Avioliitto ja avoliitto

Miten avoliitto eroaa avioliitosta?

Avioliittolain säännökset osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista eivät koske avoliittoa miltään osin. Avopuolisoilla ei siten ole keskinäistä elatusvelvollisuutta eikä suoraan avoliiton perusteella synny oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen. Tämä lähtökohta säilyy myös niiden avoliittojen osalta, joihin sovelletaan 1.4.2011 voimaan tullutta lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011).

Avoliiton aikana kumpikin puoliso voi ostaa, myydä tai tehdä muita omaa omaisuuttaan koskevia päätöksiä ilman toisen suostumusta. Poikkeuksena on yhteisen asunnon vuokra, jonka maksamisesta molemmat vastaavat ja joka toisaalta voidaan irtisanoa vain yhteistuumin silloinkin, kun vuokrasopimus on tehty toisen nimiin.

Usein avopuolisot hankkivat myös yhteistä omaisuutta, kuten kotitaloudessa käytettäviä tavaroita. Asuntoa, autoa tai muuta arvokasta omaisuutta ostettaessa on tärkeää sopia siitä, onko omaisuus hankittu yhteiseksi vai vain toisen avopuolison omaisuudeksi. Yhteisen omaisuuden käytöstä ja myynnistä voidaan jatkossakin päättää vain yhdessä.

Avopuolisot eivät – kuten eivät aviopuolisotkaan – vastaa suoraan lain nojalla toistensa veloista. Jos he ottavat luoton yhdessä, kumpikin on vastuussa koko velan maksamisesta, jollei luotonantajan kanssa muuta sovita.

Avoliiton osapuolet voivat keskenään sopia perheen menojen jakamisesta. Samoin he voivat pyrkiä sopimuksin järjestämään myös omaisuuttaan koskevat kysymykset esimerkiksi suhteen mahdollisen päättymisen varalta.

Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta soveltuu avopuolisoihin, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on yhteisiä lapsia. Näissä avoliitoissa sovelletaan irtainten esineiden osalta ns. yhteisomistusolettamaa. Tällöin katsotaan tietyn irtaimen esineen olevan avopuolisoiden yhteinen, jos avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista ei käy selville, kumman omaisuutta se on.

Laki mahdollistaa myös hyvityksen vaatimisen tilanteessa, jossa avopuoliso on työllään tai varallisuuspanoksellaan auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta. Esimerkkejä ovat tilanteet, joissa toinen avopuoliso on omalla työllään tai rahoittamalla aikaansaanut mittavia korjaustöitä toisen avopuolison omistamaan asuntoon tai jäänyt kotiin ansiotyöstä hoitamaan perhettä ja näin mahdollistanut toisen avopuolison keskittymisen ansiotyöhön.

Avopuolisot voivat sopia siitä, että edellä viitattuja säännöksiä ei sovelleta heihin. Tällaisella sopimuksella ei kuitenkaan voi luopua oikeudesta vaatia pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua varten.

Mikä on avioehtosopimus?

Puolisot voivat joko ennen avioliiton solmimista taikka avioliiton aikana tehdä avioehtosopimuksen. Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, ettei puolisoiden omaisuutta avioliiton purkauduttua jaeta tasan, vaan että esimerkiksi kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään. Avioehtosopimuksessa voidaan myös sopia siitä, että tietty omaisuus, esimerkiksi toisen perimä maatila, jää jaon ulkopuolelle.

Avioehtosopimus tehdään kirjallisesti. Se päivätään ja allekirjoitetaan. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on todistettava se oikeaksi. Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se on rekisteröity maistraatissa. Avioehtosopimuksen voi toimittaa rekisteröitäväksi mihin tahansa maistraattiin.

Avioehtosopimus saattaa olla varsin monimutkainen sopimus. Avioehtosopimuksen tekemistä harkittaessa on aiheellista kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston taikka muun asiantuntevan lakimiehen puoleen.

Mitä tarkoittaa avioliiton esteiden tutkinta?

Ennen vihkimistä avioliittoon aikovien on yhdessä pyydettävä avioliiton esteiden tutkintaa. Pyyntö esitetään maistraatille. Avioliiton esteet voi tutkia myös evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunta, jonka jäseniä kihlakumppanit ovat tai toinen heistä on. Avioliiton esteiden tutkintaa pyydettäessä avioliittoon aikovien on allekirjoitettava vakuutus siitä, että aiotulle avioliitolle ei ole estettä.

Olemme menossa avioliittoon ja haluamme siviilivihkimisen. Kuka voi vihkiä meidät?

Käräjäoikeuden laamanni ja käräjätuomari voivat suorittaa siviilivihkimisen tai parisuhteen rekisteröinnin. Sen voi toimittaa myös maistraatin henkikirjoittaja. Vihkiminen ja parisuhteen rekisteröinti virka-aikana ja virkapaikalla on vihkijälle tai rekisteröijälle virkavelvollisuuteen kuuluva tehtävä. Vihkiminen tai parisuhteen rekisteröinti virka-aikana virkapaikalla on maksuton.

Virka-ajan ulkopuolella tapahtuvasta siviilivihkimisestä veloitetaan 200 euron maksu. Lisäksi asiakkaalta peritään vihkijän matkakustannukset. Matkakustannukset peritään myös silloin, kun vihkiminen toimitetaan vihkijän toimitiloissa, mutta muuna kuin virastojen aukioloaikana. Vihkiminen tai parisuhteen rekisteröinti virka-ajan tai -paikan ulkopuolella on vapaaehtoista vihkijälle.

Päivitetty 30.3.2011