RHO:2008:5

Eläinsuojelurikos
Vahingonteko
Porovahinko
Paliskunta
Asianomistaja

Antopäivä: 19.5.2008
Diaarinumero: R 07/181
Ratkaisunumero: 430
Pääkäsittely: 17.4.2008

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN KÄSITTELYRATKAISUT

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyttäjän vaatimukset

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kolmesta vahingonteosta, koska A oli oikeudettomasti vahingoittanut B:n (syytekohta 1) ja C:n (syytekohta 2) omaisuutta ampumalla luvattomasti näiden omistamat 6-vuotiaat vaatimet kuoliaaksi sekä paliskunnan (syytekohta 3) omaisuutta ampumalla luvattomasti vaadinta ja vasaa siten, että ne ovat myöhemmin kuolleet metsään ampumavammoihinsa.

Syyttäjä vaati lisäksi A:lle rangaistusta eläinsuojelurikoksesta (syytekohta 4), koska A oli tahallaan eläinsuojelulain vastaisesti kohdellut kolmea vaadinta ja yhtä vasaa aiheuttaen niille tarpeetonta kärsimystä ja kipua ampumalla ne metsästyksellisin keinoin. A oli ampunut mainittuja eläimiä summittaisesti kauempaa haulikolla. Kaksi vaadinta on saanut osumia kylkiinsä ja keuhkoihinsa ja ne olivat kuolleet myöhemmin metsään tukehtumalla omaan vereensä. Lisäksi yksi vaadin ja vasa olivat loukkaantuneet osumista siten, että ne olivat kuolleet myöhemmin ampumavammoihinsa metsään. Kuolintapa oli aiheuttanut eläimille tarpeetonta kärsimystä ja kipua.

Syyttäjä vaati vielä, että valtiolle tuomitaan menetetyksi jutussa takavarikoidut haulikko ja kuusi patruunaa.

Asianomistajien vaatimukset

Syyttäjä vaati asianomistajien puolesta, että A velvoitetaan maksamaan vahingonkorvauksena B:lle ja C:lle kummallekin ammutusta vaatimesta 761,83 euroa laillisine viivästyskorkoineen 27.11.2005 lukien sekä paliskunnalle vahingoitetusta vaatimesta 761,83 euroa ja vasasta 125 euroa eli yhteensä 886,83 euroa laillisine viivästyskorkoineen 27.11.2005 lukien.

Vastaus ja perusteet

A myönsi syytteet vahingonteosta B:n ja C:n omistamien porojen (kohdat 1 ja 2) sekä näihin poroihin liittyvän eläinsuojelurikoksen osalta oikeaksi. A kiisti syytteen vahingonteosta paliskunnan porojen (kohta 3) sekä näihin poroihin liittyvän eläinsuojelurikoksen osalta, koska hän ei ollut näitä poroja ampunut.

A vastusti rikoksentekovälineenä käytetyn haulikon määräämistä valtiolle menetetyksi.

A myönsi B:n ja C:n vahingonkorvausvaatimukset perusteeltaan oikeaksi. Määrällisesti A myönsi kummankin osalta 340 euroa. Paliskunnan vahingonkorvausvaatimuksen A kiisti perusteeltaan, ja määrällisesti myönsi vaatimen osalta 340 euroa ja vasan osalta vaaditut 125 euroa.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus syytteen muulta osin näyttämättömänä hyläten tuomitsi A:n kahdesta B:hen ja C:hen kohdistuneesta vahingonteosta ja eläinsuojelurikoksesta yhteiseen 60 päiväsakon sakkorangaistukseen ja velvoitti A:n korvaamaan B:lle ja C:lle kummallekin vahingonkorvauksena ammutusta vaatimesta 340 euroa laillisine viivästyskorkoineen 27.11.2005 lukien. Vielä käräjäoikeus tuomitsi valtiolle menetetyksi rikoksentekovälineenä käytetyn haulikon ja kuusi patruunaa.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

B:n valitus

B vaati, että A:n hänelle maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus vaatimesta korotetaan 761,83 euroksi ja että A velvoitetaan korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa 200 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

B lausui, että käräjäoikeuden tuomitsema vahingonkorvauksen määrä oli rahoituksessa käytetty porokarjaan kuuluvien kaikkien porojen, myös vasojen, keskihinta. Markkinoilla vallitseva käypä hinta oli huomattavasti korkeampi. B:n omistama vaadin oli ollut parhaassa siitosiässä eli noin kuusi-vuotias. Vaadin oli ollut kookas ja muutoinkin rotuominaisuuksiltaan sellainen, joka oli aiempina vuosina tuottanut hyviä vasoja. Siitosvaatimen menetysarvo oli 761,83 euroa.

Paliskunnan valitus

Paliskunta uudisti syytekohdassa 3 vahingontekoa koskevan rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimuksen. Paliskunta vaati lisäksi, että A:n B:lle ja C:lle maksettavaksi tuomitut vahingonkorvaukset vaatimista korotetaan kummankin osalta 761,83 euroksi ja että A velvoitetaan korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1 226,95 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Paliskunta lausui, että se oli oikeutettu edustamaan B:tä ja C:tä, koska näiden porot olivat olleet paliskunnan hoidossa.

A:n vastaus

A vaati, että B:n valitus hylätään ja että paliskunnan valitus jätetään ensisijaisesti tutkimatta ja toissijaisesti hylätään sekä että B ja paliskunta velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

A lausui B:n valituksen osalta muun ohella, että jos syytettä ei hylätä vaan sen sijaan vahingonkorvauksen määrää korotetaan, tuli sitä sovitella käräjäoikeuden tuomitseman määrän mukaiseksi, koska paliskunta ja poronomistajat olivat toistuvasti tahallaan laiminlyöneet estää porojen laiduntamisen poronhoitoalueen ulkopuolella, missä porojen ampuminen oli tapahtunut. B:llä ei ollut kelpoisuutta esittää oikeudenkäyntikuluvaatimusta paliskunnan puolesta.

A lausui paliskunnan valituksen osalta muun ohella, että paliskunnalla ei ollut asianomistajan asemaa minkään syytekohdan osalta.

HOVIOIKEUDEN KÄSITTELYRATKAISUT

Paliskunnan asianomistaja-asema syytekohdissa 1 ja 2

Poronhoitolain 7 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että paliskunnan osakkaiden porot hoidetaan paliskunnan alueella ja että paliskunnan osakkaiden harjoittamaan poronhoitoon kuuluvat työt tulevat tehdyiksi, sekä estää paliskunnan osakkaiden poroja tekemästä vahinkoa ja menemästä toisten paliskuntien alueelle samoin kuin suorittaa muutkin sille sanotussa laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä annetut tehtävät.

A:n syyksi luettu B:n ja C:n omistamien porojen ampuminen oli tapahtunut alueella, jossa porojen ei ollut luvallista sallia oleskella. Paliskunnalle kuuluvat edellä mainitut tehtävät eivät käsittäneet tiedossa olevan paliskunnan osakkaan omistamaan poroon sellaista oikeutta, jota luvattomalla alueella olevien porojen ampuminen voisi loukata. Paliskunnalla ei ollut näytetty muullakaan perusteella olevan asianomistajan asemaa syytekohdissa 1 ja 2. Sen vuoksi paliskunnan vaatimukset B:lle ja C:lle tuomittujen vahingonkorvausten korottamisesta jätettiin tutkimatta. (KKO:1988:66)

Paliskunnan asianomistaja-asema syytekohdassa 3

Paliskunta on perustanut asianomistaja-asemansa siihen, että syytekohdassa tarkoitetun vaatimen ja vasan omistaja oli jäänyt tuntemattomaksi, jolloin paliskunnalla oli katsottava olevan asianomistajan syyte- ja vahingonkorvausoikeus vaatimen ja vasan osalta. Paliskunta on käsityksensä tueksi vedonnut muun muassa siihen, että petojen aiheuttamissa vahingoissa oli käytäntönä, että petokorvaus maksetaan paliskunnalle, jos petojen vahingoittaman poron omistaja jää selvittämättä.

Asiassa oli tullut näytetyksi, että rikoksen tekohetkellä paikalla oli liikkunut paliskuntaan kuulunut porotokka. Sen vuoksi oli ilmeistä, että syytekohdassa vahingoitetuiksi väitetyt vaadin ja vasa olivat olleet paliskunnan osakkaan omistamia poroja.

Asiassa ei ollut merkitystä sillä, olivatko löytämättä jääneet vaadin ja vasa olleet poronhoitoalueella vai sen ulkopuolella niitä vahingoitettaessa.

Paliskunnan edellä kerrottuihin tehtäviin nähden ja ottaen huomioon myös paliskunnan vetoama petovahinkokorvauskäytäntö hovioikeus katsoi, että vaatimen ja vasan omistajan jäätyä tuntemattomaksi paliskunnalla poronhoitolain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna oikeushenkilönä oli tässä syytekohdassa oikeus vaatia rangaistusta A:lle ja vahingonkorvausta tältä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Syytekohta 3

Hovioikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että A oli 27.11.2005 oikeudettomasti vahingoittanut paliskuntaan kuulunutta omaisuutta ampumalla luvattomasti vaadinta ja vasaa siten, että ne olivat myöhemmin kuolleet. A oli tällä menettelyllään syyllistynyt vahingontekoon.

Vahingonkorvaus

B:n korvausvaatimus

Asiassa oli riidatonta, että A oli ampunut B:n omistaman 6-vuotiaan vaatimen kuoliaaksi ja että A oli velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. B oli hovioikeudessa esittänyt korvausvaatimuksensa tueksi Paliskuntain yhdistyksen lausunnon siitosporon arvosta. Lausunnossa todetaan, että siitosporoista vaatimet eli aikuiset naarasporot ovat kaikkein arvokkaimpia. Lausunnon mukaan vaatimen menetysarvo on 761,83 euroa, joka muodostuu vaatimen arvosta 386,83 euroa sekä kolmen vuoden tuottoarvosta 375 euroa (3 x 125 euroa).

Rikoksen tekoaikaan voimassa olleen vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n (31.5.1974/412) mukaan vahingonkorvaus käsitti hyvityksen muun ohella esinevahingosta ja rangaistavan teon ollessa kysymyksessä hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ollut yhteydessä esinevahinkoon. Näin ollen tässä asiassa voitiin ottaa korvauksen määrässä huomioon myös menetetyn poron tuottoarvoa.

Hovioikeus katsoi asiassa esitetty Paliskuntain yhdistyksen lausunto huomioon ottaen, että 6-vuotiaan vaatimen arvona oli pidettävä B:n vaatimaa 761,83 euron määrää.

Paliskunnan korvausvaatimus

Ammutun vasan arvo on ollut määrältään riidaton.

Paliskunta esitti siitosporon arvosta Paliskuntain yhdistyksen lausunnon. Asiassa oli kuitenkin jäänyt selvittämättä, minkä ikäinen ammuttu vaadin oli ollut. Sen vuoksi hovioikeus arvioi ammutun vaatimen arvoksi 500 euroa.

Vahingonkorvausten sovittelu

A vaati, että vahingonkorvauksia oli soviteltava, koska paliskunta ja poron-omistajat olivat toistuvasti tahallaan laiminlyöneet porojen laiduntamisen estämisen poronhoitoalueen ulkopuolella.

Asiassa esitetystä lääninhallituksen 13.4.2007 antamasta päätöksestä sinänsä ilmeni, että paliskunnan poroja oli useamman vuoden ajan oleskellut poronhoitoalueen ulkopuolisella alueella ja että paliskunnan oli katsottu toimineen riittämättömästi osakkaidensa porojen huolehtimisessa poronhoitoalueen ulkopuolisten alueiden osalta. A oli tahallaan vahingoittamistarkoituksessa ampunut B:n omistaman syytekohdassa 1 tarkoitetun poron sekä syytekohdassa 3 tarkoitetut porot. B:ssä tai paliskunnassa ei ollut näytetty olleen sellaista myötävaikutusta niille porojen ampumisesta aiheutuneisiin vahinkoihin, että A:n vahingonkorvausvelvollisuutta B:lle ja paliskunnalle tulisi sovitella.

B:n esittämä vaatimus oikeudenkäyntikuluista

B vaati, että A velvoitetaan korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa 200 eurolla laillisine korkoineen.

Hovioikeus totesi, että B:llä ei ollut oikeutta vaatia A:n velvoittamista korvaamaan paliskunnalle oikeudenkäyntikuluja. Sen vuoksi B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus paliskunnan puolesta esitettynä jätettiin tutkimatta.

Sikäli kuin B tarkoitti oikeudenkäyntikuluvaatimuksellaan vaatia oikeudenkäyntikuluja itselleen, hovioikeus oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n perusteella totesi, että B ei voinut enää hovioikeudessa esittää oikeudenkäyntikuluvaatimusta käräjäoikeuskäsittelyn osalta, koska hän ei ollut tällaista vaatimusta esittänyt käräjäoikeudessa. Tältäkin osin vaatimus jätettiin tutkimatta.

B voitti valituksensa vahingonkorvauksen määrän osalta. Valituksen menestyminen johtui siitä, että B oli esittänyt vahingonkorvauksen määrästä näyttöä vasta hovioikeudessa. Käräjäoikeudessa vahingonkorvauksen määrästä ei ollut esitetty mitään näyttöä, vaikka A oli kiistänyt korvausvaatimuksen 340 euroa ylittävältä osin, minkä vuoksi käräjäoikeus oli arvioinut vahingonkorvauksen määräksi A:n myöntämän määrän. Näihin seikkoihin nähden hovioikeus oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n ja 16 §:n nojalla katsoi, että B sai pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

Muut oikeudenkäyntikulut

Paliskunta voitti pääosin valituksensa hovioikeudessa. Sen vuoksi A oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeus luki A:n syyksi vahingonteon kohdassa 3 ja korotti sen vuoksi käräjäoikeuden A:lle tuomitseman yhteisen 60 päiväsakon 70 päiväsakoksi. Hovioikeus lisäksi korotti A:n B:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen 761,83 euroksi ja velvoitti A:n maksamaan paliskunnalle vahingonkorvauksena ammutusta vasasta 125 euroa ja ammutusta vaatimesta 500 euroa, yhteensä 625 euroa laillisine viivästyskorkoineen 27.11.2005 lukien.

Muilta osin hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Hovioikeus velvoitti A:n korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa vaaditulla määrällä laillisine viivästyskorkoineen. A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset hovioikeudessa hylättiin.

ASIAN OVAT RATKAISSEET

Hovioikeudenneuvos Erkki Nenonen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen
Asessori Janne Anttila

LAINVOIMAISUUSTIEDOT

Lainvoimainen

Etusivulle

Päivitetty 12.8.2008