Helsingin kaupungin liikennelaitoksen järjestämä tarjouskilpailu koskien asemilla ja liikennevälineissä jaettavaa ilmaisjakelulehteä

Dnro 36/690/99
Antopäivä 6.5.1999

Kilpailuneuvosto on 6.5.1999 pitämässään istunnossa, johon ovat tämän asian käsittelyn osalta osallistuneet puheenjohtaja Tulokas, varapuheenjohtaja Heikonen, sekä jäsenet Astola, Hertto, Liljeblom, Pekkarinen, Stenbacka ja Timonen, päättänyt seuraavaa.

HAKEMUS

Janton Oyj on 31.3.1999 kilpailuneuvostolle saapuneessa ja 7.4.1999 täydentämässään hakemuksessa pyytänyt, että kilpailuneuvosto

1) määrää kiireellisesti Helsingin kaupungin liikennelaitoksen ilmoitustilan hankinnan
väliaikaisesti keskeytettäväksi ja kieltää väliaikaisesti hankintapäätöksen ja
hankintasopimuksen täytäntöönpanon kilpailuneuvoston käsittelyn ajaksi;

2) ensisijaisesti kumoaa kokonaan HKL:n asiassa tekemän hankintapäätöksen ja
palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksessä tulisi ensisijaisesti todeta, että
hankintasopimus olisi tullut tehdä hakijan kanssa hakijan määräajan kuluessa tekemän
tarjouksen pohjalta ja toissijaisesti HKL tulisi velvoittaa kilpailuttamaan hankinta
uudelleen;

3) toissijaisesti määrää HKL:n maksamaan hakijalle hyvitysmaksua virheellisen
hankintamenettelyn johdosta;

4) velvoittaa HKL:n korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän laskun mukaan laillisine korkoineen.

Perusteluinaan hakija on esittänyt muun ohella seuraavaa. HKL on tarjouspyynnössä
39H/98 ilmoittanut hankkivansa itselleen ilmoitustilaa hyvätasoisesta ilmaislehdestä, joka ilmestyy 2-5 kertaa viikossa Helsingin metroasemilla ja mahdollisesti myös busseissa ja raitiovaunuissa. Hakija katsoo, että kyseessä oleva hankinta on julkisista palveluhankinnoista annetun direktiivin mukainen ensisijainen palvelu, jota direktiivin säännökset koskevat kokonaisuudessaan. Samassa tarjouspyynnössä HKL on ilmoittanut myyvänsä ilmaislehden kustantajalle/julkaisijalle jakelukanavaa eli oikeutta jakaa ilmaislehteä HKL:n liikennelaitoksen joukkoliikennevälineissä. Hakijan mukaan kyse on oikeudellisesti kahdesta eri asiakokonaisuudesta eli siitä, että HKL ostaa itselleen ilmoitustilaa ja toisaalta siitä, että HKL myy hallitsemansa jakelukanavan käyttöoikeutta.

Hakija katsoo, että ilmoitustilan osalta kynnysarvo täyttyy. Tarjouspyynnössä ehdotetun kokoisen ilmoituksen hankkiminen Uutislehti 100:ssa on vuodessa noin 1,2 miljoonan markan arvoinen hankinta. Hakijan mukaan hankinnan kynnysarvon ylittävää luonnetta ei poista se seikka, että HKL saa ilmoitustilan maksua suurempaa jakelukanavamaksua.

HKL valitsi Tidnings AB Metro/MTG Publishing Ab:n tarjouksen, vaikka tarjous oli
toimitettu HKL:lle tarjouspyynnössä asetetun määräajan jälkeen. Lennonjohtajien lakkoa ei voida katsoa ylivoimaiseksi esteeksi. Posti on kulkenut normaalisti lakon aikana. Hakija katsoo, että HKL on toiminut vastoin julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:ssä edellytettyä tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimusta hyväksyessään Tidnings AB Metron myöhästyneen tarjouksen. HKL:llä on velvollisuus valita hakijan tarjous, joka oli ainoa määräajassa saapunut tarjouspyynnön mukainen tarjous.

VASTINE JA LAUSUNTO

Helsingin kaupungin liikennelaitos on toimittanut kilpailuneuvostolle vastineita ja
lisäselvityksiä 7.4., 8.4., 14.4., ja 16.4.1999. Kirjelmissä on lausuttu muun ohella
seuraavaa. Asemilla ja liikennevälineissä jaettavan ilmaislehden osalta ei ole kysymys
julkisesta hankinnasta. HKL vuokraa yhteistyösopimuksen puitteissa jakelukanavan
kustantajan käyttöön ja saa tästä jakelukanavan vuokraamisesta korvausta rahana ja
lisäksi infotilaa lehdestä. Infotila on liitännäinen asia verrattuna jakelukanavamaksuun. HKL voisi kokonaan luopuakin infotilasta, jolloin jakelukanavamaksu vastaavasti nousisi. Nousu olisi kuitenkin vähäinen, koska lehden kustantajan kannalta infotilasta aiheutuu vain painatuskustannukset. Kustantaja ei infotilaa luovuttaessaan menetä ilmoitustilaa, koska voi vastaavasti lisätä lehden sivumäärää. HKL ei hankkisi vastaavaa ilmoitustilaa muista ilmaisjakelulehdistä tai tavanomaisista lehdistä. HKL kiistää, että infotilan arvon voisi määritellä Janton Oy:n hinnaston perusteella.

HKL katsoo, että kilpailuneuvostolla ei ole toimivaltaa tämäntyyppisen jakelukanavan
vuokrausta tarkoittavan yhteistyösopimuksen osalta. Yhteistyösopimuksen
valmistelussa on noudatettu keskeisinä periaatteina tasapuolisuutta ja sitä, että
sopimus tehdään edullisimman tarjouksen tehneen yrityksen kanssa.

Yhteistyösopimusta koskevaan tarjouspyyntöön vastasivat Janton Oy ja Tidnings AB
Metro/MTG Publishing AB (jäljempänä myös Metro). Metron tarjous saapui HKL:lle
3.2.1999 kello 13.50 eli vähän sen jälkeen, kun tarjoukset oli avattu kirjaamossa
3.2.1999 kello 12.05. Metro on ilmoittanut tarjouksen myöhästymisen syyksi
lennonjohtajien lakon. Metro ei saanut myöhästymisestä minkäänlaista etua Janton
Oy:öön nähden. Myöhästyminen johtui ylivoimaisesta esteestä, joka poistaa sekä
postin että lähettiyritysten vastuun lähetyksen aikataulun mukaisesta perillemenosta.
HKL hyväksyi molemmat tarjoukset neuvottelujen pohjaksi. Molempien tarjoajien
kanssa käytiin asiasta yksi neuvottelu, jonka pohjalta tarjoajat täsmensivät
tarjoustaan. Tarjoajia on kohdeltu tasapuolisesti.

Helsingin kaupunki on toimittanut 20.4.1999 kilpailuneuvostolle vastineen, jossa
todetaan muun ohella seuraavaa. Kaupunki katsoo ensinnäkin, että hakemus
joukkoliikennelautakunnan 18.3.1999 tekemään päätökseen kohdistettuna tulee jättää
tutkimatta, koska hakemuksessa tarkoitettua päätöstä ei ole enää olemassa
kaupunginhallituksen käytettyä kuntalain 51 §:n mukaista otto-oikeuttaan. Lisäksi
kaupunki katsoo, että kaupunginhallitus ei ole tehnyt asiassa hankintapäätöstä, vaan
kysymyksessä on jakelukanavan vuokrausta koskeva päätös. Infotila on luonteeltaan
osasuoritus jakelukanavamaksusta. Itse rahasuoritus puolestaan mahdollistaa sen,
että liikennelaitos voi hyödyntää saamaansa infotilaa. Liikennelaitoksen kannalta
jakelukanavamaksu on siten ollut tarjouksen ratkaiseva seikka. Kysymyksessä ei ole
julkinen hankinta eikä kilpailuneuvostolla ole toimivaltaa asiassa.

Kaupungin tilojen ja mainospaikkojen vuokraaminen sekä muu palvelujen tuottaminen ulkopuolisille tapahtuu kaupungin käytännön mukaisesti tarjouskilpailun muodossa. Tämä ei kuitenkaan muuta jakelukanavan vuokrausta kaupungin suorittamaksi hankinnaksi, johon tulisi esimerkiksi soveltaa Helsingin kaupungin hankintasäännön määräyksiä. Jakelukanavan vuokraamisessa kaupunkia sitovat muun muassa valtion tukea koskevat Rooman sopimuksen 92 artiklan määräykset, joiden noudattamista valvoo Euroopan yhteisöjen komissio.

Kaupunki vaatii hakijaa korvaamaan sen hakemuksesta kaupungille aiheutuneet
oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän laskun mukaan laillisine korkoineen.

Tidnings AB Metro on 7.4. ja 19.4.1999 kilpailuneuvostolle saapuneissa
lausunnoissaan esittänyt muun ohella seuraavaa. Yhtiö katsoo ensisijaisesti, että
julkisista hankinnoista annettu laki ei sovellu esillä olevaan asiaan. Kilpailuneuvosto ei ole toimivaltainen asiassa, joten hakemus on jätettävä tutkimatta. Kyse ei ole
julkisesta palveluhankinnasta vaan jakelukanavan käyttöoikeuden luovutuksesta
vastiketta vastaan. Se seikka, että HKL osana ehdotettua yhteistyökonseptia saa
käyttöönsä ilmoitustilaa ko. jakelukanavassa jaettavasta ilmaisjakelulehdestä ei muuta
asian luonnetta. Tidnings AB Metro korostaa, että lehdessä ei ole kiinteää
sivumäärää, vaan ilmoituksille varattava osuus voi vaihdella myydyn ilmoitustilan
mukaan. Se, että HKL:lle varataan osa ko. ilmoitustilasta, ei vähennä muille
markkinoitavaa ilmoitustilaa. HKL:lle varattavan ilmoitustilan vaikutus jakelukanavasta maksettavaan korvaukseen on siten marginaalinen. Ilmoitustilan antaminen HKL:n käyttöön on eräänlainen jakelukanavan käyttöä koskevan yhteistyökonseptin sivutuote ja muodostaa konseptista vain liitännäisen osan. Ilmoitustilan antamista HKL:n käyttöön ei siten voida hakijan esittämällä tavalla irrottaa itsenäiseksi asiakokonaisuudekseen.

Mikäli kilpailuneuvosto katsoisi julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltuvan asiaan, Tidnings AB Metro toteaa, että HKL:n menettely ei ole ollut hankintalain vastainen, minkä vuoksi hakemus on hylättävä. Kyseessä ei ole kynnysarvon ylittävä hankinta. Hankinnan arvoksi on katsottava HKL:n käyttöön tarjottavan ilmoitustilan paperi- ja painatuskustannus, joka on hakemuksessa esitettyjä ilmoitushintoja huomattavasti pienempi ja alittaa palveluhankinta-asetuksen mukaisen kynnysarvon. Tidnings AB Metron tarjous on saapunut HKL:lle kuriirin toimittamana 3.2.1999 vain alle kaksi tuntia tarjousajan päättymisen jälkeen. Tarjouksen myöhästymisen syynä oli lennonjohtajien lakko. Tarjous on ollut kuriiriyhtiön kuljetettavana 1.2.-3.2. välisen ajan. Tidnings AB Metro ei ole mitenkään voinut muuttaa tarjoustaan sinä lyhyenä aikana, joka jäi tarjousajan päättymisen ja tarjouksen perilletulon väliin.

Hakija on 21.4.1999 toimittanut kilpailuneuvostolle vastaselityksen.

VALMISTELUISTUNTO

Kilpailuneuvosto on järjestänyt asiassa valmisteluistunnon 22.4.1999.

LISÄLAUSUNNOT

Valmisteluistunnossa sovitun mukaisesti asianosaiset ovat 28.4.1999 toimittaneet
kilpailuneuvostolle lausuntonsa käsiteltävänä olevan sopimuksen luonteesta. Tidnings AB Metro on pyytänyt kilpailuneuvostoa velvoittamaan hakijan korvaamaan
oikeudenkäyntikulunsa neuvoston kohtuulliseksi katsomalla määrällä laillisine
korkoineen.

KILPAILUNEUVOSTON PÄÄTÖS

1. Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tarjousmenettely

Helsingin kaupungin liikennelaitos (jäljempänä myös HKL) ilmoitti 5.1.1999 päivätyssä tarjouspyynnössä etsivänsä yhteistyökumppania, joka kustantaisi ja julkaisisi Helsingin metroasemilla ja liikennevälineissä jaettavaa ilmaisjakelulehteä.
Tarjouspyyntö lähetettiin seitsemälle sellaiselle yritykselle, joiden arvioitiin olevan
kiinnostuneita hankkeesta. Lisäksi tarjouspyyntöilmoitus julkaistiin Kauppalehdessä
sekä Mainonta ja Markkinointi-lehdessä.

Määräaikaan 3.2.1999 kello 12.00 mennessä HKL sai tarjouksen Janton Oy:ltä.
Tidnings AB Metro/MTG Publishing AB:n tarjous saapui HKL:lle 3.2.1999 kello 13.50 ja se avattiin 4.2.1999 klo 11.40. Tarjous oli jätetty lähettiyrityksen kuljetettavaksi Tukholmassa 1.2.1999. Yhtiö ilmoitti tarjouksen myöhästymisen syyksi lennonjohtajien lakon Suomessa. HKL piti myöhästymisen syynä ylivoimaista estettä ja katsoi, että tarjouksen hylkäämiselle ei ollut perusteita. Helsingin kaupungin
joukkoliikennelautakunta päätti 18.3.1999 oikeuttaa HKL:n tekemään
yhteistyösopimuksen Tidnings AB Metro/MTG Publishing AB:n kanssa.
Kaupunginhallitus vahvisti 29.3.1999 joukkoliikennelautakunnan päätöksen.

Hakija katsoo, että tarjouspyyntöön sisältynyttä ilmoitustilan osuutta ja jakelukanavan
käyttöoikeuden luovutusta tulee tarkastella kahtena erillisenä sopimuksena. Hakijan
mukaan ilmoitustilan osalta on kyse kynnysarvon ylittävän ns. ensisijaisen palvelun
hankinnasta, joten koko sopimusta on pidettävä kynnysarvon ylittävänä. Sopimus olisi
tullut kilpailuttaa julkisia hankintoja koskevien säännösten mukaisesti. Hakija katsoo,
että HKL on menetellyt hankintalain vastaisesti hyväksyessään tarjouksen, joka
saapui tarjouspyynnössä edellytetyn määräajan jälkeen.

Helsingin kaupunki ja Helsingin kaupungin liikennelaitos katsovat puolestaan, että
kyseessä ei ole julkinen hankinta. Sopimuksen olennainen sisältö on jakelukanavan
vuokraus ja siitä saatava korvaus. Ilmoitustila on jakelukanavamaksun osasuoritus.
HKL ei ilmoituksena mukaan hankkisi vastaavaa ilmoitustilaa muista
ilmaisjakelulehdistä tai tavanomaisista lehdistä. Kaupungin mukaan kumpaakin
yritystä on kohdeltu tarjousten käsittelyssä ja neuvotteluissa yhdenmukaisesti ja
tasapuolisesti.

2. Asian tutkiminen

Kilpailuneuvosto on tutkinut toimivaltaansa liittyvänä esikysymyksenä sen, kuuluuko
nyt käsiteltävänä oleva Helsingin kaupungin liikennelaitoksen järjestämä
ilmaisjakelulehteä koskeva tarjouskilpailu julkisista hankinnoista annetun lain
(1505/1992, muut. 1247/1997) soveltamisalan piiriin.

Julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:ssä säädetään lain soveltamisala ja tarkoitus.
Pykälän 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden julkisista
hankinnoista annetussa laissa tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailun
aikaansaamiseksi sekä tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja
syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi noudatettava hankinnassaan, mitä kyseisessä
laissa säädetään.

