Oikeuslaitos - HelHO:2009:9

Korvaus lennolle pääsyn epäämisestä

Antopäivä 31.8.2009
Diaarinumero S 09/403
Ratkaisunumero 2188

Taustatiedot
Yhtiöllä oli tapahtuma-aikaan yksi päivittäinen lentoyhteys Barcelona-Helsinki välillä. Lähtöaika Barcelonasta oli kello 11.40 paikallista aikaa ja saapuminen Helsinkiin kello 16.45 paikallista aikaa.

Koko Barcelonan lentokenttä oli ollut suljettuna maahenkilökunnan lakon vuoksi perjantaina 28.7.2006. Yhtiön ja erään toisen yhtiön yhteinen lento Barcelona-Helsinki 28.7.2006 oli tästä syystä jouduttu perumaan. Lento olisi ollut täynnä eli siinä olisi ollut 181 matkustajaa. Matkustajia oli pystytty lentoaseman avauduttua 29.7.2006 kuljettamaan Helsinkiin.

Myös lauantain 29.7.2006 lento oli ollut täysi, mistä syystä Yhtiöllä oli ollut vaikeuksia saada kaikki matkustajat kuljetetuiksi Helsinkiin niillä aikataulun mukaisilla vuoroilla, joihin heillä oli liput. A ei ollut päässyt sunnuntaina 30.7.2006 paluulennolle klo 11.40, vaikka hänellä oli ollut vahvistettu varaus ja hän oli ilmoittautunut ajoissa lennolle.

1. suorittamaan 400 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.8.2006 lukien sekä

2. korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut sekä palkkion kuluttaja-asiamiehelle korkoineen.

A:n lentoa ei ollut peruttu eikä se myöskään ollut viivästynyt Iakon vuoksi. Lennolle pääsy oli evätty vastoin A:n tahtoa. Yhtiö oli itse määrännyt matkustajien etusijajärjestyksen siten, ettei kenenkään odotusaika olisi muodostunut liian pitkäksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11. päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöstä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta koskee kolmen tyyppisiä tilanteita: lennolle pääsyn epäämistä, lentojen peruuttamista ja lentojen viivästymistä.

Asetuksen (261/2004) 4 artiklan nojalla Yhtiön on maksettava A:lle korvausta, koska hänen lennolle pääsynsä oli evätty. Korvauksen suuruus määräytyy asetuksen 7 artiklan mukaan ja on 400 euroa.

Yhtiöllä oli ollut velvollisuus auttaa matkustajia ja se oli järjestänyt heille paluulennon. Auttamisvelvollisuus ei kuitenkaan rajoita matkustajan oikeutta 7 artiklan mukaiseen korvaukseen.

Vastaus
Yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä sekä A:n velvoittamista korvaamaan Yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Asetus N:o 261 koskee lennolle pääsyn epäämistä ylivarauksen takia, lennon peruuttamista ja lennon viivästystä. Asetuksen ylivarausta koskevaa 4 artiklaa ei tullut soveltaa tähän tapaukseen, koska kyse ei ollut asetuksen tarkoittamasta ylivaraustilanteesta eikä A:n lentoa ole ylivarattu. Lakon ja sen aiheuttamien lentojen uudelleenjärjestelyiden johdosta lento, jolle A ei päässyt, ei myöskään ollut enää se lento, jolle A:lla oli alunperin ollut vahvistettu varaus.

A:n tilanteessa on ollut kyse lennon peruuttamisesta (5 artikla 3 kohta) poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka vapauttavat lentoyhtiön 7 artiklan mukaisesta korvausvelvollisuudesta. Yhtiö on täyttänyt asianmukaisesti asetuksen tarkoittaman huolenpito- ja uudelleenreititysvelvoitteensa.

Mikäli asetuksen 4 artiklan katsottaisiin koskevan tätä tapausta, Yhtiöllä ei olisi velvollisuutta suorittaa korvausta, koska asetuksen 2 artiklan j -kohdan mukaan on olemassa hyväksyttäviä syitä, joiden perusteella lennolle pääsyn epääminen on sallittua. Tässä tilanteessa hyväksyttävä syy on se, että lentokoneessa ei ole ollut tilaa lentojen ja kyseisille lennoille olevien matkustajien varausten peruuttamisten sekä lentojen ja matkustajien kuljetuksen uudelleenjärjestelyiden johdosta. Kysymyksessä on myös ollut ns. force majeure -tilanne.

Riitaiset seikat
Kyse on asetuksen N:o 261/2004 tulkinnasta ja kumotun asetuksen N:o 295/1991 merkityksestä.

Koskeeko asetus N:o 261 kaikkia tapauksia, jolloin pääsy lennolle evätään, vai onko kyse vain tilanteista, joissa ko. lennoille on myyty enemmän lippuja kuin koneessa on kapasiteettia.

Onko olemassa hyväksyttäviä syitä, jotka poistavat lennonjärjestäjältä korvausvelvollisuuden.

Onko lento peruutettu, jos sama kone lähtee samaan aikaan ja samaa reittiä kohti samaa määränpäätä?

Perustelut ja johtopäätökset
Käräjäoikeus on perusteluissaan selostanut asetusten ja komission valmisteluasiakirjojen sisältöä sekä todennut johtopäätöksenään seuraavaa:

Vaikka myöhemmin annetulla asetuksella 261/2004 on kumottu aiempi asetus 295/91, komission valmistelevien asiakirjojen mukaan ei tarkoituksena ole ollut muuttaa eikä poistaa liikenteenharjoittajan velvollisuutta suorittaa matkustajalle korvausta siinä tapauksessa, että hänen lennolle pääsynsä on evätty liikenteenharjoittajan kaupallisista syistä tapahtuneen ylivarauksen johdosta. Asetuksella 261/2004 ei ole haluttu laajentaa liikenteenharjoittajan vastuuta koskemaan lennolta pääsyn epäämistä myös muissa kuin ylivaraustilanteissa.

Liikenteenharjoittaja on vastuussa myös lennon peruuttamisesta johtuneesta viivästyksestä, ellei hän pysty osoittamaan, että peruuttaminen on johtunut sellaisista poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka olisi ryhdytty kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimiin.

Tässä jutussa A:lta on evätty pääsy lennolle siitä syystä, että Barcelonan kentällä on ollut siellä olleen maahenkilökunnan lakon vuoksi peruuntuneiden lentojen vuoksi matkustajia, joiden lennolle pääsyn Yhtiö on asettanut etusijalle. Arvioidessaan tilannetta käräjäoikeus on asetuksen 261/2004 ja sitä edeltävän asetuksen (ETY) 295/91 valmisteluasiakirjojen perusteella tullut siihen johtopäätökseen, että lento, jolle A:lla oli ollut vahvistettu varaus, oli peruutettu siitä huolimatta, että lennosta käytettiin samoja yksilöintitietoja kuin varausvahvistuksessa ja että se lähti samaan aikaan, kuin varausvahvistuksessa mainittu lentokone. Kyse on ollut lennon uudelleenjärjestämisestä eikä ylivaraustilanteesta. Asetuksen 4 artiklaa ei ole sovellettava tämän tapauksen arviointiin. Yhtiö oli järjestänyt ylimääräisiä lentokoneita hakemaan lakon vuoksi lentokentälle jääneitä matkustajia Barcelonasta. Komission tiedonannon mukaan lentoyhtiöllä ei ole velvollisuutta järjestää ylimääräisiä lentoja sellaisia matkustajia varten joilta lennollepääsyn epääminen tai lennon peruuttaminen koskee. Yhtiö on siten palvellut matkustajiaan paremmin kuin asetuksessa edellytetään.

Espanjassa, Barcelonassa ollut lakko on aikaansaanut sellaisen poikkeukselliset olosuhteet, joita yhtiö ei olisi voinut välttää, vakka se on ryhtynyt kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimiin.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
käräjätuomari Sirpa Hartikainen

A on vaatinut, että Yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle 400 euroa korkoineen 30.8.2006 lukien ja
korvaamaan Kuluttajavirastolle oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 2.033 eurolla ja valituskulut 2.800 eurolla, molemmat korkoineen. A on lisäksi vaatinut, että hovioikeus esittää ennakkoratkaisupyynnön Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 tulkinnasta.

Ennakkoratkaisupyyntö oli asiassa tarpeen, sillä asialla on ennakkoratkaisuarvoa tilanteissa, joissa lentoyhtiö järjestelee lentojaan aikaisempien peruutusten vuoksi.

Vastaus pääasiassa
Yhtiö on vaatinut, että A:n valitus hylätään. Yhtiö on katsonut, että ennakkoratkaisupyyntö ei ole tarpeen, ja vaatinut, että asiassa toimitetaan pääkäsittely. Yhtiö on myös vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa korkoineen.

Yhtiö on todennut, että A:n vasta hovioikeudessa esittämä Komission energian ja liikenteen pääosaston tulkintaohje 17.2.2008 ei ole virallislähde vaan uusi todiste. Asiassa ei pidä pyytää ennakkoratkaisua, sillä Ilmailuhallinnon internetsivuilla olevan tiedotteen johdosta asetuksen soveltamisala ei ollut epäselvä tai tulkinnanvarainen. Ennakkoratkaisun pyytäminen pitkittäisi asian ratkaisemista. Pääkäsittely asiassa on tarpeen, jotta tapahtumista voidaan antaa mahdollisimman oikea ja asianmukainen kuva.

Käsittelyratkaisu
Asiassa sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 261/2004 ei ole sillä tavoin tulkinnanvarainen, että ennakkoratkaisun pyytäminen EY-tuomioistuimelta olisi tarpeen. Pyyntö hylätään.

Asiassa on kysymys asetuksen ja sen valmisteluaineiston tulkinnasta. Tapahtumainkulku on riidatonta. Pääkäsittelyn toimittaminen on siten oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan selvästi tarpeetonta. Pääkäsittelypyyntö hylätään.

A on hovioikeudessa vedonnut komission Energian ja liikenteen pääosaston 11.2.2004 antamaan ohjeeseen. Kyseessä on virallislähde, joka voidaan ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa.

Pääasiaratkaisu
Sekä asetuksen 261/2004 2 artiklan j -kohdan että komission ehdotuksen (KOM 2001/784 lopullinen) sanamuodoista on pääteltävissä, että asetusta sovelletaan ylivaraustilanteiden lisäksi myös toiminnallisista syistä tehtyihin lennolle pääsyn epäämisiin. Asetuksessa ei ole rajattu lennolle pääsyn epäämistä vain kaupallisista syistä tehtyihin ylivarauksiin. Komission ehdotuksessa toiminnalliset syyt on mainittu nimenomaan toisena syynä lennolle pääsyn epäämisille. Toisena syynä on mainittu lennolle tahattomasti tai tarkoituksellisesti saapumatta jääneet matkustajat. Näiden syiden johdosta liikenteenharjoittajat komission ehdotuksen mukaan joutuvat tekemään ylivarauksia, jotka saattavat johtaa lennolle pääsyn epäämisiin, kun liikenteenharjoittajan laskelmat eivät pidä paikkaansa.

Yhtiö on vedonnut siihen, että kyseinen lento oli peruutettu. Asetuksen 2 artiklan l -kohdan mukaan asetuksessa tarkoitetaan peruuttamisella sitä, että aikataulun mukainen lento, jolle ainakin yksi paikka oli varattu, ei toteudu. Komission Energian ja liikenteen pääosaston 11.2.2004 antaman ohjeen mukaan lento katsotaan peruuntuneeksi yleensä silloin, kun lennon numero muuttuu. Yhtiön 30.7.2006 lähtenyt lento oli käyttänyt samoja yksilöintitietoja ja lähtenyt samaan aikaan, kuin A:lla olleessa varausvahvistuksessa oli mainittu. Hovioikeus katsoo, että kyseistä A:n lentoa ei ollut peruutettu.

Asetuksen 4 artiklan mukaan liikenteenharjoittajan on, havaitessaan lennolle pääsyn epäämisen olevan todennäköistä, ensimmäiseksi etsittävä vapaaehtoisia, jotka luopuvat varauksestaan. Vain silloin, kun vapaaehtoisia ei löydy riittävästi, liikenteenharjoittajalla on oikeus evätä matkustajan pääsy lennolle vastoin tämän tahtoa. Tällöin matkustajalle on muun muassa maksettava korvausta 7 artiklan mukaisesti. Yhtiö oli evännyt A:n pääsyn lennolle vastoin hänen tahtoaan.

Asetuksen 2 artiklan j -kohdan mukaiset hyväksyttävät syyt liittyvät matkustajista johtuviin syihin. Tähän viittaa kyseisen kohdan sanamuoto. Lisäksi komission Energian ja liikenteen pääosaston 11.2.2004 antaman ohjeen mukaan lennolle pääsyn epäämisen ollessa kyseessä liikenteenharjoittaja ei voi vedota ylivoimaiseen esteeseen. Yhtiö ei siten vapaudu lakosta johtuvilla syillä korvausvastuusta. A:lla on näin ollen oikeus asetuksen 7 artiklan mukaiseen korvaukseen.

Oikeudenkäyntikulut
A on voittanut asian hovioikeudessa. Kuluttaja-asiamies on ajanut asiaa A:n puolesta. Yhtiö on velvollinen Kuluttajavirastosta annetun lain 9 §:n 3 momentin nojalla korvaamaan Kuluttajavirastolle kuluttaja-asiamiehen palkkiona A:n avustamisesta vaaditut määrät.

Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:lle 400 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30.8.2006 lukien sekä Kuluttajavirastolle oikeudenkäyntikulut asiassa 5.133 euroa, korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Seppo Puhakka
määräaikainen hovioikeudenneuvos Jarmo Kilpelä
määräaikainen hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund