MAO:153/II/02

Hyvän liiketavan vastaisuus
Sopimaton ilmaisu

Dnro 24/2001
Antopäivä 21.11.2002

Itäeriste Oy vastaan Pielisen Ikkunasaneeraus Oy. Vastaaja oli mainoksissaan käyttänyt ilmaisua "Ainoa konkurssitaustaton puhallusvillaurakoitsija Pohjois-Karjalassa". Vastaajan kanssa ko. alueella kilpailevissa yrityksissä toimineiden eräiden henkilöiden yritystoimintaa koskevaan historiaan oli liittynyt aikaisemmin tapahtunut konkurssi. Vastaajan kilpailijayritykset eivät kuitenkaan itse olleet olleet konkurssissa eikä näihin yrityksiin niiden nykyisessä muodossa liittynyt konkurssia. Hakijayhtiö oli toiminut pitkään nykyisellä nimellään ja muutoinkin vakiinnuttanut asemansa. Koska markkinoilla toimivien yritysten suhteen saattoi tapahtua muutoksia, joista vastaajan ei kaikissa tilanteissa ollut mahdollista tietää, ilmaisua "ainoa konkurssitaustaton" oli pidettävä luonteeltaan sellaisena ilmaisuna, jonka toteennäyttäminen ei kaikissa tilanteissa ollut mahdollista. Vastaajan käyttämä ilmaisu ei ollut antanut täysin oikeata kuvaa kyseisen alueen markkinoilla vallitsevasta tilanteesta. Vastaajan käyttämä mainittu ilmaisu oli ollut hyvän liiketavan vastainen.

SopMenL 1 § ja 6 §

ITÄERISTE OY:N VAATIMUKSET

Itäeriste Oy on vaatinut, että Pielisen Ikkunasaneeraus Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään käyttämästä markkinoinnissaan ja mainonnassaan mainintaa, että vastaaja on ainoa konkurssitaustaton puhallusvillayrittäjä Pohjois-Karjalassa. Hakija on myös vaatinut, että vastaajaa sakon uhalla kielletään luovuttamasta, postittamasta tai muullakaan tavalla jakamasta ja levittämästä kolmansille tahoille Joensuun kihlakunnan syyttäjänviraston syyttämättäjättämispäätöstä 4.6.2002 liitteineen ja siihen itse tehtyine lisäyksineen.

Hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan sakon uhalla ryhtymään oikaisutoimeen sopimattomasta menettelystä aiheutuvien ja jo aiheutuneiden ilmeisten haittojen vuoksi siten, että Pielisen Ikkunasaneeraus Oy velvoitetaan julkaisemaan vastaavan kokoiset ilmoitukset vastaavalla palstalla viisi kertaa sanomalehti Karjalaisessa, kerran Sanomalehti Karjalan Maassa ja kerran Pohjois-Karjalassa ilmestyvässä Yritysmaailma-julkaisussa, tai että markkinaoikeuden kieltopäätös määrätään julkaistavaksi mainituissa lehdissä kokonaan vastaajan kustannuksella. Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 7.457,47 euroa laillisine korkoineen sekä asianosaiskuluina 900 euroa, jotka koostuvat lähinnä X:n matkakuluista. Vastaajan vaatimista asianosaiskuluista hakija on ilmoittanut hyväksyvänsä matkakulut.

Nurmeksessa toimiva Pielisen Ikkunasaneeraus Oy on hakijan tietämän mukaan julkaissut lehdistössä ilmoituksen, joka on sisältänyt totuudenvastaisen tiedon. Sanomalehti Karjalaisessa 11.10.2001 julkaisussa ilmoituksessa todetaan totuudenvastaisesti seuraavaa: "Ainoa konkurssitaustaton puhallusvillaurakoitsija Pohjois-Karjalassa." Kyseinen ilmoitus on julkaistu samalla palstalla ja allekkain kuin mitä hakijayhtiön vastaava puhallusvilloja markkinoiva ilmoitus on julkaistu. Ilmoitus on julkaistu myös 28.2.-4.3.2002. Vastaava ilmoitus on julkaistu myös sanomalehti Karjalanmaassa ja Yritysmaailma -nimisessä paikallisessa lehdessä.

Hakija toimii samalla toimialalla ja samalla toimialueella vastaajan kanssa. Hakija ja vastaaja kilpailevat samoista markkinoista ja samoista asiakkaista keskenään. Hakija ja vastaaja toimivat käytännössä täysin päällekkäisillä markkina-alueilla. Vastaajan mainittu lausuma pitää sisällään väittämän siitä, että kaikilla muilla alan yrityksillä, jotka Pohjois-Karjalassa kyseisellä alalla toimivat, on konkurssitausta. Tämä väite on väärä ja kyseessä on siten totuudenvastainen ja harhaanjohtava ilmaisu, joka koskee muiden alalla toimivien elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään ja vahingoittamaan hakijan elinkeinotoimintaa. Kyseessä on myös asiaankuulumaton ja esitystavaltaan sopimaton ilmaisu.

Hakijan tietämän mukaan Pohjois-Karjalassa toimii pohjoiskarjalaisina alan yrityksinä ainoastaan neljä yritystä, joista hakija on yksi ja vastaaja on yksi. Pohjois-Karjalassa toimii alueella nro 6 puhallusvillaurakoitsija Y, jolla ei ole konkurssitaustaa. Tuntematta tarkemmin sitä perustetta, millä vastaajayhtiö esittää mainitun, hakijan mielestä perusteettoman väitteen, hakija toteaa, ettei sillä ole taustallaan konkurssia eikä vastaajan ilmoituksessa mainitsema tieto siten pidä paikkaansa. Hakija katsoo, että tällaisella ilmoittelulla on selvästi pyritty hyödyttämään vastaajan omaa liiketoimintaa ja vaikuttamaan vastaajan edustaman hyödykkeen kysyntään ja ilmoituksella on selvästi pyritty vahingoittamaan ainakin hakijan elinkeinotoimintaa ja sen edustaman puhallusvillamateriaalin kysyntää.

Hakijan tehtyä tutkimuspyynnön Joensuun poliisilaitokselle koskien kilpailumenettelyrikosta asiassa on suoritettu esitutkinta ja syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. Päätöksen jälkeen on ilmennyt, että vastaajayhtiö on täydentänyt syyttämättäjättämispäätöstä mm. lisäämällä päätöksen alkuosaan vastaajayhtiötä koskevat tiedot, lisäämällä syyttämättä jätetyn sekä asianomistajan osalta yritysnimitietoja ja yhteystietoja, alleviivaamalla päätöksestä valittuja osia, täydentämällä jakeluosassa henkilöiden nimi- ja yhteystietoja sekä lisäämällä syyttämättäjättämispäätökseen mm. maininnan "Itämyynti = Itäeriste Z, konkurssivelat 3.259.512,00 markkaa, 3,2 miljoonaa mk". Hakijan tietoon on tullut, että syyttämättäjättämispäätöstä siihen tehtyine lisäyksineen on ainakin telefax-lähetyksenä jaettu kolmansille tahoille, mm. hakijayhtiön materiaalin toimittajalle. Itse täydennetyn syyttämättäjättämispäätöksen oheen sen toimittamisen yhteydessä on liitetty Pielisen Ikkunasaneeraus Oy:tä koskeva Savo-Karjalan veroviraston todistus veroveloista, johon Pielisen Ikkunasaneeraus Oy on niin ikään täydentänyt tietoja.

