Rovaniemen hovioikeus

RHO:2015:1

Seksuaalirikos
Raiskaus
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon
Rangaistuksen määrääminen
Rangaistuksen mittaaminen
Kohtuullistamisperuste

Diaarinumero: R 14/242
Antopäivä: 9.1.2015
Ratkaisunumero: 100870
Sovellettu lainsäädäntö: RL 6 luku 3 § 1 mom., 4 §, 7 § 1 mom. 2 ja 3 kohta, 9 § 1 mom.

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA


Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 25.6.2005 tehdyistä pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja raiskauksesta. A oli kosketellut sormillaan nukkumassa olleen B:n sukupuolielintä ja myöhemmin pakottanut nukkumassa olleen B:n sukupuoliyhteyteen käyttämällä B:hen kohdistunutta väkivaltaa.


Asianomistaja B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen.


A kiisti syytteen. A oli mahdollisesti ollut B:n kanssa yhdessä sängyllä B:n tahdosta ja aloitteesta. A oli keskeyttänyt tilanteen ennen kuin asiat olivat edenneet pidemmälle. A ei ollut käyttänyt hyväkseen B:n humalatilaa eikä ollut käyttänyt B:hen kohdistuvaa väkivaltaa.


Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.


Käräjäoikeus katsoi näyttöä kokonaisuutena arvioidessaan, että syytteiden tueksi ei ollut esitetty niin vahvaa ja vakuuttavaa näyttöä, että syyte voitiin lukea A:n syyksi. A:n syyllisyydestä oli jäänyt varteenotettava epäily.


VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA


Syyttäjä ja asianomistaja B valittivat käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen.


Valituksissaan syyttäjä ja asianomistaja B muun muassa vaativat, että A tuomitaan rangaistukseen pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja raiskauksesta.


HOVIOIKEUDEN RATKAISU


Hovioikeudessa oli kysymys sekä pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja raiskauksesta esitetyn näytön riittävyydestä syyksi lukemiseen että rangaistuksen määräämisestä ja rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaisten kohtuullistamisperusteiden vaikutuksesta rangaistuksen mittaamiseen.


Hovioikeudessa vedottiin käräjäoikeudessa esitettyyn todisteluun ja otettiin lisäksi vastaan uutta kirjallista ja henkilötodistelua. Hovioikeus katsoi asiassa esitetyn näytön perusteella selvitetyksi, että A oli menetellyt syytteissä kuvatulla tavalla ja että teot täyttivät pakottamisen seksuaaliseen tekoon ja raiskauksen tunnusmerkistön.


Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä oli otettava huomioon muun muassa kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään tai lajiin vaikuttavat perusteet. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus oli mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Arvioitavana olivat tällöin paitsi teosta aiheutuneet seuraukset, myös se vahinko ja vaara, joiden teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa arvioitiin sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan. Tekijän syyllisyys puolestaan viittasi sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen.


Rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan raiskauksesta tuomittava rangaistus oli vankeutta vähintään yksi ja enintään kuusi vuotta ja rikoslain 20 luvun 4 §:n 2 momentin (495/2011) mukaan pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Oikeuskäytännössä vuosina 2007–2009 raiskauksista tuomittujen ehdottomien rangaistusten keskipituus oli ollut kaksi vuotta ja puolet rangaistuksista oli sijoittunut 19–28 kuukauden välille. Vuonna 2012 keskimääräinen rangaistus raiskauksesta oli ollut 20 kuukautta vankeutta ja hieman alle kaksi vuotta, kun tekijä oli tuomittu raiskauksen ohella yhdestä tai useammasta muusta rikoksesta vankeusrangaistukseen. Hovioikeus totesi, että vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen rangaistus A:lle nyt syyksi luetuista raiskauksesta ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon olisi noin kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus.


Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana voitiin ottaa huomioon rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen tulokseen. Säännöksen soveltaminen oli poikkeuksellista.


Hovioikeus totesi, että rikosilmoitus asiassa oli tehty 26.3.2012 eli lähes seitsemän vuoden kuluttua rikoksen tekemisestä, mikä oli varsin lähellä nyt kysymyksessä olevan rikoksen vanhentumisajan päättymistä. Arvioitaessa sitä johtiko vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen rangaistus ajan kulumisen vuoksi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen oli asiassa vielä otettava huomioon A:n elämäntilanne ja henkilökohtaiset olosuhteet. A oli vakavasti sairas ja hänelle oli suoritettu elinsiirto vuonna 2010. A:n terveydentila oli uudelleen huonontunut, jonka vuoksi hänelle oli harkittu uuden elinsiirron tekemistä. Hovioikeus katsoi, että sanotut seikat tuli ottaa rangaistusta lieventävänä huomioon ja tuomitsi A:n nyt syyksi luetuista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.


Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voitiin määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellyttäneet ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Rikosten vakavuus ja niistä ilmenevä A:n syyllisyys puolsivat vankeusrangaistuksen määräämistä ehdottomaksi. A:ta ei ollut kuitenkaan aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Hovioikeus totesi lisäksi, että rangaistuksen lieventämisperusteina olevilla rikoksista kuluneella pitkällä ajalla ja A:n terveydentilaan liittyvillä seikoilla oli merkitystä myös rangaistuslajin valinnassa. Hovioikeus katsoi siten, että A:lle tuomittu vankeusrangaistus voitiin määrätä ehdollisena. Ehdollista vankeusrangaistusta oli esitetyissä olosuhteissa pidettävä riittävänä seuraamuksena.


ASIAN RATKAISSEET HOVIOIKEUDEN JÄSENET

hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen
hovioikeudenneuvos Pasi Oikkonen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Ville Vuorialho
asian valmistelija, käräjänotaari Sari Semenoff


Lainvoimaisuustiedot

Korkeimmassa oikeudessa

Korkeimmassa oikeudessa

 
Julkaistu 20.1.2015  Päivitetty 26.6.2015