MAO:18/03

Tunnistettavuus
Mainonnan tunnistettavuus
Tarjous

Dnro 121/02/M2
Antopäivä 22.1.2003

Kuluttaja-asiamies vastaan Etelä-Suomen Autokatsastus Oy. Vastaajayhtiö markkinoi kuluttajille lähettämillään kirjeillä katsastuspalvelujaan. Kirjeessä muistutettiin kuluttajaa katsastusajan lähestymisestä ja esitettiin kuluttajalle henkilökohtainen kutsu saapua katsastukseen. Lisäksi kirjeessä kehotettiin maksamaan katsastusmaksu jommallakummalla mukana seuranneista valmiiksi täytetyistä tilisiirtolomakkeista. Kun kirjeestä ei käynyt selkeästi ilmi, että kysymyksessä oli vasta kuluttajalle tehty tarjous, ja kun kuluttaja tiesi katsastuksen olevan kuitenkin ajoneuvon omistajalle tai haltijalle pakollinen toimenpide, kirje oli saattanut aiheuttaa epätietoisuutta kirjeen luonteesta. Jotkut kuluttajat olivat saattaneet jopa mieltää kirjeen velvoittavaksi katsastuskutsuksi, jota on noudatettava. Valmiiksi täytetyn tilisiirtolomakkeen lähettäminen mainitunlaisen tarjouksen mukana oli helposti voinut antaa ainakin osalle kuluttajista kuvan, että lasku olisi kuluttajaa velvoittava.

Yhtiön kuluttajille lähettämästä markkinointiaineistosta ei selkeästi käynyt ilmi, että kysymys oli kuluttajille tehdystä tarjouksesta. Aineisto oli omiaan antamaan epäselvän kuvan aineiston luonteesta. Aineisto ei ollut selkeästi erottunut markkinointiaineistoksi, eikä kuluttaja ollut voinut heti tunnistaa sitä mainokseksi. Yhtiö oli markkinoimalla autokatsastuspalveluaan tavalla, josta ei selkeästi ja yksiselitteisesti käynyt ilmi, että kysymys oli kuluttajalle tehdystä tarjouksesta, ja sisällyttämällä kuluttajille lähetettävään tarjouskirjeeseen tilisiirtolomakkeen, johon merkityn laskun maksamalla kuluttaja hyväksyi hänelle tehdyn tarjouksen katsastuspalvelusta, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

KSL 2 luku 1 § ja 7 §

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Etelä-Suomen Autokatsastus Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

1) markkinoimasta autokatsastuspalveluaan tavalla, josta ei selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, että kyseessä on kuluttajalle tehtävä tarjous, sekä
2) sisällyttämästä kuluttajille lähetettävään tarjouskirjeeseen tilisiirtolomaketta, johon merkityn laskun maksamalla kuluttaja hyväksyy hänelle tehdyn tarjouksen katsastuspalvelusta.

Etelä-Suomen Autokatsastus Oy lähettää katsastuspalvelujen markkinoinnissaan osoitteellisena suoramainontana kuluttajille kutsuja saapua autokatsastukseen yrityksen toimipaikkaan ennalta varattuna aikana. Kutsukirje sisältää kaksi valmiiksi kirjoitettua tilisiirtolomaketta katsastuspalvelusta eräpäivineen, toinen katsastuspalvelusta päästömittauksen kanssa ja toinen ilman sitä. Kirjeessä muistutetaan kuluttajaa lähestyvästä auton katsastusajasta ja kehotetaan häntä vahvistaman hänelle varattu katsastusaika maksamalla toinen mukana olevista tilisiirroista viimeistään epäpäivänä. Maksamalla tähän lomakkeeseen merkityn maksun epäpäivään mennessä asiakas vahvistaa yrityksen ehdottaman katsastusajan.

Liitettäessä tarjoukseen tilisiirtolomake kuluttajalle syntyy helposti käsitys velvollisuudesta maksaa siihen merkitty maksu. Markkinointikirjeestä ei muutenkaan käy ilmi sen olevan vasta kuluttajalle tehtävä tarjous. Tätä käsitystä kuluttajaa sitovasta kehotuksesta vahvistaa vielä se, että auton katsastaminen ei ole vapaaehtoista, vaan auton liikenteeseen käyttäminen edellyttää määräajoin tehtävää katsastusta. Tähän liittyy myös katsastustoiminnan mieltäminen viranomaisluontoiseksi toiminnaksi, joka edelleen korostaa käsitystä velvollisuudesta maksaa tällainen lasku ja käyttää juuri kirjeessä mainittua katsastustoimipaikkaa.