Vastaaja on jakamalla mainitulla tavalla syyttämättäjättämispäätöstä pyrkinyt hyödyntämään edelleen omaa liiketoimintaansa ja vaikuttamaan sen edustaman hyödykkeen kysyntään ja vahingoittamaan hakijan elinkeinotoimintaa ja sen edustaman puhallusvillan kysyntää. Vastaaja on ilmoittelullaan ja syyttäjän päätöksen postittamisella pyrkinyt saamaan hakijan taloudellisen tilan epävarmaksi ja näyttämään siltä, että hakija olisi jollain tavalla epäluotettava tavaran tai työn toimittaja. Vastaaja on pyrkinyt mainitulla menettelyllä edistämään omaa liiketoimintaansa ja vahingoittamaan hakijan liiketoimintaa.

PIELISEN IKKUNASANEERAUS OY:N VASTAUS

Pielisen Ikkunasaneeraus Oy on kiistänyt menettelynsä olevan SopMenL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 5.512,05 euroa laillisine korkoineen sekä asianosaiskulut 2.629,59 euroa. Vastaaja on paljoksunut hakijan vaatimia oikeudenkäyntikuluja.

Vastaajan käyttämä, hakemuksen kohteena oleva ilmaisu ei ole ollut totuudenvastainen. Vastaajan tietämän mukaan Pohjois-Karjalassa toimii kolme puhallusvillaurakoitsijaa, nimittäin vastaajayhtiö, hakijayhtiö ja Savo-Karjalan Eristys ja Saneeraus Oy. Toiminimi Y:stä vastaaja kuuli ensimmäisen kerran tämän oikeudenkäynnin yhteydessä. Kyseinen toiminimi ei vastaajan tietämän mukaan ole itsenäinen puhallusvillayritys.

Hakijayhtiö on perustettu heinäkuussa 1989 ja merkitty kaupparekisteriin 17.1.1990. Yhtiön toimitusjohtaja oli Z, joka on ollut myös yhtiön hallituksen varajäsen. Eristeinsto Itämyynti Z Ky -niminen samalla toimialalla toiminut yritys, jonka vastuunalainen yhtiömies oli edellä mainittu Z, asetettiin konkurssiin Joensuun raastuvanoikeudessa huhtikuussa 1989 velallisen omasta hakemuksesta, ja konkurssituomio annettiin lokakuussa 1989. Uusi yritys, Itäeriste Oy eli hakija, jossa Z oli alusta saakka toimitusjohtajana mukana, perustettiin edellisen yrityksen konkurssin vireillä ollessa, samantapaisella toiminimellä, yleisöön päin siinä toimivana henkilönä nimenomaan Z.

Savo-Karjalan Eristys ja Saneeraus Oy oli perustettu joulukuussa1992 ja merkitty rekisteriin helmikuussa 1993. Yhtiön hallituksen ainoa jäsen ja toimitusjohtaja on alusta saakka ollut A. Yhtiö toimi pitkään, ja Yritystietojärjestelmän mukaan toimii edelleen, samassa osoitteessa kuin oli toiminut Savo-Karjalan Saneeraus Oy. Viimeksi mainittu yhtiö oli asetettu konkurssiin Joensuun käräjäoikeudessa huhtikuussa 1995. Nyt toimivalla yhtiöllä on yhä edelleen sama puhelinnumero kuin oli konkurssiin asetetulla yhtiöllä, ja puhelinluettelotietojen mukaan Rakennusliike Savo-Karjalan Saneeraus Oy:n ja Rakennusliike Oy:n molempien toimitusjohtaja on A.

Edellä mainituilla syillä on Pielisen Ikkunasaneeraus Oy:n toimitusjohtaja B perustellusti katsonut, että Itäeriste Oy jatkaa Eristeinsto Itämyynti Z Ky -nimisen puhallusvilla-alalla toimineen yrityksen toimintaa sekä Savo-Karjalan Eristys- ja Saneeraus Oy jatkaa Savo-Karjalan Saneeraus Oy:n toimintaa. Kummankin jatkajayrityksen toiminta on selkeästi rakennettu hyödyntämään konkurssiin menneen entisen yrityksen markkinoita ja tunnettavuutta. Käyttämällä omasta yrityksestään, viittaamatta kumpaankaan kilpailijaansa nimeltä, ilmaisua "konkurssitaustaton", ei vastaajayhtiö ole ilmaissut kilpailijoistaan totuudenvastaista tietoa. Vastaaja ei ole käyttänyt hakijasta ilmoituksessaan totuudenvastaista tietoa eikä ylipäätään hakijasta mitään ilmaisua, vaan ainoastaan itsestään. Vastaaja ei ole markkinoinnissaan missään yhteydessä maininnut hakijaa nimeltä eikä maininnut nimeltä mitään muutakaan pohjoiskarjalalaista yritystä.

Vastaajan kiistellyissä ilmoituksissaan käyttämä "lay-out" on sellainen, että vain puhallusvillayhtiöiden keskinäisestä kilpailusta kiinnostunut henkilö kiinnittänee huomionsa tuohon ilmoituksen alalaidassa pienellä tekstillä mainittuun seikkaan. Koska ilmaisu ei ole huomiota herättävästi sijoitettu ilmoitukseen, ei perustellusti voida olettaa, että sillä olisi oleellista vaikutusta sellaiseen yleisöön, joka on ensi kertaa selluvillan tarpeessa eikä tiedä sen alan yrityksistä mitään. Vaikutusta uusiin markkinoihin ei siten merkittävästi ole. Jo olemassa oleviin asiakkaisiin vaikutuksen voi olettaa ulottuvan siten, että he ilmoituksen johdosta saattavat kiinnittää kilpailutilanteeseen enemmän huomiota, sikäli kun lainkaan valitsevat toimittajaansa ilmoituksen perusteella, vaan valitsevat sen entisen kokemuksensa perusteella. Vastoin hakijan esittämää ei siis ole lainkaan todennäköistä, että vastaajan käyttämä ilmaisu edes silloinkaan, jos se olisi totuudenvastainen, vahingoittaisi hakijan liiketoimintaa. Mitään perustetta ei ole vastaajan velvoittamiseen julkaisemaan "anteeksipyyntöilmoituksia". Vastaaja on myös poistanut kiistanalaisen lauseen ilmoituksestaan, ei siksi, että se olisi totuudenvastainen, vaan siksi, ettei sillä ollut saavutettavissa mitään ja siitä aiheutui kilpailijalle "pahaa mieltä".

Toimialueen kaksi muuta saman alan yritystä jatkavat konkurssiin menneiden yritysten liiketoimintaa samojen toimivien henkilöiden toimesta, eikä vastaaja siten ole, ilmoittamalla itsensä olevan konkurssitaustaton, ilmaissut totuudenvastaista tietoa. Suomen kielen ilmaisu "yrityksen tausta" on laajempi käsite kuin "yrityksen historia". Vastaajan ilmaisua ei voida tulkita niin, että se olisi väittänyt hakijayrityksen olleen konkurssissa. Vastaaja ei ole rikkonut ilmoittelullaan enempää lakia kuin hyvää liiketapaakaan. Siksi sille ei voida määrätä mitään hakijan vaatimista sanktioista.

Vastaaja kiistää lähettäneensä hakemuksessa mainittua, lisäyksin varustettua syyttämättäjättämispäätöstä muille kuin kolmelle henkilölle. Eräs näistä, yksityishenkilö, oli itse aikaisemmin ottanut yhteyttä vastaajaan ja maininnut, että vastaaja hänen kuulemansa mukaan on ollut mukana tällaisessa asiassa. Tämän vuoksi vastaaja on lähettänyt sen tiedoksi kyseiselle henkilölle ja lisäksi kahdelle muulle henkilölle.

Syyttämättäjättämispäätös on yksityisluontoinen asiakirja, joka koskee vastaajayhtiön toimitusjohtajaa B. Ne henkilöt, joille B on mainitun asiakirjan lähettänyt, ovat tienneet asiasta ja seuranneet sen etenemistä kiinnostuneina. Lähettäessään informaatiomielessä asiakirjan heille hänelle ei ollut juolahtanut mieleenkään, että joku voisi levittää sitä ulkopuolelle sen piirin, joka asiasta jo ennestään tietää. Hänen tekemänsä merkinnät eivät ole totuudenvastaisia ja ne on tehty sillä tavalla, että niistä näkee, etteivät ne ole asiakirjan alkuperäistä tekstiä. Hän ei ole mainitulla tavalla toimiessaan menetellyt millään tavalla moitittavasti. Asiakirja on liikkunut vain hyvin pienen piirin keskuudessa, henkilöillä, jotka ovat tienneet kyseisestä rikosprosessista. Asiakirjaa ei ole jaettu yleisölle eikä sitä ole käytetty markkinointitarkoituksessa.

TODISTELU

Asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa hakijayhtiön toimitusjohtajaa X:ää sekä hakijan nimeämänä todistajana toimitusjohtaja C:tä. Kuultava ja todistaja ovat kertoneet mm. seuraavaa:

X: Hakijayhtiö on toiminut 13 vuotta ja se on alueellaan markkinajohtaja. Kuultava on 19-vuotiaana tullut mukaan yhtiöön ostettuaan sen osakkeita. Kuultavan isä Z ei ole mukana yhtiössä, eikä hakijayhtiöllä ole mitään tekemistä Itämyynti Z:n kanssa. Vastaajayhtiön lehti-ilmoituksesta on ollut hakijayhtiölle haittaa mm. sillä tavoin, että hakija on joutunut asiakkaille perustelemaan taloudellista tilannettaan. Lehti-ilmoituksen lisäksi vastaajan taholta on käytetty suullista markkinointiviestintää. Niissä keskusteluissa, joita kuultavalla on ollut asiakkaiden kanssa, kukaan asiakkaista ei kuitenkaan varsinaisesti ole luopunut asiakkuudestaan. Syyttämättäjättämispäätöstä on kuultavan tietämän mukaan lähetetty hakijayhtiön päämiehelle Termex Eriste Oy:lle ja A:lle.

C: Todistaja on Termex Eriste Oy:n toimitusjohtaja. Yhtiöllä on ollut liikesuhde Itäeriste Oy:n kanssa vuodesta 1989 lähtien ja yhtiö on myös yksi Itäeristeen omistajista. Kysymyksessä on Termex Eristepalvelu -verkosto, johon myös Itäeriste Oy kuuluu. Vastaajayhtiön toimitusjohtaja B lähetti kesäkuussa 2002 Termex-Eriste Oy:n faxiin kyseisen syyttämättäjättämispäätöksen. Todistaja tiesi Itäeristeen asioista B:n kanssa ja oli tietoinen, että tällainen päätös on tulossa. Todistaja ihmetteli vain sitä, että se tuli Termex Eristeelle. Todistaja hävitti sen sittemmin, koska sillä ei ollut Termex Eristeelle mitään merkitystä. X kuuli asiasta vasta todistajalta puhelin-keskustelussa. Todistaja on joskus keskustellut puhelimitse B:n kanssa ja ihmetellyt B:n aggressiivista suhtautumista Itäeristeeseen. Jos todistaja ei olisi niin hyvin tuntenut Itäeristettä, hänelle lähetetty kyseinen syyttämättäjättämispäätös olisi ollut negatiivinen asia ja hänen olisi ainakin pitänyt selvittää, mistä oikein on kysymys.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Käsitellessään asiaa istunnossaan 11.10.2002 markkinaoikeus on hylännyt väliaikaista kieltoa koskevan hakijan vaatimuksen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain nojalla markkinaoikeudelle.

