I-SHO:2009:2

Täytäntöönpanoperusteen ulosottokelpoisuuden määräajan jatkaminen

Antopäivä: 16.6.2009
Diaarinumero: S 08/1140
Ratkaisunumero: 558

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

KUOPION KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 19.9.2008

Vaatimukset

B Oy on vaatinut, että käräjäoikeus

1. jatkaa Itä-Suomen hovioikeuden 19.2.1993 asiassa U 92/133 antaman päätöksen numero 338 täytäntöönpanokelpoisuutta 1.3.2018 asti ja asettaa vastaajalle siihen perustuvan maksuvelvollisuuden sellaisena kuin se oli alkuperäisen määräajan päättyessä,

2. vahvistaa, että Helsingin käräjäoikeuden 27.10.1995 asiassa 95/2094 antama yksipuolinen tuomio numero 42588 säilyy täytäntöönpanokelpoisena 27.10.2020 asti ja

3. velvoittaa A:n korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut 2.473,82 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta lukien.

Perusteet

Itä-Suomen hovioikeus on velvoittanut 19.2.1993 asiassa U 92/133 antamallaan päätöksellä A:n suorittamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle yksipuolisessa tuomiossa mainitut määrät.

Helsingin käräjäoikeus on velvoittanut 27.10.1995 asiassa 95/2094 antamallaan yksipuolisella tuomiolla A:n suorittamaan Suomen Asiakasrahoitus Oy:lle yksipuolisessa tuomiossa mainitut määrät.

Suomen Yhdyspankki Oy:n toiminta on sittemmin siirtynyt Nordea Pankki Suomi Oyj:lle ja Suomen Asiakasrahoitus Oy:n toiminta Nordea Rahoitus Suomi Oy:lle. Nordea Pankki Suomi Oyj ja Nordea Rahoitus Suomi Oy ovat myyneet edellä mainituissa päätöksessä ja yksipuolisessa tuomiossa olevat saatavat B Oy:lle. Saatavat ovat edelleen lähes kokonaan maksamatta. Edellä mainittujen täytäntöönpanoperusteiden vanhentuminen on katkaistu toimittamalla ne säännöllisin väliajoin ulosottoon täytäntöönpantaviksi.

Ulosottoperusteiden täytäntöönpanokelpoisuuden määräaikaa tulee jatkaa, koska vastaaja on alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia muun muassa seuraavasti:

Kuopion käräjäoikeus on 28.2.1997 tuominnut vastaajan törkeästä velallisen petoksesta ja kahdesta velallisen epärehellisyydestä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vastaaja on salannut omaisuuttaan siten, että hän on 3.6.1992, 2.12.1992 ja 11.3.1993 tapahtuneissa ulosottomenettelyissä jättänyt ilmoittamatta osuutensa vanhempiensa kuolinpesiin ja sen, että hän on vanhempiensa jälkeen toimitetussa perinnönjaossa saanut 1/3 suuruisen osuuden kuolinpesiin kuuluneesta kiinteistöstä, jonka kiinteistön verotusarvo on vuonna 1994 annetun verotusarvotodistuksen mukaan ollut 363.348 markkaa. Käräjäoikeus on arvioinut vastaajan kuolinpesän osuuden ja omistaman tilan arvoksi 100.000 markkaa, joka arvio on perustunut tilan verotusarvoon, josta on vähennetty arvioidut realisointikulut.

A on 15.1.1993 ollessaan tietoinen taloudellisista vaikeuksistaan ja siitä, että tekonsa voi vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja kiinnitettyään 1.12.1992 kolme 100.000 markan määräistä haltijavelkakirjaa kyseiseen kiinteistön osaan lisännyt perusteettomasti velvoitteitaan panttaamalla haltijavelkakirjat avopuolisolleen erääntyneiden ja erääntymättömien palkkasaatavien vakuudeksi. Käräjäoikeus on katsonut, etteivät palkkasaatavat ole olleet todellisia.

A on 16.8.1993 tietoisena taloudellisista vaikeuksistaan ja siitä, että tekonsa voi vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja ilman hyväksyttävää syytä lahjoittanut kyseisen kiinteistöosuutensa alaikäisille lapsilleen. Käräjäoikeus on katsonut, että menettelyllä on aiheutettu yhteensä noin 100.000 markan (noin 17.000 euron) suuruinen vahinko vastaajan velkojille, mikä johtuu siitä, että velkojat olisivat ilman tätä lainvastaista menettelyä saaneet yhteensä 100.000 markkaa enemmän maksua saatavilleen. Itä-Suomen hovioikeus on 9.12.1997 antamallaan tuomiolla nro 1350 pysyttänyt käräjäoikeuden ratkaisun A:n osalta.

Kuopion käräjäoikeus on 10.11.1999 tuominnut A:n avunannosta veropetokseen sakkorangaistukseen ja velvoittanut tämän yhteisvastuullisesti toisen vastaajan kanssa suorittamaan rikokseen perustuvaa vahingonkorvausta 24.937 markkaa (noin 4.200 euroa) viivästyskorkoineen. Itä-Suomen hovioikeus on 16.11.2000 antamallaan tuomiolla nro 1181 pysyttänyt käräjäoikeuden ratkaisun. Vahingonkorvauksen määrä on tällä hetkellä 9.946,12 euroa.

Kuopion käräjäoikeus on 31.3.2006 hylännyt A:n velkajärjestelyhakemuksen velkajärjestelylain 10 §:n 1 momentin 4-kohdan perusteella. Käräjäoikeus on katsonut, että on ollut todennäköisiä syitä epäillä A:n järjestelleen elintasonsa työnsä ja asumisensa suhteen niin, ettei hänelle ole jäänyt ulosmitattavaa tuloa. A on työskennellyt parin vuoden työttömyysaikaa lukuun ottamatta vuodesta 1993 alkaen avopuolisonsa perustamassa ja tyttärensä omistamassa yrityksessä hänen nettotulojensa ollessa vain 905,72 euroa kuukaudessa ja asunut yrityksen omistamassa omakotitalossa, josta menevä vuokra on pidätetty suoraan palkasta. Itä-Suomen hovioikeus on 21.9.2006 antamallaan päätöksellä nro 1122 pysyttänyt käräjäoikeuden ratkaisun.

A on näin ollen ulosottokaaren 2 luvun 26 §:ssä säädetyllä tavalla salannut tietoja ulosotossa, lahjoittanut omaisuuttaan, lisännyt perusteettomasti velkojensa määrää ja muilla selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi. Vastaaja on moitittavalla toiminnallaan aktiivisesti vahingoittanut velkojan etua ja vaikeuttanut velkojan maksunsaantia.

Täytäntöönpanoperusteen ulosottokelpoisuuden määräajan jatkamista 10 vuodella ei ole pidettävä velallisen kannalta kohtuuttomana. Vuodesta 1997 ja 1998 lähtien suorituksia on tullut yhteensä 3.106,31 euroa.

VASTAUS

Vaatimukset

A on vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä.

Perusteet

A ei ollut alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojien maksunsaantia toimillaan 3.6.1992, 2.12.1992, 15.1.1993 ja 30.12.1994.

Kysymyksessä olevat edellä tarkoitetut toimet ovat tapahtuneet ennen kannevaatimuksissa 1 ja 2 tarkoitettuja tuomioita ja toiminta on ajoittunut ulosottoperusteen määräaikojen ulkopuolelle.

A ei ollut kantajan väittämällä tavalla, muilla vastaavilla selvästi sopimattomilla toimilla, järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi.

A ei ollut olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia.

A ei ollut lisännyt perusteettomasti velkojensa määrää.

A:n toimista velkojille oli aiheutunut enintään 16.818,79 euron vahinko, mikä on vastannut osuutta 1/3 kuolinpesästä, johon on kuulunut kiinteistö. Kantajalle aiheutunut vahinko, kun vastaajalla on ollut tai on muitakin velkojia, on ollut vieläkin vähäisempi.

Velkojille aiheutunut vahinko ei ole ollut tuntuva, eikä kokonaisuuden kannalta olennainen. A:n toiminta ei ole ollut huomattavan moitittavaa.

Laman ja siitä seuranneen A:n konkurssin johdosta A oli menettänyt kaiken omaisuutensa, jota oli käytetty velkojen maksuun ainakin seuraavasti:

• omakotitalo Kuopiossa,
• liikehuoneisto Kuopion keskustassa Maaherrankadulla,
• yritystoiminnan käyttö- ja vaihto-omaisuus ja ainakin
• osakehuoneisto Helsingissä.

Iältään 58-vuotias A on varaton ja hänen aviopuolisolleen on vahvistettu yksityishenkilön velkajärjestelyn mukainen maksuohjelma.

Täytäntöönpanoperusteen ulosottokelpoisuuden määräajan jatkaminen olisi velallisen kannalta kohtuutonta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Ulosottoperuste on täytäntöönpanokelpoinen vain tietyn ajan, luonnolliselle henkilölle asetettu maksuvelvoite 15 vuotta ja velkojan ollessa luonnollinen henkilö tai korvaussaatavan perustuessa rikokseen 20 vuotta. Täytäntöönpanokelpoisuudelle on asetettu määräaika sen vuoksi, että on pidetty kohtuuttomana yksityisen ihmisen joutumista ulosottoon suurimmaksi osaksi elämäänsä. Huomiota on kiinnitetty siihen, että ulosotto on tehostunut ja kiristynyt mutta myös siihen, että lama-aika ja luottoyhteiskunta ovat aiheuttaneet ylivelkaantumista.

Tuomioistuin voi määrätä edellä mainitun täytäntöönpanokelpoisuuden määräajan jatkumaan 10 vuotta laskettuna alkuperäisen määräajan päättymisestä, jos velallinen on alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia siten, että

• hän on kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan,
• lisännyt perusteettomasti velkojensa määrää,
• salannut tietoja tai antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taloudellisesta asemastaan konkurssissa, ulosotossa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai yrityssaneerauksessa taikka
• muilla vastaavilla, selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi.

Ulosottoperusteen määräaikaa ei kuitenkaan saa jatkaa, jos sitä voidaan pitää velallisen kannalta kohtuuttomana.

Lakivaliokunnan mietinnössä 34/2002 korostetaan, että ulosottoperusteen 15 vuoden määräaikaisuuden etu on tarkoitettu vain niille velallisille, jotka eivät aktiivisin toimin pyri vahingoittamaan velkojien etua. Valiokunnan mukaan on välttämätöntä huolehtia siitä, etteivät määräaikaissäännökset voi johtaa laajamittaisiin väärinkäytöksiin eivätkä tahallisiin velkojien loukkauksiin. Määräajan jatkamista koskevan säännöksen soveltaminen ei ole sidottu siihen, että velallisen toiminta täyttäisi jonkin rikoksen tunnusmerkistön tai siihen, että toiminta voisi johtaa vahingonkorvauksen tuomitsemiseen. Sekä lakivaliokunnan mietinnössä että hallituksen esityksessä (83/2006) velallisen toimilta on katsottu vaadittavan huomattavaa moitittavuutta.

Hallituksen esityksessä (83/2006) korostetaan, että velkojan maksunsaannin olennaisella vaikeuttamisella tarkoitetaan toiminnan haitallista seurausta velkojan kannalta. Toiminnan tulee ajoittua ulosottoperusteen alkuperäisen määräajan sisälle. Maksunsaannin olennaisen vaikeutumisen edellytys liittyy sekä velallisen epäasiallisen toiminnan laatuun että siihen määrään, jonka osalta velkojan maksunsaanti on vaikeutunut. Jollei summa, jonka velallinen on saattanut velkojan ulottumattomiin, ole kokonaisuuden kannalta olennainen, perusteita määräajan jatkamiselle ei ole.

Kohtuusharkinnassa on katsottu voitavan antaa merkitystä toisaalta yksilöllisille seikoille, joiden vuoksi velallisen menettely saattaisi olla anteeksiannettavaa, ja toisaalta sille, miten määräajan jatkaminen vaikuttaisi velallisen taloudellisiin ja mahdollisesti muihin oloihin, kun ulosotto jatkuisi vielä kymmenen vuotta alkuperäisen määräajan päättymisen jälkeen.

Epäasiallisen toiminnan laatu

Asiassa on riidatonta, että Kuopion käräjäoikeus on 28.2.1997 antamallaan tuomiolla nro 31 tuominnut A:n 3.6.1992, 2.12.1992 ja 11.3.1993 tehdystä törkeästä velallisen petoksesta,15.1.1993 tehdystä velallisen epärehellisyydestä ja 16.8.1993 tehdystä velallisen epärehellisyydestä. Itä-Suomen hovioikeus ei ole 9.12.1997 antamallaan tuomiolla nro 1350 muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

A:n syyksi luetut törkeä velallisen petos ja velallisen epärehellisyys rikokset ilmenevät (todisteesta 1).

Asiassa on riidatonta, että Kuopion käräjäoikeus on 10.11.1999 antamallaan tuomiolla nro 990 tuominnut A:n 30.12.1994 tehdystä avunannosta veropetokseen ja rikosperusteiseen vahingonkorvaukseen. Itä-Suomen hovioikeus ei ole 16.11.2000 antamallaan tuomiolla nro 1181 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

A:n syyksi luettu avunanto veropetokseen ja vahingonkorvaus ilmenee (todiste 2).

Ulosottokaaren 13 luvun 2 §:n 7 kohdan mukaan tämän lain 2 luvun 24 - 28 §:ää sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa annettuun ulosottoperusteeseen ja siinä tarkoitettuun saatavaan sekä lain voimaan tullessa vireillä olevaan ulosottoasiaan. Jos kuitenkin ulosottoperuste on annettu ennen 1. päivää maaliskuuta 1993, ulosottoperusteen määräaika ja saatavan vanhentuminen lasketaan mainitusta päivästä.

Oikeuskirjallisuudessa (Ulosottomenettely v. 2003: Tuula Linna -Tatu Leppänen s.198 ja 199) on todettu, että (ulosottolain 2 luvun 26 §:n) nykyisin vastaavan voimassa olevan ulosottokaaren sanamuodon valossa jossakin määrin epäselvä kysymys on sen sijaan se, voidaanko määräaikaa jatkaa velallisen sellaisen velkojaa loukkaavan toimen johdosta, joka on tehty jo ennen sitä ajankohtaa, josta määräaika lasketaan (2:25), esimerkiksi käräjäoikeuden maksutuomion jälkeen, mutta ennen lainvoimaiseksi tulleen hovioikeuden tuomion antamista. Määräajan jatkamisen tarkoitus puoltaisi sitä, että myös tällaiset toimet voitaisiin ottaa huomioon - silloin kun ne vielä vuosien jälkeen voidaan näyttää toteen.

Lakivaliokunta on ulosottolain 2 luvun 26 §:n esitöissä (LaVM 34/2002 vp) todennut, että edellytyksenä määräajan jatkamiselle on, että velkojia vahingoittavat toimet on tehty alkuperäisen määräajan kuluessa.

Törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevista osateoista 3.6.1992 on tehty kokonaan ennen kanteen 1 kohdassa tarkoitettua ulosottoperustetta Kuopion maistraatin 16.11.1992 antamaa päätöstä.

Osateko 2.12.1992 ja 15.1.1993 tehty velallisen epärehellisyys on tehty sanotun maistraatin päätöksen jälkeen, mutta ennen lainvoimaiseksi tullutta hovioikeuden päätöksen antamista 19.2.1993.

Teot 11.3.1993 ja 16.8.1993 sekä 30.12.1994 tehty avunanto velallisen epärehellisyyteen on tehty ulosottoperusteen 1.3.1993 jälkeen.

Kaikki edellä mainitut teot on tehty ennen kanteen 2 kohdassa tarkoitettua ulosottoperustetta Helsingin käräjäoikeuden 27.10.1995 antamaa yksipuolista tuomiota nro 42588.

Velkojan maksunsaannin vaikeuttaminen

A on syyllistymällä 11.3.1993 ja 16.8.1993 (todisteesta 1) ilmeneviin rikoksiin salannut tietoja taloudellisesta asemastaan ja lahjoittanut omaisuuttaan. Käräjäoikeus on antamassaan tuomiossa katsonut, että A erään toisen henkilön kanssa oli aiheuttanut A:n velkojille yhteensä 100.000 markan (16.818,79 euron) vahingon. Edelleen tuomiossa on todettu, että A:n lainvastainen menettely ei ole lisännyt tuomiosta ilmenevillä perusteilla asianomistajien saatavia A:lta. Käräjäoikeus ei ole tuomiossaan velvoittanut A:ta suorittamaan lisäkorvauksia asianomistajille.

A on syyllistymällä 30.12.1994 rikokseen joutunut yhteisvastuullisesti erään toisen henkilön kanssa suorittamaan rikokseen perustuvaa vahingonkorvausta 24.937 markkaa ja siten lisännyt perusteettomasti velkojiensa määrää. Vahingonkorvauksen määrä on tällä hetkellä viivästyskorkoineen 9.946,12 euroa.

Saldoilmoituksesta (todiste 5) saldoerittelyn 1.3.2008 mukaan A:lla on kanteen 1 kohdan ulosottoperusteeseen perustuvaa saatavaa yhteensä 781.802,80 euroa, mihin sisältyy pääoma, luottokorkoa, viivästyskorkoa ja perintä- ja oikeudenkäyntikulut.

Saldoilmoituksen (todiste 5) saldoerittelyn 4.9.2008 mukaan A:lla on kanteen 2 kohdan ulosottoperusteeseen perustuvaa saatavaa yhteensä 128.104,13 euroa, mihin sisältyy pääoma, luottokorkoa, viivästyskorkoa ja perintä- ja oikeudenkäyntikulut.

Perinnän aikana A:lta on tullut maksusuorituksia ulosottoon vuodesta 1997 ja 1998 lähtien yhteensä 3.106,31 euroa.

Vastaaja A on kertonut velkojen aiheutuneen yritystoiminnasta. Pankit olivat "tyrkyttäneet" yritykselle valuuttalainoja ja devalvaation jälkeen yrityksen maksukyky oli mennyt huonoksi. Lama-aikana yritys ajautui konkurssiin. A:n omakotitalo ja liikehuoneisto Kuopiossa sekä osakehuoneisto Helsingissä eli koko omaisuus meni yrityksen konkurssissa. Mainittu omaisuus oli ollut kiinnitetty. Lainoja oli ollut vaikea hoitaa. A:n avioliitto päättyi eroon. A:lle jäi huollettavaksi kolme alaikäistä lasta. Ulosottoon ei jäänyt näissä taloudellisissa olosuhteissa mitään suoritettavaa. Nykyisin A työskentelee perheyrityksessä. A tekee yrityksessä kiinteistönhuoltoon ja kirjanpitoon liittyviä töitä viikkotyöajan ollessa 20 tuntia ja palkan 1.150 euroa bruttona kuukaudessa. Ulosottoon menee tällä hetkellä suorituksena 50 - 100 euroa. Työllistyminen perheyrityksen ulkopuolella ei ole todennäköistä huomioon ottaen A:n ikä. A on menettänyt myös luottokelpoisuutensa. A:lla ei ole tällä hetkellä mitään omaisuutta.

Johtopäätökset

1. A on toiminut osaksi kanteen1 kohdassa ja kokonaan kanteen 2 kohdassa velkojiinsa nähden moitittavasti edellä selostetulla tavalla ennen kuin kysymyksessä olevan ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden määräajat 1.3.1993 ja 27.10.1995 ovat alkaneet. Edellytys määräajan jatkamiselle A:n moitittavan menettelyn osalta ei näiltä osin täyty.

2. A on olennaisesti vaikeuttanut velkojien maksunsaantia rikoksen tunnusmerkistön täyttävällä menettelyllä siltä osin kuin se ajoittuu edellä selostetuin tavoin ulosottoperusteen alkuperäisen määräajan sisälle kanteen 1 kohdassa. A:n 11.3.1993 ja 16.8.1993 rikollinen menettely on tosin kohdistunut samaan omaisuuteen ja velkojille on aiheutunut 100.000 markan määräinen vahinko. A on perusteettomasti lisännyt velkojensa määrää rikollisella menettelyllä 30.12.1994, josta on aiheutunut 24.937 markan vahingonkorvausvelvollisuus. A:n menettely on ollut paheksuttavaa ja huomattavan moitittavaa. A:n velkojien ulottumattomiin saatettu määrä on myös kokonaisuuden kannalta olennainen.

3. A:n on todettu Kuopion käräjäoikeuden 31.3.2006 antamasta päätöksestä (todiste 3) ilmenevillä perusteilla olevan todennäköisiä syitä epäillä A:n järjestelleen taloudellista asemaansa velkojien vahingoittamiseksi. A on siten muilla selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi.

Edellytykset määräajan jatkamiselle täyttyvät johtopäätösten 2 ja 3 kohdassa todetuilla perusteilla kanteen 1 kohdan osalta ja johtopäätösten 3 kohdassa todetulla perusteella kanteen 2 kohdan osalta.

Harkittavaksi jää, onko määräajan jatkamista pidettävä velallisen kannalta kohtuuttomana.

Kohtuusharkinnassa on katsottu voitavan antaa merkitystä toisaalta yksilöllisille seikoille, joiden vuoksi velallisen menettely saattaisi olla anteeksiannettavaa, ja toisaalta sille, miten määräajan jatkaminen vaikuttaisi velallisen taloudellisiin ja mahdollisesti muihin oloihin, kun ulosotto jatkuisi vielä kymmenen vuotta alkuperäisen määräajan päättymisen jälkeen.

A:n menettely ei ole ollut anteeksiannettavaa. A:n ilmoittama alkuperäisen velkaantumisen syy ei ole kohtuusharkinnassa huomioon otettava tekijä.

Epätodennäköistä kuitenkin on, että määräajan jatkaminen edesauttaisi kantajan maksunsaantia. Ulosottoperintä ei tähän mennessä ole tuottanut tulosta ja A on varaton. Määräajan pidentäminen on tarkoitettu poikkeukselliseksi menettelyksi. Käräjäoikeus päätyy asiaa kokonaisuutena harkitessaan huomioon ottaen A:n iän ja hänen taloudelliset olosuhteensa pitämään määräajan jatkamista kohtuuttomana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Lainkohdat

Ulosottokaari 2 luku 24 §, 25 §, 26 § ja 13 luku 2 § 7 kohta

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Riitta Makkonen

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 16.6.2009

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

B Oy on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen ja lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

A on vastustanut muutosvaatimuksia perusteettomina.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Ulosottokaaren 2 luvun 26 §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä ulosottoperusteen määräajan jatkumaan kymmenen vuotta laskettuna alkuperäisen määräajan päättymisestä. Edellytyksenä jatkamiselle on, että velallinen on alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia siten, että hän on: 1) kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan; 2) lisännyt perusteettomasti velkojensa määrää; 3) salannut tietoja tai antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taloudellisesta asemastaan konkurssissa, ulosotossa, yksityishenkilön velkajärjestelymenettelyssä tai yrityssaneerausmenettelyssä; taikka 4) muilla vastaavilla, selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi. Ulosottoperusteen määräaikaa ei kuitenkaan saa jatkaa, jos sitä voidaan pitää velallisen kannalta kohtuuttomana.

Hallituksen esityksen (HE 83/2006) mukaan ulosottoperusteen määräajan jatkaminen edellyttää, että velallinen on siirtänyt tuntuvasti varojaan ulkomaille tai muutoin olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia eikä määräajan jatkamista voida pitää velallisen kannalta kohtuuttomana.

Lakivaliokunnan mietinnön (34/2002) mukaan ulosottoperusteen määräaikaisuuden tuottama etu on vain niille velallisille, jotka eivät aktiivisin toimin pyri vahingoittamaan velkojien etua. Velallisen toimilta vaaditaan kuitenkin huomattavaa moitittavuutta, koska ulosottoperusteen määräajat ovat niin pitkiä, että niiden jatkamisen tulee olla poikkeuksellista. Pykälän soveltaminen ei ole sidottu siihen, että velallisen toiminta täyttäisi jonkin rikoksen tunnusmerkistön, tai siihen, että toiminta voisi johtaa vahingonkorvauksen tuomitsemiseen. Kaikissa tapauksissa tulee ottaa huomioon myös velallisen asemaan liittyvät kohtuusnäkökohdat kokonaisuudessaan. Määräaikaa ei ole tarpeen jatkaa silloin, kun velallinen on syrjäytynyt tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemätön maksamaan velkaansa. Lakivaliokunta on pitänyt välttämättömänä huolehtia siitä, etteivät määräaikasäännökset voi johtaa tahallisiin velkojien oikeuksien loukkauksiin.

Oikeuskirjallisuudessa (Linna - Leppänen: Ulosottomenettely s. 197) on todettu, että velallisten pitää voida luottaa siihen, että pidättäytymällä epäasianmukaisista toimista ulosottoperintä todella päättyy määräajan jälkeen ja toisaalta, että epäasianmukainen toiminta sisältää riskin ulosottoperinnän jatkumisesta.

Jatkamiskynnys on kuitenkin suhteellisen korkea. Kohtuullisuusharkinnassa tulee ottaa huomioon mm. ulosoton kohteena olevan henkilön ikä, sairaus ja muut olosuhteet (Linna: Ulosottokaaren pääkohdat s. 59).

Kohtuusharkinnassa voidaan ottaa huomioon velallisen asema silloin, kun hän teki velkojaa loukanneen toimen. Merkitystä voidaan antaa myös subjektiivisille tekijöille. Kohtuusarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös seikkoja, joiden vuoksi velallisen menettely saattaa olla "anteeksiannettavaa". Huomiota voitaneen antaa sillekin miten määräajan jatkaminen vaikuttaisi velallisen taloudellisiin ja mahdollisesti muihin oloihin, kun ulosotto vielä jatkuisi. Viime kädessä kysymys on eri suuntiin painavien tekijöiden punninnasta kussakin tapauksessa: mitä enemmän velallisen menettely on vaikeuttanut velkojan maksunsaantia ja mitä kohtuullisempana määräajan jatkamista voidaan velallisen kannalta pitää, sitä perustellumpaa määräajan jatkaminen on - ja päinvastoin. (Linna - Leppänen: Ulosottomenettely s. 199)

Käräjäoikeus on mainitsemillaan perusteilla katsonut, että A on toiminut velkojiinsa nähden moitittavalla tavalla ja että hän on olennaisesti vaikeuttanut velkojiensa maksunsaantia sekä että hän on selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut olevan epätodennäköistä, että määräajan jatkaminen edesauttaisi maksunsaantia ja päätynyt asiaa kokonaisuutena harkitessaan siihen, että määräajan jatkaminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon A:n ikä ja hänen taloudelliset olosuhteensa.

A:lta on saatu ulosotetuksi 3.106,31 euroa ulosottosaatavien ollessa 781.802,80 euroa ja 128.104,13 euroa. A on hävittänyt omaisuuttaan noin 17.000 euron edestä ja hankkinut rikosperusteista lisävelkaa, jonka määrä käräjäoikeuskäsittelyn aikaan on ollut 9.946,12 euroa viivästyskorkoineen. A on näin ollen aktiivisin toimin vahingoittanut velkojiensa etua. Käräjäoikeuden tuomiossa on katsottu A:n omaisuutta käytetyn velkojen maksuun ainakin seuraavasti: omakotitalo Kuopiossa, liikehuoneisto Kuopion keskustassa, yritystoiminnan käyttö- ja vaihto-omaisuus sekä osakehuoneisto Helsingissä.

A:n henkilökohtaisista olosuhteista hovioikeus toteaa, että hän on 58-vuotias, joten ulosoton jatkaminen ei A:n ikä huomioon ottaen ole kohtuutonta. A:lla ei ole ilmoitettu olevan mitään erityisiä sairauksia, joiden vuoksi ulosoton jatkaminen tulisi katsoa kohtuuttomaksi. A:n ei myöskään voida katsoa olevan syrjäytynyt yhteiskunnasta, koska hän työskentelee tyttärensä omistamassa yrityksessä. Sillä, että A:n vaimolle on myönnetty velkajärjestely ei ole merkitystä A:n ulosoton jatkamisen kannalta.

Käräjäoikeus on vedonnut kohtuuttomuusharkinnassa ulosottotoimen tuloksettomuuteen. Ulosottotoimen tuloksettomuuteen on vaikuttanut osittain A:n vastikkeeton omaisuuden siirto, jolla hän on saattanut varoja velkojien ulottumattomiin sekä hänen käräjäoikeuden tuomiossa mainitut työnteon suhteen tekemänsä järjestelyt. A:n toimien voidaan katsoa osoittavan, että hän on pyrkinytkin siihen, ettei ulosotto olisi tuloksellista. Muutenkaan ulosoton tuloksettomuudelle ei voida asiaa ratkaistaessa antaa ratkaisevaa merkitystä.

Kohtuuttomuusarviointi on kokonaisarviointia, jossa tulee ottaa huomioon myös velkojan asema ja oikeudet. A on selvästi ja määrätietoisesti loukannut velkojien etua ulosoton aikana. Näin ollen velkojien asemalle tulee kohtuusharkinnassa antaa merkittävä paino.

Hovioikeus päätyy arvioinnissaan siihen, ettei määräaikojen jatkaminen ole A:n kannalta kohtuutonta.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Itä-Suomen hovioikeuden 19.2.1993 asiassa U 92/133 antaman päätöksen täytäntöönpanokelpoisuutta jatketaan 1.3.2018 asti ja siihen perustuva maksuvelvollisuus asetetaan A:lle sellaisena kuin se oli alkuperäisen määräajan päättyessä.

Helsingin käräjäoikeuden 27.10.1995 asiassa 95/2094 antama yksipuolinen tuomio säilyy täytäntöönpanokelpoisena 27.10.2020 asti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pertti Jokinen, Juha Halijoki, Riitta-Liisa Rautsi
Esittelijä Kari Puukka

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimmassa oikeudessa