KSL:n 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Mainittu yleissäännös kattaa myös muut samassa luvussa mainitut säännökset yksittäisistä markkinointimuodoista ja tavoista, joiden on erityisesti katsottu olevan sopimattomia. Näitä relevantteja lainkohtia ovat luvun 1 a §:n vaatimus markkinoinnin tunnistettavuudesta, 2 §:n kielto totuudenvastaisesta tai harhaanjohtavasta markkinoinnista ja 2 a §:n kielto negatiivisesta sopimussidonnasta. Jos markkinointi katsotaan näiden erityissäännösten vastaiseksi, se on samalla myös 1 §:n vastaista.

KA on omassa ratkaisukäytännössään katsonut harhaanjohtavaksi markkinoinnin, jossa tarjous on puettu laskun muotoon. Sekaannuksen vaaraa ei poista se, että markkinointimateriaalin tekstiosassa sanallisesti kerrotaan, että kyseessä on tarjous. Kuluttajalta ei voida edellyttää, että hän lukisi mainoksia sanatarkasti. Hän kiinnittää huomiota vain tiettyihin mainoksen pääasioihin. Tämän on myös markkinatuomioistuin todennut ratkaisun 1994:17 perusteluissa, joiden mukaan mainoksia silmäillään usein pintapuolisesti ja että mainos on siihen tarkemmin tutustumattakin heti voitava tunnistaa mainokseksi.

Markkinatuomioistuimen ratkaisuissa 2000:17 katsottiin sopimattomaksi markkinointi, jossa kuluttajan tehdessä aikakauslehden tilauksen laskun sisältäneeseen tilausvahvistukseen oli liitetty myös toinen lasku jatkotilauksesta. Toista maksulomaketta käyttämällä kuluttaja maksoi tekemänsä tilauksen ja toisella hän tämän lisäksi teki tilauksen alkuperäistä sopimusta pidemmäksi ajaksi. Markkinatuomioistuimen aiemmista ratkaisuista käy myös ilmi, että tuotetta koskeva tarjous on tehtävä selkeästi. Sopimattomana on pidetty lehteä koskevan markkinointiaineiston laatimista sellaiseen muotoon, että itse tarjous jää kuluttajalle epäselväksi, ja jonka perusteella kuluttaja saattaa jopa tietämättään tilata lehden (esim. ratkaisut 1983:4, 1985:6 ja 1987:11).

Mainitussa markkinatuomioistuimen ratkaisussa 2000:17 katsottiin, että tarjous lehden jatkotilauksesta oli sinänsä esitetty selkeästi. Lasku oli kuitenkin laadittu niin, että kuluttaja saattoi erehdyksessä käyttää sellaista tilisiirtolomaketta, jota käyttämällä hän tahtomattaan tulee sidotuksi uuteen sopimukseen. Samoin todettiin kuluttajan kannalta laskun maksamisen lehtitilauksesta olevan rutiinitoimenpide, eikä kuluttajalla yleisen elämänkokemuksen perusteella useinkaan ole tarvetta ryhtyä selvittämään esim. laskun oikeellisuutta.

Tilisiirtolomakkeen liittäminen kirjeeseen, jossa kuluttajalle vasta tehdään tarjous palvelun ostamisesta, on sopimatonta ja harhaanjohtavaa. Tilisiirtolomakkeen lähettäminen itsessään luo kuluttajalle vahvan käsityksen velvollisuudesta maksaa siihen merkitty maksu. Nyt kyseessä oleva katsastuskutsuun sisällytetty tilisiirtolomake luo kuluttajalle perustellusti käsityksen tästä maksuvelvollisuudesta. Myöskään kirjeen muusta materiaalista ei selkeästi ilmene, että kyseessä on vain tarjous tästä palvelusta. Vaikka kuluttaja lukisi kirjeen kokonaisuudessaan tarkasti, ei hän voi olla sen perusteella varma siitä, mitä seurauksia kyseisen maksun maksamatta jättämisestä on hänelle.

Yksi KSL:n asettamia keskeisiä vaatimuksia markkinoinnille on sen tunnistettavuus. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajan on voitava vaivatta ymmärtää mainos tarjoukseksi, johon ei tarvitse reagoida, ellei halua tarjottua hyödykettä. Mainoksen tehokeinoja valittaessa mainostajan on huolehdittava mainoksen tunnistettavuudesta niin, ettei sen kaupallinen tarkoitus ja tosiasiallinen sisältö jää epäselväksi nopeallakaan silmäyksellä. Markkinoinnin tunnistettavuusedellytys ei täyty, jos kuluttaja ei ymmärrä markkinoinnin kaupallista tarkoitusta. Markkinoinnin tunnistettavuus on katsottu siinä määrin tärkeäksi elementiksi, että siitä on otettu lakiin 1.7.2002 voimaantullut erityissäännös, KSL:n 2 luvun 1 a §. Vaikka lainkohta on uusi, sen asiasisältö on ollut voimassaolevaa oikeutta jo aiemmin. Tämä käy ilmi niin hallituksen esityksestä (HE 194/2001) kuin esim. markkinatuomioistuimen ratkaisusta 1994:17.

Aikaisemmin katsastustoiminta oli viranomaistoimintaa, jota hoiti valtio yksinoikeudella. Monopoliasemasta kuitenkin luovuttiin, jolloin alasta tuli avoin ja vapaasti kilpailtu. Katsastustoimintaa valvoo ajoneuvohallintokeskus. Katsastuspalveluiden hinnat ovat yleisesti ottaen melko samalla tasolla. Koska hinnalla tai laadulla kilpaileminen on alalla vaikeaa, muodostuu merkittäväksi yritysten asiakashankinta. Tällöin on merkittävää se, miten yritys markkinoi palveluaan ja minkälaista kutsumenetelmää se käyttää.

Vaikka katsastustoiminta ei enää olekaan viranomaistoimintaa, tällaiseksi tai tämän suuntaiseksi sen monet kuluttajat edelleen mieltävät. Kuluttajilla on edelleen ollut käsitys eräänlaisesta monopolitoiminnasta, jossa yksi taho suorittaa autojen katsastuksia. Kilpailu ja eri asemien markkinointi ei siis ole luonut kuluttajille oikeaa kuvaa katsastustoiminnan tämän hetkisestä tilasta. Autojen katsastaminen ei myöskään ole vapaaehtoista, vaan auton haltijan on se määräajoin tehtävä. Nämä tosiasiat ovat omiaan lisäämään kuluttajan käsitystä velvollisuudesta maksaa postitse saatu katsastusmaksukehotus. Saadessaan kutsun auton katsastukseen voi kuluttajalle syntyä kutsusta käsitys ehdottomana kehotuksena saapua katsastukseen ja juuri kutsun lähettäneelle asemalle.

Mainituista seikoista johtuen katsastuspalvelun markkinointia tulee arvioida osin eri lähtökohdista ja tiukemmin kuin tavanomaisten kulutushyödykkeiden markkinointia. Tällöin tarjouksen esitystapaan tulee kiinnittää erityistä huomiota ja tarjouksen puutteellinen selkeys tekee markkinoinnista helposti harhaanjohtavaa. Kun kuluttaja ei edes tarkasti koko markkinointimateriaaliin tutustuttuaan voi olla varma kirjeen todellisesta luonteesta, on markkinointi selkeästi KSL:n 2 luvun 1 a §:n vastaista.

Negatiivisen myyntimenetelmän käyttäminen on KSL:n 2 luvun 2 a §:n mukaan kiellettyä. Käytettäessä nyt kyseessä olevaa tilisiirtolomakkeen sisältävää tarjouskirjettä ei kyse sinänsä ole perinteisen negatiivisen myyntimenetelmän käyttämisestä. Silti tämä markkinointitapa on katsottava sopimattomaksi myös tämän erityissäännöksen tausta-ajatuksen perusteella. Vaikka kuluttajan ei edellytetäkään ryhtyvän mihinkään toimiin kirjeen saatuaan, hänelle ei myöskään saa syntyä käsitystä tällaisesta velvollisuudesta. Ruotsin markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 2002:3 käsitellyt markkinointimenetelmää, jossa ei ollut kysymys negatiivisesta sopimussidonnasta, mutta markkinoinnin perusteella kuluttaja saattoi uskoa näin olevan. Ratkaisun perusteluissa on todettu periaate, jonka mukaan on harhaanjohtavaa lähettää kuluttajalle tarjous, jonka perusteella kuluttaja voi luulla olevansa velvollinen toimimaan määrätyllä tavalla. Tämä periaate soveltuu myös nyt kyseessä olevaan tapaukseen.

KSL:ssa lähtökohtana on suoritusten samanaikaisuus. Erityisistä syistä tästä periaatteesta voidaan poiketa. KA:n ratkaisukäytännössä etukäteissuorituksen vaatimista kuluttajalta on lähtökohtaisesti pidetty kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Katsastuspalvelujen markkinoinnissa ei ole erityisiä syitä etukäteismaksamiselle. Ennakkomaksamisvelvoitus vaarantaa kuluttajan asemaa maksun vahingossa maksamisen perusteella.

Markkinointikirjeessä on maininta siitä, että kuluttaja voi tulla katsastuttamaan autonsa myös aikaa varaamatta. Tämä tieto on kuitenkin esitetty toissijaisena tapana järjestää auton katsastaminen. Selkeästi ensisijaisena tapana tuodaan esiin katsastuksen varaaminen maksamalla maksu ennakkoon. Pikaisesti kirjeen silmäilevä kuluttaja voi myös erehtyä luulemaan tämän olevan ainoa tapa varata katsastusaika. Lähtökohtaisesti normaali suoritustapa eli maksu samanaikaisesti palvelun suorittamisen kanssa esitellään siinä määrin toissijaisena ja vaikeasti havaittavana, että kuluttaja voi perustellusti luulla olevansa velvollinen maksamaan maksun ennakkoon halutessaan katsastaa autonsa kyseisellä asemalla.

Tarjouskirjeet ja laskut on pidettävä toisistaan selkeästi erotettavina. Kun laskun maksaminen on nykyaikana rutiinitoimenpide, ei kuluttajalta voi eikä tarvitse edellyttää erityistä tarkkaavaisuutta sen suhteen, onko hänelle osoitettu laskun muodossa saapunut kirje todellinen lasku vaiko vasta tarjouksen sisältävä mainos. Mainonnan tunnistettavuus edellyttää mm. sitä, että kuluttaja voi helposti erotella kotiinsa saapuneesta postista laskut ja mainontamateriaalin erilleen. Hänen ei tarvitse käydä kutakin kirjettä muuten kuin silmämääräisesti läpi huomatakseen tällaisen eron. Jos tarjouskirjeisiin sisällytetään tilisiirtolomake, ei kuluttajalla enää ole tällaista mahdollisuutta. Tällöin markkinointi ei enää ole tunnistettavaa ja kuluttaja voi perustellusti luulla saamansa tilisiirtolomakkeen olevan häntä velvoittava lasku.

Jos nyt arvioitavana oleva markkinointi katsottaisiin sallituksi, merkitsisi se sitä, että vastaava markkinointitapa tulisi varsin todennäköisesti leviämään katsastuspalvelujen markkinoinnissa. Samoin voi olettaa, että tämä markkinointitapa otettaisiin yleisesti käyttöön kulutushyödykkeiden tarjonnassa. Markkinoinnin tunnistaminen muuttuisi hankalaksi kuluttajille, jolloin kuluttajaongelmat lisääntyisivät laskujen ja tarjousten erottamattomuuden takia. Jotta valmiin tilisiirtolomakkeen lähettäminen kuluttajille olisi perusteltua, on kuluttajan tullut jo tilata hyödyke tai muuten olla sitoutunut maksamaan kyseisen maksun. Valmiin tilisiirtolomakkeen lähettäminen kuluttajalle on aiheellista vain tilanteissa, joissa kuluttaja on velvollinen tiettyyn maksusuoritukseen.

ETELÄ-SUOMEN AUTOKATSASTUS OY:N VASTAUS

Vastaajayhtiö on kiistänyt menettelynsä olevan KSL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Hakemuksen kohteena olevaa markkinointikirjettä, jonka nimeksi on jo autorekisterikeskuksen aikana vakiintunut "kutsukirje" tai pelkkä "kutsu", on käytetty lähes tämän sisältöisenä jo vuodesta 1993 lähtien. Kun katsastustoiminta oli 1994 tullut kilpailun piiriin toimiluvalla tehtäväksi, jatkoi kyseistä markkinointitapaa liikelaitoksesta erikseen yhtiöitetty Suomen Autokatsastus Oy. Kutsukirjeet vastasivat sisällöltään melko tarkasti nyt kyseessä olevia markkinointikirjeitä. Vastaajayhtiö on käyttänyt kyseisiä kutsukirjeitä markkinointikeinona noin vuoden. Kutsukirjeet otettiin alun perin käyttöön, koska kilpailija oli ko. kirjettä käyttänyt ongelmitta jo lähes kymmenen vuotta. Kutsukirjeet on todettu hyväksi markkinointikeinoksi, koska ne ovat kuluttajille tuttu markkinointitapa.

Vastaaja ei ole missään vaiheessa saanut kuluttajilta kielteistä palautetta, missä olisi esitetty kritiikkiä tilisiirtolomakkeen käyttämisestä, kirjeen sanamuodoista tai vuosikatsastusaikaa koskevasta aikaehdotuksesta. Jos kommentteja on tullut, ne ovat koskeneet suoramarkkinointia yleensä. Monille kuluttajille on yllätys, että kutsukirjeitä tulee myös muilta katsastusyrityksiltä kuin SAUK Oy:ltä. Ainoa suoraan markkinointitapaan kohdistuva palaute on tullut yritykseltä. Katsastustoimintaa ja -yrityksiä valvova ajoneuvohallintokeskus (AKE) tai sen edeltäjä ajoneuvohallinto ei ole kommentoinut asiaa tai kieltänyt kutsukirjeiden käyttöä markkinointimuotona.

Tilisiirtolomakkeen ja ennakkomaksun käyttöä voidaan perustella tässä tapauksessa usealla eri tavalla. Ajoneuvoa käyttäville kuluttajille on tarjolla useita tapoja saapua katsastukseen. Kirjeessä on kehotettu käyttämään maksua, puhelinsoittoa tai nettivarausta. Lisäksi on mainittu, että katsastukseen voi tulla myös aikaa varaamatta. Kun kuluttajat ovat jo vuosien ajan tottuneet tähän markkinointitapaan, on edelleen suosittua maksaa maksu etukäteen. Tällöin kuluttaja välttyy erilliseltä yhteydenotolta puhelimitse, internetin avulla tai kirjeitse. Yhdellä toimenpiteellä voi siten hoitaa kaksi eri asiaa eli katsastusaikavarauksen vahvistamisen sekä maksun. Vaikka ennakkomaksu tehtäisiin muullakin tavalla, on maksutapahtuman virheettömyyden vuoksi parasta käyttää tilisiirtolomaketta maksutietojen ilmoittamisessa. Pankkien maksupalveluissa ei voida hyväksyä muita maksulomakkeita kuin Pankkiyhdistyksen vahvistamaa tilisiirtolomaketta. Edelleen on runsaasti asiakkaita, jotka hoitavat laskujen maksun maksupalvelun kautta.

Kirjeet lähetetään ajoneuvon omistajille tai haltijoille. Omistajalle kirje lähetetään siinä tapauksessa, jos ajoneuvolla ei ole haltijaa. Jos ajoneuvolla on haltija tai haltijoita, kirje lähetetään ns. ykköshaltijalle eli rekisteriin ensimmäiseksi merkitylle haltijalle. Mainitut henkilöt ovat joko luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Ajo-oikeus on esim. henkilö- tai pakettiautolle 18-70 vuoden ikäisellä henkilöllä. Ajo-oikeutta voi jatkaa eteenpäinkin, mutta henkilön tulee osoittaa kelpoisuutensa lääkärintodistuksella 60 vuoden iästä alkaen. Kutsukirjeitä ei siten lähetetä sellaiselle kohderyhmälle, joka olisi erityisen suojan tarpeessa.

Vuosikatsastuksen suorittaminen on ajoneuvon liikenteessä käyttämisen edellytys. Jollei katsastusta ole suoritettu määräaikana, on ajoneuvo ajokiellossa. Tämä on ajoneuvon käyttäjillä kiistatta tiedossa oleva asia. Kun tähän seikkaan liitetään pitkään käytössä olleet kutsukirjeet, on tilanne edelleen sama. Ajoneuvon käyttäjät tietävät velvollisuuden katsastuttaa ajoneuvo sekä sen, että katsastusta markkinoidaan kutsukirjeillä. Katsastus mielletään viranomaisluontoiseksi toiminnaksi ja tämä onkin totta, sillä katsastustehtävien hoitaminen on viranomaistehtävä, mitä tehdään toimiluvalla. Myös tämän perusajatuksen ajoneuvon käyttäjät kiistatta ymmärtävät. Ei voida uskottavasti väittää, että ajoneuvoa käyttävä kuluttaja ei tietäisi katsastustoiminnan olevan kilpailun alaisena ja etteivätkö kuluttajat tietäsi katsastuksen monopolitoiminnan olevan ohi.

Katsastusyrityksiä on Suomessa n. 60 kappaletta ja toimipaikkoja n. 200 kappaletta. Koska kilpailu on kovaa, on katsastusyritysten tilanne tullut kuluttajille varmasti selväksi lähes yhdeksän vuoden aikana. Koska hintataso on lähes yhtenevä ja palvelun sisältö on vuosikatsastuksissa sama, kilpailutekijäksi muodostuu palvelun saatavuus, katsastusyrityksen sijainti, palvelun laatu sekä markkinointikeinot. Ajoneuvoa käyttävä kuluttaja tekeekin siten päätöksensä suhteellisen helposti, ilma mittavia vertailuja palvelun tai hinnan suhteen. Olennaista on silloin se, miten helposti palvelun hankkiminen onnistuu. Monille kuluttajille vanha ja tuttu kutsukirje on edelleen mieluinen tapa vahvistaa katsastusaika.

Katsastuksen suorittaminen on säännönmukainen ja toistuva toimenpide, jonka monet kuluttajat kokevat normaalielämään kuuluvaksi rutiiniksi. Ainoa asia, mikä selkeästi on kuluttajilla tämän rutiinin osalta ollut katsastusaikamuutoksen vuoksi epäselvää, on ajoneuvon katsastusajankohdan tietäminen tai sen muistaminen. Juuri tämän vuoksi on hyvä, että kuluttaja saa markkinointikirjeen, missä ensinnäkin todetaan katsastusajanjakso ja lisäksi ehdotetaan tiettyä aikaa, mikä yleensä on vuosikatsastusajanjakson alkupäästä. Näin kuluttaja saa tiedon vuosikatsastusajanjaksosta sekä konkreettisen ehdotuksen ajankohdasta. Osalle ajoneuvon käyttäjistä on luonteenomaista, että ajoneuvo katsastetaan yleensä lähellä määräajan päättymistä ja osalle on taas ominaista, että katsastus suoritetaan hyvissä ajoin. Kutsukirje palvelee kumpiakin ääripään kuluttajatyyppejä. Ensin mainituille kutsukirje toimii herätteenä ja toivon mukaan pelastaa kuluttajan lisäongelmilta ja viimeksi mainituille kuluttajille kutsukirje tarjoaa mieluisan ajan ilman erillistä yhteydenottoa. Määräajan lopussa tehty katsastustapahtuma, mikä päättyy hylkäämiseen, aiheuttaa enemmän ongelmia kuin se, että hylkääminen tapahtuu määräajan alkupäässä. Tällöin ajoneuvo saattaa päätyä nopeammin ajokieltoon. Kutsukirjeen käyttäminen markkinoinnissa on siten kuluttajien edun mukaista. Kutsukirjeen käyttämisellä pyritään myös ruuhkahuippujen tasoittamiseen, mikä myös on kuluttajien edun mukaista. Kun katsastuksia tehdään tasaisesti pitkin kuukautta, ei kuukauden viimeisinä päivinä ole niin paljon ruuhkaa. Jos näin ei tehtäisi ja ruuhkahuippuja ei tasoitettaisi, jäisi monelta viime tippaan asiansa jättäneeltä asiakkaalta vuosikatsastus suorittamatta määräaikaan mennessä, koska loppukuukausi varataan yleensä täyteen.

Vastaajayhtiön markkinointikirje ei ole rinnastettavissa KA:n mainitsemissa markkinatuomioistuimen ratkaisuissa käsiteltyihin markkinointikirjeisiin. Katsastuksessa käytettävä markkinointikirje ja katsastusajan vahvistaminen eivät muistuta millään tavoin esim. lehtitilausta ja sen maksua. Katsastusta koskevassa kirjeessä ei tarjota vaihtoehtoisia palveluita, vaan ainoastaan vuosikatsastusta. Katsastuksen markkinoinnissa ei taktikoida aikaisemmalla tilauksella ja sen jälkeen lähetetyillä laskuilla. Tarjous ja sen mahdollinen hyväksyminen sekä erilaisia katsastukseen tulotapoja koskevat vaihtoehdot esitetään yhdellä kertaa kuluttajalle. Väitettä kuluttajan epähuomiossa tekemästä maksusta ei voida pitää uskottavana.

Markkinointikirjeestä käy selvästi ilmi, että kysymyksessä on tarjous. Tarjouksissa ei yleensä lue, että tarjousta ei tarvitse hyväksyä. Maksamatta jättämisen seurauksia ei erikseen mainita. Kun tarjouksessa esitetään, että kirjeessä varatun katsastusajan voi vahvistaa maksamalla katsastusmaksun ja toisella lehdellä on todettu, että varattu aika vahvistuu maksamalla tilisiirto, ei kirjeeseen ole sisällytetty erillistä mainintaa siitä, että katsastusaika ei vahvistu, jos katsastusta ei makseta. Markkinointikirjeestä ei synny kuvaa, että kuluttaja olisi velvollinen maksamaan tilisiirron. KA:n mainitsema Ruotsin markkinatuomioistuimen ratkaisema tapaus on myös erilainen kuin esillä oleva asia. Ruotsalaisessa tapauksessa oli todettu, ettei kuluttajalle saa tulla käsitystä, että ilman täydentäviä jatkotoimia sopimussuhde on syntynyt. Esillä olevassa tapauksessa on kyseessä päinvastainen tarjous. Jotta sopimussuhteen saisi aikaa, pitää maksaa katsastusmaksu. Markkinointikirje ei ole myöskään negatiivista sopimussidontaa koskevan KSL:n 2 luvun 2 a §:n tausta-ajatuksen vastainen.

Etukäteismaksu on perusteltua sekä kuluttajan että katsastusyrityksen vuoksi esim. sen takia, että näin tasataan ruuhkahuippuja ja kuluttajat saavat paremmat mahdollisuudet hoitaa katsastuksen määräajassa ilman kohtuutonta vaivannäköä. Maksun maksamalla kuluttaja on motivoitunut tuomaan ajoneuvon katsastukseen eikä jätä vahvistettua tarjousta käyttämättä. Tämä on paitsi katsastusyrityksen etu myös kuluttajan ja yhteiskunnan etu, sillä näin varmistuu se, että ajoneuvon liikennekelpoisuus on asianmukaisesti tarkastettu.

TODISTELU

Markkinaoikeudessa on kuultu vastaajan pyynnöstä todistelutarkoituksessa vastaajayhtiön toimitusjohtajaa Tuomo Karhapäätä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vastaajayhtiön, Etelä-Suomen Autokatsastus Oy:n toimialana on mm. ajoneuvojen katsastuspalvelujen suorittaminen.

Vastaajayhtiö on tarjonnut kuluttajille katsastuspalveluja lähettämällä heille kirjeitse kutsuja saapua autokatsastukseen yhtiön toimipaikkaan. Kutsukirje on sisältänyt kaksi valmiiksi kirjoitettua tilisiirtolomaketta. Kirjeen otsikkona on ollut "Kutsu katsastukseen". Kirjeessä on muistutettu kuluttajaa lähestyvästä auton katsastusajasta ja kehotettu häntä vahvistamaan hänelle varattu katsastusaika maksamalla toinen mukana olevista tilisiirroista viimeistään eräpäivänä. Kirjeessä on mainittu, että kuluttaja voi sopia muun ajan, jos hänelle tulee este tai hän haluaa siirtää katsastusajan muuhun ajankohtaan, ja että katsastukseen voi myös tulla aikaa varaamatta. Tilisiirtolomakkeessa on otsikko "Katsastuksen vahvistus". Kirjekuoressa on maininta "kutsu katsastukseen".

Markkinaoikeus toteaa, että periaate, jonka mukaan mainoksen on selkeästi erotuttava mainokseksi, on vahvistettu esim. markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1994:17, jonka perusteluissa on lausuttu mm., että mainos on siihen tarkemmin tutustumattakin heti voitava tunnistaa mainokseksi. Kuluttajansuojalain (KSL) 2 lukuun vuonna 2002 lisätyn 1 a §:n mukaan markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan.

Ajoneuvon katsastuttaminen määräajoin on ajoneuvon omistajan tai haltijan lakisääteinen velvollisuus, mikäli ajoneuvoa halutaan käyttää liikenteessä. Ajoneuvojen katsastustoimintaa valvotaan viranomaisten toimesta. Kuluttajien tiedossa on yleisesti, että katsastukseen liittyy viranomaistoimintaa. Kuluttajien ei voida kuitenkaan olettaa olevan ainakaan kovin tarkasti selvillä katsastusta koskevista säännöistä ja määräyksistä.

Markkinoinnin luonteeseen kuuluu, että kuluttajan ei tarvitse reagoida hänelle lähetettyyn markkinointiaineistoon, ellei hän halua käyttää aineistossa tarjottua tavaraa tai palvelua. Mainonnan tunnistettavuuden edellytyksenä on, että sen kaupallinen tarkoitus ja tosiasiallinen sisältö ei jää epäselväksi. Tarjousaineisto on pidettävä selkeästi esim. laskuista erotettavana. Kuluttajan on aineistoon tarkemmin tutustumattakin voitava tunnistaa aineisto markkinointiaineistoksi.

Yhtiö pyrkii lähettämällään kirjeellä markkinoimaan tarjoamiaan katsastuspalveluja. Kirjeessä ei kuitenkaan selkeästi ilmoiteta sen olevan katsastuspalvelua koskeva tarjous, vaan siinä ainoastaan muistutetaan katsastusajan lähestymisestä ja esitetään kuluttajalle henkilökohtainen kutsu saapua katsastukseen. Lisäksi kirjeessä kehotetaan maksamaan katsastusmaksu jommallakummalla mukana seuranneista tilisiirtolomakkeista. Kun kirjeestä ei käy selkeästi ilmi, että kysymyksessä on vasta kuluttajalle tehty tarjous, ja kun kuluttaja tietää katsastuksen olevan kuitenkin ajoneuvon omistajalle tai haltijalle pakollinen toimenpide, kirje on aiheuttanut epätietoisuutta kirjeen luonteesta. Jotkut kuluttajat ovat saattaneet jopa mieltää yhtiön kirjeen velvoittavaksi katsastuskutsuksi, jota on noudatettava.

