HelHO:2010:2

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Vahingonkorvaus lapsikaappausta koskevassa asiassa

Antopäivä 3.3.2010
Diaarinro 09/1913
Ratkaisunumero 527

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 26.5.2009

Syyttäjä

Vastaaja
A

Asianomistaja
B

Asia
Lapsikaappaus ym.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus.

1. Lapsikaappaus
11.3.2006 - 1.5.2006 Helsinki

Kuuttatoista vuotta nuoremman, 22.6.2003 syntyneen lapsen äiti A on omavaltaisesti ottanut hänen ja lapsen isän B:n kanssa yhteishuoltajuudessa olleen ja A:n luona asuneen lapsen huostaansa. Lapsen omavaltaisessa huostaanotossa A on lapsen huoltoa koskevia oikeuksia, yhteishuoltajuutta ja tapaamisoikeutta loukaten vienyt lapsen pois asuinvaltiostaan, Suomesta ja jättänyt hänet kyseisenä aikana palauttamatta sinne ja lapsen huoltoa koskevia oikeuksia olisi käytetty ilman poisviemistä tai palauttamatta jättämistä.

2. Lapsikaappaus
1.7.2006 - 30.11.2006 Helsinki

Kuten kohta 1

3. Lapsikaappaus
1.9.2007 - 25.4.2009 Helsinki

Kuten kohta 1

Asianomistajan vaatimukset

Kohta 1
B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi kärsimyksestä 1.000 euroa korkoineen 11.3.2006 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Lapsikaappaus kohdistui nimenomaan B:hen. Kysymyksessä oli vapauteen kohdistuva rikos, jolla oli tahallaan vakavasti loukattu B:n ihmisarvoa. B:lle oli aiheutettu suunnatonta kärsimystä.

Kohta 2
B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi kärsimyksestä 1.200 euroa korkoineen 1.7.2006 lukien.

B on perustellut korvausvaatimustaan samoin kuin kohdassa 1.

Kohta 3
B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi kärsimyksestä 1.500 euroa korkoineen 1.9.2007 lukien.

B on perustellut korvausvaatimustaan samoin kuin kohdassa 1.

Vastaus
Kohta 1
A on kiistänyt syytteen ja korvausvaatimuksen sekä lakiin perustumattomana että muutenkin perusteeltaan. A on paljoksunut kohtien 1-3 osalta esitettyä korvausvaatimusta lisäksi 1.000 euron ylittävin osin.

A oli mennyt lapsen kanssa ulkomaille, mutta se oli tapahtunut yhteisymmärryksessä B:n kanssa. Lapsen Suomeen palauttamisesta ei ollut sovittu yksityiskohtaisesti. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaista oikeutta korvaukseen oli rajoitettu siten, ettei se tässä asiassa tullut sovellettavaksi B:n osalta.

Kohta 2
A on kiistänyt syytteen ja korvausvaatimuksen sekä lakiin perustumattomana että muutenkin perusteeltaan.

A on lausunut perusteluinaan samoin kuin kohdan 1 osalta.

Kohta 3
A on myöntänyt syytteen oikeaksi, mutta kiistänyt vahingonkorvausvaatimuksen lakiin perustumattomana.

A oli poistunut lapsen kanssa Suomesta Ranskaan huoltajuusriidan aikana. Vahingonkorvausvaatimuksen osalta A on lausunut samoin kuin kohdan 1 osalta.

Todistelu
Syyttäjän todisteet

B ja A todistelutarkoituksessa sekä todistaja C

Päätös sopimuksen 27.1.2006 vahvistamisesta 31.1.2006

Sopimus lapsen huollosta, elatuksesta ja tapaamisoikeudesta

Väliaikainen määräys lapsen huollosta ym. 15.11.2007

A:n todisteet
Kirje ja kirjekuori

TUOMION PERUSTELUT

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt niihin rikoksiin, joista hänelle on vaadittu rangaistusta.

Perustelut

Tausta
B ja A ovat menneet naimisiin vuonna 2002, heille on 22.6.2003 syntynyt yhteinen lapsi. Puolisoiden avioero on tullut voimaan 26.1.2007.

Kotkan kaupungin lastenvalvoja on 31.1.2006 vahvistanut B:n ja A:n 27.1.2006 allekirjoittaman sopimuksen tapaamisoikeudesta. Sopimuksen mukaan lapsen huolto on uskottu molemmille vanhemmille yhteisesti, lapsi on sopimuksen mukaan asunut äidin luona ja isälle on annettu oikeus tavata lasta milloin tahansa, mutta yöpymisistä on tullut sopia äidin kanssa vähintään viikkoa aikaisemmin.

