I-SHO:2007:11

Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäyntimenettely
Prosessinjohto

Antopäivä: 6.9.2007
Diaarinumero: R 06/642
Ratkaisunumero: 1052

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

MIKKELIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 31.3.2006

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. HALLINNAN LOUKKAUS
(6480/R/0003486/04)
Rikoslaki 28 luku 11 § 1

14.9.2003 - 3.11.2004 RISTIINA

A on luvattomasti estänyt B:tä käyttämästä hänelle kuuluvaa oikeutta hakea P:n saaressa sijaitsevista rakennuksista hänelle kuuluvaa omaisuutta. Näin A on toimellaan ottanut haltuunsa B:lle kuuluvaa omaisuutta.

14.11.2003 asti B on yhdessä A:n kanssa omistanut kiinteistön, jolla rakennukset ovat sijainneet ja hänen oikeutensa on perustunut siihen. 14.11.2003 suoritetussa halkomiskokouksen loppukokouksessa toimitusmiehet ovat antaneet erikseen määryksen, jonka mukaan B:lle on myönnetty oikeus irtaimistonsa poissiirtämiseen 15.6.2004 asti. A on estänyt toimillaan B:tä käyttämästä oikeuttaan 14.9 - 14.11.2003, 15.11.2003-15.6.2004 ja edelleenkin rikosilmoituksen tekopäivään 3.11.2004 asti.

A on vaihtanut rakennuksiin lukot ja siten estänyt B:tä toteuttamasta oikeuttaan ja edelleen jättänyt järjestämättä/ryhtymättä tarvittaviin toimenpiteisiin B:n oikeuden toteuttamiseksi käydä hakemassa irtaimistoaan halkomiskokouksen jälkeen määräajan puitteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianomistajan vaatimukset

Asianomistaja B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut lisäksi A:lta muunmuassa seuraavia korvauksia:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianomistaja on vaatinut ensisijaisesti, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänelle 2500 euroa kateisiin jääneestä omaisuudesta laillisine korkoineen 3.11.2004 lukien tai toissijaisesti palauttamaan esineet.

2. Kilometrikustannukset
Nummela - Ristiina, edestakainen välimatka n. 500 km.
6 x 500 km = 3000 km, kilometrikorvaus 0,50 euroa/km, 3000 km x 0,50 euroa = 1500,00 euroa

Vaatimukset kilometrikustannuksista 1500,00 euroa korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

3. Selvittely- ym. asianosaiskulut 10.3.2006 mennessä
Puhelut lakimiesten kanssa sekä ajan hukasta ja muusta vaivasta yhteensä 200,00 euroa korkoineen haasteen tiedoksiannosta, oikeudenkäyntikulut kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

4. Oikeudenkäyntikulut laskun mukaan (oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus), laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

VASTAUS
Vastaaja A on kiistänyt syytteen ja asianomistajan korvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SYYKSILUKEMINEN
A on menetellyt syytteessä kuvatuin tavoin siten, että luvaton haltuunotto on kohdistunut asianomistaja B:n henkilökohtaiseen omaisuuteen.

PERUSTELUT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianomistaja B:lle on vastaajan syyksiluetusta menettelystä aiheutunut matkakustannuksia hyödyttömiksi osoittautuneista käynneistä Ristiinassa sijaitsevalla mökillä. Käräjäoikeus pitää kuitenkin kuuteen eri käyntikertaan perustuvaa 1.500 euron korvausvaatimusta kohtuuttoman suurena. B:n olisi pitänyt A:n yhteistyöhaluttomuus havaittuaan ymmärtää, ettei tavaroiden saaminen ole varmaa ja näin minimoida itselleen koituva taloudellinen vahinko. Lisäksi käräjäoikeus katsoo, että käynneillä on irtaimiston haun estymisestä huolimatta ollut asianomistajalle tiettyä virkistysarvoa, onhan hän voinut joka tapauksessa viettää aikaa itselleen muodostetulla kiinteistöllä. Käräjäoikeus harkitsee kohtuulliseksi korvaukseksi matkakuluista 400 euroa. Selvittely- ja muista asianosaiskuluista vaadittua määrää käräjäoikeus pitää kohtuullisena.

Lisäksi A velvoitetaan korvaamaan asianomistajan oikeudenkäyntikulut 682,97 euroa sekä valtiolle asiassa syntyneet todistelukustannukset, yhteensä 183,87 euroa.

TUOMIOLAUSELMA

VASTAAJA A

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Hallinnan loukkaus 14.9.2003 - 3.11.2004

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
10 päiväsakkoa a 32 euroa = 320 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 28 luku 11 § 1

KORVAUSVELVOLLISUUS

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaaja A velvoitetaan korvaamaan asianomistaja B:lle:

• matkakuluista 400,00 euroa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 6.3.2006 lukien
• selvittely- ym. asianosaiskuluista 200,00 euroa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 6.3.2006 lukien
• oikeudenkäyntikulut 682,97 euroa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Notaari Jukka-Ville Manninen

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 6.9.2007

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

B on valituksessaan vaatinut, että A:n hänelle oikeudenkäyntikuluista maksettavaksi tuomittu korvaus korotettaisiin 4.553,15 euroksi. B on lausunut, että hänen avustajansa oli käräjäoikeudessa epähuomiossa suullisesti ilmoittanut hänen vaativan A:lta vain oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta. Avustaja oli kuitenkin ennen oikeudenkäynnin päättymistä esittänyt käräjäoikeudelle sekä oikeudenkäyntikulujen omavastuuosuutta koskevan 682,97 euron että vakuutusyhtiön osuutta koskevan 3.870,21 euron laskut. Avustaja oli käräjäoikeuden puheenjohtajan pyynnöstä osoittanut avustajan kulu- ja palkkiolaskujen yhteismäärän laskuista.

A on valituksessaan vaatinut, että syyte ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylättäisiin, koska teko ei täyttänyt hallinnan loukkauksen tunnusmerkistöä, koska teosta oli aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta ja koska syyteoikeus oli vanhentunut. Lisäksi A on vaatinut, että valtio velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeuden osalta 1.430,33 eurolla ja hovioikeuden osalta 963,80 eurolla.

Kihlakunnansyyttäjä on vastauksessaan vastustanut A:n muutosvaatimuksia perusteettomina.

B on vastauksessaan vastustanut A:n muutosvaatimuksia perusteettomina ja vaatinut, että A velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 549 eurolla.

A on vastauksessaan vastustanut B:n muutosvaatimusta perusteettomana ja vaatinut, että B velvoitettaisiin korvaamaan hänen vastauskulunsa hovioikeudessa 475,80 eurolla.

Hovioikeus on pyytänyt Mikkelin käräjäoikeudessa puheenjohtajana toimineelta Jukka-Ville Manniselta lausuman B:n käräjäoikeudessa tekemästä oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta.

B on antanut käräjäoikeuden puheenjohtajan lausuman johdosta lausuman.

A on antanut käräjäoikeuden puheenjohtajan lausuman johdosta lausuman ja vaatinut, että B velvoitettaisiin korvaamaan hänen lausuman antamisesta aiheutuneet kulunsa 366 eurolla.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

B:n valitus

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 6 §:n (689/1997) mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä. Lisäksi on ilmoitettava, mistä kustannukset koostuvat.

Mainittua säännöstä koskevan lain esitöiden mukaan (HE 82/1995 vp s. 120) tuomioistuimen on tarvittaessa käytettävä kyselyoikeuttaan sen selvittämiseksi, keneen korvausvaatimus kohdistetaan ja mistä eri kuluista korvausvaatimus koostuu.

Käräjäoikeuden puheenjohtaja on lausumassaan todennut, että B oli käräjäoikeudessa vaatinut suullisesti A:n velvoittamista korvaamaan hänelle oikeudenkäyntikuluina oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden määrän 682,97 euroa. B:n oikeudenkäyntiavustaja oli kuitenkin ennen pääkäsittelyn päättymistä antanut käräjäoikeudelle kaksi oikeudenkäyntilaskua, joista toinen oli osoittanut B:n omavastuuosuuden ja toinen vakuutusyhtiön osuuden. Käräjäoikeuden puheenjohtajalle oli jäänyt se käsitys, että B ei ollut kahden laskun jättämisellä muuttanut suullisesti esittämäänsä vaatimusta.

Koska B:n suullisesti esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus on tullut kirjallisesti toimitettujen laskujen myötä määrältään epäselväksi, käräjäoikeuden olisi tullut kyselyoikeuttaan käyttäen selvittää B:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen sisältö. Koska käräjäoikeus ei ole selvittänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen sisältöä, se on toiminut tältä osin virheellisesti. Viivytyksen välttämiseksi ja asian selvitettyyn tilaan nähden hovioikeus ottaa asian tältä osin välittömästi ratkaistavakseen.

Hovioikeus katsoo, että B on käräjäoikeudessa vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 4.553,15 eurolla korkoineen. Hovioikeus pitää B:n käräjäoikeudessa vaatimaa oikeudenkäyntikulujen määrää sinänsä kohtuullisena.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Mitä 1 momentissa säädetään, on pykälän 2 momentin mukaan vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

B on käräjäoikeudessa yhtynyt virallisen syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut A:lta vahingonkorvausta yhteensä 4.000 euroa. Käräjäoikeus on hyväksynyt B:n vahingonkorvausvaatimuksesta 400 euroa eli vain kymmenesosan. Hovioikeus katsoo, ettei sillä, minkä B on hävinnyt, ole vain vähäinen merkitys asiassa. B:n vaatimusten hyväksymättä jääneet osat eivät myöskään koske harkinnanvaraisia seikkoja. B ei näin ollen voi saada täyttä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa. A on kuitenkin syytä velvoittaa korvaamaan B:lle osa sanotuista oikeudenkäyntikuluista, joiden määräksi hovioikeus arvioi 1.800 euroa, mikä määrä sisältää arvonlisäveron.

Tuomiolauselma

Pääasian osalta käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeuden tuomiota muutetaan. A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluina käräjäoikeudessa käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 1.800 euroa. Korvaukselle on maksettava korkoa 682,97 euron osalta käräjäoikeuden määräämä korko ja 1.117,03 euron osalta korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi tarpeellisista toimenpiteistä johtuneista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa yhteensä 244 euroa, mikä määrä muodostuu asiamiehen palkkiosta 200 eurosta ja arvonlisäveron määrästä 44 eurosta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Olavi Snellman, Anna-Kaarina Mäkinen ja Helena Lindgren
Esittelijä Mika Mäkäräinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Äänestys

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA R 06/642

Hovioikeudenneuvos Anna-Kaarina Mäkinen:

Pääasian osalta olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

B:n valituksen osalta lausun seuraavan:

Käräjäoikeuden puheenjohtaja on hovioikeudelle toimittamassaan lausumassa todennut, että B oli käräjäoikeudessa vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikuluinaan oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden määrän 682,97 euroa. Istuntokäsittelyn päätteeksi B:n oikeudenkäyntiavustaja oli jättänyt oikeudelle kaksi oikeudenkäyntikululaskua. Puheenjohtaja oli tiedustellut avustajalta hänen jättämistään laskuista, ja avustaja oli selventänyt toisen laskun osoittavan B:n omavastuuosuuden ja toisen vakuutusyhtiön osuuden. Avustaja ei ollut laskujen jättämisen yhteydessä kuitenkaan korjannut tai täsmentänyt pääkäsittelyn alussa B:n puolesta esittämäänsä korvausvaatimusta. Puheenjohtajalle oli jäänyt käsitys, ettei B ollut kahden laskun jättämisellä muuttanut aiemmin suullisesti esittämäänsä nimenomaista vaatimusta. Puheenjohtaja ei ollut pitänyt asiaa epäselvänä.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 6 §:n (689/1997) mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä. Lisäksi on ilmoitettava, mistä kustannukset koostuvat.

Mainittua säännöstä koskevien lain esitöiden mukaan (HE 82/1995 vp s. 120) tuomioistuimen on tarvittaessa käytettävä kyselyoikeuttaan sen selvittämiseksi, keneen korvausvaatimus kohdistetaan ja mistä eri kuluista korvausvaatimus koostuu.

B on suullisesti vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikuluinaan ainoastaan oikeusturvavakuutuksensa omavastuuosuuden määrän. Hänellä on ollut käsittelyn päättymiseen asti oikeus esittää määrältään suurempi korvausvaatimus, mutta hän ei ole esittänyt sellaista, vaikka käräjäoikeuden puheenjohtaja on tiedustellut hänen avustajaltaan tämän jättämistä kahdesta laskusta. B on valituksessaan itsekin myöntänyt, että hänen avustajansa oli epähuomiossa suullisesti ilmoittanut hänen vaativan A:ta korvaamaan vain oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden. Katson, että tämä B:n avustajan laiminlyönti ei voi koitua A:n vahingoksi ja että B:n käräjäoikeudessa esittämää vaatimusta ei voida tulkita niin, että hän olisi vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvausta enemmän kuin 682,97 euroa.

Näillä perusteilla jätän B:n esittämän oikeudenkäyntikulujen korvauksen korottamista koskevan vaatimuksen tutkimatta.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan B:lle käräjäoikeuden osalta maksettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrästä lausun siitä seuraavan:

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Mitä 1 momentissa säädetään, on pykälän 2 momentin mukaan vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Näitä säännöksiä sovelletaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan oikeuteen saada vastaajalta korvaus oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetään, että tuomioistuimen ratkaisussa oikeudenkäyntikuluista on ilmoitettava erikseen korvattavat kulut ja palkkiot. Tätä säännöstä sovelletaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 9 §:n (369/1999) mukaan myös rikosasioihin.

A on B:n valitukseen antamassaan vastauksessa kiistänyt B:n vaatimuksen myös määrältään, muttei ole yksilöinyt vaatimuksen määrän kiistämistä.

Käräjäoikeudesta on toimitettu hovioikeuteen B:n käräjäoikeudelle jättämät kaksi laskua. Toisen laskun loppusumma on 3.920,81 euroa ja toisen 682,97 euroa. Laskujen yhteismäärä on 4.603,78 euroa. B on toimittanut hovioikeudelle uudet laskut, joiden loppusummat ovat 3.870,18 euroa ja 682,97 euroa eli yhteensä 4.553,15 euroa. Laskujen yhteismäärä koostuu avustajan palkkiosta 3.087,50 eurosta, avustajan kuluista 237,30 eurosta, arvonlisäveron määrästä 722,15 eurosta ja todistelukustannuksista 506,20 eurosta. Katson, että B:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta ovat olleet laskujen yhteismäärän 4.553,15 euron sekä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän, erikseen vaaditun oikeudenkäyntikuluihin kuuluvien selvittely- ynnä muiden asianosaiskulujen yhteismäärän 200 euron suuruiset eli kaikkiaan 4.753,15 euroa.

B on käräjäoikeudessa yhtynyt virallisen syyttäjän A vastaan ajamaan syytteeseen sekä vaatinut A:lta vahingonkorvausta yhteensä 4.000 euroa ja toissijaisesti esineiden palauttamista. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen osittain sekä hyväksynyt B:n vahingonkorvausvaatimuksesta vain 400 euroa eli yhden kymmenesosan ja hylännyt esineiden palauttamista koskevan vaatimuksen kokonaan. Sillä, minkä B on hävinnyt, on vähäistä suurempi merkitys asiassa. B:n vaatimusten hyväksymättä jääneet osat eivät myöskään koske harkinnanvaraisia seikkoja. B ei näin ollen voi saada täyttä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa. Huomioon ottaen sen, miltä osin B on hävinnyt asian käräjäoikeudessa, katson, ettei A ole syytä velvoittaa suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa enempää kuin käräjäoikeuden tuomitsemat yhteensä 882,97 euroa. Sen vuoksi en muuta käräjäoikeuden tuomion lopputulosta myöskään oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan asianosaisten toisiaan kohtaan hovioikeuden osalta esittämistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista siinä tapauksessa, että asia ratkaistaan hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla, totean, että asia ratkaistaan A:n valituksen osalta kokonaan B:n hyväksi ja B:n valituksen osalta osaksi B:n ja osaksi A:n hyväksi. Katson, että A on syytä velvoittaa korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa osaksi. B on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hovioikeudessa vain A:n valitukseen antamansa vastauksen osalta. Katson, että B:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut sanotun vastauksen osalta ovat 244 euroa, mikä määrä muodostuu asiamiehen palkkiosta 200 eurosta ja arvonlisäveron määrästä 44 eurosta, ja että A on syytä velvoittaa korvaamaan tuo määrä B:lle. Sen vuoksi velvoitan A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 244 euroa.

Vakuudeksi: Mika Mäkäräinen