Edellä mainitun kirjeen mukana olleessa, valmiiksi täytetyssä ja kuluttajalle henkilökohtaisesti osoitetussa laskussa, joka on otsikoitu "Katsastuksen vahvistus", on ollut eräpäivä, johon mennessä kuluttajan on oletettu maksavan siihen merkitty katsastusmaksu. Maksamalla laskun viimeistään eräpäivänä kuluttaja on hyväksynyt tehdyn tarjouksen.

Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 2000:17 käsitelty markkinointimenettely, jossa kuluttajalle oli lähetetty laskun muodossa tarjous uudesta lehden tilauksesta, on katsottu kuluttajien kannalta sopimattomaksi. Markkinatuomioistuimen ratkaisuissa on todettu, että tuotetta koskeva tarjous on tehtävä selkeästi. Eräissä ratkaisuissa on pidetty sopimattomana lehteä koskevan markkinointiaineiston laatimista sellaiseen muotoon, että itse tarjous jää kuluttajalle epäselväksi, ja että sen perusteella hän saattaa huomaamattaan jopa tilata lehden (ratkaisut 1983:4, 1985:6, 1987:11).

Yhtiön kirjeessä on mainittu, että kuluttaja voi tulla katsastukseen myös aikaa varaamatta. Tämä on kuitenkin esitetty toissijaisena tapana hoitaa ajoneuvon katsastuttaminen. Ainoa kirjeessä selkeästi esitetty tapa maksaa tarjottu palvelu on ko. valmiiksi täytetyn tilisiirtolomakkeen käyttäminen. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella katsastuspalvelujen markkinoinnissa olisi perusteltua poiketa kuluttajakaupassa lähtökohtaisesti voimassa olevasta suoritusten samanaikaisuuden periaatteesta.

Kun kirjeestä ei selkeästi ole käynyt ilmi, että kysymyksessä on vasta kuluttajalle tehty tarjous, ja kun kuluttaja tietää katsastuksen olevan kuitenkin liikenteessä käytettävän ajonneuvon omistajalle tai haltijalle pakollinen toimenpide, valmiiksi täytetyn tilisiirtolomakkeen lähettäminen katsastuspalvelua koskevan tarjouksen mukana on helposti voinut antaa ainakin osalle kuluttajista kuvan, että lasku olisi kuluttajaa velvoittava. Laskun maksaminen on useiden kuluttajien kannalta rutiininomainen toimenpide. Kun kysymys on pakollista toimenpidettä eli ajoneuvon katsastusta koskevasta maksusta, osa kuluttajista on saattanut maksaa lähetetyn laskun epähuomiossa tarkemmin siihen tutustumatta.

Yhtiön kuluttajille lähettämästä markkinointiaineistosta ei ole selkeästi käynyt ilmi, että kysymys on kuluttajille tehdystä tarjouksesta. Aineisto on ollut omiaan antamaan epäselvän kuvan aineiston luonteesta. Aineisto ei siten ole selkeästi erottunut markkinointiaineistoksi, eikä kuluttaja ole voinut heti tunnistaa sitä mainokseksi.

Markkinaoikeus katsoo, että yhtiö on markkinoimalla autokatsastuspalveluaan tavalla, josta ei selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, että kysymys on kuluttajalle tehdystä tarjouksesta, ja sisällyttämällä kuluttajille lähetettävään tarjouskirjeeseen tilisiirtolomakkeen, johon merkityn laskun maksamalla kuluttaja hyväksyy hänelle tehdyn tarjouksen katsastuspalvelusta, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kieltää KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla Etelä-Suomen Autokatsastus Oy:tä 50.000 euron sakon uhalla markkinoimasta autokatsastuspalveluaan tavalla, josta ei selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, että kyseessä on kuluttajalle tehtävä tarjous ja tässä yhteydessä sisällyttämästä kuluttajille lähetettävään tarjouskirjeeseen tilisiirtolomaketta, johon merkityn laskun maksamalla kuluttaja hyväksyy hänelle tehdyn tarjouksen katsastuspalvelusta.

Kieltoja on noudatettava heti.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Irma Telivuo sekä asiantuntijajäsenet Hannu Kivipato, Paula Paloranta ja Klaus Viitanen.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen