RHO:2010:3

Tuomarin esteellisyys

Antamispäivä: 31.12.2009
Diaarinumero: R 08/576
Ratkaisunumero: 1211

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

A oli tuomittu käräjäoikeudessa rangaistukseen muun muassa X:n pahoinpitelemisestä. Valituksessaan A katsoi, että asian käräjäoikeudessa ratkaissut tuomari oli ollut esteellinen, koska käräjätuomari oli jo aiemmin ottanut kantaa käsiteltäviin asioihin ratkaistuaan X:n A:ta kohtaan tekemän lähestymiskieltohakemuksen. Lähestymiskieltoasiassa oli käsitelty samoja tapahtumia kuin käsiteltävänä olevissa rikosasioissa. Sen vuoksi käräjätuomarille oli muodostunut tapahtumista ennakkoasenne. Käräjätuomarin olisi tullut esteellisenä jäävätä itsensä rikosasian käsittelystä.

Syyttäjä ja X katsoivat, että käräjäoikeuden puheenjohtaja ei ollut ollut esteellinen käsittelemään asiaa. X:n mukaan lähestymiskieltoasiassa näyttökynnys oli matalampi kuin rikosasiassa. Muutenkaan lähestymiskieltoasian käsitteleminen ei tehnyt tuomaria esteelliseksi.

Asian ratkaissut käräjätuomari lausui, että hän oli toiminut puheenjohtajana lähestymiskieltoasiassa, jossa X oli hakenut lähestymiskieltoa A:ta vastaan. Hän ei kuitenkaan ollut ollut esteellinen toimimaan sittemmin puheenjohtajana rikosasioissa, jossa asianomistajana oli X ja vastaajana A. Hänellä ei ollut ollut rikosasiaa käsiteltäessä lähestymiskieltoasiasta johtuvaa ennakkokäsitystä. Lähestymiskieltoasia oli ollut varsin tavanomainen ja sen näytön rungon olivat muodostaneet tutkintailmoitukset, joiden pohjalta asianosaisia oli kuultu. Rikosasia oli käsitelty 4,5 kuukautta lähestymiskieltoasian jälkeen ja siinä oli esitetty laajempi näyttö ja kuultu ulkopuolista henkilöä todistajana. Rikosasia oli ollut tavanomainen ja ratkaisu oli perustunut pelkästään siinä esitettyyn näyttöön, joka oli ollut oleellisesti laajempi kuin lähestymiskieltoasiassa esitetty. Lähestymiskieltoasiaa käsittelevä kokenut tuomari ei ennakoi rikosasian lopputulosta jo erilaisen näyttökynnyksen vuoksi. Rikosasioissa tuomitsemisen edellytyksenä oli täysi näyttö, kun lähestymiskieltoasiassa näyttökynnys oli alhaisempi. Lähestymiskieltoasioiden käsittely rinnastui vangitsemisasioiden käsittelyyn ja varsin usein vangitsemisasian käsitellyt tuomari ratkaisi myös pääasian. Vangitsemisasian ratkaissutta tuomaria ei ollut oikeuskäytännössä katsottu esteelliseksi ratkaisemaan pääasiaa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Esteellisyysväitteen ajankohta

Hovioikeus totesi, että asianosaisten tulee oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 §:n mukaan tehdä väite tuomarin esteellisyydestä heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyyn osallistuvista tuomareista. Asianosainen ei voi vedota tiedossaan olleeseen, esteellisyyden arvioinnin kannalta harkinnanvaraiseen seikkaan enää sen jälkeen, kun tuomari on ratkaissut asian, paitsi jos asianosainen osoittaa, että hänellä oli pätevä syy olla tekemättä väitettä aikaisemmin.

Asiassa oli riidatonta, että X oli ennen rikosasioiden käsittelyä tuomioistuimessa hakenut A:n määräämistä lähestymiskieltoon syytteessä kerrottujen tapahtumien perusteella ja että käräjäoikeus oli määrännyt A:lle lähestymiskiellon. Lähestymiskieltoasiaa käsiteltäessä A oli ollut itse läsnä käräjäoikeudessa, mutta hänellä ei ollut ollut avustajaa. Kyseessä olevia rikosasioita käsiteltäessä A:ta oli avustanut asianajaja. Sama käräjätuomari oli ratkaissut sekä lähestymiskieltoasian että käsiteltävät rikosasiat.

A:n avustaja oli hovioikeudessa ilmoittanut, että hänellä ei ollut ollut tietoa lähestymiskieltoasiasta ennen rikosasian tuomion antamista. Hovioikeudella ei ollut perusteita epäillä tätä ilmoitusta vääräksi. A itse oli tiennyt, että lähestymiskieltoasian ratkaisija oli sama henkilö, joka ratkaisi myös nyt kyseessä olevat rikosasiat. Lähestymiskieltoasiassa oli otettu vastaan osittain sama näyttö kuin rikosasian käsittelyssä ja käräjätuomari oli jo tuolloin lausunut asiakysymyksistä, jotka olivat myöhemmin riitaisia rikosasian oikeudenkäynnissä. Hovioikeus katsoi, että A ei maallikkona kuitenkaan ollut tiennyt näiden seikkojen merkitystä, eikä hän ollut osannut arvioida mahdollista esteellisyyttä. Oli myös huomattava, että ennakkoasenne-esteellisyys on arvioitavissa varsin objektiivisin perustein, jolloin harkinnanvaraisuus asiassa jää suhteellisen vähäiseksi. Koska tieto lähestymiskieltoasian ratkaisseesta tuomarista oli välittynyt A:n avustajalle vasta rikosasiassa annetun tuomion jälkeen, oli sanottuja seikkoja pidettävä pätevänä syynä sille, että esteellisyysväitettä ei ollut tehty asian käräjäoikeusvaiheessa. Näin ollen A:n vasta hovioikeudessa tekemä väite käräjätuomarin esteellisyydestä voitiin tutkia.

Tuomarin esteellisyys

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa, jos hän on mainitussa luvussa tarkoitetuin tavoin esteellinen.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tuomari on esteellinen, jos hän on käsitellyt samaa asiaa toisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Pykälän 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Kysymyksessä olevissa syytteissä oli osin kyse siitä, että A olisi pahoinpidellyt ja uhannut X:ää. Rikokset oli luettu käräjäoikeudessa A:n syyksi. X:n ja A:n välillä oli tätä ennen käsitelty ja ratkaistu lähestymiskieltoasia, jossa X oli vaatinut samojen pahoinpitelyjen ja uhkauksen johdosta A:n määräämistä lähestymiskieltoon. Lähestymiskieltoasian oli ratkaissut sama käräjätuomari, joka oli ratkaissut rikosasian.

Tuomioistuimen puolueettomuusvaatimuksen on katsottu merkitsevän ensinnäkin subjektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa, että tuomarilla ei tosiasiallisesti ole ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää toisen osapuolen etuja, ja toiseksi objektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa sitä, että objektiivisesti arvioiden ei synny oikeutettua epäilyä tuomioistuimen puolueettomuudesta.

Ennakkoasenne-esteellisyyttä arvioitaessa keskeisenä kysymyksenä on se, voidaanko tuomarin katsoa muodostaneen aikaisemman käsittelyn yhteydessä ennakkoasenteen syytetyn syyllisyydestä. Ennakkoasenne on muodostunut silloin, kun oikeudenkäyntiä edeltävässä päätöksessä on jo arvioitu todistusaineistoa sekä tehty sen pohjalta johtopäätöksiä siitä, minkälainen on todistusaineiston näyttöarvo syytteen toteennäyttämiseksi.

Lähestymiskiellon määräämisen edellytyksenä on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä. Näyttökynnys on näin olen alhaisempi kuin langettavalta tuomiolta edellytetty täysi näyttö. Ennakkoasenteellisuutta harkittaessa merkittävää on, minkälainen kannanotto "perustellun aiheen" vahvistaminen on pääasian kannalta.

Asian ratkaisut käräjätuomari on rinnastanut näyttökynnyksen osalta lähestymiskieltoasian käsittelyn vangitsemisasian käsittelyyn, jossa vangitsemisen edellytykset on sidottu syyllisyyden todennäköisyyteen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa Hauschildt vs. Tanska tuomari oli määrännyt epäillyn vangittavaksi toistuvasti ennen oikeudenkäynnin alkamista. Ratkaisussa oli todettu, että pelkkä vangitsemispäätösten tekeminen ei aiheuta tuomarin puolueettomuuden vaarantamista. Koska kuitenkin vangitsemiseen sovellettavan lainkohdan perusteella tuli olla erityistä syytä epäillä epäillyn syyllistyneen tutkittavaan rikokseen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli katsonut, että vangitsemispäätöksellä oli otettu kantaa syyllisyyskysymykseen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa oli loukattu. Olennaista ei ratkaisun mukaan siis ole vangitsemiselta vaadittava näyttökynnys yksittäistapauksissa, vaan ylipäänsä syyllisyyden todennäköisyyden käyttäminen ratkaisuperusteena.

Hauschildt-ratkaisussa ei yksiselitteisesti katsota, että vangitsemispäätöksen tehnyt tuomari olisi esteellinen osallistumaan pääasian ratkaisemiseen. Sen mukaan tuomari voi kuitenkin tulla vangitsemispäätösten vuoksi esteelliseksi, mikäli vangitsemiskäsittelyssä on jo alustavasti esitetty pääkäsittelyn kannalta merkityksellistä todistelua ja tuomari on arvioinnissaan ottanut alustavasti kantaa syyllisyyskysymykseen. Tulkinta on puollettavissa syyttömyysolettamalla, joka edellyttää, ettei pääasiaa käsittelevällä tuomarilla ole ennakkoasennetta jutun näytönarvioinnista.

Lähestymiskieltoasiassa oli esitetty osittain samaa näyttöä kuin rikosasiassa. Vaikka näyttö oli täydentynytkin rikosasiaa käsiteltäessä, oli lähestymiskieltoasiassa jo esitetty rikosasian kannalta merkityksellistä todistelua. Käräjätuomari oli lähestymiskieltoa määrätessään arvioinut esitettyä näyttöä siltä kannalta, oliko asianosaisten välillä jo sattuneiden tapahtumien vuoksi perusteltua aihetta olettaa A:n tekevän X:n henkeen, terveyteen vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen. Perustellessaan lähestymiskieltoa käräjätuomari oli lausunut asiakysymyksistä, jotka olivat riitaisia myöhemmässä oikeudenkäynnissä ja ottanut alustavasti kantaa syyllisyyskysymykseen. Näin ollen A:lla oli ollut objektiivisin perustein perusteltua aihetta epäillä tuomioistuimen puolueettomuutta.

Asiassa ei ilmennyt seikkoja, joiden perusteella käräjätuomarin subjektiivista puolueettomuutta käsiteltävässä asiassa olisi ollut syytä epäillä.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että käräjätuomari oli ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla objektiivisin perustein esteellinen käsittelemään nyt kyseessä olevia rikosasioita.

Edellä kerrotun perusteella asian käsittelyssä käräjäoikeudessa oli tapahtunut menettelyvirhe. Asia oli palautettava käräjäoikeuteen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeuden tuomio kumottiin ja asia palautettiin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet
hovioikeudenlaamanni Erkki Nenonen
hovioikeudenneuvos Marianne Wagner-Prenner
määräaikainen hovioikeudenneuvos Timo Mäkeläinen
asian esittelijä, viskaali Hanna Haurinen

LAINVOIMAISUUSTIEDOT

Lainvoimainen

Etusivulle

Päivitetty 22.6.2010