Hankinnan käsite on määritelty julkisia hankintoja koskevan lain 4 §:n 1-kohdassa.
Sen mukaan hankinnalla tarkoitetaan tavaroiden ja palvelujen ostamista, vuokraamista
tai siihen rinnastettavaa toimintaa sekä urakalla teettämistä.
Palveluhankinta-asetuksen (380/1998) 5 §:ssä palveluhankintasopimuksen on
määritelty olevan kirjallinen sopimus, jolla on taloudellista arvoa ja joka koskee
palveluiden ostamista. Lain esitöiden mukaan hankinnan määritelmä on laaja. Se
sisältää tavaroiden ostamisen, vuokraamisen ja siihen rinnastettavan toiminnan (kuten
osamaksukaupan ja leasingkaupan sekä optiosopimukset), palvelujen hankinnan
vastaavalla tavalla sekä urakalla teettämisen (1992 vp. HE 154 s. 12).

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen 5.1.1999 päivätyssä tarjouspyynnössä 39H/98
ilmoitettiin muun ohella seuraavaa:

"HKL pyytää teiltä yhteistyöehdotusta ilmaisjakelulehdestä tarjouksen muodossa.
Tarjouksessa tulee esittää yhteistyökonsepti, jonka tulisi sisältää ainakin seuraavia
elementtejä:

• HKL saa lehdestä tilaa joukkoliikenneinformaatiota varten vähintään puolen

tabloidikokoisen sivun verran mieluummin kaksi kertaa viikossa sekä tilan HKL:n
yhteystietoja varten jokaiseen lehteen.

• Ilmaisjakelulehden kustantaja vastaa lehdestä aiheutuvista ylimääräisistä

siivouskuluista HKL:n asemilla ja liikennevälineissä.

• HKL saa ilmaisjakelulehden kustantajalta korvausta antaessaan edellä selostetun

jakelukanavan ilmaislehden käyttöön (jakelukanavamaksu).

Tarjoaja voi esittää myös edellä olevasta poikkeavan kokonaisratkaisun, joka voi
sisältää myös muita yhteistyöelementtejä. (..) HKL tulee käymään tarkemmat
neuvottelut mielenkiintoisimmat tarjoukset tehneitten kustantajien kanssa. Näiden
neuvottelujen perusteella HKL valitsee parhaan ja taloudellisesti edullisimman
vaihtoehdon. Ratkaisussa otetaan huomioon mm. seuraavat näkökohdat:

• joukkoliikenteen informaation saama huomioarvo
• lehden matkustajille tarjoama palvelu
• siivouskustannusten korvaaminen
• jakelukanavamaksun suuruus
• lehden ilmestymiskerrat viikossa."

HKL:n tavoitteena on ollut tarjouskilpailulla hankkia yhteistyökumppani, joka omalla
taloudellisella riskillään kustantaa ja julkaisee HKL:n asemilla ja liikennevälineissä
jaettavaa ilmaisjakelulehteä. Korvauksena hallitsemansa jakelukanavan
käyttöoikeudesta HKL on edellyttänyt ilmaisjakelulehden julkaisijan suorittavan
jakelukanavamaksua. Rahallisen korvauksen lisäksi HKL on edellyttänyt, että sen
käyttöön tulee lehdestä ilmoitustilaa joukkoliikenneinformaatiota varten. Siltä osin kuin järjestelyssä on kyse siitä, että kaupunki vuokraa jakelukanavaa eli asemiensa ja
liikennevälineidensä käyttöoikeutta, kaupunki on myyjän asemassa. Julkisista
hankinnoista annettu laki koskee julkisyhteisöjen tekemiä hankintoja. Sen sijaan
julkisyhteisön myydessä tai vuokratessa omaisuuttaan kyse ei ole julkisesta
hankinnasta.

Hakijan mukaan ilmaisjakelulehden arvioitu liikevaihto olisi noin 20 miljoonaa markkaa vuodessa. Ilmoitustilan arvo on hakijan omien ilmoitushintojen mukaan laskettuna noin 1,2 miljoonaa markkaa vuodessa. Jakelukanavamaksun osuus olisi ilmoitustilan arvoa suurempi. Hakija on katsonut, että HKL:n järjestelyssä saama ilmoitustila muodostaa kynnysarvon ylittävän hankinnan, joten sopimus kokonaisuudessaan olisi tullut kilpailuttaa julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti. Helsingin kaupunki, HKL ja Tidnings AB Metro ovat kiistäneet hakijan laskelmat ilmoitustilan arvosta. Niiden mukaan ilmoitustilan arvoksi voi laskea vain paperi- ja painatuskustannukset, koska HKL:lle varattu ilmoitustila ei vähennä muille markkinoitavaa ilmoitustilaa. HKL:n mukaan sille aiheutuu ilmoitustilan käytöstä kustannuksia noin 300 000 markkaa vuodessa, koska ilmoitustilan hyödyntäminen vaatii lisäresursseja.

Kilpailuneuvosto toteaa, että sopimuskokonaisuudessa on kysymys kaupungin ja sen
yksityisen yhteistyökumppanin yhteishankkeesta, joka tähtää ilmaisjakelulehden
julkaisemiseen käyttämällä hyväksi kaupungin tarjoamia jakelukanavia. Yksityinen yrittäjä saa hyödyn ja kantaa taloudellisen riskin ilmaisjakelulehteä julkaisemalla harjoitettavasta liiketoiminnasta. Liikennelaitos saa jakelukanavan eli asemien ja liikennevälineiden käyttöoikeuden myöntämisestä rahakorvausta sekä ilmaista ilmoitustilaa lehdessä.

Hankinta-asetuksen 5 §:n määritelmän piiriin kuuluvat taloudellista arvoa omaavat
kirjalliset sopimukset, jotka koskevat palvelun ostamista. Ilmoitustilan saamisella on
HKL:lle taloudellista arvoa. Mikäli ilmoitustilan hankinta tapahtuisi erillisenä toimenpiteenä pyytämällä siitä alan yrityksiltä tarjouksia, kysymys olisi epäilemättä laissa tarkoitetusta julkisesta hankinnasta. Nyt ilmoitustilan hankinta kytkeytyy osana laajempaan yhteishankkeeseen, jossa taloudellinen painopiste on yrityksen kannalta katsoen ilmaisjakelulehden julkaisemisessa ja kaupungin kannalta jakelukanavan
ulosvuokraamisessa. Maksuton ilmoitustila muodostaa osavastikkeen kaupungin
yritykselle myöntämästä oikeudesta käyttää asemia ja kulkuvälineitä ilmaisjakelulehden jakeluun. Pääasiallinen vastike maksetaan rahassa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 19.4.1994 antamassaan ennakkoratkaisussa
(Gestión Hotelera Internacional SA v. Comunidad Autonoma de Canarias and others
C-331/92 (1994) ECR 1329) katsonut, että yhdistetty sopimus, johon liittyi sekä
rakennustöiden suorittamista että omaisuuden käyttöoikeuden luovutus, ei kuulunut
rakennusurakoita koskevan hankintadirektiivin (71/305/ETY) soveltamispiiriin, koska
rakennustyöt olivat sopimuksessa ainoastaan toissijainen (incidental) osa käyttöoikeuden luovutukseen nähden. Tapauksessa oli kysymys kunnan omistaman hotellin ja kasinon vuokraamisesta yksityiselle yrittäjälle, jonka tuli rahakorvauksen ohella kunnostaa kustannuksellaan hotelli- ja kasinorakennuksia.

Ratkaisuperustelujen kohdassa 27 viitataan julkisia palveluhankintoja koskevan direktiivin 92/50/ETY esipuheen kohtaan, jossa todetaan, että direktiivin 71/305/ETY mukaisesti "sopimusta pidetään julkista rakennusurakkaa koskevana sopimuksena vain, jos sen kohteena on rakennusurakan suorittaminen; jos tällainen rakennusurakka on merkitykseltään toissijainen, eikä sopimuksen varsinainen kohde, sopimusta ei pidetä julkista rakennusurakkaa koskevana sopimuksena".

Selostettu ennakkoratkaisu ja palveluhankintadirektiivin esipuheen kannanotto viittaavat siihen, että erilaisia elementtejä sisältävien sopimusten osalta ratkaiseva merkitys on sillä, mikä on hankkeen päätarkoitus ja missä on sen taloudellinen painopiste.

Esillä olevalla sopimuksella on liittymäkohtia käyttöoikeussopimuksiin.
Rakennusurakoihin liittyen hankinta-asetuksen 15 §:ssä säännellään direktiivin
93/37/ETY perusteella käyttöoikeusurakka, jolla tarkoitetaan hankintayksikön ja
urakoitsijan välistä sopimusta, jossa toteutettavan rakennuskohteen korvauksena on
yksinomaan rakennuskohteen käyttöoikeus tai tällainen oikeus ja urakkahinta yhdessä.
Käyttöoikeusurakka kuuluu julkisia hankintoja koskevan sääntelyn piiriin. Sen sijaan
palveluhankintoja koskevat käyttöoikeussopimukset eivät vastaavalla tavalla kuulu
nykyisellään julkisista hankinnoista annettujen säännösten soveltamisalaan eikä niitä
käsitellä hankintadirektiiveissä.

Komissio on 24.2.1999 antanut alustavan tiedonannon käyttöoikeussopimuksista
(konsessio) julkisia hankintoja koskevassa yhteisön oikeudessa. Tiedonannossa
todetaan, että vaikka palveluhankintoja koskevia käyttöoikeussopimuksia ja muita
julkisen ja yksityisen yhteistyön vastaavia muotoja ei nimenomaisesti käsitellä julkisista hankinnoista annetuissa direktiiveissä, niitä koskevat kuitenkin perustamissopimuksen 52-66 artikloiden määräykset ja periaatteet. Merkitystä on erityisesti syrjimättömyyden, yhdenvertaisen kohtelun, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteilla.

Palveluhankinta-asetuksen 9 §:n mukaan hankintaa ei saa jakaa eriin, osittaa tai laskea
poikkeuksellisin menetelmin tai palveluhankintaa liittää rakennusurakkaan asetuksen
soveltamisen kiertämiseksi. Hankintaa ei saa yhdistää toiseen hankintaan siten, että tällä tavoin kierretään hankintasäännösten soveltamista. Käsiteltävänä oleva sopimus koostuu luontevasti toisiinsa liittyvistä komponenteista ja muodostaa järkevän liiketaloudellisen kokonaisuuden. Asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, jotka viittaisivat yrityksiin kiertää hankintasäännöksiä.

3. Johtopäätös

Kilpailuneuvosto toteaa, että tarkasteltavana olevassa yhteistyösopimuksessa
taloudellisesti merkittävimpänä osana on yksityisen osapuolen omalla riskillään
harjoittama julkaisutoiminta. Hankintasäännösten soveltamisalaa arvioitaessa on
kuitenkin ensisijaisesti otettava huomioon järjestelyn tarkoitus hankintayksikön
näkökulmasta. Kaupungin osalta sopimuksen pääasiallinen tarkoitus on jakelukanavan
vuokraaminen yritykselle ja siitä saatava rahakorvaus. Ilmoitustilan muodossa saatava
vastike muodostaa toissijaisen elementin sopimuskokonaisuudessa. Tämän vuoksi ja kun kysymys ei ilmeisesti ole hankintasäännösten kiertämisestä kilpailuneuvosto katsoo, ettei ilmoitustilan osuutta ole perusteltua hakijan esittämin tavoin erottaa muusta sopimuksesta ja soveltaa siihen palveluhankintoja koskevia säännöksiä. Tätä eivät edellytä myöskään hankintadirektiivit. Kilpailuneuvosto ei siten ole asiassa
toimivaltainen.

Edellä esitetyillä perusteilla kilpailuneuvosto on ratkaissut asian päätöslauselmasta
ilmenevällä tavalla.

4. Päätöslauselma

Kilpailuneuvosto jättää hakemuksen tutkimatta. Enemmän lausunnon antaminen
hakijan vaatimuksista raukeaa.

Kun hakemusta ei ole pidettävä ilmeisen perusteettomana, Helsingin kaupunki ja
Helsingin kaupungin liikennelaitos vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan. Janton Oyj velvoitetaan osallistumaan, asian laatu huomioon ottaen, Tidnings AB Metron
oikeudenkäyntikuluihin viidellätuhannella (5 000) markalla korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) on säädetty. Kilpailuneuvoston päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Valitusosoitus liitteenä.