Yleiset syyttäjät

Monille on tuttu sananparsi "Käy päälle kuin yleinen syyttäjä". Se antaa turhan yksioikoisen kuvan nykypäivän syyttäjän työn sisällöstä.

Syyttäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että rikoksen tehnyt joutuu vastuuseen teostaan. Samalla syyttäjän on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei ketään ilman laillisia perusteita syytetä eikä tuomita. Syytteen nostaminen "varmuuden vuoksi" ei ole hyväksyttävää. Jos syytettä ei voi nostaa, syyttäjän on tehtävä päätös syyttämättä jättämisestä.

Syyttäjän on oltava objektiivinen; hänen on aina otettava tasapuolisesti huomioon myös se selvitys, jota esitetään rikosepäilyjä vastaan eli ns. vastanäyttö. Lisäksi syyttäjän on tehtävä työnsä joutuisasti ja taloudellisesti.

Syyttäjä on ratkaisuissaan riippumaton ja itsenäinen. Hän ei yksittäisessä asiassa voi eikä saa ottaa vastaan ohjeita tai määräyksiä keneltäkään. Siten esimerkiksi poliisin kanta siitä, kuka on syyllistynyt rikokseen, ei sido syyttäjää.

Paikallisten syyttäjänvirastojen johdossa ovat johtavat kihlakunnansyyttäjät. Muita syyttäjiä ovat apulaispäälliköt ja kihlakunnansyyttäjät.

Eräissä syyttäjänvirastoissa on syyttäjäntehtäviin koulutettavia apulaissyyttäjiä.

Nimike yleinen syyttäjä tulee siitä, että edellä mainituilla syyttäjillä on syyteoikeus kaikissa alueellaan tapahtuneissa rikoksissa eräitä harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Sitä vastoin erityissyyttäjät, esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri, voivat nostaa syytteen vain tarkoin rajatuissa erityistilanteissa.

Virallinen syyttäjä puolestaan kertoo tämän viranomaisominaisuudesta; syyttäjä ei rikosasiassa - toisin kuin muut asianosaiset - aja omaa etuaan, vaan toimii yhteiskunnan puolesta sen etuja valvoen.

Syyttäjä ammattina

Syyttäjien etusivulle

Päivitetty 7.7.2009