Yleiset tuomioistuimet
Hallintotuomioistuimet
«oikeus.fi Suomeksi - På svenska - In English

Helsingin hallinto-oikeus

Helsingin hallinto-oikeus

Helsingin HAO 8.5.2015 15/0575/1

Arvonlisävero – Tavaran maahantuonti – Verovelka – Velvollisuus suorittaa maahantuonnin arvonlisävero – Varastonpitäjän vastuu – Työntekijän vastuu verosta – Yhteisvastuu – Vapaa-alueella sijaitseva varasto – Transitotavara – Tullivalvonnasta pois siirtäminen – Passitusilmoitus – Painon muuttuminen – Henkilö, joka on siirtänyt tavaran pois tullivalvonnasta – Henkilöt, jotka ovat osallistuneet siirtoon ja jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää, että tavara on siirretty pois tullivalvonnasta

Diaarinumero: 02721/14/8402
Taltionumero: 15/0575/1
Antopäivä: 8.5.2015

A Oy:llä oli tullikoodeksin soveltamisasetuksen 799 b artiklassa tarkoitettu valvontatyypin II vapaa-alueella sijaitseva varasto, jossa varastoitiin Suomen kautta Venäjälle kuljetettavaa transitotavaraa. Tullin suorittamassa tarkastuksessa oli todettu, että varastokirjanpidon mukaan varastosta poistettujen tietokoneen suorittimien määrä (paino) oli ollut huomattavasti suurempi kuin varastointia seuraavassa lähtöpassituksessa oli ilmoitettu. Passitusilmoituksen oli laatinut yhtiön työntekijä B. B on asian tutkinnan yhteydessä kertonut, että tietokoneen suorittimien vientipassitus oli tehty ulkomaalaisen asiakasyhtiö C Ltd:n ilmoittamilla todellisuutta pienemmillä painoilla.

Tulli määräsi jälkikantopäätöksillä maksettavaksi arvonlisäveroa vuosina 2010 ja 2011 mainitusta varastosta tullivalvonnasta poissiirretyistä tavaroista. A Oy määrättiin yhteisvastuullisesti yhtiön työntekijä B:n kanssa vastuuseen yhteensä 3 542 826,28 euron arvonlisäveroista. Tulli katsoi B:n olevan vastuussa tullivelasta, koska hän oli A Oy:n edustajana antanut virheelliset tiedot varastointia seuraavaan passitusmenettelyyn.

Hallinto-oikeus totesi A Oy:n valituksen johdosta, että vapaa-alueen varastosta oli otettu tavaroita, joita ei ollut ilmoitettu passitettavaksi eikä asetettu varastosta oton jälkeen mihinkään muuhunkaan tullimenettelyyn. Nämä tavarat oli tullikoodeksin 203 artiklassa tarkoitetulla tavalla siirretty tullivalvonnasta säännösten vastaisesti. Tullivalvonnasta siirrettyjen tavaroiden osalta oli tapahtunut arvonlisäverolain 86 a §:n 2 momentissa tarkoitettu maahantuonti ja maahantuonnin arvonlisäverovelka oli syntynyt. Hallinto-oikeus katsoi, että A Oy oli kysymyksessä olevat tavarat tullivalvonnasta siirtäneenä henkilönä (oikeushenkilönä) tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja arvonlisäverolain 86 b §:n 2 momentin nojalla velvollinen suorittamaan tavaroiden maahantuonnista arvonlisäveron.

Työntekijä B:n osalta oli tutkittavana, onko hänet tullut määrätä yhteisvastuuseen maahantuonnin johdosta kannettavasta arvonlisäverosta sen vuoksi, että hän on antanut virheelliset tiedot varastointia seuraavaan passitusmenettelyyn.

Arvonlisäverodirektiivissä on maahantuonnista kannettavan veron, samoin kuin laajemminkin varastosiirron johdosta kannettavan veron, maksuvelvollisten piiri jätetty jäsenvaltion nimettäväksi. Arvonlisäverolain 86 b §:n 2 momentissa on säädetty, että veron suorittamisesta on vastuussa sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, se, joka tullikoodeksin 201-208 ja 212-216 artiklan mukaan on velvollinen maksamaan syntyneen tullivelan. Arvonlisäverolain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 283/1994 vp.) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mainitun lainkohdan osalta, että voimassa olevan arvonlisäverolain 86 §:n mukaan velvollinen suorittamaan veron tavaran maahantuonnista on maahantuoja. Veron suorittamisesta on vastuussa tavaran maahantuonnissa maahantuojan lisäksi se, joka tullilain 44 §:n mukaan on vastuussa tullin suorittamisesta. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 21 artiklan 2 alakohdan (28 g; muutettu direktiivillä 91/680/ETY) perusteella jäsenvaltio, johon tavara tuodaan, määrää, kuka on velvollinen suorittamaan veron tavaran maahantuonnissa. Tullikoodeksin 201─208 ja 212─216 artikla sisältää säännökset siitä, kuka on velvollinen suorittamaan tavaran maahantuonnin yhteydessä syntyneen tullivelan. Tavaranhaltija on tullikoodeksin 4 artiklan 18 kohdan mukaan henkilö, joka tekee tulli-ilmoituksen omissa nimissään tai jonka nimissä tulli-ilmoitus tehdään. Voimassa olevan lain 86 §:ää vastaava säännös ehdotetaan otettavaksi uuteen 86 b §:ään. Sen 1 momentissa ehdotetaan edellä selostetun perusteella säädettäväksi, että velvollinen suorittamaan veron tavaran maahantuonnissa on tullikoodeksin 4 artiklan 18 kohdassa tarkoitettu tavaranhaltija. [---] Lisäksi ehdotetaan 2 momentissa säädettäväksi, että veron suorittamisesta olisi vastuussa se tai ne, joka tai jotka tullikoodeksin mukaan ovat velvollisia maksamaan syntyneen tullivelan. Säännös vastaisi asiallisesti nykyistä lakia.

Hallinto-oikeus totesi, että lainvalmistelussa on viitattu tuolloin voimassa olleeseen tullilain 44 §:ään, mutta ei ole yksityiskohtaisesti arvioitu niitä eri tilanteita, jotka tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan nojalla saattavat johtaa vastuuseen veron suorittamisesta. Suomen vero-oikeudessa on täysin poikkeuksellista, että yrityksen työntekijä, esimerkiksi kirjanpitäjä tai veroilmoituksen laatija, asetettaisiin yhteisvastuuseen työnantajan maksettavaksi määrätystä verosta.

Sovellettaessa arvonlisäverolain puheena olevaa viittaussäännöstä oli myös otettava huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja unionin oikeuden yleiset periaatteet.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että käyttäessään yhteisön direktiiveillä saamaansa toimivaltaa jäsenvaltion on noudatettava yhteisön oikeusjärjestykseen kuuluvia oikeusperiaatteita, joihin kuuluu muun muassa suhteellisuusperiaate (ks. mm. asia C-499/10, Vlaamse Oliemaatschappij NV, tuomion kohta 20). Tuomiossa todetaan, että vaikka siis on oikeutettua, että jäsenvaltioiden toimenpiteillä pyritään mahdollisimman tehokkaasti turvaamaan veronsaajan oikeudet, ne eivät kuitenkaan saa mennä pidemmälle kuin tämän päämäärän saavuttamiseksi on tarpeen (kohta 22). Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tapauksissa C-414/02, Spedition Ulustrans, sekä C-238/02 ja C-246/02, Viluckas ja Jonusas, lausuttu toisaalta työnantajan ja toisaalta yksityishenkilöiden asemasta tullivelallisina tapauksissa, joissa henkilö on tosiasiallisesti tuonut tavarat maahan niitä tullille ilmoittamatta. Vastuu on näiden ratkaisujen mukaan varsin ankara. Käsiteltävänä olleessa asiassa ei kuitenkaan ollut kysymys säännösten vastaisesta tuonnista, vaan vapaa-alueen varastonpitäjän maksettavaksi määrätystä arvonlisäverosta, kun tavaroita oli siirretty pois tullivalvonnasta.

B oli ollut A Oy:n palveluksessa huolitsijana ja hänen työtehtäviinsä oli kuulunut passitusilmoituksen laatiminen A Oy:n varastosta passitettavista tavaroista. Arvonlisäveroa ei ollut määrätty suoritettavaksi niiden tavaroiden osalta, joita B:n laatiman passitusilmoituksen oli katsottu koskeneen. Arvonlisävero kohdistui tavaroihin, jotka oli siirretty vapaa-alueelta yhtiön varastosta ja joita siinä yhteydessä ei ollut asetettu kenenkään toimesta mihinkään tullimenettelyyn. Vastuu tavaroiden säilymisestä tullivalvonnassa oli ollut vapaa-alueen toimijaluvan nojalla toimineella A Oy:llä. Asiassa oli kysymys tavaroista, jotka A Oy oli liiketoiminnassaan varastoinut ja lähettänyt asiakkaan toimeksiannosta. B:llä ei ollut henkilökohtaisesti ollut määräysvaltaa tavaroihin. Varastoidut tavarat eivät olleet olleet hänen hallussaan eikä niitä ollut siirretty varastosta hänen haltuunsa. B ei olisi voinut itsenäisesti päättää olla luovuttamatta tavaroita varastosta kuljetettaviksi eikä hänellä myöskään olisi ollut valtuutta tehdä passitusilmoituksessa ilmoittamatta jätetyistä tavaroista muuta tulli-ilmoitusta, esimerkiksi ilmoitusta niiden tullaamisesta vapaaseen liikkeeseen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei passitusilmoituksen laatiminen työnantajan noudattaman käytännön mukaisesti ja asiakkaan edellyttämällä tavalla muodosta sellaista osallistumista passittamatta jääneiden tavaroiden siirtoon pois tullivalvonnasta, jonka johdosta työntekijä voitaisiin määrätä vastuuseen työnantajan maksettavaksi määrätystä maahantuonnin arvonlisäverosta. Hallinto-oikeus katsoi, että riippumatta siitä, oliko B toiminut vilpittömässä mielessä, häntä ei ollut tullut arvonlisäverolain 86 b §:n 2 momentin nojalla asettaa vastuuseen A Oy:n suoritettavaksi määrätystä maahantuonnin johdosta kannettavasta arvonlisäverosta.

Hallinto-oikeus kumosi jälkikantopäätökset siltä osin kuin ne oli kohdistettu B:hen.

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) 201, 202 ja 205 artikla

Arvonlisäverolaki 2 § 2 mom, 86 a § 2 mom ja 3 mom 2 kohta, 86 b § 2 mom sekä 101 § 2 mom

Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 yhteisön tullikoodeksista (tullikoodeksi) 203 artikla, 213 artikla ja 220 artikla 1 kohta

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-271/06, Netto Supermarkt kohta 28

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Terttu Villikka (t), Pirjo Järvenpää ja Tuula Karjalainen.

Asian esittelijä Pirjo Järvenpää.

 
Julkaistu 13.5.2015