 | Vuoigatvuohta- lágádus |
| Suomeksi | På svenska | In English | Palaute | Sivukartta | Tietoa sivustosta |
 |
 |
 |
|
|
|
|
|
|
|
 |
 Tulosta |
 |
Etusivu -
Tuomioistuimet -
Hovioikeudet -
Ratkaisukäytäntö -
Ratkaisukäytäntö, Helsingin hovioikeuden osalta - HelHO:2006:21Antopäivä 28.9.2006 Ratkaisupyyntö oikeusapupäätöksestä - Oikeusapu HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 27.3.2006 Hakija Asia SELOSTUS ASIASTA HAKEMUS Taustatiedot A:n on epäilty syyllistyneen laittomaan uhkaukseen 24.6.2005, minkä johdosta asiassa on suoritettu esitutkinta. Oikeusaputoimisto on 4.11.2005 antamallaan oikeusapupäätöksellä myöntänyt A:lle oikeusavun 2.11.2005 lukien 20 prosentin perusomavastuulla ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja B:n. Ilmoituksen mukaan kihlakunnansyyttäjä on 30.12.2005 tehnyt kyseisessä asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, ettei asiassa ole ilmennyt riittävää näyttöä rikoksen edellyttämän tunnusmerkistön täyttymisestä. B on A:n asiamiehenä 1.2.2006 pyytänyt oikeusaputoimistolta valtion varoista maksettavaksi palkkioksi A:n avustamisesta koko hänen laskunsa mukainen korvaus 265,96 euroa (sisältäen arvonlisäveron). Oikeusaputoimisto on päätöksellään 3.2.2006 määrännyt valtion varoista suoritettavaksi laskusta oikeusapupäätöksen 4.11.2005 mukaista 80 prosentin osuutta vastaavat 212,77 euroa, mutta hylännyt pyynnön myös omavastuuosuuden maksamisesta valtion varoista lakiin perustumattomana. A:n ratkaisupyyntö asiassa on ilmoituksen mukaan saapunut oikeusaputoimistoon 6.3.2006. Oikeusaputoimisto on todennut, ettei sillä ole syytä itse oikaista päätöstä ja toimittanut ratkaisupyynnön käsiteltäväksi käräjäoikeuteen, jonka toimivaltaan pääasian tutkiminen olisi kuulunut. Ratkaisupyyntö A on pyytänyt tuomioistuinta tutkimaan oikeusapupäätöksen. Hän on vaatinut, että avustajan asianajolasku määrätään maksettavaksi kokonaisuudessaan valtion varoista. A on katsonut, etteivät oikeusaputoimiston päätöksessä sovelletut oikeusapulain 18 §:n 5 momentti ja 20 §:n 1 momentti suoranaisesti sovellu syyttämättäjättämistilanteisiin ja että asia olisi ratkaistava soveltamalla ex analogi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n 1 momenttia. A on pitänyt kohtuuttomana sitä, että tilanteessa jossa rikosta ei voida todeta tapahtuneen, siitä epäiltynä ollut syytön henkilö velvoitetaan maksamaan avustajanpalkkion omavastuuosuus samalla tavoin kuin jos hänet olisi todettu syylliseksi rikokseen. Päätöslauselma A:n vaatimus avustajan asianajolaskun maksamisesta valtion varoista myös omavastuuosuuden osalta hylätään. Perustelut Oikeusapulain 18 §:n 5 momentin mukaan oikeusaputoimisto määrää avustajalle maksettavan palkkion asioissa, joita ei käsitellä tuomioistuimessa. Lain 20 §:n 1 momentin mukaan omavastuuosuuden määrää voidaan alentaa, jos se muodostuisi oikeusapua saaneen taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi. A ei ole väittänytkään, että hänelle oikeusapupäätöksessä 4.11.2005 asetettu 20 prosentin omavastuuosuus olisi määrätty virheellisesti. Oikeusaputoimiston päätös 3.2.2006 maksaa avustajanpalkkiosta valtion varoista 80 prosenttia on ollut alkuperäisen oikeusapupäätöksen mukainen. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n 1 momentin mukaan valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään taikka jää sillensä. A:han epäiltynä kohdistunut rikosasia on päättynyt jo syyteharkintavaiheessa. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvussa säädetty valtion korvausvelvollisuus koskee vain tuomioistuinkäsittelyyn edenneitä asioita. Ei ole laillisia perusteita ulottaa A:lle oikeusavun saajana myönnettyjä etuuksia oikeusapupäätöksissä määrättyä laajemmiksi. Tämän vuoksi on A:n oikeusapupäätöksen ratkaisupyyntönä ajama vaatimus hylättävä lakiin perustumattomana. Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen: käräjätuomari Markku Saalasti HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 28.9.2006 ASIA Ratkaisupyyntö oikeusapupäätöksestä VALITTAJA A VALITUS A on vaatinut, että valtion varoista määrätään maksettavaksi palkkio häntä esitutkinnassa avustaneelle asianajaja B:lle myös oikeusapupäätöksen omavastuuosuuden osalta. A:lle oli aiheutunut oikeudenkäyntikuluja omavastuuosuuden verran, kun avustajaksi määrätty B oli avustanut häntä esitutkinnassa. Syyttäjän jätettyä sittemmin syytteen nostamatta, koska rikosta ei ollut voitu todeta tapahtuneen, valtio oli velvollinen korvaamaan nämä kulut. Oli kohtuutonta, että A joutuisi huonompaan asemaan syytteen jäätyä nostamatta kuin jos tuomioistuin olisi hylännyt syytteen. Asiassa on kysymys siitä, onko oikeusaputoimisto velvollinen suorittamaan A:ta esitutkinnassa avustaneelle avustajalle tämän palkkion kokonaisuudessaan eli myös A:lle määrätyn omavastuuosuuden osalta, kun syyttäjä on esitutkinnan päätyttyä tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Oikeusapulaissa on säännökset oikeusavun myöntämisestä ja avustajan määräämisestä sekä mahdollisen omavastuuosuuden suuruudesta. Lain 18 §:ssä on säännökset palkkioiden ja korvausten määräämisestä. Oikeusapulain 18 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa pääasian käsittelevä tuomioistuin määrää avustajalle valtion varoista maksettavan palkkion Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvussa puolestaan on säännökset oikeudenkäyntikuluista tuomioistuimessa käsiteltävissä rikosasioissa. Lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään tai jätetään tutkimatta taikka jää sillensä. A:lle on oikeusapupäätöksessä määrätty 20 prosentin suuruinen omavastuuosuus avustajalle maksettavasta palkkiosta. Päätöksen mukaisesti oikeusaputoimisto on maksanut avustajalle 80 prosenttia tämän laskusta. Asiassa ei ole kysymys siitä, että omavastuuosuus olisi määrätty väärin A:n taloudellisten olosuhteiden perusteella. Oikeusapulaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla oikeusaputoimisto voisi päättää oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta asioissa, jotka käsitellään tuomioistuimen ulkopuolella. Tähän ei voida tulla myöskään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin tulkinnalla, koska säännös koskee vain oikeudenkäyntiin saakka edenneitä asioita. Näillä perusteilla hovioikeus päätyy käräjäoikeuden tavoin siihen, että A:n oikeusapupäätöksen ratkaisupyyntönä ajama vaatimus on hylättävä lakiin perustumattomana. Päätöslauselma Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta. Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: Lainvoimaisuustiedot: |
|
|
|
|
