HelHO:2008:2

Telekuuntelu - Todisteiden hyödynnettävyys - Yksityiselämän suoja

Antopäivä: 24.1.2008
Diaarinumero: R 07/2233
Asianumero: 184

KÄRÄJÄOIKEUSKÄSITTELY

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 27.2.2007

KÄRÄJÄOIKEUSKÄSITTELY

Taustatiedot, myönnetty telekuuntelulupa

A ja B ovat solmineet avioliiton vuonna 1991. Heidät on tuomittu avioeroon vuonna 1997. Helsingin käräjäoikeus on 15.3.2005 myöntänyt törkeän kiskonnan selvittämiseksi luvan telekuunteluun ja teletunnistetietojen saamiseen rikoksesta epäillyn A:n käytössä olleisiin kahteen teleliittymään. B:n osalta mainittua lupaa ei ollut pyydetty.

Syyttäjän pyyntö

Syyttäjä on pyytänyt käräjäoikeutta ratkaisemaan, ovatko vastaajien A ja B väliset puhelut oikeudenkäynnissä hyödynnettävissä. Syyttäjä on pyytänyt käräjäoikeutta määräämään puhelut ja niiden esitutkinta-aineiston pidettäviksi salassa, kunnes kysymys on lainvoimaisesti ratkaistu.

Syyttäjä on katsonut, että vastaajien väliset puhelut eivät ole todistamiskiellon alaisia ja ne voidaan hyödyntää oikeudenkäynnissä. Molemmat puheluiden osapuolet olivat oikeudenkäynnissä vastaajina. B:tä oli ollut syytä epäillä samasta rikoksesta kuin A:ta jo ennen ensimmäistä telekuuntelua. B:tä ei siten voitu kuulla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n mukaan todistajan asemassa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 § koskee ainoastaan todistajan asemassa olevia henkilöitä. B on asiassa vastaajana, joten häntä eivät koske oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n säännökset. Pakkokeinolain 5a luvun 10 §:n viittaus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n tarkoittamaan henkilöön ei voi tarkoittaa muuta kuin todistajaa, joka on oikeutettu kieltäytymään todistamasta lähiomaissuhteeseen vedoten. Kuuntelukiellolla on ollut tarkoitus suojata ainoastaan epäillyn ja todistajan asemassa olevan lähiomaisen välisiä puheluita. Kuuntelukielto ei koske rikoskumppaneiden välisiä puheluita. Lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaisen vapaan todistelun ja vapaan todistusteorian harkinnan periaatteen mukaan todistamiskiellon alaisuudestakaan ei automaattisesti seuraa hyödyntämiskieltoa.

Syyttäjä on katsonut, että hyödynnettävyyttä puoltaa se, että kysymys on rikoskumppaneiden välisistä puheluista ja kumpikin osapuoli on syytteessä rikoksesta, jonka tutkintaa varten kuuntelulupa on saatu/olisi ollut saatavissa. Kysymys on törkeistä rikoksista, joiden selvittäminen on erittäin tärkeää. Ylimääräisen tiedon käyttämistä ei ole lainsäädännössä millään tavoin rajoitettu. Oikeuskäytännössä ylimääräisen tiedon käyttö on sallittu jopa silloin, kun on käsitelty rikosta, jonka tutkintaan telekuuntelulupaa ei edes olisi ollut saatavissa. Asiassa ei ole ollut edes kysymys suojattavaan yksityiselämään liittyvistä keskusteluista. Puhelut ovat liittyneet tutkinnan kohteena olevaan rikokseen.

Vastaukset

A ei ole vastustanut aineiston hyödyntämistä.

B on jättänyt kysymyksen todisteiden hyödynnettävyydestä oikeuden harkintaan.

Kysymyksen suhteen puhevaltaa käyttäneet asianomistajat ovat katsoneet, että hyödyntämiskielto ei koske kysymyksessä olevia puheluita, koska puhelujen molemmat osapuolet ovat syytteessä.

Käsittelyratkaisu

Syyttäjä on vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä kiskonnasta, jonka osalta syyttäjä on haastehakemuksessa nimennyt kirjallisiksi todisteiksi kysymyksessä olevat vastaajien väliset puhelut.

Pakkokeinolain 5a luvun 10 §:n mukaan telekuuntelua ei saa kohdistaa epäillyn ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden välisiin keskusteluihin, ellei esitutkinta koske rikosta, josta saattaa seurata kuusi vuotta vankeutta tai sitä ankarampi rangaistus.

Syyttäjän rangaistusvaatimus koskee törkeää kiskontaa, mitä myös esitutkinta on koskenut. Törkeästä kiskonnasta voidaan tuomita enintään neljän vuoden vankeusrangaistus. Pakkokeinolain 5a luvun 10 §:n nojalla kyseiset entisten puolisoiden väliset puhelut ovat kuuntelukiellon alaisia ja tallenteet olisi tullut hävittää. Käräjäoikeus katsoo, että kuuntelukiellon osalta sillä ei ole merkitystä, että syyttäjä vaatii molemmille entisille aviopuolisoille rangaistusta törkeästä kiskonnasta.

B:n asema oikeudenkäynnissä on samanlainen kuin A:n asema. Koska tallenteet ovat olleet kuuntelukiellon alaisia, niitä ei voida myöhemminkään käyttää todisteina epäiltyä vastaan. Koska mainitussa pakkokeinolain säännöksessä on asetettu telekuuntelulle ehdottomat edellytykset, vapaan todistelun periaate ei oikeuta käyttämään nyt kysymyksessä olevia telekuuntelutallenteita todisteina. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, ettei kysymyksessä olevia vastaajien välisiä puheluita voitu hyödyntää todisteina tässä oikeudenkäynnissä.

Käräjäoikeus määräsi, että kysymyksessä olevat telekuuntelutallenteet oli pidettävä salassa, kunnes niiden hyödynnettävyyttä koskeva kysymys oli lainvoimaisesti ratkaistu.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Jaana Nordlund

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 24.1.2008

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

Syyttäjän valitus

Syyttäjä on vaatinut, että käräjäoikeuden todisteiden hyödynnettävyyttä koskeva päätös kumotaan ja päätöksessä yksilöityjen telekuuntelutallenteiden hyödyntämiskielto poistetaan.

Entisten puolisoiden A:n ja B:n väliset puhelut eivät olleet todistamiskiellon alaisia, vaan ne olivat olleet hyödynnettävissä oikeudenkäynnissä. B:tä oli ollut syytä epäillä samasta rikoksesta kuin A:ta jo ennen ensimmäistä telekuuntelua 15.3.2005, ja B oli sittemmin ollut syytteessä samasta rikoksesta samassa oikeudenkäynnissä.

Vastaajana ollutta B:ta ei ollut voitu kuulla asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n mukaan todistajana eikä häntä vastaajan asemansa vuoksi koskenut todistajan asemassa oleviin henkilöihin sovellettava oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n säännös.

Pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n viittaus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n tarkoittamaan henkilöön ei voinut tarkoittaa muuta kuin todistajaa, joka oli oikeutettu kieltäytymään todistamasta lähiomaisen asemaan vedoten. Kuuntelukiellolla oli ollut tarkoitus suojata ainoastaan epäillyn ja todistajan asemassa olevien lähiomaisten välisiä puheluita. Siten kielto ei koskenut edellä tarkoitettuja rikoskumppaneiden välisiä puheluita.

Vapaan todistelun ja vapaan todisteiden harkinnan periaatteen mukaan todistamiskiellon alaisuudesta ei automaattisesti seurannut todisteiden hyödyntämiskieltoa. Kysymys oli ollut törkeistä rikoksista, joiden selvittäminen oli ollut erittäin tärkeää paitsi yleisen myös yksityisen edun kannalta.

Vastaukset

A ja B ovat kiistäneet muutosvaatimukset.

RATKAISUN PERUSTELUT

Asianomistajat C ja D ovat poliisin suorittamassa esitutkinnassa 28.2.2005 muun muassa kertoneet A:n ja B:n lainanneen heille rahaa huomattavaa kuukausikorkoa vastaan, minkä vuoksi myös B:tä on ollut syytä epäillä samasta rikoksesta kuin A:ta.

Helsingin käräjäoikeus on 15.3.2005 myöntänyt rikoksen selvittämistä varten luvan telekuunteluun ja teletunnistetietojen saamiseen A:n käytössä olleisiin kahteen matkapuhelinliittymään. B:n osalta edellä mainittua lupaa ei ole pyydetty. A on 15.-30.3.2005 keskustellut lukuisia kertoja B:n kanssa laina- ja korkoasioista. A ja B ovat sittemmin olleet samaan aikaan syytteessä samasta rikoksesta.

Pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n 1 momentin mukaan telekuuntelua ja teknistä kuuntelua ei saa kohdistaa muun muassa epäillyn ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden välisiin keskusteluihin, ellei esitutkinta koske rikosta, josta saattaa seurata kuusi vuotta vankeutta tai sitä ankarampi rangaistus taikka yritystä tai osallisuutta siihen. Jos kuuntelun aikana ilmenee, että kysymyksessä on mainittujen henkilöiden välinen keskustelu, toimenpide on keskeytettävä ja mahdolliset tallenteet tai muistiinpanot on heti hävitettävä. Oikeudenkäymiskaaren edellä mainitun pykälän 1 kohdan mukaan vastoin tahtoaan älköön kuitenkaan todistamaan vaadittako sitä, joka on tai on ollut avioliitossa tahi kihloissa jommankumman asianosaisen kanssa.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa on turvattu jokaiselle oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset saavat puuttua näiden oikeuksien käyttämiseen vain lain sallimissa, artiklan 2 kohdassa kuvatuissa erityisissä tilanteissa. Suomen perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Kuitenkin 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen.

Laissa ei ole nimenomaista säännöstä telekuuntelun kohdistumisesta lähiomaisten välisiin keskusteluihin tilanteessa, jossa molemmat osapuolet ovat rikoksesta epäiltyinä. Tällaista tilannetta ei myöskään ole käsitelty pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n 1 momentin säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 22/1994). Hallituksen esityksen yleisperustelujen kuuntelukieltoja koskevassa jaksossa (s. 16) kuitenkin todetaan, ettei telekuuntelu saisi johtaa siihen, että oikeudenkäynnissä voimassa olevat todistamiskiellot menettävät merkitystään.

Hovioikeus katsoo, että edellä selostetut ihmisoikeussopimuksen ja Suomen perustuslain säännökset ilmentävät jokaiselle kuuluvaa perusoikeutta nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Siitä voidaan poiketa vain laissa nimenomaisesti säädetyissä tilanteissa ja niissä säädettyä menettelyä noudattaen. Pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n 1 momentissa säädetyn kuuntelukiellon ulottuvuutta ja telekuuntelulla saatujen tietojen hyödynnettävyyttä harkittaessa tulee noudattaa perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa, jonka mukaan henkilön prosessuaalisella asemalla ei ole merkitystä. Vaikka A ja B ovat kumpikin olleet epäiltyinä samasta rikoksesta, josta tuomittava ankarin rangaistus on neljä vuotta vankeutta, vain A:n puhelujen kuuntelemiseen on ollut säädetty lupa. Kun B:n puhelujen kuuntelemiseen ei tuollaista lupaa ole ollut, A:n ja B:n välisten puhelujen kuuntelemiseen ei ole ollut pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n 1 momentin perusteella oikeutta. Tämän vuoksi puhelujen tallenteita ei voida hyödyntää todisteina. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Hovioikeus määrää, että kysymyksessä olevat tallenteet on oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 10 §:n nojalla pidettävä salassa, kunnes päätös saa lainvoiman, ja sen jälkeen ne on syyttäjän toimesta hävitettävä.

Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Telekuuntelutallenteet sessiot 1, 3, 4, 5, 6, 7, 9, 10, 12, 13, 18, 20, 29, 30, 34, 35, 40, 43, 45, 47, 49, 52, 60, 61, 62, 65, 68, 72, 74, 75 ja 88 on pidettävä oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain nojalla salassa, kunnes hovioikeuden päätös saa lainvoiman, ja sen jälkeen syyttäjän toimesta hävitettävä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenlaamanni Pirkko Kauppinen
hovioikeudenneuvos Maija Nyyssönen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Seppo Ovaskainen

Esittelijä:
viskaali Joanna Niemi

Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu (ei ennakkopäätös) nro 1678 01.09.2010

KKO:n päätöslauselma:
Syyttäjän valitusta ei tutkita.
Helsingin hovioikeuden antama päätös 24.1.2008 nro 184 poistetaan. Asia jää tältä osin Helsingin käräjäoikeuden päätöksen 27.2.2007 nro 2092 varaan. Muilta osin hovioikeuden päätös ja tuomio jää voimaan.