 | Vuoigatvuohta- lágádus |
| Suomeksi | På svenska | In English | Palaute | Sivukartta | Tietoa sivustosta |
 |
 |
 |
|
|
|
|
|
|
|
 |
 Tulosta |
 |
Etusivu -
Tuomioistuimet -
Hovioikeudet -
Ratkaisukäytäntö -
Ratkaisukäytäntö, Helsingin hovioikeuden osalta - HelHO:2007:26Antopäivä: 21.9.2007 Ehdollinen rangaistus - Rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltaminen Antopäivä: 21.9.2007 VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 30.11.2006 Syyttäjä Vastaaja Asianomistaja Asia Vireille Selostus asiasta Syyttäjän rangaistusvaatimus 1. Törkeä pahoinpitely 21.8.2005 Vantaa A on tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle retuuttamalla tätä vaatteista ja hiuksista, heittämällä tämän useita kertoja vasten seinää ja huoneiston ovia ja viiltämällä tätä keittiöveitsellä kaulaan. A:n menettelystä on B:lle aiheutunut vasemman ranteen kipsausta edellyttänyt murtuma, mustelmia ja punotusta polveen, olkavarteen ja kyynerpäähän ja noin 20 cm mittainen pinnallinen haava kaulalle. Tekoa on pidettävä tärkeänä, koska pahoinpitelyvälineenä on käytetty teräasetta ja koska tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä tärkeänä. Syyttäjän muut vaatimukset Syyttäjä on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan valtiolle aiheutuneet todistelukustannukset 154,09 euroa ja lääkärintodistuksen lunastusmaksu 16,25 euroa. Asianomistajien vaatimukset B:llä ei ollut vaatimuksia asiassa. Vastaajan lausuma A on kiistänyt syytteen. Hän oli toiminut hätävarjelutilanteessa puolustautuessaan B:n oikeudetonta hyökkäystä vastaan. A on myöntänyt tönineensä ja heittäneensä B:tä useita kertojan huoneiston seiniä ja ovia vasten. Rannemurtuma ja viiltohaava ovat aiheutuneet tapaturmaisesti tai huolimattomuudesta eikä kysymys ole tahallisesta teosta. Murtuma on tullut B:n kaatuessa maahan. A on ottanut veitsen pelästyttääkseen B:n ja saadakseen B:n lähtemään pois asunnosta. Viiltohaava on tullut B:n riuhtaistessa ja yrittäessä ottaa veistä pois. A on katsonut, että mikäli hänen katsotaan syyllistyneen pahoinpitelyyn, sitä ei kokonaisuutena arvostellen voida pitää tärkeänä. Tuomio Syyttäjä ja vastaaja: Henkilötodistelu Vastaaja: Syyksi luetut rikokset A on 21.8.2005 Vantaalla tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle retuuttamalla tätä vaatteista ja hiuksista, heittämällä tämän useita kertoja vasten seinää ja huoneiston ovia ja viiltämällä tätä keittiöveitsellä kaulaan. A:n menettelystä on B:lle aiheutunut vasemman ranteen murtuma, mustelmia ja punotusta polveen, olkavarteen ja kyynärpäähän ja noin viiden senttimetrin mittainen pinnallinen haava kaulalle. Pahoinpitelyvälineenä on käytetty teräasetta ja pahoinpitelyä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä tärkeänä. Asianomistaja on kertonut, että vastaaja oli menetellyt syytteessä kuvatuin tavoin. Vastaajan heittäessä hänet vasten huoneiston ovea hänen kätensä oli jäänyt hänen alleen ja ilmeisesti siinä yhteydessä murtunut. Todisteena esitetyn lääkärinlausunnon mukaan asianomistajalla on samana päivänä sairaalan ensiapupäivystyksessä suoritetussa tutkimuksessa todettu syytteessä kuvatut vammat. Todisteena esitetyistä valokuvista ja asianomistajan kertomasta ilmenee, että asianomistajan kaulalla ollut haava ei ilmeisesti ole ollut 20 senttimetrin vaan noin viiden senttimetrin mittainen. Asianosaisten välillä on ollut suusanallista riitaa. Asianomistaja on myöntänyt, että hän oli vastaajan mentyä nukkumaan vetänyt tämän sängystä alas lattialle ja töninyt tätä. Vastaajan mukaan asianomistaja oli myös potkinut häntä. Jutussa kuullun todistajan kertoman mukaan vastaajan herättely oli tapahtunut sen vuoksi, että hän olisi päässyt nukkumaan huoneeseen, jossa vastaaja oli nukkunut. Pahoinpitely on tapahtunut vasta puolen tunnin - tunnin kuluttua siitä kun asianomistaja oli herättänyt vastaajan. Vastaajan menettely ei ole ollut häneen kohdistuneen oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi välttämätöntä. Tapahtumien ajallinen ulottuvuus on ollut niin pitkä, että niiden yhteys on myös katkennut. Kysymys ei siten ole ollut hätävarjelutilanteesta. Vastaaja on myöntänyt heittäneensä asianomistajan vasten huoneiston lattiaa, seiniä ja ovia. Vaikka vastaaja ei ole suoranaisesti tarkoittanut aiheuttaa asianomistajalle vammoja hänen on näin menetellessään täytynyt käsittää, että hänen menettelystään varsin todennäköisesti aiheutuu vammoja. Vastaaja on näin ollen tahallaan aiheuttanut asianomistajalle mainitut vammat. Pahoinpitelyssä on käytetty teräasetta. Asianomistajan kertoman mukaan vastaaja oli suuttunut siitä, että hän oli moittinut tätä pilven polttamisesta. Vastaaja on asunnossa olleiden vieraiden poistuttua menettänyt täysin malttinsa siitä, että hänen iltansa oli pilattu. Pahoinpitelyä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Rangaistuksen määrääminen Vastaaja on aikaisemmin tuomittu kaksi kertaa ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja kerran yhdyskuntapalveluun. Vastaajan syyksi luettu rikos on tehty ehdollisten rangaistusten koeaikana. Vastaaajan aikaisempi rikollisuus edellyttää rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Tuomiolauselma: Syyksi luetut rikokset Rangaistusseuraamukset Lainkohdat Korvausvelvollisuus
Mitkä määrät A velvoitetaan korvaamaan valtiolle. Valtion varoista suoritetaan A:n puolustajaksi määrätylle asianajaja D:lle palkkioksi 782 euroa lisättynä arvonlisäverolla 172,04 euroalla eli yhteensä 954,04 euroa, mistä määrästä A velvoitetaan korvaamaan valtiolle 477,02 euroa. Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen: HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 21.9.2007 Asia Valittaja Vastapuolet Asian käsittely hovioikeudessa Valitus A on vaatinut, että syyte törkeästä pahoinpitelystä hylätään ja että hänet tuomitaan rangaistukseen ensisijaisesti vammantuottamuksesta ja toissijaisesti tavallisesta pahoinpitelystä sekä että rangaistusta vastaavasti alennetaan. Joka tapauksessa A:lle tuomittu vankeusrangaistus tuli määrätä ehdolliseksi mahdollisine oheisseuraamuksineen tai ehdotonta vankeusrangaistusta tuli ainakin alentaa ja vankeusrangaistuksen asemasta tuomita yhdyskuntapalvelua. Asiassa oli kysymys entisten avopuolisoiden välisestä riidasta, joka oli tapahtunut avopuolisoiden yhteisessä A:n nimissä olleessa asunnossa. Asianomistaja B oli herättänyt asunnon makuuhuoneeseen nukkumaan menneen A:n vetämällä tämän jalasta lattialle ja potkimalla lattialla ollutta A:ta. B:n menettelystä alkanut suusanallinen riitely oli edennyt molemminpuoliseksi tönimiseksi B:n ollessa aloitteellinen osapuoli. A:n tönäisyjen seurauksena myös B oli kaatunut lattialle jonkun kerran ja B:n huutamisen ja riuhtomisen vuoksi A oli vaatinut häntä poistumaan asunnosta. A oli tehostaakseen poistumisvaatimusta ja B:tä pelästyttääkseen sekä saadakseen tämän lopettamaan riehumisen asettanut pöydältä ottamansa keittiöveitsen B:n kaulalle. Kun B oli riuhtaissut itsensä irti, veitsi oli osunut hänen kaulaansa aiheuttaen parin sentin mittaisen pintahaavan. A:n tarkoitus ei ollut ollut aiheuttaa B:lle haavaa eikä hän ollut edes havainnut B:n ranteen murtumista tämän ilmeisesti kaaduttua kätensä päälle tapahtumien yhteydessä. A ei ollut tahallaan aiheuttanut B:lle kysymyksessä olevia haavaa ja murtumaa. Kysymys oli ollut huolimattomuudesta ja näin ollen tuottamuksellisesta menettelystä. B:n riuhtoessa veitsi oli tahattomasti osunut hänen kaulaansa. Ranteen murtuminen ei ollut juopuneiden keskinäisestä tönimisestä aiheutuneen lattialle kaatumisen varsin todennäköinen seuraus. Vaikka kysymyksessä katsottaisiin olevan pahoinpitelyn, sitä ei kokonaisuutena arvostellen voitu pitää törkeänä ottaen huomioon teräaseen käytöstä aiheutuneen vamman eli parin senttimetrin pituisen pintahaavan vähäinen laatu, tönimisen ja riitelyn molemminpuolisuus sekä B:n aloitteellisuus. B ei ollut esittänyt asiassa myöskään rangaistus- tai korvausvaatimusta. Tapahtumien jälkeen asianosaiset olivat sopineet riitansa ja jatkaneet avoliittoa vielä noin puolen vuoden ajan. Koska syyksilukemista oli muutettava, oli myös rangaistusta vastaavasti alennettava alle kahdeksan kuukauden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi. A tuli joka tapauksessa tuomita ehdolliseen vankeusrangaistukseen mahdollisine oheisseuraamuksineen, koska hänen aikaisemmat tuomionsa koskivat muutaman vuoden takaisia ja pääosin erityyppisiä rikoksia. A:n tuomitsemiselle yhdyskuntapalveluun ehdollisen rangaistuksen oheisseuraamuksena tai ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta ei ollut mitään estettä, koska hän oli suorittanut aikaisemman yhdyskuntapalvelurangaistuksen moitteetta. Myös A:n elämäntilanne oli avioliiton ja vakituisen työsuhteen seurauksena muuttunut, mikä seikka puolsi ehdollista rangaistusta oheisseuraamuksineen tai yhdyskuntapalvelua. Vastaus Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A:n valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista suoritetut todistelukustannukset. Vastauksensa perusteina syyttäjä on viitannut käräjäoikeudessa lausumaansa sekä käräjäoikeuden tuomion perusteluihin. B:n kertomus tapahtumista oli uskottavampi kuin A:n kertomus. Pahoinpitelyn useat osateot ja kokonaiskesto sekä teräaseen käyttö ja liikuttelu B:n kaulalla sekä B:n saamat noin kahden kuukauden sairauslomaan johtaneet vammat huomioon ottaen A:n suorittama pahoinpitely oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Nyt kysymyksessä olevan rikoksen laatu, syyllistyminen uusiin rikoksiin aikaisempien ehdollisten rangaistusten koeaikana sekä aikaisempi ehdoton rangaistus edellyttivät A:n syyksi nyt luetusta törkeästä pahoinpitelystä ehdotonta vankeusrangaistusta. Pääkäsittely Pääkäsittelyssä on vedottu käräjäoikeuden tuomiossa mainittuihin kirjallisiin todisteisiin sekä kuultu todistelutarkoituksessa B:tä ja A:ta sekä todistajana C:tä. Asiassa on lisäksi esitetty hovioikeuden A:sta pyytämä uusi yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvitys. Perustelut Esitetty näyttö ja siitä tehtävät johtopäätökset sekä syyksilukeminen B ja A sekä todistaja C ovat kertoneet asiaan vaikuttavilta osin käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevällä tavalla. A:n on näytetty kohdistaneen B:hen väkivaltaa käräjäoikeuden tuomion kohdassa Syyksi luetut rikokset selostetulla tavalla. Kaikki B:n saamat käräjäoikeuden mainitsemat vammat ovat olleet A:n B:hen kohdistaman väkivallan varsin todennäköinen seuraus. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla myös hovioikeus pitää A:n menettelyä tahallisena pahoinpitelyrikoksena. Pahoinpitelyä on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä ottaen huomioon A:n väkivaltaisten osatekojen lukuisuus, pahoinpitelyn voimakkuus ja kesto sekä A:n toimesta pahoinpitelyn yhteydessä tapahtunut teräaseen vaarallinen käyttö ja B:n saamat noin kahden kuukauden sairauslomaan johtaneet vammat. Mainitut seikat huomioon ottaen ei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta. Rangaistusseuraamukset A on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vähintään yhden vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden arvion mukaan käräjäoikeus on rangaistusta kysymyksessä olevasta 21.8.2005 tehdystä teosta 30.11.2006 tuomitessaan ottanut lähtökohdaksi noin yhden vuoden kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen, jota on kohtuullistettu A:lle 8.9.2005 tuomitun neljän kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen vuoksi. Näin käräjäoikeus on päätynyt yhden vuoden yhden kuukauden vankeusrangaistukseen. Myös hovioikeuden arvion mukaan A olisi tuomittava kysymyksessä olevasta teosta rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus sekä teon vaikuttimet ja rikoksesta ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen yhden vuoden kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen, jollei rangaistusta olisi aikaisemman ehdottomaan vankeusrangaistukseen johtaneen tuomion vuoksi rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla kohtuullistettava. Näin ollen käräjäoikeuden tuomiota ei ole aihetta muuttaa rangaistuksen mittaamisen osalta. Rangaistuslajia valittaessa rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Saman luvun 10 §:n mukaan, jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa, tai jos ehdollinen vankeus on vuotta pidempi, vähintään 20 ja enintään 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n aikaisempi rikollisuus käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla edellyttää rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Tämä onkin lähtökohta ottaen huomioon, että A:lle 8.9.2005 tuomittu rangaistus, joka on otettava huomioon rangaistusta nyt kysymyksessä olevasta teosta määrättäessä, on ollut ehdoton vankeusrangaistus. A:n aikaisemmat vankeusrangaistukset ovat kuitenkin melko lyhyitä eikä niitä ole yhtä pahoinpitelyä lukuunottamatta tuomittu väkivaltarikoksista. Vuonna 2003 tehdystä pahoinpitelystä vuonna 2004 tuomittu rangaistus huomioon ottaen rikos ei ilmeisestikään ole ollut kovin vakava, koska A on tuolloin tuomittu pahoinpitelystä ja kahdesta muusta rikoksesta yhteiseen 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Ehdottomaan vankeusrangaistukseen hänet on tuomittu vuonna 2004 tehdyistä varallisuusrikoksista, joista 8.9.2005 tuomitun neljän kuukauden vankeusrangaistusta vastaavan 118 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistuksen A on suorittanut vuonna 2006. Hovioikeuden nyt hankkiman selvityksen mukaan A soveltuu yhdyskuntapalveluun ja hän on suostunut siihen. A ei ole nyt kysymyksessä olevan rikoksen jälkeen syyllistynyt uusiin rikosrekisteristä ilmeneviin rikoksiiin. Hänen elämäntilanteensa on selvityksen mukaan muuttunut uuden avioliiton sekä vakituisen työpaikan ja asunnon myötä. A on kertomansa mukaan saanut luotua myös yhteydet kahteen alle kouluikäiseen aikaisemmasta avioliitosta olevaan lapseensa ja haluaa pitää heihin yhteyttä säännönmukaisesti. Asianomistaja B:llä ei ole ollut mitään vaatimuksia A:ta kohtaan ja asianomistajan vasemman ranteen murtumavamman osalta A:n tahallisuus on ollut pikemminkin todennäköisyystahallisuutta eikä niinkään tarkoitustahallisuutta. Kaikki rangaistuksen määräämisessä sekä rangaistuksen mittaamisessa ja rangaistuslajin valinnassa huomioon otettavat edellä mainitut seikat mahdollistavat hovioikeuden käsityksen mukaan A:n tuomitsemisen ehdolliseen vankeusrangaistukseen edellyttäen kuitenkin, että hänet tuomitaan ehdollisen vankeuden ohella yhdyskuntapalveluun. A:n teon vahingollisuus ja vaarallisuus sekä hänen aikaisempi rikollisuutensa huomioon ottaen ehdollista rangaistusta yksinään on pidettävä riittämättömänä seuraamuksena. Näillä perusteilla hovioikeus määrää A:lle käräjäoikeudessa tuomitun yhden vuoden yhden kuukauden vankeusrangaistuksen ehdolliseksi ja tuomitsee A:n ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa 80 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistukseen. Korvausvelvollisuus A on velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset. A:n puolustajan kohtuulliseksi palkkioksi hovioikeus katsoo valituksen laatimisen ja muun valmistelun osalta yhteensä viiden tunnin työmäärää vastaavat 455 euroa ja pääkäsittelyn osalta 327 euroa, joihin on lisättävä arvonlisävero. A:n on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 11 §:n nojalla korvattava valtiolle puolet puolustajan palkkiosta. Tuomiolauselma Edellä mainituilla ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Vastaaja Tuomiolauselma Rangaistusseuraamukset Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta. Korvausvelvollisuus Valtion varoista maksetaan A:n puolustajalle asianajaja D:lle palkkioksi yhteensä 782 euroa ja arvonlisäveron osuutena 172,04 euroa eli yhteensä 954,04 euroa, mistä A:n on korvattava valtiolle 477002 euroa. Loppuosa D:n palkkiosta jää valtion vahingoksi. Muut lausunnot Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: Lainvoimaisuustiedot: |
|
|
|
|
