THO:2007:15

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen lähestymiskieltoasiassa
Oikeusavun saajan vastapuolen korvausvelvollisuus valtiolle

Antopäivä: 26.9.2007
Diaarinumero: R 07/619
Ratkaisunumero: 1905

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 18.1.2007

Kiellon hakija

B
itse, avustajana AA Liisa Tarvainen

Henkilö, jota vastaan kieltoa on pyydetty

A
itse, avustajana JOA Anna-Leena Murto

Henkilö, jota kiellolla on tarkoitus suojata

B
C

SELOSTUS ASIASTA

Pyyntö

B on esittänyt pyynnön kahden vuoden mittaisen laajennetun lähestymiskiellon määräämiseksi vastaajan vakavan häirinnän vuoksi.

Vastaus

Vastaaja A on vastustanut lähestymiskiellon määrämistä perusteettomana. Yhteydenottoja ei ole ollut vuoden 2006 jälkeen ja jos niitä on ollut, ne ovat liittyneet lapseen. Jos lähestymiskielto määrättäisiin, tulisi se määrätä korkeintaan perusmuotoisena ja ei myöskään koskemaan heidän yhteistä lastaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

RATKAISU

Kiellon määrääminen

Määrätään laajennettu lähestymiskielto. Kiellon sisältö samoin kuin rajoitukset ja poikkeukset kieltoon selostetaan jäljempänä.

Perustelut

Vastaaja on tuomittu 19.10.2005 lähestymiskieltoon hakijaa ja heidän yhteistä lastaan kohtaan. Lähestymiskielto on määrätty päättymään 18.10.2006. Tuona aikana vastaaja on pyrkinyt ottamaan yhteyttä hakijaan sekä puhelimitse että tekstiviestein lukuisia kertoja. Hakija on tehnyt tiiviit muistiinpanot yhteydenotoista ja luettelo on kaksikymmentäkolme sivua pitkä. Sen jälkeen kun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat kysymykset on oikeudessa ratkaisu kesällä 2006, yhteydenotot ovat vähentyneet, mutta sen jälkeenkin ne ovat olleet hyvin runsaslukuisia. Tämän lisäksi vastaaja on pyrkinyt tapaamaan hakijaa ja lasta joitakin kertoja viimeisen ja kuluvan vuoden aikana. Hakija on kertonut ilmoittaneensa vastaajalle, ettei hän hyväksy yhteydenottoja, mutta siitä huolimatta ne ovat jatkuneet. Vaikka yhteydenottoihin ei ole liittynyt suoranaisia uhkauksia, osa tekstiviesteistä on sellaisia, että hakija on voinut perustellusti mieltää ne uhkaavina.

Vaikka asianosaisilla on ollut lapsen huoltoon ja tapaamiseen liittyvä syy olla jossain määrin yhteydessä keskenään, on vastaajan yhteydenottojen määrä moninkertaisesti ylittänyt järkevän tarpeen etenkin kun hakija on torjunut tarpeettomat yhteydenotot.

Vastaaja on tuomittu 21.2.2006 kyseisen lähestymiskiellon rikkomisesta sakkorangaistukseen. Sen lisäksi tuomioistuimessa on vireillä toinen lähestymiskiellon rikkomista koskeva asia, sekä pahoinpitelyä koskeva asia, jossa hakija ja vastaaja ovat asianosaisina.

Huomioon ottaen yhteydenottojen määrän ja niiden luonteen hakija on perustellusti kokenut yhteydenottojen häiritsevän itseään. Kun lisäksi vastaaja on tuomittu lähestymiskiellon rikkomisesta ja häntä epäillään sellaisesta ja hakijan pahoinpitelystä, häirintää on kaiken kaikkiaan pidettävänä vakavana. Asianosaisten yhteinen lapsi on toistaiseksi niin pieni, ettei yhteydenottoja, jotka tapahtuvat oikeuden päätöksen perusteella järjestettyjen tapaamisten lisäksi, voida laajasti järjestää niin, etteivätkö ne tosiasiallisesti rikkoisi hakijan lähestymiskiellon suojaa. Tämän vuoksi myös lapsen suojaaminen on perusteltua.

Vastaajan häirintä ei ole toistaiseksi kohdistunut hakijan veljen - - - asuntoon eikä myöskään B:n vanhempien asuntoon. Koska hakijan ja lapsen suoja tulee turvattua näiltä osin jo perusmuotoisen lähestymiskiellon perusteella, tarvetta lähestymiskiellon laajentamiseen näihin asuntoihin ei ole näytetty.

Sen sijaan lähestymiskiellon laajentaminen koskemaan myös hakijan työpaikkaa ja lapsen nykyistä päiväkotia on perusteltu, koska vastaaja on ottanut niihin yhteyttä tavalla, jota voidaan pitää häiritsevänä.

Koska asianosaisten olosuhteet voivat muuttua mm. lapsen kehityksen vuoksi, ei käräjäoikeuden mielestä laajennettua lähestymiskieltoa ole tässä vaiheessa aihetta määrätä vuotta pitemmäksi.

Kiellon sisältö

Lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä eikä muuten ottaa häneen yhteyttä tai sitä yrittää. Kiellettyä on myös suojattavan henkilön seuraaminen tai tarkkaileminen.

Laajennettuun lähestymiskieltoon määrätty A ei saa myöskään oleskella suojattavien B:n ja C:n kodin - - -, B:n työpaikan - - - , eikä C:n päiväkodin - - - läheisyydessä.

Kiellon rajoitukset ja poikkeukset

Ei ole.

Kiellon voimassaolo

Lähestymiskielto tulee voimaan heti ja se päättyy 17.1.2008. Kieltoa on noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, jollei asiaa käsittelevä ylempi tuomioistuin toisin määrää.

Kiellon rikkominen

Jos lähestymiskieltoon määrätty rikkoo tässä ratkaisussa yksilöityä kieltoa, hänet on tuomittava lähestymiskiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Oikeudenkäyntikulut

Asiaan osalliset vastaavat itse asian käsittelystä aiheutuvista kustannuksista.

Lainkohdat

Laki lähestymiskiellosta 2, 3, 7, 11, 12, 13 ja 14 §.

Avustajan palkkio

Valtion varoista maksetaan AA Liisa Tarvaiselle palkkiona arvonlisäveroineen yhteensä 511,55 euroa, mikä summa jää valtion vahingoksi. B, jolle on myönnetty oikeusapua 30 %:n perusomavastuuosuudella on maksettava arvonlisäveroineen palkkiona Tarvaiselle 219,23 euroa.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Markku Leskinen

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 26.9.2007

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Tampereen käräjäoikeus 3. os. 18.1.2007 nro 277
(liitteenä)

ASIA

Lähestymiskielto

VALITTAJA

A

VASTAPUOLET

B
C edustajanaan huoltajansa B

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut ensisijaisesti, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B:n hakemus hylätään, ja toissijaisesti, että lähestymiskielto supistetaan perusmuotoiseksi ja sellaiseksi, ettei se koske C:tä. Vaatimuksiaan A on perustellut sillä, että lain edellyttämiä perusteita lähestymiskiellon määräämiselle ei ole. Joka tapauksessa hakemus on hylättävä perusteettomana niiltä osin, kuin lähestymiskieltoa on vaadittu perusmuotoista laajempana ja myös C:tä koskevana.

Vastaus

B on kohdaltaan ja huoltajantoimessaan vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeusapunsa omavastuuosuus korkoineen hovioikeuden osalta.

Perusteinaan B on esittänyt, että A oli piittaamatta 19.10.2005 tuomitusta laajennetusta lähestymiskiellosta sekä sen rikkomisesta 21.2.2006 annetusta tuomiosta eri tavoin ottanut ja yrittänyt ottaa lukuisia kertoja yhteyttä B:hen ilman, että yhteydenotoille olisi ollut hyväksyttävää syytä. Perusmuotoinen lähestymiskielto ei ole riittävä turvaamaan B:tä A:n häiritseviltä ja perusteettomilta yhteydenotoilta. B:llä ja C:llä on ollut perusteltu syy kokea tilanne uhkaavana. Perusteet lähestymiskiellon määräämiselle koskemaan myös C:tä ovat olleet olemassa. Kaksivuotiaan C:n huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä A:n oikeudesta saada tietoa C:stä on tuomioistuimen päätös, eikä näillä seikoilla ole vaikutusta lähestymiskieltoon.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Pääasia

Otettuaan vastaan saman näytön kuin käräjäoikeus hovioikeus on tehnyt asiassa samat johtopäätökset kuin käräjäoikeus.

Käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole ilmennyt aihetta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

1. Lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:n mukaan asianosaiset vastaavat itse lähestymiskieltoasian käsittelystä johtuvista kustannuksista. Milloin siihen on painavia syitä, voidaan asiaan osallinen kuitenkin tuomioistuimessa velvoittaa suorittamaan vastapuolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut osaksi tai kokonaan.

2. Käräjäoikeus on tuomiollaan 19.10.2005 määrännyt A:lle 18.10.2006 asti voimassa olleen laajennetun lähestymiskiellon B:n ja C:n suojaksi. A on tuomittu kaksi kertaa rangaistukseen sanotun kiellon lukuisista rikkomisista. Kiellon päättymisen jälkeenkin A on ainakin lähes käräjäoikeuden nyt kysymyksessä olevaan tuomioon asti toiminut tavalla, joka on aikaisemmin ollut kiellon perusteena ja kiellolla kiellettyä, ja jonka A on siten voinut olettaa olevan peruste uuteen kieltoon. Käräjäoikeus on viimeksi mainitulla tuomiollaan määrännyt A:lle uuden laajennetun lähestymiskiellon. Kun A, jolla on ollut asiassa lainoppinut avustaja, on selostetuissa olosuhteissa hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, hänen on täytynyt ymmärtää, että valitus varsin todennäköisesti hylätään. Näin ollen A on ottanut asian tarpeettomasta pitkittämisestä tietoisen riskin ja hänen velvoittamiseensa korvaamaan B:lle tämän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa on lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuja painavia syitä.

3. Oikeusapulain 22 §:n 1 momentin mukaan oikeusavun saajan vastapuoli, joka olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun tai hallintolainkäyttölain 13 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain, on velvoitettava korvaamaan vastaavasti valtiolle sen varoista sanotun lain nojalla maksettavaksi määrätyt kustannukset korkoineen.

4. Oikeusapulain 22 §:n 1 momentissa ei ole mainittu lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:ää niiden säännösten joukossa, joiden nojalla oikeusavun saajan vastapuoli olisi sanotussa momentissa tarkoitetuin tavoin velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut. Asiassa on sen vuoksi arvioitava, voidaanko asianosainen, jonka velvoittamiseen suorittamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja on viimeksi mainitun säännöksen mukaiset perusteet, velvoittaa mainitun momentin nojalla suorittamaan valtiolle sen varoista maksettavaksi määrättyjä kustannuksia.

5. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva perusperiaate ilmenee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä. Sen mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, ellei muualla laissa toisin säädetä.

6. Lähestymiskieltoasiassa noudatetaan lähestymiskiellosta annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan rikosasian oikeudenkäyntimenettelyä. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevan 9 luvun 8 §:n mukaan asianomistajan yksin ajamassa rikosasiassa on soveltuvin osin voimassa, mitä riita-asioista säädetään. Nyt kysymyksessä olevaa asiaa on pidettävä sanotuin tavoin ajettuna, joten siihen on oikeudenkäyntikulujen osalta soveltuvin osin sovellettava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä.

7. Lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:ssä ei ole mainintaa edellä 5 kohdassa selostetusta perusperiaatteesta eikä viittausta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ään. Edellä 6 kohdassa selostetun mukaisesti viimeksi mainittua säännöstä voidaan kuitenkin soveltaa myös lähestymiskieltoasiassa. Näin menetellen mainittu 1 § muodostaa pääsäännön, jota ei lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:n nojalla sovelleta lähestymiskieltoasiassa, ellei siihen ole painavia syitä. Tästä puolestaan seuraa, että kun lähestymiskieltoasiassa hävinnyt osapuoli velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, ratkaisu perustuu kumpaankin mainituista säännöksistä.

8. Oikeusapulakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 82/2001 vp, s. 110) ilmenee, ettei hävinneen velvollisuus korvata voittaneelle oikeudenkäyntikuluja ja / tai valtiolle edellä 3 kohdassa mainittuja kustannuksia tule hävinneen asianosaisen kokonaiskorvausvelvollisuuden osalta olla erilainen riippuen siitä, saako voittanut osapuoli oikeusapua vai ei, ja jos saa, millä omavastuuosuudella. Tämä viittaa vahvasti siihen, että oikeusapulain 22 §:n 1 momenttia tulee soveltaa hävinneen osapuolen korvausvelvollisuuteen valtiolle myös silloin, kun hävinnyt osapuoli olisi lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:n nojalla velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

9. Edellä mainitun hallituksen esityksen (s. 110) mukaan sitä annettaessa voimassa olleen yleisestä oikeusavusta annetun lain 24 §:n mukaan oikeusapua saaneen vastapuoli oli velvollinen korvaamaan valtiolle asiasta aiheutuneet kulut ja oikeusapua saaneelle tälle aiheutuneet kulut, jos hän ilman yleisen oikeusavun myöntämistä olisi asiaan sovellettavien prosessisääntöjen nojalla ollut velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Sanotussa säännöksessä on mainitut prosessisäännöt puolestaan yksilöity ja niiksi on mainittu oikeudenkäymiskaaren 21 luku, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 9 luku ja hallintolainkäyttölain (586/1996) 13 luku. Kun lähestymiskiellosta annetun lain 14 § on ollut mainittua hallituksen esitystä annettaessa voimassa ja se on siten ollut esityksessä tarkoitettu asiaan sovellettava prosessisäännös, tukee myös esityksessä lausuttu vahvasti kohdasta 10 ilmenevää päätelmää.

10. Edellä kohdissa 5 - 9 esitetty huomioon ottaen 3 kohdassa selostettua oikeusapulain 22 §:n 1 momenttia on sovellettava korvausvelvollisuuteen valtiolle myös lähestymiskieltoasiassa.

11. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä oikeusasteessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut tai hävinnyt muutoksenhaun.

12. A häviää muutoksenhakunsa kokonaan ja hänen määräämiselleen 1 kohdassa selostettuun korvausvelvollisuuteen on 2 kohdasta ilmenevin tavoin lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuja painavia syitä.

13. Kerrotuilla perusteilla A on lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:n, oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n ja oikeusapulain 22 §:n 1 momentin nojalla velvoitettava korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa samoin kuin suorittamaan valtiolle sen varoista B:lle myönnetyn oikeusavun nojalla maksetut kustannukset korkoineen.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Hovioikeus vahvistaa asianajaja Liisa Tarvaisen palkkioksi B:n avustamisesta hovioikeudessa enintään kolme tuntia kestäneestä pääkäsittelystä 327 euroa, johon sisältyy myös palkkio yhden tunnin matka-ajalta, muusta työstä kohtuulliseksi harkitun kolmen tunnin ajankäytön perusteella 273 euroa ja erikseen laskutettavalta kolmen tunnin matka-ajalta 216 euroa eli palkkioksi yhteensä 816 euroa, korvaukseksi matkakuluista 137,60 euroa ja arvonlisäveron osuudeksi 209,79 euroa eli kaikkiaan 1.163,39 euroa.

Valtion varoista maksetaan asianajaja Tarvaiselle B:n oikeusavun 30 prosentin omavastuuosuus huomioon ottaen palkkioksi 571,20 euroa, korvaukseksi matkakuluista 96,32 euroa ja arvonlisäveron osuutena 146,85 euroa eli yhteensä 814,37 euroa.

B velvoitetaan suorittamaan asianajaja Tarvaiselle omavastuuosuutenaan 349,02 euroa.

A velvoitetaan oikeusapulain 22 §:n nojalla korvaamaan valtiolle sen varoista asianajaja Tarvaiselle B:n avustamisesta hovioikeudessa maksetut 814,37 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 349,02 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

A velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeuden pääkäsittelyssä maksettavaksi määrätyt todistelukustannukset 72,87 euroa.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Heikki Särkilä
hovioikeudenneuvos Pentti Mäkinen
hovioikeudenneuvos Sinikka Linnavuori

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Valituslupa myönnetty 14.5.2008

Korkeimman oikeuden ratkaisu 4.2.2009 KKO:2009:8