Yleiset tuomioistuimet
Hallintotuomioistuimet
«oikeus.fi Suomeksi - På svenska

Helsingin hovioikeus

Helsingin hovioikeus

HelHO:2014:6

salaiset pakkokeinot - pakkokeinolaki 10 luku - televalvonta - oikeudenkäyntikulut

Diaarinumero: R 14/1670
Antopäivä: 1.7.2014
Ratkaisunumero: 1431

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Selostus käräjäoikeuden ratkaisusta 20.2.2013 nro 266

Tuusulan käräjäoikeus on 20.2.2013 pakkokeinolain (450/1987) nojalla myöntänyt televalvontaa koskevan luvan epäilty A:n hallitsemaan teleliittymään törkeää petosta koskevan rikoksen selvittämiseksi. Televalvontaa koskeva lupa on myönnetty ajalle 20.2.–19.3.2013 ja takautuvasti ajalle 20.12.2012–19.2.2013.

Käräjäoikeus on samalla määrännyt, että diaaritiedot, päätös ja oikeudenkäyntiaineisto on pidettävä salassa, kunnes pakkokeinon käytöstä on viimeistään ilmoitettava A:lle tai asiasta toisin päätetään.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut:

Käräjätuomari Pirjo Kyllönen

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN RATKAISU 1.7.2014

Hovioikeus on todennut, että A:lle on 28.3.2013 tehty pakkokeinolain 5 a luvun 11 §:n 2 momentin (646/2003) mukainen ilmoitus kantelun kohteena olevan pakkokeinon käytön lopettamisesta. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 5 §:n 2 momentin (370/2007) ja 16 §:n 4 momentin (370/2007) nojalla oikeudenkäynnin perustiedot, oikeudenkäyntiasiakirjat ja käräjäoikeuden ratkaisu ovat siten tulleet julkisiksi.

Kantelu

A on kantelussaan vaatinut, että päätös televalvonnasta kumotaan ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 3.546,40 eurolla.

Poliisi oli käynnistänyt esitutkinnan vuonna 2008 tapahtuneiksi väitetyistä törkeistä petoksista, joihin A:n epäiltiin syyllistyneen. Pankkia epäiltiin erehdytetyn kahdessa lokakuussa ja joulukuussa 2008 tapahtuneissa lainannostoissa. Poliisi oli vuonna 2013 hakenut televalvontalupaa vuonna 2008 tehdyksi väitetyn rikoksen selvittämiseksi. Televalvonnalla saatavilla tiedoilla ei ollut voitu olettaa olevan erittäin tärkeää merkitystä rikoksen selvittämiselle.

Poliisi oli televalvontaa hakiessaan toiminut syyttömyysolettaman vastaisesti, kun se oli vuonna 2013 käynnistänyt esitutkinnan olettaen esitutkinnan luovan epäiltyjen välille teleliikennettä. Poliisi oli lainvastaisesti pyrkinyt provosoimaan epäiltyjen välistä yhteydenpitoa. Epäiltyjen henkilöiden välisellä yhteydenpidolla vuonna 2013 ei ollut merkitystä vuonna 2008 tapahtuneen rikoksen osalta. Televalvonnan avulla ei ollut mahdollista saada lisäselvitystä rikoksesta tai rikoksen suunnitelmallisuudesta.

A:n teleliikennettä seuraamalla oli haluttu tutkia muiden kuin A:n epäiltyjä rikoksia. Joka tapauksessa televalvonnalla ei olisi pystytty osoittamaan puheluiden sisältöä. Poliisi oli televalvontalupaa hakiessaan ollut tietoinen siitä, että A oli ollut luotonsaaja. Lisäksi poliisi oli ollut tietoinen siitä, ketkä olivat antaneet lainojen edellyttämät panttaukset ja kuka oli määrittänyt panttien arvot. A ei voinut olla syyllinen tekoon, jonka johdosta poliisi oli hakenut televalvontalupaa. Lisäksi televalvontahakemus oli perustunut virheelliseen laskelmaan kiinteistöpanttien arvosta. Poliisi oli maaliskuussa 2013 ilmoittanut A:lle, että televalvonnalla ei ollut ollut merkitystä rikoksen selvittämisessä.

Vastaus

Rikoskomisario B on vaatinut, että kantelu hylätään.

Poliisilla on ollut syytä epäillä A:ta luotonottajana vuonna 2008 tapahtuneiksi epäillyistä törkeistä petoksista. Pankkia oli epäilty erehdytetyn myöntämään ylisuuria luottoja vakuuksin, joiden arvo oli luottoasiakirjoissa ilmoitettu korkeammiksi kuin ne todellisuudessa olivat olleet. Yli kahden miljoonan euron lainarahat oli siirretty Yhdysvaltoihin, jossa viranomaiset eivät olleet saaneet selville, mihin ja kenelle varat olivat joutuneet. Tutkintapyynnöt asiassa oli tehty vuonna 2010 ja esitutkinta oli aloitettu vuodenvaihteessa 2012-2013. Asia on nyt syyteharkinnassa.

Televalvonnan yleisenä edellytyksenä on, että sen käytöllä voidaan olettaa saatavan rikoksen selvittämiseksi tarvittavia tietoja. Poliisi oli katsonut televalvonnalla olevan suuri merkitys vakavien, myös A:n tekemiksi epäiltyjen törkeiden petosten selvittämisessä. Asiakokonaisuus oli ollut monitahoinen ja epäiltyjä oli ollut useita. Pankeille oli aiheutunut erittäin suuret vahingot. Osa epäillyistä oli kiistänyt tuntevansa muita epäiltyjä. Televalvonnalla oli oletettu saatavan tietoja rikosten suunnitelmallisuudesta, pankinjohtajan roolista epäiltyihin rikoksiin sekä Yhdysvalloissa olevien varojen olemassaolosta ja niiden mahdollisesta siirtämisestä takaisin Suomeen. Televalvonta oli ollut suhteellisuusperiaatteen mukainen.

Hovioikeuden ratkaisu

Televalvonnan edellytykset

Käräjäoikeuden päätös on annettu 20.2.2013 ja televalvonta on päättynyt 19.3.2013 eli ennen nykyisin voimassa olevan pakkokeinolain voimaantuloa 1.1.2014. Hovioikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevaan televalvontaan sovelletaan käräjäoikeuden päätöksen antamisen aikaan voimassa olleen pakkokeinolain (450/1987) säännöksiä.

Käräjäoikeuden helmikuussa 2013 antaman päätöksen aikaan voimassa olleen pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 3 §:ssä (646/2003) säädetään televalvonnan edellytyksistä. Televalvontaa koskeva lupa on voitu mainitun pykälän 1 momentin 1 kohdan (427/2009) nojalla myöntää, kun on ollut syytä epäillä jotakuta rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Luvan myöntäminen on lisäksi edellyttänyt sitä, että saatavilla tiedoilla on voitu olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Televalvonta on voitu kohdistaa epäillyn hallussa olevaan tai oletettavasti muuten käyttämäänsä teleliittymään, teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen.

Johtopäätökset televalvonnan edellytyksistä

Televalvontaa koskeva lupa edellyttää, että sitä henkilöä, johon pakkokeino on tarkoitus kohdistaa, on syytä epäillä sovellettavassa säännöksessä tarkemmin määritellyn rikoksen tekijäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että käsillä on jokin tai joitakin sellaisia seikkoja, joiden perusteella on syytä kohdistaa säännöksessä tarkoitettua rikosta koskeva epäily tiettyyn henkilöön. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2007:7 ilmenee, vaatimusta käsittelevän tuomioistuimen tulee selvittää ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa pakkokeinoa koskevassa hakemuksessa ja käräjäoikeuden istunnossa tapahtuneessa vaatimuksen täsmennyksessä sekä kanteluun annetussa vastauksessa on selostettu se menettely, jolla A:n väitetty törkeä petos luotonsaajana epäillään tehdyksi. Käräjäoikeus on viitannut ratkaisunsa perusteluina istunnossa esitettyihin perusteluihin sekä pakkokeinoa koskevaan hakemukseen. Hakemus on liitetty osaksi ratkaisua. Hovioikeus toteaa, että hakemuksessa ja sen täsmennyksessä esitetyt perusteet ovat olleet riittävän seikkaperäiset ja niiden perusteella on voitu tehdä arvio siitä, että A:ta on ollut syytä epäillä hakemuksessa mainitusta törkeästä petoksesta. A:n kantelussaan esittämät perusteet eivät ole sellaisia, joiden johdosta pakkokeinohakemuksessa ja sen täsmennyksessä ilmoitettuja seikkoja tulisi arvioida toisin.

Televalvonnalla tulee olla merkitystä nimenomaan pakkokeinon kohteeksi joutuneen henkilön rikoksen selvittämiseen. Jos rikokseen epäillään liittyvän joitakin toisia henkilöitä, televalvonta tulee kohdistaa tällaiseen toiseen henkilöön. Sallittuna ei voida pitää sitä, että televalvonnan avulla hankitaan tietoa ennen muuta muun kuin pakkokeinon kohteena olevan henkilön osallisuudesta tutkittavana olevaan rikokseen. A:n on epäilty syyllistyneen televalvonnan perusteena olevaan rikokseen. A:han kohdistunutta televalvontaa ei siten ole haettu ainoastaan muiden rikoksesta epäiltyjen henkilöiden osuuden selvittämiseen. Tältä osin edellytykset luvan myöntämiselle ovat olleet olemassa.

Vuonna 2013 aloitettu esitutkinta on koskenut tekoja vuonna 2008. Tutkintapyynnöt on tehty vasta vuonna 2010. Turvaamistointa ja televalvontalupaa on haettu helmikuussa 2013 eli tutkinnan alkuvaiheessa, mitä on pidettävä luonnollisena eikä sen perusteella voida tehdä johtopäätöstä pakkokeinon perusteettomuudesta. Esitutkinnan aloittamisella ja tämän jälkeisellä televalvontaa koskevan luvan hakemisella poliisin ei voida katsoa myöskään kielletyllä tavalla provosoineen epäiltyjä henkilöitä keskinäiseen yhteydenpitoon.

Televalvonnan erityisenä edellytyksenä on tähän tapaukseen sovellettavan pakkokeinolain (450/1987) mukaan se, että mainittua keinoa voitiin käyttää, jos sillä voitiin olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Lain esitöissä todetaan erittäin tärkeän merkityksen arvioinnin osalta, että kysymys on kokonaisharkinnasta. Lupaa ei tulisi myöntää vain siksi, että se helpottaa asian selvittämistä, eikä myöskään silloin, jos näyttö samalla vaivalla voidaan hankkia muilla keinoilla. Edellytyksiä luvan myöntämiselle ei olisi myöskään silloin, jos näyttöä on kertynyt jo niin paljon, että se riittää syytteen nostamiseen. Luvan myöntäminen edellyttää, että ilman sitä rikoksen selvittämisestä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia tai rikoksen selvittäminen muuten olisi hyvin työlästä taikka tutkinnan pitkittymisestä aiheutuisi erityistä haittaa tutkinnan onnistumiselle. Lupaharkinnassa tulee ottaa myös huomioon pakkokeinolain 7 luvun 1 a §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate ja pakkokeinon käytön puolustettavuuteen vaikuttavina seikkoina rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaus ja muut asiaan vaikuttavat seikat (HE 22/1994 vp s. 27).

Arvioitaessa sitä, onko televalvonnalla voitu olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle, merkitystä tulee muun ohella antaa väitetylle rikokselle, sen tekotavalle, poliisin tiedossa jo oleville seikoille ja tekoajankohdalle suhteessa aiotun televalvonnan ajankohtaan. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tutkinnan kohteena on ollut vuoden 2008 loka- ja joulukuussa tapahtuneeksi epäilty törkeä petos. Tutkittavana on ollut se, ovatko A ja eräät muut henkilöt syyllistyneet törkeään petokseen hakiessaan pankista lainaa. Tämän osalta poliisin tiedossa on ollut jo ennen televalvontahakemuksen tekemistä pankista lainaa hakeneet henkilöt, lainan vakuudeksi panttikirjat antaneet henkilöt sekä rahavarojen siirto Yhdysvaltoihin. Televalvontaa koskeva lupa on haettu helmikuussa 2013 eli yli neljä vuotta väitetyn rikoksen tapahtumisen jälkeen ja takautuvakin televalvonta on kohdistunut ajanjaksoon 20.12.2012-19.2.2013. Poliisi on televalvontaa koskevassa hakemuksessaan perustellut vaatimustaan sillä, että tutkinta todennäköisesti aiheuttaa vilkasta teleliikennettä epäiltyjen välillä. Käräjäoikeuden istunnossa poliisi on täsmentänyt hakemustaan toteamalla, että televalvonnalla on mahdollista saada tietoa epäiltyjen keskinäisestä yhteydenpidosta ja yhteydenpidosta rahavarat Yhdysvaltoihin järjestäneeseen ja siellä vastaanottaneeseen tahoon. Hovioikeus toteaa, että epäiltyjen henkilöiden keskinäisellä viestinnällä voi olla merkitystä arvioitaessa esimerkiksi epäiltyjen henkilöiden rikoskumppanuutta ja eri henkilöiden roolia epäiltynä olevassa rikoksessa. Televalvonta ei kuitenkaan paljasta keskusteluiden sisältöä ja nyt televalvonta ei ole myöskään koskenut väitetyn rikoksen tekoaikaista yhteydenpitoa. Tähän nähden jälkikäteisellä televalvonnalla ei törkeää petosta koskevassa asiassa ole voitu olettaa olleen juurikaan merkitystä rikoksen selvittämiselle.