Hakijayhtiö, Itäeriste Oy ja vastaajayhtiö, Pielisen Ikkunasaneeraus Oy harjoittavat mm. puhalluseristevillan markkinointia.

Vastaajayhtiö on Karjalainen -nimisessä sanomalehdessä mm. 11.10.2001 julkaistussa mainoksessa käyttänyt itsestään ilmaisua "Ainoa konkurssitaustaton puhallusvillaurakoitsija Pohjois-Karjalassa". Ilmoitus on julkaistu myös muutamissa muissa ko. lehden numeroissa sekä kahdessa muussa paikallisessa julkaisussa.

Markkinaoikeus toteaa, että markkinoija vastaa markkinoinnissa antamistaan tiedoista. Markkinoinnissa annettavien tietojen on oltava totuudenmukaisia ja markkinoinnin suorittajan on kyettävä tarvittaessa näyttämään toteen markkinoinnissa esittämänsä tosiasiaväitteet. Tämä on todettu esim. markkinatuomioistuimen ratkaisujen 1999:2 ja 2001:15 perusteluissa.

Vastaaja on käyttänyt ilmoituksessaan ilmaisua "ainoa konkurssitaustaton". Ilmaisuun "konkurssitaustaton" sisältyvä sana "tausta" voidaan ymmärtää laajasti. Kun kysymys on pienen yrityksen taustasta, sanotun sanan voidaan ainakin laajasti tulkittuna katsoa kattavan paitsi yrityksen oman historian myös yrityksessä toimivat henkilöt ja näiden aikaisemman yritystoiminnan.

Vastaajan edellä mainitussa ilmoituksessa ei ole mainittu muita elinkeinonharjoittajia nimeltä eikä viitattu mihinkään nimenomaiseen kilpailevaan yritykseen. Vastaaja ei ole myöskään esittänyt sellaista väitettä, että muut Pohjois-Karjalassa toimivat puhallusvillayritykset olisivat olleet konkurssissa.

Vastaajayhtiö ei ole ollut konkurssissa eikä sen historiaan tai taustaan muutoinkaan liity konkurssia. Vastaajan itsestään käyttämä ilmaisu "konkurssitaustaton" on siten pitänyt paikkansa. Vastaaja on kuitenkin käyttänyt ilmoituksessaan myös sanaa "ainoa". Vastaajan ilmoitus on julkaistu useamman kerran kyseisellä alueella ilmestyvissä lehdissä. Kun tilanne markkinoilla saattaa muuttua siten, että samalle alalle tulee uusia yrityksiä, kilpailijoiden ei etukäteen ole mahdollista tietää, millaisia mahdolliset uudet yritykset ovat taustaltaan. Kun alueen yritysrakenteessa voi milloin tahansa tapahtua muutoksia, vastaajan ei ole ollut mahdollista varmuudella tietää kaikista mahdollisista alueella toimivista alan yrityksistä. Ilmaisu "ainoa konkurssitaustaton" on luonteeltaan sellainen ilmaisu, jonka toteennäyttäminen ei kaikissa tilanteissa ole mahdollista.

Kyseisellä alueella on vastaajan ilmoitusten julkaisuajankohtana näytetty toimineen hakijan ja vastaajan lisäksi yksi itsenäinen kyseisen alan yritys. Hakija ei ole esittänyt selvitystä muista vastaavaa toimintaa Pohjois-Karjalassa mahdollisesti harjoittavista itsenäisistä yrityksistä. Mainituissa, vastaajan kanssa kilpailevissa itsenäisissä yrityksissä toimineiden eräiden henkilöiden yritystoimintaa koskevaan historiaan on esitetyn selvityksen mukaan liittynyt aikaisemmin tapahtunut konkurssi. Mainitut vastaajan kilpailijayritykset eivät ole kuitenkaan itse olleet konkurssissa eikä näihin yrityksiin niiden nykyisessä muodossa muutoinkaan liity konkurssia. Hakijayhtiö on toiminut jo pitkään nykyisellä nimellä ja muutoinkin vakiinnuttanut asemansa. Vastaajan käyttämä ilmaisu ei ole siten antanut täysin oikeata kuvaa kyseisen alueen markkinoilla vallitsevasta tilanteesta.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että vastaaja on käyttämällä ilmoituksissaan ilmaisua "ainoa konkurssitaustaton", menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Vastaajayhtiön toimitusjohtaja on, saatuaan viranomaisilta syyttämättäjättämispäätöksen asiassa, jossa hakijayhtiö oli tehnyt tutkintapyynnön vastaajan edellä mainitun lehti-ilmoittelun johdosta, täydentänyt syyttämättäjättämispäätöstä merkitsemällä siihen mm. vastaajayhtiön kilpailijoihin viittaavia, konkurssia koskevia ilmaisuja. Vastaajayhtiön toimitusjohtaja on lähettänyt mainittua, itse täydentämäänsä asiakirjaa hakijayhtiön tavarantoimittajana toimivalle yritykselle, joka myös toimii hakijayhtiön yhtenä omistajana. Samoin hän on lähettänyt mainitun asiakirjan alueella toimivaan toiseen edellä mainittuun kilpailevaan yhtiöön sekä ilmoituksensa mukaan eräälle yksityishenkilölle.

Kyseinen asiakirja on koskenut vastaajayhtiön toimitusjohtajaa itseään. Mainitut yritykset, joihin vastaajan toimitusjohtaja on lähettänyt ko. asiakirjan, ovat olleet tietoisia hakijan vireille panemasta, vastaajan toimintaa koskevasta tutkintapyynnöstä ja markkinaoikeuteen tehdystä kieltohakemuksesta. Vastaajan ja hakijan välinen tilanne tulehtuneine henkilösuhteineen on ollut muutoinkin niiden edellä mainittujen tahojen tiedossa, joille asiakirja on lähetetty. Asiassa ei ole näytetty, että asiakirjan lähettämisellä olisi ollut kaupallista merkitystä asiakirjan vastaanottaneille tahoille. Asiakirjaa ei ole näytetty käytetyn markkinointitarkoituksessa. Vaikka ko. asiakirjan lähettämisestä on saattanut aiheutua hakijalle haittaa, kysymyksessä ei voida katsoa olleen SopMenL:ssa tarkoitettu hyvän liiketavan vastainen menettely.

Mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että vastaajayhtiön ei tältä osin voida katsoa menetelleen markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä muutoinkaan hakijan kannalta sopimattomasti.

Markkinaoikeus katsoo, että vastaajaa ei ole tarpeen velvoittaa suorittamaan hakijan vaatimia oikaisutoimenpiteitä.

Hakijan esittämistä vaatimuksista osa on ratkaistu hakijan ja osa vastaajan hyväksi. Markkinaoikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla hakijalla on oikeus saada vain osaksi korvaus vaatimistaan oikeudenkäyntikuluista.

Molemmat asianosaiset ovat arvonlisäverovelvollisia. Vaadituista oikeudenkäyntikuluista on siten vähennettävä arvonlisäveron osuus.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kieltää SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla Pielisen Ikkunasaneeraus Oy:tä 30.000 euron sakon uhalla käyttämästä markkinoinnissaan ilmaisua "ainoa konkurssitaustaton puhallusvillaurakoitsija Pohjois-Karjalassa".

Kieltoa on noudatettava heti.

Pielisen Ikkunasaneeraus Oy velvoitetaan suorittamaan Itäeriste Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 3.000 euroa. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua tämän päätöksen antopäivästä.

Lisäksi Pielisen Ikkunasaneeraus Oy velvoitetaan suorittamaan Itäeriste Oy:lle asianosaiskuluina 900 euroa.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Meriluoto, Mäkinen ja Hammarberg sekä asiantuntijajäsenet Paloranta ja Sario.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen