HelHO:2008:3

Perättäiset määräaikaiset työsopimukset - Perusteltu syy

Antopäivä: 15.2.2008
Diaarinumero: S 07/611
Ratkaisunumero: 382

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 3.1.2007

Kantaja
A

Vastaaja
SIR Päiväkoti Vantaa Oy

Asia
Työntekijän palkkaedut

Vireille 9.3.2006

Kanne
Vaatimukset

A vaatii,
että käräjäoikeus vahvistaa, että

1. Sir Päiväkoti Vantaa Oy:llä ei ole ollut perusteltua syytä solmia hänen kanssaan toistuvasti peräkkäin määräaikaisia työsopimuksia ja että hänen työsopimustaan on pidettävä toistaiseksi voimassa olleena,

2. Yhtiöllä ei ole ollut laillista perustetta työsopimuksen päättämiseen,

sekä että Sir Päiväkoti Vantaa Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle

3. Korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kymmenen kuukauden palkkaa vastaavat 16.481 euroa laillisine korkoineen työsuhteen päättymisestä 31.7.2005 lukien, ja

4. Korvausta oikeudenkäyntikuluista laillisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antopäivästä lukien.

Perusteet

1. Kantaja on työskennellyt vuodesta 2000 lähtien vastaajayhtiön palveluksessa yhtiön ylläpitämässä päiväkodissa. Työnantajan aloitteesta työsopimus on aina tehty vain vuodeksi kerrallaan. Vastaajayhtiollä ei ole ollut perusteltua syytä solmia toistuvasti määräaikaisia työsopimuksia.

Toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Vastaajayhtiöllä ei ole ollut laillista perustetta työsopimuksen yksipuoliseen päättämiseen.

Kantajan viimeinen määräaikainen työsopimus on päättynyt 31.7.2005. Vastaajayhtiöllä ei ole ollut työsopimuslakiin perustuvaa perustetta päättää kantajan työsuhde.

Vastaus

Vaatimukset

SIR Päiväkoti Vantaa Oy vaatii, että kanna hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Perusteet

1. Vastaajayhtiön toimintajakso on kulloinkin ollut yhden vuoden mittainen. Yhtiöllä on ollut mahdollisuus tarjota kantajalle työtä vain määräajaksi.

2. Vastaajayhtiön toiminta on perustunut kokonaisuudessaan Vantaan kaupungin kanssa tehtyihin yhden vuoden määräaikaisiin ostopalvelusopimuksin päiväkotipalvelujen tuottamisesta. Yhtiön toiminta ei ole ollut jatkuvaa. Koko toiminta on ollut täysin riippuvaista siitä, tekeekö kaupunki sen kansssa ostopalvelusopimuksen ja minkälaisin ehdoin. Sopimukset olisivat voineet päättyä myös kesken sopimuskauden. Yhtiö ei ole saanut tuottaa voittoa.

3. Vantaan kaupunki on irtisanonut ostopalvelusopimuksen sosiaali- ja terveyslautakunnan 16.11.2005 tekemän päätöksen mukaisesti. Uutta sopimusta Vantaan kaupungin kanssa ei ole tehty ja yhtiön toiminta päiväkotina on päättynyt 31.7.2006. Kantaja on ollut tietoinen, että hän olisi voinut palata työhön, mikäli yhtiön toiminta olisi jatkunut 1.8.2006 jälkeen.

Vaatimusten määrät

Yhtiön päiväkotitoiminta on päättynyt 31.7.2006. Kantajalle ei ole syntynyt lainkaan taloudellista vahinkoa, koska hän on ollut hoitovapaalla ja hän on saanut uuden työpaikan 1.8.2006.

Viivästyskorko on laskettava aikaisintaan haasteen tiedoksiantopäivästä.

Kantajan lausuma

Kantaja on työskennellyt vastaajayhtiön palveluksessa aluksi lastenhoitajan sijaisena 3.1.-5.3.2000 ja johtajan sijaisena tammikuusta 2003-8.7.2003 saakka ja 6.3.2000 alkaen lastentarhanopettajana. Kantaja on ollut niin sanottu vakituinen työntekijä. Työnantaja on tarkoittanut työsopimukset näiden kohdalla toistaiseksi voimassa oleviksi. Vastaajayhtiö on tarjonnut kantajalle lastenhoitajan määräaikaista työtehtävää 2.1. - 31.5.2006 väliseksi ajaksi sen jälkeen kun yhtiölle oli tehty tiedustelu työsuhteen päättämisestä 31.7.2005.

Sijaisuudet eivät ole vastanneet kantajan koulutusta. Kantajalle on ilmoitettu toukokuussa 2005, että määräaikaisia työsopimuksia ei enää jatketa vaan kaikki työntekijät ovat samalla lähtöviivalla.

Kantaja on huhtikuussa 2005 ilmoittanut jatkavansa hoitovapaata toimintakaudella 2005-2006.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Kantaja
1. Lyhennysote vastaajayhtiön työntekijöille jakamasta perehdyttämiskansiosta
2. Työntekijöille 27.6.2005 annettu tiedonanto
3. Hakuilmoitukset

Vastaaja
1. Ilmoitus työpaikasta 2.12.2005
2. Vantaan sosiaali- ja terveysviraston päätös 25.11.2005
3. Uudenmaan työsuojelupiirin pöytäkirja 20.8.2003

Henkilötodistelu

Kantaja
A

Vastaaja
1. B
2. C
3. D
4. E
5. F

Käräjäoikeuden ratkaisu

Perustelut

Vastaajayhtiö on ylläpitänyt Vantaalla Leijonaportti -nimistä päiväkotia, joka on yhtiön ja Vantaan kaupungin tekemän ostopalvelusopimuksen mukaisesti toiminut Vantaan kaupungin ostopalvelupäiväkotina. Ostopalvelusopimuksella järjestetty hoito on kunnallista päivähoitoa, jossa ostopalvelusopimuksen tehnyt kunta kerää asiakamaksut. Ostopalvelu on kunnan poliittinen päätös. Päiväkodissa hoidettavien lasten lukumäärä ja henkilökunnan määrä määräytyvät lasten päivähoidosta annetun lain ja asetuksen mukaan.

Vastaajayhtiö on perustettu vuonna 1997. Yhtiö on tehnyt kaikkien työntekijöidensä kanssa määräaikaiset työsopimukset vuosittain yleensä elokuun alusta seuraavan vuoden heinäkuun loppuun. Määräaikaisia työsopimuksia yhtiö on perustellut sillä, että sen toiminta on perustunut kokonaan Vantaan kaupungin kanssa tehtyihin yhden vuoden määräaikaisiin ostopalvelusopimuksiin päiväkotipalvelujen tuottamisesta.

Kantaja on koulutukseltaan sosionomi ja hänellä on pätevyys lastentarhanopettajan työhön. Kantaja on työskennellyt Päiväkoti Leijonaportissa 3.1.2000 alkaen aluksi äitysloman sijaisena ja 6.3.2000 alkaen lastetarhanopettajana. Kantaja on tehnyt vastaajayhtiön kanssa kaikkiaan neljä määräaikaista työsopimusta. Kantaja on 9.7.2003 jäänyt äitiyslomalle ja sen jälkeen hoitovapaalle. Kantajan työsopimus on ollut voimassa 31.7.2005 saakka eikä hänen kanssaan ole sen jälkeen tehty uutta työsopimusta.

Todistajana kuullun vastaajayhtiön toiminnanjohtajana elokuusta 2004 heinäkuun loppuun 2006 toimineen D:n kertomasta ja kantajan myöntämästäkin ilmenee, että kantajan tarkoituksena on ollut jatkaa äitiysloman jälkeen hoitovapaalla ja että hän ei ole ollut palaamassa työhön vielä elokuussa 2005. Todistajana kuullun vastaajayhtiön toiminnanjohtajana tammikuusta 1999 elokuuhun 2004 toimineen F:n kertomuksesta ilmenee, että vastaajayhtiö on tehnyt myös hoitovapaalla olevien työntekijöiden kanssa vuosittain uudet määräaikaiset työsopimukset.

Vastaajayhtiön toimitusjohtaja B on kertonut, että yhtiö oli toimintansa alusta lähtien tehnyt vuosittain Vantaan kaupungin kanssa ostopalvelusopimuksen päiväkotipalveluista. Yhtiöllä ei ollut ollut muita asiakkaita. Toimitusjohtaja oli pyytänyt pitempää sopimusta, mutta kaupunki ei ollut siihen suostunut. Päiväkoti on toiminut yhtiön tiloissa. Toiminnan alkaessa yhtiölle oli aiheutunut toimitilojen muutostöistä huomattavat kustannukset, jotka oli jouduttu kattamaan yksityisin varoin, koska yhtiöllä ei ollut ollut mahdollisuutta saada lainaa. Perustamiskulut korvataan yhtiölle joko maksamalla etukäteen määrätty summa tai maksamalla toiminnan alussa suurempi korvaus kutakin lasta kohden. Yhtiö oli valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, koska se oli katsonut, että siten saadaan parhaiten kompensaatio sijoitetulle pääomalle. Kaupungin päättävät virkamiehet olivat kuitenkin vaihtuneet eikä yhtiö ollut saanutkaan luvattua kompensaatiota. Toimitusjohtajan mukaan sopimusneuvottelut kaupungin kanssa olivat aina olleet vaikeita, kaupunki oli niissä käyttänyt lähes yksinomaista päätösvaltaa.

B:n ja yhtiön hallituksen jäsenen, yhtiön taloushallintoa hoitaneen C:n kertoman mukaan kaupunki oli sopimusneuvotteluissa vuosittain ilmoittanut, kuinka monta hoitopaikkaa se haluaa ostaa. C:n kertomuksesta ilmenee, että yhtiö ei ole halunnut tehdä sopimuksia muiden kuin kaupungin kanssa, koska kaupunki oli turvallinen maksaja, joka maksoi hoitomaksut ajallaan. Mikäli yhtiö olisi ottanut yksityisiä hoitolapsia, olisi vanhempien maksukyky muodostanut yhtiölle suuren taloudellisen riskin. C:n käsityksen mukaan kaupunki ei hyväksynyt sitä, että päiväkotitoiminta tuottaa yhtiölle voittoa.

Todistaja F on kertonut laatineensa kantajan kirjallisena todisteena esittämän vastaajayhtiön työntekijöille tarkoitetun perehdyttämiskansion tekstin. Varsinaista hyväksymistä tekstiin F ei ollut saanut, mutta siitä oli keskusteltu C:n ja todistajana kuullun E:n kanssa. Kansiossa on todettu, että työsopimukset tehdään aina vuodeksi kerrallaan, mutta työsopimukset luetaan kuitenkin niin sanottujen vakituisten työntekijöiden kohdalta jatkuviksi. Kansiossa todetaan edelleen, että kenenkään työsuhdetta ei välillä katkaista ja että ajanjakso paperilla on vain pelkkä muodollisuus, jolla turvataan myös työnantajan oikeusturva. Kansio oli esitelty työntekijöille rekrytointivaiheessa ja se oli ollut työpaikan hyllyllä kaikkien nähtävillä. Todistaja F:n mukaan työsuhteet olivat jatkuvia, koska pysyvät ihmissuhteet ovat päiväkodin työssä tärkeitä. Kaikille työntekijöille annettiin mahdollisuus palata poissaolon jälkeen työhön. Kaikkien halukkaiden työsopimuksia jatkettiin uusilla määräaikaisilla sopimuksilla. Perehdyttämiskansion mukaan määräaikaisilla työsopimuksilla väitettiin myös työntekijöiden työsuhdeturvaan liittyvää työnantajan riskiä.

B:n ja C:n sekä todistajien F:n ja D:n kertomuksista ilmenee, että vuoden 2005 keväällä ja kesällä vastaajayhtiön tilanne on ollut vaikea. Kaupunki oli ilmoittanut, että lapsia ei sijoiteta yhtiön päiväkotiin, koska sopimusta ei ollut allekirjoitettu. B:n mukaan sopimusehdot olivat olleet yhtiölle niin epäedulliset, että hän oli katsonut, että hän ei voi allekirjoittaa sopimusta. Kaupunki oli yksipuolisesti päättänyt, että sopimus on edelleen voimassa. Hoidettavien lasten lukumäärä oli pudonnut 105:stä 58:aan ja yhtiön tulos oli ollut 17.000 - 18.000 euroa tappiollinen.

Yhtiön työntekijöille on 27.6.2005 lähetetty tiedote, jossa on ilmoitettu, että 1.1.2005 voimaan astunut runkosopimus yhtiön ja kaupungin välillä huonontaa oleellisesti yhtiön toimintaedellytyksiä, koska kaupunki ei sitoudu ostamaan kaikkia lasten hoitopaikkoja vaan lapsia annetaan päiväkotiin sen mukaan kuinka paljon heitä on tarjolla ja korvaukset maksetaan vain sikäli kuin paikat oli täytetty. Työntekijöille on ilmoitettu, että työsopimukset tehdään sen mukaan kuinka paljon varmistuneita työpaikkoja on.

Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on 16.11.2005 päättänyt irtisanoa kaikki päivähoidon ostopalvelusopimukset ja niiden mukaiset toteuttamisohjelmat 31.12.2005 mennessä niin, että palvelutoiminta päättyy 31.7.2006. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto on mainittuun päätökseen viitaten irtisanonut vastaajayhtiön kanssa sovitun päivähoidon ostopalvelusopimuksen ja sen mukaisen toteuttamisohjelman päättymään 31.7.2006. Päiväkoti Leijonaportin toiminta on päättynyt 31.7.2006.

Johtopäätökset

Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi, Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Lainkohdassa ei luetella määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytyksiä esimerkein. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen HE 157/2000 perustelujen mukaan perustellun syyn vaatimusta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon aiemman työsopimuslain nimenomainen säännös, jossa esimerkkeinä mainittiin työsopimuksen määräaikaisuuden perusteina työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava syy sekä muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste. Säätämällä perustellun syyn vaatimus määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytykseksi torjutaan mandollisuus kiertää työsuhdeturvaa koskevia työsopimuslain pakottavia säännöksiä työsopimuksen kestoaikaa koskevalla valinnalla. Jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten sopimusten käyttöä ei voida pitää sallittuha, vaan tehtävien työsopimusten tulee olla voimassa toistaiseksi.

Kantaja on 3.1. - 5.3.2000 välisenä aikana työskennellyt määrätyn lastenhoitajan sijaisena. Sijaisuus on tällöin muodostanut perustellun syyn määräaikaisten työsopimusten tekemiselle.

Kantaja on työskennellyt vastaajayhtiön palveluksessa lastenterhanopettajana 6.3.2000 alkaen yhtäjaksoisesti 9.7.2003 saakka, jolloin hän on jäänyt äitiyslomalle ja sen jälkeen hoitovapaalle.

Vastaajayhtiön toimialana on päiväkotitoiminta. Kantajan tekemä lastentarhanopettajan työ on ollut nimenomaan yhtiön toiminnan edellyttämää työtä. Yhtiöllä on ollut pysyvä tarve lastentarhanopettajan työn teettämiseen. Todisteena esitetystä perehdyttämiskansiosta ilmenee, että vastaajayhtiö on käsittänyt työsuhteet jatkuviksi.

Kaikenlaiseen työhön ja taloudelliseen toimintaan liittyy aina tietty epävarmuus palkanmaksukyvystä ja toiminnan jatkumisesta. Työsopimuslain irtisanomissuoja irtisanomisaikoineen on tarkoitettu sovellettavaksi työnantajan epävarmassa taloudellisessa tilanteessa. Vastaajayhtiöllä ei sillä perusteella, että sen rahoitus on perustunut Vantaan kaupungin kanssa vuosittain tehtyihin sopimuksiin ole, koska työvoiman tarve on yhtiön toiminnan kannalta ollut pysyvä, ollut perusteltua syytä tehdä kantajan kanssa 6.3.2000 lähtien määräaikaisia työsopimuksia. Kantajan työsopimus on näin ollen ollut voimassa toistaiseksi. Vastaajayhtiön toiminta ei ole kokonaan päättynyt. Päiväkoti Leijonaportin toiminta on päättynyt vasta 31.7.2006. Vastaajayhtiöllä ei työsopimuslain 7 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan ole ollut oikeutta päättää kantajan työsopimusta hoitovapaan aikana 31.7.2005.

Korvauksen määrä

Työsopimuslain 13 luvun 2 §:n mukaan työnantaja, joka on työsopimuslain vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Vastaajayhtiön edustajien ja todistajien kertomuksista ilmenee, että yhtiö on pitänyt toimintaansa työntekijöiden edun mukaisena. Lisäksi on vastaajayhtiössä 20.8.2003 toimitetussa työsuojelutarkastuksessa todettu, että työsopimukset tehdään kirjallisina siten, että sopimuskausi on 1.8.2003 - 31.7.2004 ja sitä jatketaan mikäli päivähoitosopimus kaupunkien kanssa jatkuu. Yhtiö on tästä päätellyt, että sen menettely on ollut hyväksyttävää. Sen vuoksi ja ottaen huomioon, että kantajan mandollisuudet saada uutta työtä ovat olleet hyvät, käräjäoikeus katsoo, että on kohtuullista velvoittaa vastaaja suorittamaan kantajalle vahingonkorvausta vain laissä säädetty vähimmäismäärä.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus vahvistaa, että

SIR Päiväkoti Vantaa Oy:llä ei ole ollut perusteltua syytä solmia A:n kanssa toistuvasti peräkkäin määräaikaisia työsopimuksia. A:n työsopimusta on 6.3.2000 alkaen pidettävä toistaiseksi voimassa olevana ja yhtiöllä ei ole ollut laillista perustetta A:n työsopimuksen päättämiseen.

SIR Päiväkoti Vantaa Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle

korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 4944 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 31.3.2006 lukien ja korvaukseksi oikeudetikäyntikuluista 3738,10 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 3.2.2007 lukien.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marjatta Kaskenmäki

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 15.2.2008

Asia
Työntekijät palkkaedut

Valittaja
Sir Päiväkoti Vantaa Oy

Vastapuoli
A

Asian käsittely hovioikeudessa

Pääkäsittely asioissa S 07/607 ja S 07/611 on toimitettu 4.12.2007.

Valitus

Sir Päiväkoti Vantaa Oy (jäljempänä myös yhtiö) on vaatinut, että kanne hylätään tai että yhtiön A:lle maksettavaksi määrätty korvaus alennetaan nollaksi euroksi ja että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen käräjäoikeudessa 6.128,18 eurolla ja hovioikeudessa 5.654,44 eurolla. Sir Päiväkoti Vantaa Oy on lisäksi vaatinut, että se velvoitetaan korvaamaan enintään puolet A:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa siinäkin tapauksessa, että käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Yhtiöllä oli ollut työsopimuslain tarkoittama perusteltu syy A:n kunkin määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen ja niiden solmimiseen peräkkäin. Yhtiön toiminta oli perustunut Vantaan kaupungin kanssa tehtyihin määräaikaisiin ostopalvelusopimuksiin päiväkotipalvelujen tuottamisesta. Ostopalvelusopimukset oli tehty kulloinkin yhden vuoden määräajaksi. Yhtiöllä ei ollut muuta toimintaa. Yhtiöllä oli ollut vain yksi ostopalvelusopimuksen perusteella toimiva Leijonanportti-niminen päiväkoti, joka oli toiminut Tikkurilassa yhtiön vuokraamissa tiloissa. Yhtiöllä oli ollut vain yksi monopoliasemassa oleva palvelujen ostaja. Vantaan kaupunki ei ollut missään vaiheessa luvannut yli vuoden kestäviä ostopalvelusopimuksia. Uudenmaan työsuojelupiiri oli 18.8.2003 suorittanut työsuojelutarkastuksen yhtiössä, jolloin työsuojelupiirin tarkastaja oli vahvistanut yksiselitteisesti, että ostopalvelusopimuksen vuoden pituinen kestoaika oli laillinen peruste määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle vastaavaksi ajaksi. Keväällä 2005 yhtiö oli kertonut A:lle vaikeasta sopimustilanteessa. Yhtiö oli ollut sopimuksettomassa tilassa, kun A:n työsuhde oli päättynyt, eikä yhtiöllä ollut tuolloin työntarjoamisedellytyksiä. Yhtiön työoikeudellisesti merkittävä liiketoiminta oli päättynyt 31.7.2006. Yhtiö ei ollut kertonut A:lle, että hän oli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. A oli allekirjoittanut jokaisesta työsuhteestaan kirjallisen työsopimuksen, joissa mainittiin määräaikaisuuden peruste ja työsuhteen päättymispäivä. A oli osallistuessaan työntekijöiden rekrytointiin kertonut tuleville työntekijöille, että kyseessä oli määräaikainen työsopimus. A:lle oli tarjottu työtä ajalle 2.1.- 31.5.2006 lastenhoitajan sijaisena, mutta hän ei ollut ottanut työtä vastaan.

Yhtiö oli kohdellut kaikkia työntekijöitään tasapuolisesti. Kaikilla työntekijöillä oli ollut määräaikaiset työsopimukset, joissa oli mainittu määräaikaisuuden peruste ja päättymispäivä. Kaikki työntekijät olivat ymmärtäneet työsuhteiden olevan määräaikaisia. Kaikki työntekijät olisivat saaneet jatkaa yhtiössä, mikäli yhtiö olisi saanut ostopalvelusopimuksen. Yhtiö ei ollut pyrkinyt kiertämään työsuhdeturvaa solmimalla määräaikaisia työsopimuksia. Ottaen huomioon yhtiön toiminnan luonne yhtiö ei olisi voinut edes laillisesti palkata työntekijöitä toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Kyse ei ollut tilanteesta, jossa toiminta sinänsä tiedettiin jatkuvaksi ja vain henkilökunnan palkkaukseen saatavat varat saatiin ulkopuoliselta rahoittajalta budjettivuosittain. Näin ollen oikeuskäytäntö, jossa pelkästään ulkopuoliseen budjettiin perustuva palkkarahojen saanti oli katsottu riittämättömäksi määräaikaisen työsuhteen perusteeksi ei soveltunut nyt kyseessä olevassa tapauksessa. Yhtiö ei ollut myöskään institutionaalinen työnantaja.

Korvausta määrättäessä tuli ottaa huomioon, että yhtiö oli korkeintaan erehtynyt tuotannollis-taloudellisen irtisanomisperusteen riittävyydestä ja että irtisanominen ei sisältänyt A:han kohdistuvaa loukkausta. Irtisanominen ei myöskään aiheuttanut A:lle korvattavaa taloudellista vahinkoa.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta tuli ottaa huomioon, että A oli käräjäoikeudessa luopunut vaatimasta irtisanomisajan palkkaa 3.292,20 euroa, miltä osin yhtiö oli voittanut asian. Työsuojelupiirin lausunnon mukaan yhtiö oli toiminut asiassa vilpittömässä mielessa. A:lla ei ollut myöskään asiassa tavanomaista kuluriskiä.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään ja että SIR Päiväkoti Vantaa Oy velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2.183,80 eurolla korkoineen.

Sir Päiväkoti Vantaa Oy oli solminut Vantaan kaupungin kanssa ostopalvelusopimuksia siten, että sopimus oli voimassa yhden vuoden kerrallaan. Yhtiön aloitteesta työsopimukset yhtiössä oli tehty vuodeksi kerrallaan. Yhtiön laatimasta perehdyttämiskansiosta ilmeni, että yhtiö oli kuitenkin ymmärtänyt työsuhteiden olevan jatkuvia. Perusteena määräaikaisille työsopimuksille yhtiö oli käyttänyt ostopalvelusopimuksia. Yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta solmia määräaikaisia työsopimuksia sillä perusteella, että sen toiminnan rahoitus oli perustunut Vantaan kaupungin kanssa vuosittain tehtyihin sopimuksiin. Yhtiöllä oli ollut pysyvä tarve lastentarhanopettajan työn teettämiseen.

Asiassa ei ollut esitetty sellaisia perusteita, joiden vuoksi korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä tuli alentaa alle laissa määritellyn minimitason. Yhtiö ei ollut voinut päättää hoitovapaalla olevan työntekijän työsopimusta väitettyjen taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella. Korvausta määrättäessä tuli ottaa huomioon korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1995:161. A:ta ei tullut osaksikaan velvoittaa vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, sillä yhtiö oli hävinnyt asian päävaatimuksen osalta. Työsuojelupiirin lausunnolla ei ollut merkitystä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kannalta.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin.

Asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta, B:tä ja C:tä sekä todistajina D:tä, E:tä ja F:ää

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Sir Päiväkoti Vantaa Oy on hovioikeuden pääkäsittelyssä vedonnut siihen, että yhtiö ei ollut päättänyt A:n työsuhdetta 31.7.2005 ja että yhtiö olisi voinut tuolloin tehdä uuden määräaikaisen työsopimuksen A:n kanssa. Käräjäoikeuden tuomiosta ei kuitenkaan ilmene, että yhtiö olisi vedonnut kyseiseen seikkaan käräjäoikeudessa, ja yhtiö on myös valituksessaan katsonut, että A:n työsuhde on päättynyt 31.7.2005. Näin ollen hovioikeus on jättänyt tutkimatta Sir Päiväkoti Vantaa Oy:n väitteen siitä, että A:n työsuhde ei ollut päättynyt 31.7.2005.

A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n kertomuksista hovioikeudessa ei ole ilmennyt mitään käräjäoikeuden tuomion perusteista poikkeavaa.

Pääasia
Asiassa on riidatonta, että A on tehnyt Sir Päiväkoti Vantaa Oy:n kanssa määräaikaisia työsopimuksia, joiden perusteena ovat olleet yhtiön Vantaan kaupungin kanssa vuosittain tekemät ostopalvelusopimukset. A on kertonut, että hän on ollut sinänsä tietoinen siitä, että hän on ollut määräaikaisessa työsuhteessa. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiöllä ollut perusteltu syy määräaikaisten työsopimusten solmimiseen. Hovioikeus toteaa, että kyseinen seikka on ratkaistava objektiivisesti riippumatta työsopimuksen solmineiden käsityksistä työsuhteen laadusta. Näin ollen asiassa ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, että A on yhtiön laatiman perehdyttämiskansion tai muiden seikkojen vuoksi ollut siinä käsityksessä, että hän on ollut niin sanotussa vakituisessa työsuhteessa.

Hovioikeus toteaa, ettei työsopimuslaissa eritellä perusteltuja syitä määräaikaisten työsopimusten solmimiseen. Työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000 ) luetellaan syitä, jotka oikeuttavat määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Kyseinen luettelo ei ole kuitenkaan tyhjentävä, eikä siinä mainita ostopalvelusopimuksia perusteena solmia määräaikainen työsopimus.

Hovioikeus toteaa, ettei taloudellinen epävarmuus sinänsä ole peruste määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle. Oikeuskirjallisuudessa on myös katsottu, että budjettisidonnaisuutta ei voida lähtökohtaisesti pitää perusteena määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle. Kyseinen periaate ei ole kuitenkaan oikeuskirjallisuuden mukaan poikkeukseton (Tiitinen-Kröger: Työsopimuslaki 2003. ss. 87- 88).

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1993:70 katsonut, ettei pätevänä perusteena solmia runsaan vuoden aikana yhdeksän peräkkäistä määräaikaista työsopimusta voitu pitää sitä, että työntekijän palkkaukseen tarvittavat varat oli saatu vuosittain valtion budjetista. Hovioikeus katsoo, ettei ratkaisun sisältämää oikeusohjetta voida suoraan soveltaa nyt kyseessä olevassa tapauksessa, sillä ratkaisussa oli kysymys julkisoikeudellisesta yhteisöstä, joka oli edellisen työsopimuksen päättyessä kyennyt jatkamaan työsuhdetta.

Edellä mainituissa lain esitöissä todetaan, että määräaikaisten työsopimusten käyttö on mahdollista, jos se on työnantajan toiminnan ja teetettävien töiden kannalta perusteltua, eikä tarkoituksena ole kiertää työntekijän suojaksi säädettyjä irtisanomissuojasäännöksiä. Säännöstä tulkittaessa on siten otettava huomioon käytännön työelämän tarpeet.

Asiassa on riidatonta, että yhtiöllä ei ole ollut muita palvelun ostajia kuin Vantaan kaupunki, jonka kanssa yhtiö on vuosittain neuvotellut uudesta sopimuksesta ja jonka kanssa tehtävästä sopimuksesta yhtiön mahdollisuudet jatkaa toimintaansa ovat riippuneet. B ja C sekä todistajat F, E ja D ovat kertoneet, että sopimusneuvottelut eivät ole olleet pelkkä muodollisuus. B:n mukaan sopimusneuvottelut ovat olleet vaikeita ja vuonna 2005 yhtiö on kieltäytynyt tekemästä sopimusta Vantaan kaupungin kanssa yhtiön kannalta heikkojen sopimusehtojen vuoksi. Ottaen huomioon edellä mainitun yhtiön toimintaympäristön hovioikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut perusteltu syy solmia määräaikainen työsopimus.

Asiassa on riidatonta, että kaikki yhtiön työntekijät ovat olleet määräaikaisessa työsuhteessa ja että työntekijöitä on siten kohdeltu yhdenvertaisesti. Todistaja E on kertonut, että kenenkään yhtiön työntekijän työsuhdetta ei oltu yhtiön historian aikana purettu. Asiassa ei ole muutenkaan tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden vuoksi voitaisiin päätellä yhtiön kiertäneen työntekijöiden työsuhdeturvaa käyttämällä määräaikaisia työsopimuksia.

Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen lisäksi huomioon, että A:n yhteenlaskettujen määräaikaisten työsuhteiden kestoaika ei ole ollut kohtuuttoman pitkä, hovioikeus katsoo, että Sir Päiväkoti Vantaa Oy:llä on ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettu perusteltu syy solmia A:n kanssa määräaikaisia työsopimuksia senkin jälkeen, kun hän ei ole toiminut enää lastenhoitajan sijaisena. A ei siten ole ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, minkä vuoksi hän ei ole myöskään oikeutettu työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen.

Oikeudenkäyntikulut

A on hävinnyt asian ja olisi siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön perusteella velvollinen korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa. Kanteen nostaminen yhtiön vastaan ei esitetyn näytön perusteella ole kuitenkaan ollut ilmeisen perusteetonta. Ottaen lisäksi huomioon A:n työntekijäasema ja asian tärkeys hänen kannaltaan, hovioikeus katsoo, että hänen velvoittamisensa korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa osaksikaan olisi ilmeisen kohtuutonta.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

Kanne hylätään ja Sir Päiväkoti Vantaa Oy vapautetaan suorittamasta A:lle korvausta työsuhteen päättämisestä ja oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa.

Asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Antti Kuningas
hovioikeudenneuvos Helena Sunila
määräaikainen hovioikeudenneuvos Pasi Lilja

Esittelijä:
Pasi Lilja

Äänestys.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa S 07/611

Hovioikeudenneuvos Helena Sunila:

Kuten hovioikeuden tuomion perusteluissa todetaan työsopimuslain esitöiden mukaan määräaikaisten työsopimusten käyttö on lähtökohtaisesti silloin mahdollista, kun se on työnantajan toiminnan ja teetettävien töiden kannalta perusteltua eikä tarkoituksena ole kiertää työntekijän suojaksi säädettyjä irtisanomissuojasäännöksiä. Säännöstä sovellettaessa tulee ottaa huomioon työmarkkinoiden ja käytännön työelämän tarpeet.

Asiassa on sinänsä riidatonta, että A on sijaisuutta koskevan määräaikaisen työsopimuksen lisäksi vuosittain allekirjoittanut kaikkiaan kolme määräaikaista työsopimusta, jotka ovat olleet perättäisiä. Kun yhtiön toiminnan rahoitus on perustunut kaupungin kanssa vuosittain neuvottelujen jälkeen tehtyyn ostopalvelusopimukseen, tämä puoltaa sitä näkökantaa, että A:n kanssa vuosittain tehdyillä myös kolmella muulla kuin sijaisuuteen perustuvalla määräaikaisella työsopimuksella on ollut perusteltu syy. Toisaalta yhtiön harjoittamassa päiväkotitoiminnassa on lastentarhanopettajien työ ollut koko toiminnan välttämätön edellytys. Työvoiman tarpeen pysyvyyttä arvoitaessa huomiota on kiinnitettävä myös siihen, onko töiden päättymishetki ollut sopimusta tehtäessä ennalta arvioitavissa. A:n työsopimuksissa on ollut määräaika, mutta toisaalta asiassa esitetty näyttö tukee sitä, että yhtiö on käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin pitänyt työsuhdetta niin sanottuna vakinaisena. Yhtiöllä ei ole ollut 6.3.2000 lähtien perusteltua syytä tehdä A:n kanssa määräaikaisia työsopimuksia. A:n työsopimus on siten ollut voimassa toistaiseksi eikä yhtiöllä ole ollut laillista perustetta työsopimuksen päättämiseen. Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuilla perusteilla hyväksyn käräjäoikeuden tuomion pääasian ja oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan oikeudenkäyntikuluista totean, että olen niiden korvaamisen osalta hovioikeuden tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla.

Olen käsittelyratkaisun osalta samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

Vakuudeksi:
Pasi Lilja

Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu 2010:11 17.02.2010