B, A ja lastenvalvoja ovat 23.12.2006 allekirjoittaneet sopimuksen lapsen huollosta, elatuksesta ja tapaamisoikeudesta. Sen mukaan lapsen on sovittu olevan molempien vanhempien yhteisessä huollossa ja asuvan A:n luona. Lapselle on sovittu varsin laaja tapaamisoikeus B:n kanssa. Sopimuksen mukaan mikäli lapsi on aiottu viedä maasta B:lle on tullut ilmoittaa matkasta, matkakohteesta ja paluupäivästä viimeistään kahta kuukautta ennen matkan alkua.

Helsingin käräjäoikeus on 15.11.2007 antanut väliaikaisen määräyksen, jonka mukaan lapsen huoltajuus on jaettu siten, että B päättää yksin lapsen passista. Muilta osin vanhempien päätösvalta lapsen asioissa on jäänyt yhteiseksi. Päätöksessä on lisäksi annettu määräys lapsen ja isän tapaamisoikeudesta. A ei ole ollut läsnä 15.10.2007 pidettäväksi sovitussa asian oikeuskäsittelyssä.

Asiassa on riidatonta, että A ja lapsi ovat olleet Ranskassa 11.3. ja 1.5.2006 välisen ajan. B:n mukaan ulkomaille lähtö oli tapahtunut häneltä salassa. A:n mukaan hän oli kertonut matkalle lähtemisestä B:lle, joka ei ollut sitä vastustanut. Riidatonta on lisäksi, että A ja lapsi ovat heinäkuussa 2006 lähteneet B:n luvalla Ranskaan. B:n mukaan heidän oli pitänyt tulla takaisin parin viikon kuluttua pidettyihin Kotkan meripäiviin mennessä. A:n mukaan täsmällistä paluun ajankohtaa ei ollut sovittu. A ja lapsi ovat palanneet Suomeen joulukuussa 2006. Riidatonta on myös se, että syyskuussa 2007 A on ilman B:n lupaa matkustanut lapsen kanssa Ranskaan. Ranskalainen tuomioistuin on määrännyt lapsen palautettavaksi Suomeen. Viimeksi mainituilta osin A on myöntänyt syyllistyneensä lapsikaappaukseen.

Näytön arviointi kohtien 1 ja 2 osalta
A ja B ovat jo tammikuussa 2006 tehneet lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeneen sopimuksen eikä B:n kertomusta siitä, että hän on tuolloin myös tavannut lasta ole syytä epäillä. A ja lapsi ovat olleet jo keväällä 2006 pitkään pois Suomesta, jona aikana B:llä ei ole ollut mandollisuutta toteuttaa lapsen huoltoa eikä hänelle myönnettyä lapsen tapaamisoikeutta. Myös C:n kertomus siitä, että A ja lapsi olivat poistuneet yllättäen Suomesta ja että asiasta oli saatu selvyys päiväkodista ja A:n työpaikasta, joista oli ilmoitettu, ettei lapsi ole palaamassa päivähoitoon eikä A työpaikkaansa, tukevat B:n kertomusta siitä, että maasta lähteminen on tapahtunut häneltä salassa. Heinäkuussa 2007 A:lla on ollut oikeus poistua maasta lapsen kanssa. B:n kertomuksen lisäksi myös maasta poissaolon pituus ja sen keskeyttämiseksi käynnistetty Haagin sopimuksen mukainen palautusmenettely osoittavat, että A on jättänyt palauttamatta lapsen Suomeen sovittuna ajankohtana.

Johtopäätökset
A on kullakin syytteessä mainitulla kerralla joko vienyt lapsen ulkomaille ilman B:n lupaa tai jättänyt tämän oman päätöksensä perusteella palauttamatta Suomeen, vaikka B on vaatinut palauttamista. Se, että B on toistuvasti ollut sopimassa muun ohessa siitä, että hänellä on tapaamisoikeus lapsen kanssa, tai että hän on vaatinut sen sisältöistä oikeuden päätöstä, että hän on tavannut lasta tämän ollessa Suomessa ja että hän on vaatinut lapsen palauttamista Suomeen tapaamisoikeuden toteuttamiseksi osoittavat, että huoltoa koskevia oikeuksia olisi käytetty ilman poisviemistä tai palauttamatta jättämistä. B:n A:lle lähettämästä kirjeestä ei mitenkään voida päätellä hänen olleen suostuvainen siihen, että lapsi asuu ulkomailla ellei asiasta asianmukaisesti sovita tai oikeus siitä päätä. A on näin ollen syyllistynyt kolmeen lapsikaappaukseen. Syytekohdan 2 tekoaika alkaa siitä hetkestä, jolloin A on jättänyt palauttamatta lapsen Suomeen.

Vahingonkorvausvelvollisuus

Lapsikaappaus on teko, jossa kohteena on ensisijassa lapsi, mutta tekijän tarkoituksena on viedä lapsi toiseen valtioon, jotta huoltaja ei pystyisi käyttämään oikeuksiaan. Lapsen asuinvaltiossa asuva huoltaja on näin ollen katsottava loukatun oikeushyvän haltijaksi ja siten asianomistajaksi. Teko, jossa lapsi viedään ulkomaille eikä huoltaja pysty tätä tapaamaan loukkaa tosiasiallisesta huollosta irroitetun vanhemman ihmisarvoa vakavalla tavalla ja on omiaan aiheuttamaan hänelle sellaista kärsimystä, jonka korvaamiseksi vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 4 kohta on säädetty. Kohtuullinen korvaus B:lle aiheutuneesta kärsimyksestä on kohdan 1 osalta 1.000 euroa, kohdan 2 osalta 1.200 euroa ja pisimpään jatkuneen kohdan 3 osalta 1.500 euroa.

Käräjäoikeus on vaatimukset enemmälti hyläten ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

TUOMIOLAUSELMA

Vastaaja
A

SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1. Lapsikaappaus 11.3.-1.5.2006
2. Lapsikaappaus heinäkuun puoliväli-30.11.2006
3. Lapsikaappaus 1.9.2007-25.4.2009

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
5 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen. Koeaika päättyy 31.5.2011.

LAINKOHDAT
Kaikkiin rikoksiin sovelletut lainkohdat: Rikoslaki 25 luku 5a § 1

KORVAUSVELVOLLISUUS
A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi kärsimyksestä 1.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 11.3.2006 lukien, 1.200 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.7.2006 lukien ja 1.500 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.9.2007 lukien sekä oikeudenkäyntikuluista 4.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.6.2009 lukien.

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 3.3.2010

Valittaja A

Vastapuoli B

Asia
Vahingonkorvaus lapsikaappausta koskevassa asiassa

Valitus
A on vaatinut, että kärsimystä koskevat korvausvaatimukset hylätään tai että hänen maksettavakseen tuomittuja korvauksia ainakin alennetaan.

Lapsikaappausrikoksilla ei ollut loukattu B:n ihmisarvoa eikä korvauksia kärsimyksestä olisi tullut määrätä suoritettavaksi. Joka tapauksessa maksettavaksi tuomitut korvaukset olivat määriltään liialliset ja niitä tuli alentaa.

Vastaus
B on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen vastauskulunsa hovioikeudessa 292,80 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. B:lle oli välittömästi A:n teoista aiheutunut suunnatonta kärsimystä. B:n ihmisarvoa oli tahallaan vakavasti loukattu. B:n ihmisarvoon kuuluivat myös hänelle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet lapsensa isänä sekä tunteet omaa lastaan kohtaan. A oli rikoksillaan välittömästi estänyt B:tä pääsemästä lapsensa lähelle ja estänyt B:tä käyttämästä hänelle huoltajana kuuluvia oikeuksia. A oli syyllistynyt kyseisiin rikoksiin toistuvasti ja ne ovat olleet kestoltaan pitkäaikaisia. Lapsen eristäminen isästään tahallisilla rikoksilla oli aiheuttanut välitöntä kärsimystä myös isälle.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden siltä osin kuin asia on saatettu hovioikeuden tutkittavaksi. Aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

TUOMIOLAUSELMA

Vastaaja
A

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

A velvoitetaan korvaamaan B:n vastauskulut hovioikeudessa 292,80 eurolla. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Elisabeth Bygglin
määräaikainen hovioikeudenneuvos Jarmo Kilpelä
esittelijä viskaali Hanna Kurtto

Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu 01.02.2011, KKO:2011:11

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 09/1913

Hovioikeudenneuvos Elisabeth Bygglin:

Korvauksen tuomitseminen kärsimyksestä edellyttää, että B:n ihmisarvoa olisi vakavasti loukattu vapauteen kohdistuvalla teolla tai muulla tällaiseen loukkaukseen verrattavalla tavalla. A:n syyksi luetuilla teoilla on ensisijaisesti rikottu B:n huoltajan oikeuksia. Se seikka, ettei B ole voinut tavata lastaan ei sinänsä ole omiaan loukkaamaan B:n ihmisarvoa. Katson ettei A:n teoilla ole vakavasti loukattu B:n ihmisarvoa vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi hylkään kärsimyksestä esitetyt korvausvaatimukset. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan korvausten määristä, avustajalla maksetusta palkkiosta ja oikeudenkäyntikuluista ilmoitan olevani samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.