Täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika ja saatavan lopullinen vanhentuminen

Täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika

Täytäntöönpanokelpoisuuden määräajasta ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta säädetään ulosottokaaressa. Ulosottoperuste (esim. käräjäoikeuden tuomio tai yksipuolinen tuomio), jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Määräaika on 20 vuotta, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Ulosottoperusteen määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio taikka lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu.

Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen ulosottokaaren mukaan määräajan umpeenkuluminen tarkoittaa myös saatavan lopullista vanhentumista. Mikäli ennen määräajan päättymistä saatava on ulosmitattu jostain omaisuudesta, voidaan saatavaa periä vielä tästä kyseisestä omaisuudesta, ei kuitenkaan palkasta, eläkkeestä tai muusta toistuvaistulosta.

Määräajan laskeminen

Määräaikaa koskevia säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa annettuun ulosottoperusteeseen sekä lain voimaan tullessa vireillä olevaan ulosottoasiaan. Jos kuitenkin ulosottoperuste on annettu ennen 1.3.1993, ulosottoperusteen määräaika ja saatavan vanhentuminen lasketaan mainitusta päivästä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että 1.3.1993 ja sitä ennen annetut tuomiot, yksipuoliset tuomiot ja muut täytäntöönpanoperusteet vanhentuvat lopullisesti 1.3.2008. Jos määräaika on 20 vuotta, 1.3.1993 tai sitä ennen annetut täytäntöönpanoperusteet vanhentuvat 1.3.2013. Myöhemmin annettujen täytäntöönpanoperusteiden osalta määräaika lasketaan normaalisti, esimerkiksi 1.7.1995 annettu täytäntöönpanoperuste vanhentuu 1.7.2010 tai 1.7.2015 jne. Saatava on perittävissä vielä määräajan viimeisenä päivänä.

Esimerkkejä:

Velallisella VV on ulosotossa perinnässä seuraavat velka-asiat

• 26.9.1988 annettu Turun hovioikeuden lainvoimainen tuomio, jolla VV on velvoitettu suorittamaan lainaamansa summan Yrityspankki Oy:lle – vanhentuu 1.3.2008
• 27.2.1994 annettu korkeimman oikeuden päätös, jolla VV on velvoitettu maksamaan lainaamansa summan Yrityspankki Oy:lle – vanhentuu 27.2.2009
• 7.4.1991 annettu Helsingin raastuvanoikeuden lainvoimainen tuomio, jolla VV on velvoitettu maksamaan entiselle aviopuolisolleen KK:lle tältä lainaamansa summan – vanhentuu 1.3.2013
• 6.3.1992 annettu Vantaan kihlakunnanoikeuden lainvoimainen tuomio, jolla VV on velvoitettu korvaamaan Yrityspankki Oy:lle törkeällä petoksella aiheuttamansa vahingon. Rangaistus törkeästä petoksesta on ollut 7 kk vankeutta – vanhentuu 1.3.2013.

Vanhentumisen ja määräajan välisestä suhteesta

Ulosottokaaren mukaisesta täytäntöönpanon määräaikaisuudesta ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta on pidettävä erillään velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) mukainen velan vanhentuminen. Vanhentumislaki säätelee yleistä velan vanhentumista ja niihin liittyviä vanhentumisaikoja sekä vanhentumisen katkaisemista.

Yleinen vanhentumisaika on 3 vuotta eräpäivästä. Sen jälkeen kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai esimerkiksi yksipuolinen tuomio, on vanhentumisaika viisi vuotta tuomion antamisesta. Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Vanhentuminen voidaan katkaista vapaamuotoisesti ja viranomaistoimin. Asian vireilletulo ulosotossa katkaisee velan vanhentumisen ja uusi entisen pituinen vanhentumisaika alkaa kun ulosoton vireilläolo päättyy. Täytäntöönpanon määräaikaisuus asettaa kuitenkin ehdottoman rajan sille, kuinka kauan saatavaa voidaan periä ulosotossa ja milloin saatava lopullisesti vanhentuu.

Määräajan päättymisen oikeusvaikutukset

Täytäntöönpanokelpoisuuden määräajan päättymisen jälkeen saatavaa ei voida velkoa enää millään muullakaan tavalla, vaan saatava on vanhentunut lopullisesti. Saatavaa ei voida periä enää esimerkiksi perintätoimiston toimesta eikä sitä voida enää vanhentumisen jälkeen periä kuolinpesän omaisuudesta. Tätä määräaikaa ei voida katkaista. Velkojalla on kuitenkin oikeus nostaa tuomioistuimessa kanne velallista vastaan ja vaatia ulosottoperusteen määräajan jatkamista. Tuomioistuin voi määrätä määräajan jatkumaan 10 vuotta laskettuna alkuperäisen määräajan päättymisestä, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksusaantia siten, että hän on esimerkiksi kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan, salannut tietoja tai antanut vääriä tietoja taloudellisesta asemastaan tms. Velkojan on nostettava tällainen kanne viimeistään kahden vuoden kuluttua alkuperäisen määräajan päättymisestä.

Päivitetty 10.3.2010