 | Vuoigatvuohta- lágádus |
| Suomeksi | På svenska | In English | Palaute | Sivukartta | Tietoa sivustosta |
 |
 |
 |
|
|
|
|
|
|
|
 |
 Tulosta |
 |
Etusivu -
Tuomioistuimet -
Hovioikeudet -
Ratkaisukäytäntö -
Ratkaisukäytäntö, Rovaniemen hovioikeuden osalta - RHO:2007:1Diaarinumero R 06/2 Menettämisseuraamus Diaarinumero: R 06/2 ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA Syyttäjä vaati 17 eri syytekohdan perusteella A:lle rangaistusta muun muassa törkeästä rattijuopumuksesta, kolmesta tahallisesta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kahdeksasta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Syyttäjä vaati lisäksi, että A tuomitaan ensisijaisesti rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla ja toissijaisesti sanotun luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla menettämään valtiolle kahdessa tahallisessa törkeässä liikenneturvallisuuden vaarantamistilanteessa kuljettamansa BMW-merkkinen henkilöauto, jonka A omisti. A myöntäessään kaikki syytekohdat oikeiksi katsoi, ettei perusteita auton menettämiselle ollut olemassa. Oikeuskäytännössä ei ollut määrätty autoa menetettäväksi valtiolle törkeiden liikenneturvallisuuden vaarantamisten perusteella eikä A:ta ollut tuomittu törkeistä rattijuopumuksista niin monta kertaa, että menettämisvaatimus olisi perusteltu. Auto ei ollut sellainen rikoksentekoväline, joka tulisi tuomita valtiolle menetetyksi. Käräjäoikeus tuomitessaan A:n syytteen mukaisista teoista yhteiseen vankeusrangaistukseen ja sen sijasta yhdyskuntapalveluun hylkäsi syyttäjän vaatimuksen auton tuomitsemisesta valtiolle menetetyksi. Käräjäoikeus lausui menettämisvaatimuksen hylkäämistä koskevissa perusteluissaan, että kun tieliikenteessä törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen voidaan tehdä vain muun muassa kuljettamalla autoa, on autoa yleisesti pidetty rikoksen välittömänä tosiasiallisena kohteena. Sen vuoksi autoa ei voitu tuomita valtiolle menetetyksi rikoksentekovälineenä syyttäjän ensisijaisesti vetoaman lainkohdan nojalla, mutta kylläkin rikoksen kohde-esineenä syyttäjän toissijaisesti vetoaman lainkohdan nojalla. Tämän jälkeen käräjäoikeus selostettuaan rikoslain 10 luvun säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 80/200) tarkoitusperiä ja kahdesta korkeimman oikeuden ratkaisusta (KKO:2005:75 ja 76) ilmeneviä auton menettämisseuraamusta koskevia periaatteita totesi, että nuo tarkoitusperät ja periaatteet soveltuivat sinänsä auton menettämisseuraamukseen myöskin tuomittaessa henkilö törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Kun kuitenkin otettiin huomioon hallituksen esityksestä ilmenevät menettämisseuraamussäännöksen käyttöä rajoittavat seikat ja korkeimman oikeuden ratkaisuista ilmenevät periaatteet, käräjäoikeus katsoi, että A:n rikosrekisterin ja ajoneuvoliikennerekisterin otteista ilmenevästä A:n aikaisemmasta vastaavasta rikollisuudesta huolimatta menettämisseuraamuksen tuomitsemista ei voitu pitää välttämättömänä ja rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellisena uusien rikosten ehkäisemiseksi. ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA ValitusSyyttäjä on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että A tuomitaan menettämään valtiolle kahdessa tahallisessa törkeässä liikenneturvallisuuden vaarantamistilanteessa kuljettamansa ja omistamansa BMW -merkkinen henkilöauto joko rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rikoksen kohde-esineenä tai saman luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rikoksentekovälineenä. Syyttäjä on lausunut, että A oli syyllistynyt paitsi noihin kahteen tahalliseen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen vielä yhteen tahalliseen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, törkeään rattijuopumukseen ja kahdeksaan kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta. A oli aikaisemmin tuomittu vuonna 2000 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta sakkorangaistukseen ja 1.2.2005 ja 17.5.2005 törkeistä rattijuopumuksista ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Vielä hänet oli tuomittu 3.11.2005 rattijuopumuksesta ja kuudesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta vankeusrangaistukseen. Mainitut teot ja niiden toistuvuus ja lukuisuus osoittivat olevan todennäköistä, että A syyllistyy myöhemminkin vastaaviin tahallisiin liikennerikoksiin. Menettämisseuraamus oli tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. A oli määrätty ajokieltoon 1.3.2007 saakka, joten hän ei ollut saanut ajaa autolla. Liikennerikossäännösten suojelukohteena oli liikenneturvallisuus. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen oli perusteltua tahallisissa törkeissä liikenneturvallisuuden vaarantamisissa ja ne tuli asettaa menettämisseuraamuksen osalta samaan asemaan kuin rattijuopumus. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta oli myös sellainen rikos, jota menettämisseuraamuksella oli tarkoitus ehkäistä. Tuollaiset rikokset oli otettava huomioon tarkasteltaessa rikoksia, joihin A oli aiemmin syyllistynyt. A ei ollut esittänyt mitään erityistä perheeseensä tai työhön liittyvää tarvetta auton käytölle. Tämä ja vuosimallia 1989 olevan auton arvo, joka ei voinut olla edes 3 000 euroa, auton katsastamattomuus ja rekisteröimättömyys sekä A:lle määrätty pitkä ajokielto huomioon ottaen menettämisseuraamusta ei ollut pidettävä kohtuuttomana. VastausA on vaatinut, että valitus hylätään. A on lausunut, että käräjäoikeuden perustelut menettämisseuraamuksen osalta olivat oikeat. Auto oli törkeässä liikenneturvallisuuden vaarantamisessa rikollisen teon kohde eikä rikoksentekoväline. Menettämisseuraamus olisi täysin kohtuuton seuraamus törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta eikä perustetta sen tuomitsemiselle ollut. A:lle oli määrätty pitkä ajokielto. A:ta ei ollut toistuvasti tuomittu törkeistä liikenneturvallisuuden vaarantamisista. HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A:n kuljettama ja omistama BMW -merkkinen henkilöauto tuomittava valtiolle menetetyksi syyttäjän esittämillä perusteilla. Syyttäjä on hovioikeudessa vaatinut, että auto tuomitaan valtiolle menetetyksi ensisijaisesti rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan ja toissijaisesti sanotun luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla. Ensin mainitun lainkohdan mukaan muun muassa rikoksen kohteena ollut esine voidaan tuomita valtiolle menetetyksi, jos menettämisseuraamus on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi, ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi. Jälkimmäisen lainkohdan mukaan menetetyksi voidaan tuomita muun muassa esine, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä, jolloin lainkohdan jälkeisen 3 momentin mukaan menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen. Toisaalta rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen laatu, vastaajan taloudellinen asema ja muut olosuhteet. A on kahdessa syyttäjän tarkoittamassa tilanteessa kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa rikkonut tahallaan tieliikennesääntöjä niin, että hän on syyllistynyt noissa kohdissa hänen syykseen luettuihin törkeisiin liikenneturvallisuuden vaarantamisiin. A on käyttänyt autoaan noiden tahallisten rikosten tekemisessä, joten auto on rikosten tekemisissä ollut rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikoksentekoväline eikä käräjäoikeuden katsomin tavoin sanotun luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu rikoksen kohde. Tässä suhteessa törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen poikkeaa esimerkiksi rattijuopumuksesta, jonka osalta on katsottu, että auto on rattijuopumusrikoksen kohde (KKO:2005:75 ja 76). Kuten syyttäjä on valituksensa perusteluissa lausunut, A:n syyksi on käräjäoikeuden tuomiossa luettu paitsi kolme törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista myös törkeä rattijuopumus ja kahdeksan kulkuneuvon kuljettamista oikeudetta. A:n rikosrekisterin osaotteesta ilmenee, että A on aikaisemmin tuomittu 1.2.2005 muun muassa törkeästä rattijuopumuksesta rangaistukseen ja ajokieltoon, 17.5.2005 muun muassa törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta rangaistukseen ja ajokieltoon ja 3.11.2005 muun muassa rattijuopumuksesta ja kuudesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun ja ajokieltoon. Noissa neljässä tuomiossa A:n syyksi luetut sanotut rikokset ajoittuvat aikavälille 28.8.2004 - 8.10.2005. Lisäksi ajoneuvoliikennerekisterin otteesta ilmenee, että A on tuomittu 6.2.2001 vuonna 2000 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta rangaistukseen. Harkitessaan sitä, onko A:n auto tuomittava valtiolle menetetyksi, hovioikeus ei ota huomioon vuoden 2000 törkeää rattijuopumusta sen huomattavan ajallisen erillisyyden vuoksi. Muiden edellä mainittujen rikosten osalta hovioikeus toteaa, että A on syyllistynyt niihin runsaan vuoden sisällä. Ennen syyllistymistään nyt valituksenalaisessa tuomiossa hänen syykseen luettuihin liikennerikoksiin, jotka A on tehnyt ennen 3.11.2005 tuomiota, A on edellä todetun mukaisesti tuomittu 1.2.2005 ja 17.5.2005 vastaavanlaisista tai niihin verrattavista tahallisista liikennerikoksista, joskin viimeksi mainitun tuomion rikokset on tehty ennen tuomiota 1.2.2005. A on ollut ajokiellossa syyllistyessään vuoden 2004 joulukuussa tekemiinsä liikennerikoksiin ja tuomion 17.5.2005 jälkeen tekemiinsä liikennerikoksiin. Ajokiellot ja aikaisemmat tuomiot 1.2.2005 ja 17.5.2005 eivät ole saaneet A:ta pidättymään nyt valituksenalaisena olevaan tuomioon sisältyvistä liikennerikoksista. Tämä ja menettämisharkinnassa huomioon otettavien liikennerikosten lukuisuus ja toistumistiheys osoittavat, että on todennäköistä A:n vastaisuudessakin syyllistyvän vastaavanlaisiin tahallisiin liikennerikoksiin. Niiden ehkäiseminen edellyttää, että syyttäjän valituksessa tarkoitetuissa käräjäoikeuden tuomion kohdissa 14 ja 16 rikoksentekovälineenä ollut A:n omistama henkilöauto tuomitaan valtiolle menetetyksi. A:n taloudellinen asema on heikko. A on kertonut ostaneensa kyseisen vuosimallia 1989 olevan BMW 525i -merkkisen henkilöauton 30 000 Ruotsin kruunulla selvittämättä ostoajankohtaa. Ottaen huomioon auton vuosimallin sen tämänhetkistä arvoa ei ole pidettävä niin suurena, että auton tuomitseminen menetetyksi valtiolle olisi auton arvon perusteella katsottava olevan kohtuutonta. Menetetyksi tuomitseminen A:n heikon taloudellisen asemankaan vuoksi ei ole kohtuutonta ottaen huomioon hänen syykseen kohdissa 14 ja 16 luettujen rikosten vaarallisuus. A:n omistama BMW-merkkinen henkilöauto tuomittiin valtiolle menetetyksi. ASIAN RATKAISSEET HOVIOIKEUDEN JÄSENET hovioikeudenneuvos Teuvo Peltoniemi viskaali Suvi Kakko LAINVOIMAISUUSTIEDOTLainvoimainen Päivitetty 17.9.2007 |
|
|
|
|
