Etusivu -
Tuomioistuimet -
Hovioikeudet -
Ratkaisukäytäntö -
Ratkaisukäytäntö, Rovaniemen hovioikeuden osalta -
RHO:2008:3
RHO:2008:3
Antopäivä: 6.6.2008 Diaarinumero: R 08/256 Ratkaisunumero: 496
Törkeä pahoinpitely ym. - jäännösrangaistus
Antopäivä: 6.6.2008 Diaarinumero: R 08/256 Ratkaisunumero: 496 Pääkäsittely: 9.5.2008
Rangaistuksen mittaaminen Jäännösrangaistus Vapaudenmenetysaika
Rikoslaki 2 c luku 14 §
ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA
ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA
HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä ja useista muista rikoksista. Lisäksi syyttäjä vaati, että A:n 6 vuoden 5 kuukauden 14 päivän jäännösrangaistus määrätään pantavaksi täytäntöön.
A katsoi syyllistyneensä törkeän pahoinpitelyn sijasta vain pahoinpitelyyn, koska hän oli teräaseella vain hallitusti "räpännyt" B:tä. Vamma oli vähäinen eikä teko ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Käräjäoikeus katsoi, että A:n suorittamaa pahoinpitelyä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä ottaen huomioon se, että A oli vahvassa humalatilassa ollen suunnannut teräaseen iskun B:n vatsaan eli alueelle, jossa suhteellisen vähäinenkin teräaseen pisto voi aiheuttaa vakavan vamman tai pahimmassa tapauksessa jopa kuoleman. Iskun suhteellisen vähäinen voima ei kuitenkaan tehnyt A:n teosta perusmuotoista pahoinpitelyä. Vielä käräjäoikeus teon kokonaisarvioinnissa huomioi sen, että A oli ennakolta varautunut käyttämään teräasetta, koska hän oli saapunut sovittuun tapaamiseen koottava teräase pistokuntoon asennettuna.
Käräjäoikeus piti rangaistuksen mittaamisessa vakavimpana rikoksena törkeää pahoinpitelyä ja arvioi sen rangaistusvaikutukseksi 1 vuosi 3 kuukautta vankeutta. Muista A:n syyksi luetuista rikoksista käräjäoikeus mittasi lisää rangaistusta rikoslain 7 luvun mittaamisperiaatteiden mukaisesti 4 kuukautta vankeutta.
Jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta käräjäoikeus lausui, että A on päästetty ehdonalaiseen vapauteen 4.9.2007. Koeajan päättymispäivä on 4.9.2010. A on syyllistynyt toistuvasti vakaviin rikoksiin 22.9.2007 alkaen. Tämän vuoksi ehdonalainen vapaus on määrättävä menetetyksi. Pääsääntö on, että koko jäännösrangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi. Tästä tulee poiketa vain, mikäli vastaaja esimerkiksi saisi kohtuutonta etua koeajan olennaisen lyhenemisen muodossa. Esillä olevassa tapauksessa määrättävän rangaistuksen pituudesta johtuen vastaajan ei voida katsoa saavan tällaista etua. Rovaniemen hovioikeuden tulkintasuosituksen mukaan jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon vaikutus yhteiseen määrättävään rangaistukseen lasketaan joko tuomittavasta ankarimmasta uudesta yksikkörangaistuksesta tai jäännösrangaistuksesta riippuen siitä kumpi on lyhempi. Tässä tapauksessa uusi ankarin yksikkörangaistus 1 vuosi 3 kuukautta on lyhempi kuin jäännösrangaistus. Tämän mukaisesti kokonaan täytäntöönpantava jäännösrangaistus lisää tuomittavaa rangaistusta 5 kuukautta.
Käräjäoikeus julisti tuomion asiassa 7.2.2008 ja tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä, eräistä muista rikoksista ja kokonaan täytäntöönpantavasta 6 vuoden 5 kuukauden 14 päivän jäännösrangaistuksesta yhteiseen 2 vuoden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus myös määräsi A:n pidettäväksi edelleen vangittuna. Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys oli 2 kuukautta 14 päivää. Vapaudenmenetysaika 24.9. - 26.9.2007, 27. - 28.9.2007 ja 30.11.2007 - 7.2.2008.
ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA
A valitti hovioikeuteen. Katsoen syyllistyneensä vain pahoinpitelyyn A vaati, että syyte törkeästä pahoinpitelystä hylätään ja että hänelle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 8 kuukaudeksi 10 päiväksi.
B vaati vastavalituksessaan muun muassa, että A:lle tuomittua 2 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta korotetaan. B lausui, että rangaistuksen mittaamisessa tuli kiinnittää erityistä huomiota teon luonteeseen ja A:n pitkään jäännösrangaistukseen.
Syyttäjä ja B vastasivat A:n valitukseen ja vaativat sitä hylättäväksi. A vaati, että B:n vastavalitus hylätään.
Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn.
HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
Hovioikeus lausui perusteluissaan, että A on ollut suuttumuksen vallassa ja humalassa tekohetkellä. Hän on välittömästi ennen tekoa sanaharkan päätteeksi lähtenyt B:n perään tämän ollessa poistumassa asunnon sisälle. Hovioikeus katsoo, että kerrotuissa olosuhteissa tehtynä teräaseella lyönti ei ole voinut olla hallittu tökkäisy, vaan se on ollut pisto, jonka voimakkuutta A ei ole kyennyt tarkasti kontrolloimaan. Tällä lisäyksellä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut törkeän pahoinpitelyn syyksilukemisesta.
Rangaistusseuraamuksesta hovioikeus lausui, että A:n syyksi luetussa törkeässä pahoinpitelyssä A on lähtenyt pakenevan B:n perään varustautuneena valmiiksi toimintakuntoon saattamallaan teräaseella ja pistänyt sillä puolustuskyvytöntä B:tä vatsaan. Tekovälineen terän pituus on ollut noin 6 senttimetriä ja sen kärki on ollut erittäin terävä. Kuten on todettu, kysymyksessä ei ole ollut hallittu tökkäisy. B:lle on aiheutunut pistosta ala-keskivatsalle lihaskudokseen ulottunut haava. Näihin seikkoihin nähden yhteisen rangaistuksen lähtökohdaksi käräjäoikeudessa mitattu 1 vuosi 3 kuukautta vankeutta törkeästä pahoinpitelystä on liian lievä. Hovioikeus arvioi rikoksen vakavuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun A:n syyllisyyteen nähden yhteisen rangaistuksen lähtökohdaksi törkeästä pahoinpitelystä 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut siitä, että A:n syyksi luetut muut rikokset lisäävät yhteistä vankeusrangaistusta 4 kuukaudella.
A on syyllistynyt rikoksiin ehdonalaisen vapautensa koeajalla. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut A:n koko jäännösrangaistuksen määräämisestä täytäntöön pantavaksi. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n nojalla täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus.
Jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon vaikutuksesta nyt tuomittavaan yhteiseen vankeusrangaistukseen hovioikeus lausuu, että rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentin mukaan jäännösrangaistusta ei ole pidettävä rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena. Täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrättäessä tulee ottaa huomioon missä vaiheessa koeaikaa vastaaja on syyllistynyt rikokseen, jäännösrangaistuksen pituus, koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavan rangaistuksen pituus ja yhteisen rangaistuksen kohtuullisuus huomioon ottaen koeajalla tehdystä rikoksesta johtuva tai tuomiosta aiheutuva muu seuraus. Jäännösrangaistuksen täytäntöönpanouudistuksella ei ole tavoiteltu yleistä rangaistustason korottamista, mutta nykyisestä käytännöstä poiketen täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen on haluttu olevan suhteessa edeltäneestä rangaistuksesta suorittamatta olevaan osaan.
A:n jäännösrangaistus on erittäin pitkä eli 6 vuotta 5 kuukautta ja 14 päivää. Siihen sisältyy hänelle aikaisemmin tuomitut rangaistukset muun muassa taposta ja törkeästä pahoinpitelystä vuonna 2000 sekä lukuisista muista rikoksista. Hän on syyllistynyt törkeään pahoinpitelyrikokseen ja useisiin muihin rikoksiin syys-marraskuussa 2007 eli lähes heti päästyään ehdonalaiseen vapauteen 4.9.2007. Koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittava rangaistus on lähes kaksi vuotta vankeutta. A:n syyllistyminen rikoksiin pian vapautumisensa jälkeen osoittaa hänessä erityistä moitittavuutta koeajan rikkeettömässä suorittamisessa. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden harkitsema jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon vaikutus tuomittavaan yhteiseen rangaistukseen ole riittävä. Hovioikeus harkitsee oikeaksi korottaa jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon vaikutuksen yhteiseen rangaistukseen 1 vuodeksi.
A:lle tuomittava yhteinen vankeusrangaistus nyt syyksi luetuista teoista ja täytäntöönpantavasta jäännösrangaistuksesta on siten 2 vuotta 10 kuukautta vankeutta. Vapaudenmenetysajassa on huomioitu se, että A on ollessaan vangittuna tässä asiassa suorittanut vankeusrangaistusta 5.5. - 18.5.2008.
Vankeuslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan jos tuomittu on asian takia vangittuna, vankeusrangaistuksen suorittaminen alkaa sinä päivänä, jona täytäntöönpanon perusteena oleva tuomio on julistettu tai annettu. Näin ollen A:n vankeusrangaistuksen suorittaminen alkoi hovioikeuden tuomion antamispäivänä 6.6.2008, jolloin A:n vapaudenmenetysajan viimeinen päivä oli sitä edeltävä päivä.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Hovioikeus antoi tuomion asiassa 6.6.2008 ja korotti A:n yhteisen rangaistuksen hänen syykseen luetuista rikoksista ja kokonaan täytäntöönpannusta 6 vuoden 5 kuukauden 14 päivän jäännösrangaistuksesta 2 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeutta. Hovioikeus myös määräsi A:n pidettäväksi edelleen vangittuna. Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys oli 5 kuukautta 28 päivää. Vapaudenmenetysaika 24.9. - 26.9.2007, 27. - 28.9.2007 ja 30.11.2007 - 4.5.2008 ja 19.5. - 5.6.2008.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet
hovioikeudenneuvos Helinä Haataja hovioikeudenneuvos Marianne Wagner-Prenner hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen
Valmistelija:
viskaali Heikki Juntunen
Lainvoimaisuustiedot:
ei lainvoimainen
Etusivulle
Päivitetty 3.7.2008
|