HelHO:2007:1

Osamaksukauppa - Tilitys - Myyjän hyväksi luettavat erät

Antopäivä: 22.11.2006
Diaarinumero: U 06/2274
Ratkaisunumero: 3544

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 20.6.2006

Valittaja (tilityksen hakija)
Volvo Henkilöautorahoitus Suomi Oy c/o Pirkan Perintä Oy

Vastapuoli
A

Asia
Ulosottovalitus (valitus osamaksukauppalain mukaisesta tilityksestä)

Selostus asiasta
Täytäntöönpanotoimi jota valitus koskee

Hyvinkään kihlakunnanviraston ulosottomies, kihlakunnanvouti on 3.4.2006 toimittanut osamaksukauppalain mukaisen virkaavun ja tilityksen osamaksusopimuksen ostajan A:n ja hakijana olleen rahoittajan Volvo Henkilöautorahoitus Suomi Oy:n välillä. Hakijan asiamiehenä on toiminut Pirkan Perintä Oy. Tilityksen kohteena on ollut Renault 5D Megane Break 1.4 16V -henkilöauto RN:o JEG-549. Tilitys on tehty Hyvinkään kihlakunnanviraston ulosotto-osastolla. Tilityksessä on määrätty hakijan hyväksi tulevaksi erotukseksi 2.693,67 euroa, joka määrä ostajan oli suoritettava hakijalle. Erotukselle oli maksettava viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva Euroopan keskuspankin viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä, tilityspäivästä 3.4.2006 alkaen. Auto oli luovutettu virka-avun hakijalle.

Tilitysratkaisussa on hylätty hakijan vaatimus, että sen hyväksi luettaisiin ajoneuvon takaisinottokustannuksia yhteensä 458,09 euroa. Vaaditut takaisinottokulut koostuivat seuraavista eristä:

• perintälain 10 a §:n mukainen maksuvaatimus 45 euroa,
• tilityshakemus 109,80 euroa,
• edustamisen tilityksessä 46,36 euroa,
• matkakulut Helsinki-Hyvinkää-Helsinki kahdelta henkilöltä 48,80 euroa,
• matkakulut Helsinki-Hyvinkää-Helsinki 110 km 61,73 euroa ja
• rahti Hyvinkää-Hyvinkää 146,40 euroa.

Määrät sisälsivät arvonlisäveron.

Ratkaisussa on vaatimusten hylkäämistä perusteltu sillä, että vaikka kirjallisen hakemuksen laatiminen on välttämätöntä virka-avun saamiseksi, niin, koska hakijana on osamaksurahoitusta harjoittava yritys, ei asiamiehen käyttö ole välttämätöntä eikä ulosotossa yleensäkään korvata asianosaiskuluja. Edelleen on katsottu, että hakijan edustaminen tilityksessä ja siihen liittyvät matkakulut eivät ole sellaisia välttämättömiä kuluja, jotka luotonantajan, hakijan, olisi suoritettava saadakseen tavaran haltuunsa ja jotka voitaisiin asettaa osamaksutilityksessä ostajan maksettavaksi. Tilityksessä läsnäolo ei ole välttämätöntä. Rahtikulujen osalta on todettu, että osamaksuesine on luovutettu hakijalle, eikä sitä ennen ole hakijalle aiheutunut rahtikuluja. Tilityksen ja osamaksuesineen hakijalle luovuttamisen jälkeen tapahtuva osamaksuesineen siirtäminen hakijan toimesta hakijan varastoon tai muualle ei enää ole takaisinotosta aiheutunut välttämätön kulu. Perintäkulujen osalta on todettu, että perintälain mukaisista perintätoimista hakijalle aiheutuvat kulut eivät ole sellainen kuluerä, joka kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n säännöksen mukaan voisi olla huomioon otettavissa luotonantaj an hyväksi luettavana eränä.

Valitus

Volvo Henkilöautorahoitus Suomi Oy on vaatinut, että tilitystä muutetaan siten, että hakijan hyväksi luetaan lisäksi takaisinottokulut 582,90 euroa, jotka koostuvat seuraavista Pirkan Perintä Oy:n laskuttamista eristä:

• maksuvaatimus 30,50 euroa,
• tilityshakemus 109,80 euroa,
• AKE -puhelinkysely ajoneuvoveroista 6,10 euroa,
• edustaminen tilityksessä ja auton kaivaminen lumihangesta 109,80 euroa,
• auton kuljetus maastopakettiautolla ja autonkuljetusperäkärryllä 300 euroa,
• asiamiehen puhelinkulut 12,20 euroa ja maksuvaatimuksen osa 14,50 euroa eli yhteensä 582,90 euroa.

Määriin sisältyi arvonlisävero.Vaatimus oli suurempi kuin tilityshakemuksessa, koska hakemuksen tekovaiheessa oli vaikea tietää todellisia takaisinottokuluja, kun ei tunnettu auton olinpaikkaa tai teknistä kuntoa. Valittaja on katsonut, että perintätoimen ulkoistaminen oli sen kannalta edullisin ja tehokkain tapa hoitaa osamaksusaatavien perintä, minkä vuoksi tästä aiheutuvat kulut olivat välttämättömiä. Hakijan edustajan läsnäolo tilitystoimituksessa oli perusteltua. Osamaksuesineen kuljetuskulut tilityspaikalta hakijan varastoon oli yleensä hyväksytty ulosottokäytännössä. Ulosottomiehet pitävät hyvänä asiana sitä, että osamaksuesine viedään heti tilityksen jälkeen pois ulosottomiehen tiloista. Hakija ei myöskään voinut vaikuttaa siihen, missä tilitys tehtiin ja tuo paikka saattoi olla kaukanakin. Perintäkulut oli tarkoituksenmukaista ottaa huomioon tilityksen yhteydessä, jottei niille erikseen tarvinnut hakea ulosottokelpoista tuomiota.

Valittaja on edelleen vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Ulosottomiehen lausunto

Kihlakunnanvouti on antanut lausuntonsa. Siinä hän on katsonut, ettei valituksessa voida vaatia muita eikä enempää takaisinottokuluja kuin tilityksessä on vaadittu.Edelleen hän on lausunut, että vaikka hakemuksen laatiminen virka-avun saamiseksi ja tilityksen toimittamiseksi on sinänsä välttämätöntä, niin koska ulosottossa ei normaalistikaan korvata asianosaiskuluja, ei ole syytä tässäkään kohtaa poiketa tuosta periaatteesta. Tässä tapauksessa asiamiehen käyttö ei myöskään ole ollut välttämätöntä. Asiasta on tosin erilaisia tulkintoja oikeuskäytännössä. Hakija on osamaksurahoitusta harjoittava yritys, joka pystyy laatimaan kirjallisen hakemuksen. Tällöin on kysymys asianosaiskulusta eli yrityksen toimintaan ja toimialaan liittyvästä yleiskulusta. Tilityksessä edustamiseen liittyvistä kuluista ulosottomies on todennut, että vaikka osapuolten läsnäolo tilityksessä on usein hyödyllistä, ei hakijan läsnäolo ole välttämätöntä. Näin ollen hakijan edustamisesta tilityksessä aiheutuvat menot eivät ole sellaisia välttämättömiä kuluja, jotka olisi luettava hakijan hyväksi. Mitä vielä tulee rahtikuluihin, ulosottomies on lausunut, ettei hakijalle ole ennen omaisuuden luovuttamista voinut aiheutua osamaksuesineen kuljettamisesta rahtikuluja, koska hakija ei ole sitä mihinkään kuljettanut. Esineen luovuttamisen jälkeen taas kulut eivät enää ole sellaisia välttämättömiä kuluja ja maksuja, jotka luotonantajan on suoritettava saadakseen tavaran haltuunsa. Tilitys voi tapahtua hakijan varastolla, jos hakija saa osamaksuostajalta esineen haltuunsa ja kuljettaa sen ennen tilitystä omaan varastoonsa. Tällöin hakijalle ennen tilitystä aiheutuneet kuljetuskulut otetaan huomioon hakijan hyväksi. Toinen mandollisuus on, että tilitys tehdään ulosottovirastolla, jonne hakija kuljettaa varastoltaan sinne jo velallisen toimittaman tai hakijan itse ostajalta haltuunsa saaman osamaksuesineen. Tällöin tilityksessä voidaan ottaa huomioon hakijalle kuljetuksesta varastolleen ja sieltä ulosottovirastolle tilitykseen viemisestä aiheutuneet kuljetuskustannukset. Tässä tapauksessa ei ole ollut kysymys tällaisista kuluista, vaan tilityksen osamaksuesineen hakijan edustajalle tapahtuneen luovutuksen jälkeisistä kuljetuskuluista, joista hakijan tulee itse vastata, koska ne eivät ole enää tavaran haltuun saamiseksi välttämättömiä kuluja. Vielä ulosottomies on todennut hylänneensä perintälain 10 a §:n mukaisesta maksuvaatimuksesta esitetyn 45 euron vaatimuksen takaisinottokuluna, koska kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n mukaan aikaisemmista perintätoimista aiheutuneet kulut eivät ole sellainen kuluerä, joka voitaisiin ottaa tilityksessä huomioon luotonantajan hyväksi luettavana eränä.

Muut toimet

A:lle on varattu tilaisuus toimittaa lausuma valituksen ja ulosottomiehen lausunnon johdosta, mutta hän ei ole tilaisuutta hyväkseen käyttänyt. Valittaja on toimittanut lausuman ulosottomiehen lausunnon johdosta.

Käräjäoikeuden päätöksen perustelut

Sovellettavat säännökset

Osamaksukaupasta annetun lain 3 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan myyjän hyväksi on tilityksessä luettava kustannukset, jotka myyjälle aiheutuvat esineen takaisinottamisesta. Kuitenkin säädetään saman pykälän 4 momentissa, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä osamaksukaupassa on noudatettava, mitä kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:ssä on säädetty. Viimeksi mainitun pykälän 3 momentin 3 kohdan mukaan puolestaan luotonantajan hyväksi on luettava tavaran takaisinottamisesta luotonantajalle aiheutuvat välttämättömät kulut ja maksut, jotka luotonantajan on suoritettava saadakseen tavaran haltuunsa.

Ratkaistava kysymys

Asiassa on kysymys siitä, mitä tarkoitetaan kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n 3 momentin 3 kohdassa mainituilla välttämättömillä kuluilla ja erityisesti siitä, sisältyvätkö niihin hakemuksen laatimisesta ja tilitykseen osallistumisesta aiheutuneet kulut, osamaksuesineen kuljettamisesta tilityspaikalta hakijan varastolle aiheutuneet kulut ja perintäkulut.

Lähtökohtia

Kuluttajansuojalaissa ei määritellä tavaran takaisinottamisesta luotonantajalle aiheutuvia välttämättömiä kuluja. Asiasta lausutaan varsin lyhyesti myös lain esitöissä. Hallituksen esityksessä (HE 88/1985 vp s. 33) todetaan vain, että välttämättömiksi kuluiksi voitaisiin lukea ainoastaan sellaiset erityiset kulut, jotka johtuvat toimenpiteistä tavaran haltuunottamiseksi, esimerkiksi matka- ja kuljetuskulut sekä virka-avun hakemisesta aiheutuneet kulut. Lähtökohdaksi tulee käräjäoikeuden mielestä ottaa se seikka, että välttämättömien kulujen käsitettä on kuluttajansuojalain tavoitteet huomioon ottaen tulkittava suppeasti.

Ulosottokäytäntö ja tuomioistuinratkaisut

Ulosottokäytäntö vaihtelee samoin kuin ulosottovalitusten johdosta eri puolilla maata annetut ratkaisut. Valittajan ja ulosottomiehen toimittamina käräjäoikeuden käytettävissä on ollut Lahden ja Oulun käräjäoikeuden ratkaisut. Lahden käräjäoikeus on (päätös 12.12.2005 DN:o 05/3519) hyväksynyt kohtuulliseksi kuluksi hakemuksen laatimisesta 109,80 euroa, mutta katsonut, etteivät hakijan edustamisesta tilitystilaisuudessa aiheutuneet kulut olleet sellaisia välttämättömiä kuluja, jotka olisi luettava hakijan hyväksi. Oulun käräjäoikeus taas on (päätös 1.2.2006 DN:o 7228 ) katsonut, ettei hakemuskuluja ollut otettava huomioon. Lahden käräjäoikeus ei ole hyväksynyt auton kuljetuskuluja Lahdesta, jonne myös Lahdesta kotoisin ollut ostaja oli auton toimittanut ja jossa tilitys oli tehty, realisointivarastoon Järvenpäähän. Oulun käräjäoikeudessa ei ole ollut kysymys kuljetuskuluista. Edelleen käräjäoikeus on saanut käyttöönsä Jyväskylän käräjäoikeuden päätöksen 17.2.2004 DN:o 04/192, jossa on hyväksytty takaisinottokuluina kuljetuskustannuksista ulosottomiehen määräämät 150 euroa. Tässä tapauksessa auto oli kuljetettu tilityspaikalta realisoitavaksi Tuusulaan. Päätöksessä on edelleen todettu, että asianosaiskuluja ei hyväksytä takaisinottokuluina. Vaasan hovioikeus, johon päätöksestä on valitettu, on päätöksellään 29.4.2005 DN:o 04/477 hyväksynyt ratkaisun perustellen lisäksi, että kohtuullisina takaisinottokuluina on perusteltua ottaa huomioon ne kulut, jotka olisivat syntyneet, mikäli takaisinotto olisi tehty Jyväskylän talousalueella.

Käräjäoikeus on pyrkinyt puhelintiedusteluin hankkimaan selvitystä, siitä, miten ulosottokäytännössä suhtaudutaan vaatimuksiin saada takaisinottokustannuksina hakemuksesta ja tilityksessä edustamisesta aiheutuneet kulut, auton kuljetuskustannukset ja perintäkulut. Tässä tarkoituksessa on otettu yhteyttä Espoon, Helsingin, Jyväskylän. Loimaan, Tampereen, Turun ja Vantaan kihlakunnanvirastoihin. Ulosottokäytäntö näyttää olevan melko epäyhtenäinen. Pääosin kuitenkin hyväksytään hakemuksen tekemisestä ja tilitykseen osallistumisesta aiheutuvat kulut, joskin ne arvioidaan kaavamaisesti ja varsin alhaiseen tasoon. Sille seikalle ei anneta merkitystä, onko käytetty asiamiestä, kuten perintätoimistoa, vai ei. Kuljetuskustannukset hyväksytään yleensä tilityspaikalle tai auton ostopaikkakunnalle. Perintäkuluja ei hyväksytä.

Kannanotot

Hakemuksesta ja tilityksessä edustamisesta aiheutuneet kulut
Kuten ulosottomies on huomauttanut, ulosotossa ei yleensä korvata oikeudenkäyntikulujen luontoisia asianosaiskuluja. Edellä mainittu hallituksen esityksen maininta, että virka-avun hakemisesta aiheutuneet kulut ovat tavaran takaisinottamisesta aiheutuneita välttämättömiä kuluja, viittaa kuitenkin siihen, että tältä osin asiaa olisi ajateltu toisin. Osamaksukauppalain mukaisen tilityksen hakeminen edellyttää kirjallista hakemusta, johon yleensä liitetään myös osamaksulaskelma, joskaan sellainen ei ole välttämätön ulosottomiehen joutuessa joka tapauksessa tekemään oman laskelmansa. Työmäärä on siten selvästi suurempi kuin tavanomaisen ulosottohakemuksen kohdalla. Ottaen myös huomioon vallitseva ulosottokäytäntö, käräjäoikeus katsoo, että hakemuskuluista on sinänsä oikeus saada tässä kohdassa korvaus. Sille seikalle ei kuitenkaan voida antaa merkitystä, tekeekö hakija hakemuksen omana työnään, vai teettääkö se sen perintätoimistolla niin kuin tässä tapauksessa. Vastaavasti tilitykseen osallistuminen on tarpeellista ja hyödyllistä sekä hakijan edun kannalta perusteltua,vaikka tilitys voidaan ilman hakijan läsnäoloakin toimittaa. Käräjäoikeus hyväksyy vallitsevan ulosottokäytännön myös siinä suhteessa, että välttämätön kustannus voidaan määrittää kaavamaisesti eikä ole tarpeen eritellä hakemuksen tekemiseen kuluvan työn ja itse toimitukseen osallistumisen osuutta taikka määrittää erikseen matkakustannusten korvausta. Tällöin hyväksytyn kustannuksen "välttämättömyys" ilmentyy siinä, että hyväksytty määrä useinkin alittaa todelliset kulut. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa käräjäoikeus arvioi hyväksyttäviksi kustannuksiksi virka-avun hakemisesta mukaanlukien toimitukseen osallistuminen 80 euroa.

Kuljetuskustannukset
Ulosottokäytännössä tilitys tapahtuu yleensä siellä, missä tilityksen kohteena oleva esine on. Tilityksen yhteydessä hakija saa esineen haltuunsa, kuten nytkin on tapahtunut. Tämän jälkeen hakijan on kuljetettava ajoneuvo varastolleen tai realisointipaikkaan. Kysymys on siitä, pidetäänkö näitä haltuunoton jälkeen syntyneitä kuluja esineen takaisinottamisesta johtuvina välttämättöminä kustannuksina. Käräjäoikeus katsoo, ettei sellainen sattumanvarainen seikka, mihin ajoneuvo jätetään, voi vaikuttaa siihen, katsotaanko kuljetuskustannukset välttämättömiksi kuluiksi. Siten on perusteltua katsoa kuljetuskustannukset tuollaisiksi kuluiksi riippumatta siitä, onko hakijan varastolle kuljettaminen tapahtunut ennen tilitystä vai sen jälkeen. Nykyään, kun kaupat valtaosin rahoittaa rahoitusyhtiö eikä myyjä ja ostaja on tästä tietoinen, voidaan ostajan katsoa ymmärtävän, että takaisinotosta huolehtii rahoitusyhtiö, jonka varasto ja realisointikeskus saattavat sijaita eri paikkakunnalla kuin myyjäliike. Kun kysymys on välttämättömistä kuluista, on kuitenkin perusteltua asettaa sellainen rajaus, ettei kuljetuskustannuksia yleensä hyväksytä etäämmälle kuin samalle talousalueelle, missä autokauppa on tehty. Nyt on kuitenkin kysymys vain Hyvinkään alueella tapahtuneesta kuljetuksesta. Käräjäoikeus hyväksyy siitä tilityksessä vaaditut rahtikulut 146,40 euroa. Hakijan vaatimusta ei voida tutkia siltä osin kuin se ylittää tuon tilityksessä vaaditun määrän.

Perintäkulut
Luotonantajalle syntyy luonnollisesti saatavan perimisestä perintäkuluja. Niiden huomioon ottaminen tilityksen yhteydessä saattaisi sinänsä olla tarkoituksenmukaista. Nämä kulut eivät kuitenkaan liity esineen takaisinottamiseen vaan sitä ennen tapahtuvaan saatavan perintään. Niitä ei siksi voida pitää tavaran takaisinottamisesta luotonantajalle aiheutuvina välttämättöminä kuluina. Tältä osin valitus hylätään.

Oikeudenkäyntikulut

Tilitystä muutetaan valittajan eduksi. Takaisinottokuluja koskevan vaatimuksen hylkääminen tilityksessä on kuitenkin tapahtunut ulosottomiehen harkinnasta ilman, että vastapuoli A olisi esittänyt vaatimuksia. A ei ole myöskään osallistunut valitusmenettelyyn. Tässä tilanteessa käräjäoikeus katsoo, ettei A ole sillä tavoin hävinnyt asiaa, että hän olisi velvollinen korvaamaan Volvo Henkilöautorahoitus Oy:n oikeudenkäyntikulut, vaan ne saavat jäädä yhtiön vahingoksi.

Päätöslauselma
Tilitystä muutetaan niin, että hakijan hyväksi luetaan takaisinottokustannuksina 226,40 euroa. Näin ollen tilityksessä hakijan Volvo Henkilöautorahoitus Suomi Oy:n hyväksi tuleva erotus korotetaan 2.920,07 euroon tilityksessä määrättyine viivästyskorkoineen.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjätuomari Markku Räty

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 22.11.2006

Asia
Ulosottovalitus

Valittaja
Volvo Henkilöautorahoitus Suomi Oy

Vastapuoli
A

Valitus

Volvo Henkilöautorahoitus Suomi Oy (jäljempänä yhtiö) on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin yhtiön tilityksessä esittämiä vaatimuksia ei ole käräjäoikeudessa hyväksytty ja että yhtiön hyväksi tilityksessä luetaan käräjäoikeuden jo hyväksymien määrien lisäksi 217,19 euroa.

Yhtiö oli käyttänyt osamaksuesineiden takaisinottamisessa Pirkan Perintä Oy:tä ja vaaditut kustannukset olivat todellisia yhtiölle aiheutuneita kustannuksia. Yhtiö pysyi täytäntöönpanohakemuksessaan vaadituissa määrissä lukuunottamatta perintäkirjettä koskevaa vaatimusta.

Käräjäoikeus oli perusteettomasti hylännyt ja alentanut vaadittuja takaisinottokuluja. Kysymys oli ollut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n 3 momentin 3 kohdan tarkoittamista tavaran takaisin ottamisesta luotonantajalle aiheutuneista välttämättömistä kuluista ja maksuista. Oli perusteltua, että velallinen vastasi omilla toimillaan luotonantajalle aiheutuneista lisäkustannuksista. Kustannusten siirtäminen kaikkien muiden osamaksuostajien kustannettavaksi ei ollut oikein.

Käräjäoikeudella ei ollut ollut oikeutta arvioida hakemuksen laatimisesta (109,80 euroa) ja tilityksessä edustamisesta (46,36 euroa) sekä matka-kuluista kilometrikorvauksena ja matka-ajalta (61,73 euroa ja 48,80 euroa) aiheutuneita yhtiöltä velottuja ja yhtiön maksamia kuluja ja alentaa niitä vaadituista yhteensä 266,69 eurosta. Ilman näitä toimenpiteitä yhtiö ei olisi saanut autoa haltuunsa. Käräjäoikeus oli kyseenalaisen prosessimenettelyn jälkeen pyydettyään puhelimitse lausuntoja ulosottoviranomaisilta päätynyt arvioimaan kaikki mainitut kulut määrältään yhteensä 80 euroksi ilman että laista tai sen esitöistä oli saatavissa tukea arviointiperustelulle. Hallituksen esityksessä 88/1985 vp. oli eritelty matka- ja kuljetuskulut sekä virka-avun hakemisesta aiheutuneet kulut. Kysymys oli lain sanamuodonkin mukaan nimenomaan luotonantajalle aiheutuneista kuluista ja maksuista, eikä mistään arvioinnista tai perustaksasta, joka annettaisiin riippumatta siitä aiheutuiko todellisia kuluja tai ei. Kun vaatimusten peruste hakemuksen laatimisen osalta oli hyväksytty, vaadittua määrää ei ollut mitään syytä alentaa. Täysin perusteetonta oli ollut kyseenalaistaa hakijayhtiölle tilitykseen osallistumisesta aiheutuneita kuluja, sillä tilitystapahtumassa oli päätetty yhtiön taloudellisista eduista ja osallistuminen oli edellyttänyt edustajan menemistä paikalle tapahtumaan.

Käräjäoikeudella ei ollut myöskään ollut syytä hylätä tilitys- ja takaisinottomenettelyyn välttämättömänä osana kuuluneen perintäkirjeen laatimisesta ja lähettämisestä aiheutuneita kuluja 30,50 euroa, koska kirjeen lähettäminen oli ollut välttämätöntä saatavan eräännyttämiseksi ja takaisinottoprosessin käynnistämiseksi sekä myös velallisen edun mukainen toimenpide. Prosessiekonomisestikin oli ollut perusteltua, että lakiin perustuva perintäkulu luettiin tilityksessä hakijayhtiön hyväksi, ettei sen tarvitsisi hakea sille omaa ulosottokelpoista tuomiota.

Vastaus

A ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut
Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Käräjäoikeus on kaikilta valituksessa tarkoitetuilta osin perustellut seikkaperäisesti päätöksensä. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden päätöksen perusteluineen.

Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeudenjäsenet:
hovioikeudenneuvos Antti Kuningas
hovioikeudenneuvos Matti Rintala
hovioikeudenneuvos Ulla Rantanen

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen