Oikeushallinto

Oikeuslaitos
Tuomioistuimet
Hallinto-oikeudet
Ratkaisukäytäntö
Ratkaisukäytäntö,
Turun hallinto-oikeuden osalta


Turun HAO 11.5.2012 12/0299/2

Turun HAO 11.5.2012 12/0277/3

Turun HAO 9.5.2012 12/0274/3

Turun HAO 2.4.2012 12/0106/1

Turun HAO 15.3.2012 12/0078/1

Turun HAO 14.3.2012 12/0172/2

Turun HAO 13.3.2012 12/0075/1

Turun HAO 20.2.2012 12/0119/3

Turun HAO 16.2.2012 12/0098/2

Turun HAO 16.2.2012 12/0048/1

Turun HAO 16.2.2012 12/0043/1

Turun HAO 15.2.2012 12/0041/1

Turun HAO 13.2.2012 12/0089/3

Turun HAO 25.1.2012 12/0026/2

Turun HAO 18.1.2012 12/0017/2

Turun HAO 18.1.2012 12/0018/2

Turun HAO 10.1.2012 12/0009/3

Turun HAO 11.11.2011 11/0706/2



Turun HAO 7.10.2011 11/0658/3



Turun HAO 27.9.2011 11/0615/3

Turun HAO 25.8.2011 11/0235/1

Turun HAO 10.6.2011 11/0388/3

Turun HAO 7.6.2011 11/0365/3

Turun HAO 13.5.2011 11/0309/3

Turun HAO 29.4.2011 11/0130/1

Turun HAO 24.3.2011 11/0167/3

Turun HAO 21.2.2011 11/0052/1

Turun HAO 17.2.2011 11/0045/1

Turun HAO 2.2.2011 11/0068/2

Turun HAO 20.1.2011 11/0007/1

Turun HAO 7.1.2011 11/0001/1

Turun HAO 30.11.2010 10/0542/1

Turun HAO 14.9.2010 10/0411/1

Turun HAO 31.8.2010 10/0568/3

Turun HAO 24.2.2010 10/0180/2


Vuoigatvuohta-
lágádus

  Suomeksi | På svenska | In English Palaute | Sivukartta | Tietoa sivustosta 
Tuomioistuimet


Oikeusapu
Syyttäjät
Tuomioistuimet
Ulosotto
Muita yksiköitä

Tulosta Tulosta

Etusivu - Tuomioistuimet - Hallinto-oikeudet - Ratkaisukäytäntö - Ratkaisukäytäntö,
Turun hallinto-oikeuden osalta
- Turun HAO 7.10.2011 11/0658/3

Turun HAO 7.10.2011 11/0658/3

Diaarinumero: 01182/10/8101
Taltionumero: 11/0658/3
Antopäivä: 7.10.2011

Elinkeinotulon verotus - tulolähde - autokulut - kilometrikorvaus - yksityiset varat

Diaarinumero: 01182/10/8101
Taltionumero: 11/0658/3
Antopäivä: 7.10.2011

Ratkaistavana oli kysymys, oliko elinkeinonharjoittajalla A oikeus elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 55 §:n mukaiseen lisävähennykseen elinkeinotoimintaan liittyvistä ajoista, jotka A oli ajanut vaimonsa omistamalla pakettiautolla. A oli vaatinut, että elinkeinotoimintaan liittyvistä ajoista hyväksytään vähennettäväksi 0,39 euroa kilometriltä. Oikaisulautakunta oli hyväksynyt kuluja vain 0,21 euroa kilometriltä.

A oli ilmoittanut, että hän oli käyttänyt elinkeinotoiminnan ajoihin vain vaimonsa omistamia pakettiautoja. Perheen yksityisajot oli ajettu A:n omistamalla henkilöautolla. Koska A ei ollut omistanut pakettiautoja, eikä autojen tai niiden kulujen ollut edes väitetty olleen elinkeinotoiminnan kirjanpidossa, pakettiautojen ei voitu katsoa kuuluneen A:n elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Autot olivat kuitenkin kuuluneet A:n yksityisvarallisuuteen sillä tavalla, että hänellä oli oikeus elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 55 §:n mukaiseen lisävähennykseen. A:lla oli siten oikeus vähentää kuluja verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärä 0,38 euroa kilometriltä.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §
Laki elinkeinotulon verottamisesta 2 §,
Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §,
Laki elinkeinotulon verottamisesta 53 § 2 mom ja 55 § (1168/2000)

Verovuosi 2004

Koko jaoston istunto

Äänestys 3-3

Vähemmistöön jääneiden kahden jäsenen äänestyslausunto ja esittelijän eriävä mielipide:

A oli lisäselvityksessään oikaisulautakunnalle ilmoittanut, että autot, joilla työajot oli ajettu, eivät olleet olleet lainkaan yksityiskäytössä. Koska pakettiautojen on katsottava kuuluneen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 53 §:n tarkoitetulla tavalla elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, A:lla ei ollut oikeutta lain 55 §:n mukaiseen, yksityisiin varoihin kuuluvalla autolla tehdyistä matkoista myönnettävään lisävähennykseen. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvan auton käytöstä elinkeinotoiminnassa aiheutuvat menot vähennetään verotuksessa todellisten kulujen suuruisina. Kun A ei ollut näyttänyt, että elinkeinotoiminnasta aiheutuneet todelliset autokulut olivat olleet oikaisulautakunnan hyväksymää määrää suuremmat, lautakunnan päätöstä ei ollut syytä muuttaa.

Vähemmistöön jääneen yhden jäsenen äänestyslausunto:

A:n puoliso oli korvauksetta antanut omistamansa pakettiauton A:n elinkeinotoiminnassa käytettäväksi eikä auto ollut A:n mukaan ollut kummankaan puolison yksityiskäytössä. Autoa oli pidettävä elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvaan autoon rinnastettavana eikä se, että auto on ollut A:n puolison omistuksessa, voi olla peruste myöntää A:lle oikeutta suurempaan vähennykseen kuin mitä hän saisi, jos auto olisi ollut hänen omistuksessaan. A:lla ei näin ollen ollut oikeutta laskennalliseen, 0,38 euron ja oikaisulautakunnan arvion mukaan hyväksymän 0,21 euron yksikköhintojen erotuksen perusteella laskettavaan lisävähennykseen.

Valituslupahakemus vireillä KHO:ssa.




Sivun alkuun Tulosta Sivukartta