Salaiset pakkokeinot kohdistuvat yksityiselämän sekä viestinnän suojaan ja kysymys on siten keskeisiin perusoikeuksiin kohdistuvasta rajoituksesta, vaikkakin televalvonta rajoittaa näitä oikeuksia vähäisemmässä määrin kuin telekuuntelu. Ottaen huomioon yhtäältä televalvonnan luonne pakkokeinona ja toisaalta tutkittavana olleen rikoksen tekotapa, poliisin tiedossa jo ennen televalvontahakemuksen tekemistä olleet seikat ja se, että televalvontaa on haettu ajallisesti useita vuosia väitetyn petosrikoksen jälkeiseen ajankohtaan, televalvonnan merkityksen ei televalvontaa koskevan hakemuksen ajankohtana ole voitu olettaa olevan tutkittavana olleeseen törkeään petokseen nähden erityisen merkityksellinen. Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että edellytyksiä televalvontaa koskevan luvan myöntämiselle ei ole ollut ja käräjäoikeuden päätös on kumottava.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

Pakkokeinolaissa tai muuallakaan ei ole nimenomaista säännöstä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta televalvontaa koskevassa kanteluasiassa. Tavanomaisesti pakkokeinoihin liittyvät oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat kysymykset ratkaistaan pääasian yhteydessä. A:ta koskeva rikosasia on vasta syyteharkinnassa ja asiassa on siten epävarmaa, tuleeko pääasia vireille käräjäoikeudessa ja milloin syytteen käsittely mahdollisesti alkaa.

A:n kantelua on näissä olosuhteissa pidettävä pääasiasta erillisenä ja riippumattomana asiana, jonka osalta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta on syytä arvioida vastaavasti kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyssä laissa tarkoitetuissa asioissa. Asian laatuun nähden ei voida pitää kohtuullisena, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskeva kysymys jäisi ratkaistavaksi mahdollisen pääasian yhteydessä (ks. myös KKO 2002:85).

Hovioikeus toteaa lisäksi, että edellä todetuin tavoin salaiset pakkokeinot kohdistuvat yksityiselämän sekä viestinnän suojaan ja kysymys on siten keskeisiin perusoikeuksiin kohdistuvasta rajoituksesta. Tällaisen rajoituksen oikeellisuuden arviointi on periaatteellisesti tärkeää eikä syyteasiaa koskevalla lopputuloksella voida katsoa olevan ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa tämän kanteluasian oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta.

Hovioikeus katsoo, että tällaisessa asiassa valtio voidaan velvoittaa suorittamaan korvausta oikeudenkäyntikuluista.

A:n kantelu on edellä todetuin tavoin menestynyt. A:lla on oikeus saada valtion varoista korvaus kohtuullisina pidettävistä oikeudenkäyntikuluistaan tässä asiassa. Hovioikeus harkitsee kohtuullisiksi oikeudenkäyntikulujen määräksi arvonlisäveroineen 1.800 euroa.

Päätöslauselma

Tuusulan käräjäoikeuden televalvontaa koskeva päätös 20.2.2013 nro 266 kumotaan.

Valtio velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 1.800 eurolla.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenlaamanni Jukka Heikkilä
Hovioikeudenneuvos Ari Siltama
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Timo Ojala

Esittelijä:

Asessori Jenny Öberg

Lainvoimainen

 
Julkaistu 18.9.2014