla tavalla maksuohjelmassa määrätyn omaisuuden rahaksimuutosta ja tilittämisestä. Käräjäoikeuden vahvistama maksuohjelma on sisältänyt muun muassa seuraavanlaiset määräykset:

"Kuolinpesän ainoana osakkaana hakija (B) valtuuttaa kiinteistövälittäjän hoitamaan pesän jaon, hankkimaan lainhuudon ja realisoimaan tilat.

Realisoinnin tulee tapahtua vuoden -97 loppuun mennessä.

Tulos, noin 100.000 mk, jaetaan tavallisille veloille, jako-osuudet ovat jäljempänä.

Pesänjakajan palkkio ja muut kulut pesän hoitamisesta myyntikuntoon vähennetään ensin realisointituloksesta, kuten myös itse myyntikulut."

B on laiminlyönyt puheena olevan omaisuuden rahaksimuuttoa ja tilittämistä koskevan määräyksen toteuttamisen ja hänen maksuohjelmansa on päättynyt 31.8.2002. VJL 40 §:n 1 momentin mukaan ohjelman keston päättymisestä huolimatta velallisen maksuohjelmassa määrätty maksu- velvollisuus kuitenkin säilyy siltä osin kuin sitä ei ole täytetty ja oikeuskirjallisuuden mukaan tämä koskee myös omaisuuden rahaksimuuttoa velkojen suoritukseksi (Koskelo - Lehtimäki, Yksityishenkilön velkajärjestely, Helsinki 1997, s. 390-391).

Vahvistettu maksuohjelma on ulosottolaissa tarkoitettu täytäntöönpanoperuste ja VJL 42 §:n 2 momentin mukaan velallisen laiminlyötyä maksuohjelman mukaisen suorituksen tavalliselle velkojalle, velkoja voi maksuohjelman nojalla vaatia täytäntöönpanoa niin kuin ulosottolaissa säädetään, kun suorituksen laiminlyönnistä on kulunut enemmän kuin kolme kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta. Lainkohdan mukaan velkoja voi tällöin vaatia koko ohjelmalla tulevan kertymän perimistä. Edelleen ulosottolain 1 luvun 1 §:n mukaan ulosottolain mukaisesti pannaan täytäntöön muun muassa tuomioon tai muuhun kyseisessä laissa tarkoitettuun ulosottoperusteeseen sisältyvä velvoite tehdä jotakin.

Täytäntöönpanon kohteena voi siten edellä kerrotun mukaisesti olla myös nyt käsillä oleva omaisuuden rahaksimuuttoa ja tilittämistä koskeva velvoite. Ulosottomiehen ja käräjäoikeuden näkemys siitä, ettei ulosmittausta ole sen ei-rahamääräisen luonteen vuoksi ollut mahdollista toimittaa suoraan VJL 42 §:n 2 momentin nojalla, on siten virheellinen. Myöskään sillä seikalla, ettei maksuohjelmassa ole ollut nimenomaista erillistä määräystä ulosmittauksesta siltä varalta, että velallinen laiminlyö realisointivelvoitteensa, ei ole merkitystä velvoitteen ulosmittaamis- mahdollisuuden kannalta. Laki ei aseta ulosmittauksen toimittamiselle tällaista maksuohjelman sisältöön liittyvää edellytystä.

Siltä osin kuin asiassa on vielä ollut kysymys siitä, estääkö kuolinpesän omistamien kiinteistöjen yksilöinti ja omistussuhteiden epäselvyys niiden ulosmittaamisen suoraan maksuohjelman nojalla hovioikeus toteaa, että kuolinpesään kuuluvien kiinteistöjen yksilöinti ja omistussuhteilla ei ole merkitystä kuolinpesäosuuden ulosmittaamismahdollisuuden kannalta. Kuolinpesäosuuden ulosmittaamiselle ei ole siten estettä tämänkään vuoksi.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei B:n kuolinpesäosuuden ulosmittaamiselle ja realisoimiselle ole estettä.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja Lapuan kihlakunnanviraston ulosotto-osaston päätökset B:tä koskevassa ulosmittausasiassa (299/6420/06P) kumotaan ja B:n 29.7.1997 päivätyssä velkajärjestelyn maksu- ohjelmassa tarkoitettu kuolinpesäosuus määrätään realisoitavaksi niin kuin ulosottolaissa säädetään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenlaamanni Olli Varila sekä hovioikeudenneuvos Osmo Hänninen ja ma.hovioikeudenneuvos Jorma Väyrynen. Esittelijä viskaali Antti Koskinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

+