Julkista hankintaa koskeva hakemus Kierikkikeskuksen hirsirakenteen toimitus- ja pystyurakoitsijan valintaa koskevassa asiassa

Dnro 153/690/99
Antopäivä 12.10.2000

Kilpailuneuvosto on 12.10.2000 pitämässään istunnosa, johon ovat tämän asian käsittelyn osalta osallistuneet puheenjohtaja Tulokas, varapuheenjohtaja Heikonen, sekä jäsenet Astola, Lilja, Liljeblom, Stenbacka ja Timonen, päättänyt seuraavaa.

1. TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Yli-Iin kunta pyysi 15.11.1999 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjousta kuntaan rakennettavan ns. Kierikkikeskuksen hirsirakenteen toimittamisesta ja pystyttämisestä. Tarjouspyynnön mukaan Kierikkikeskuksesta tulee korkeatasoinen arkeologiaa palveleva koulutus-, tutkimus- ja toimintakeskus. Tarjous pyydettiin yhteensä kuudelta yritykseltä. Kunta sai määräpäivään 29.11.1999 mennessä viisi tarjousta, joista Vaaran Aihkitalot Oy:n yhdestä puusta olevista aihkihirsistä annettu hirsirakennetarjous arvonlisäverolliseen hintaan 4.816.000 markkaa sai tarjousvertailussa korkeimman pistemäärän 78,57 pistettä ja tuli valituksi.
Mammuttihirsi/Pohjois-Suomen Hirsitalokeskus Oy:n lamellihirsitarjous arvonlisäverolliselta hinnaltaan 2.440.000 markkaa hylättiin alihintaisena.

2. HAKEMUS

Pohjois-Suomen Hirsitalokeskus Oy (Mammuttihirsi-nimisen aputoiminimen omistajana) on 30.12.1999 kilpailuneuvostolle saapuneessa
hakemuksessaan vaatinut, että kilpailuneuvosto

1) kumoaa hakemusta koskevan päätöksen ja palauttaa asian Yli-Iin kunnan/Kierikin rakennuttamistoimikunnan asianmukaiseen käsittelyyn;
2) velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä ja kieltää hankintayksikköä soveltamasta pisteytystaulukkoa;
3) kieltää sakon uhalla tai keskeyttää päätöksen täytäntöönpanon taikka muutoin määrää hankinnan keskeytettäväksi väliaikaisesti kilpailuneuvoston
käsittelyn ajaksi.

Mikäli hankintasopimus katsotaan syntyneeksi ennen hakemuksen vireille tuloa tai kilpailuneuvosto muusta syystä katsoo, että päätöstä ei voida kumota,
hakija vaatii vaihtoehtoisesti, että kilpailuneuvosto määrää hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksua hakijalle 700.000 markkaa korkolain 4 pykälän 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua kilpailuneuvoston päätöksestä lukien. Tähän liittyen hakija vaatii asian käsittelemistä suullisesti.
Lisäksi hakija vaatii, että hankintayksikkö velvoitetaan korvaamaan täysimääräisesti hakijan oikeudenkäyntikustannukset laillisine korkoineen.
Vaatimuksia on perusteltu muun ohella seuraavasti.

Yli-Iin kunta pyysi 15.11.1999 päivätyllä tarjouspyynnöllä hakijalta tarjousta
kuntaan rakennettavan Kierikkikeskukseksi nimetyn rakennuksen hirsirakenteen toimittamisesta ja pystyttämisestä. Valinnassa ilmoitettiin
käytettävän arviointiperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta. Lisäksi ilmoitettiin, että valintaan vaikuttaa tarjoushinnan ohella myös arkkitehtoninen
kokonaisuus, jonka osalta arviointiperusteina ilmoitettiin yhteensä yksitoista eri tekijää.

Ennen tarjouspyyntöä hakijalle oli toimitettu ennakkoilmoitus siitä, että hakijalta tullaan myöhemmin pyytämään tarjousta ja että hakijan osalta hankintayksikkö on kiinnostunut lamellihirsistä, leveydeltään 205 mm ja korkeudeltaan 220 mm. Ennakkoilmoituksen ja tarjouspyynnön perusteella
hakija teki tarjouksen hirsirunko- ja pystytystoimituksesta hintaan 2.440.000
markkaa. Hakijan tarjous oli halvin. Hankintayksikkö hylkäsi hakijan tarjouksen "liian halpana verrattuna muihin tarjouksiin, joissa hirtenä oli samankokoinen
lamellihirsi". Tämän jälkeen urakoitsijan valinta tehtiin
rakennuttamistoimikunnan laatiman pisteytystaulukon perusteella.

Hankintayksikkö ei edes väittänyt sulkeneensa hakijaa pois sillä perusteella, että hakijalla ei olisi hankintalain 6 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä toteuttaa urakka. Hankintayksikkö on myös ollut tietoinen, että tällaisia edellytyksiä tarjouskilpailusta sulkemiseen ei hakijan osalta ole olemassa.

Hakija laati tarjouksensa ennakkoilmoituksen mukaisesti olettaen, että muillekin tarjoajille asetetaan samat kriteerit. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja
esimerkiksi hirren koko oli pisteytystaulukossa erillisenä arviointiperusteena. Hakija katsoo joutuneensa jo lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan ja
hankintayksikön toimineen vastoin hankintalaissa tarkoitettua tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimusta. Pisteytysjärjestelmästä tai -taulukosta ei
ollut mainintaa tarjouspyyntöasiakirjoissa. Asiakirjoista ei selviä missä vaiheessa pisteytystaulukko on laadittu ja tullut mukaan valintaprosessiin.

Tarjouspyynnössä esitetyistä arviointiperusteista pisteytystaulukkoon on valittu tarjoushinta, perinteinen hirsirakentaminen, hirren näyttävyys ja hirren koko.
Muita ilmoitettuja arviointiperusteita ei ole käytetty. Hakijan käsityksen mukaan mikään käytetyistä arviointiperusteista tarjoushintaa lukuun ottamatta ei ole suoranainen kokonaistaloudellisuusharkinnassa huomioon otettava seikka, vaan kaikki kolme ovat lähinnä esteettisiä ominaisuuksia. Hirren näyttävyyttä ja
kokoa ei ole sellaisenaan edes mainittu tarjouspyynnössä arviointiperusteena. Tarjousvertailua ei ole suoritettu hankintalain 7 §:n edellyttämällä ja tarjouspyynnössä ilmoitetulla tavalla kokonaistaloudellisen edullisuuden
perusteella. Hankintayksikkö on hankintalain 1 ja 7 §:issä tarkoitettujen tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimusten ja hankintalain 6 §:n vastaisesti sulkenut hakijan pois tarjouskilpailusta.

Hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu, jos hankintayksikkö olisi menetellyt valinnassa virheettömästi. Virheettömän menettelyn edellytyksenä olisi ollut valinnan suorittaminen
kokonaistaloudellisella perusteella siten, että valinnassa käytetään tarjouspyynnössä mainittuja arviointiperusteita asianmukaisesti. Kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa tarjoushinnalla tulisi olla ratkaiseva merkitys. Hakijan tarjoushinta oli 2.440.000 markkaa, mitä lähinnä oleva
tarjous oli 3.440.000 markkaa. Valittu tarjous oli hinnaltaan 4.816.000 markkaa eli hakijan tarjous oli noin kaksi kertaa edullisempi.

Hakija olisi kyennyt toteuttamaan urakan ja siitä olisi jäänyt myyntivoittoa alimmillaankin noin 700.000 markkaa. Hakijan tuotanto- ym. kapasiteetista urakan toteuttaminen olisi vaatinut noin 7 %. Tuotantotehtaalta se olisi edellyttänyt noin 20 päivän työmäärän. Hakija on vakavarainen yhtiö, jonka liikevaihto kuluvalla tilikaudella on noin 20 Mmk. Kokemusta hirsirakentamisesta hakijalla on noin kymmeneltä vuodelta.

3. VASTINE JA LAUSUNTO

Yli-Iin kunta on 13.1.2000 toimittanut kilpailuneuvostolle vastineen. Kunta katsoo, että hakijan tarjoushinta poikkesi niin paljon muista tarjouksista, että sillä ei ollut edellytyksiä selviytyä urakasta, mikä olisi voinut aiheuttaa
koko hankkeen viivästymisen. Tarjous hylättiin hankintalain 6 §:n perusteella ottaen huomioon hankkeen laatu ja laajuus. Tarjouksen tekijöille
ilmoitettiin valintaperuste hankintalain 7 §:n mukaisesti sekä valintaan vaikuttavat kriteerit. Valinta on suoritettu pisteytystä käyttäen ja valituksi on
tullut eniten valintapisteitä saanut toimittaja. Kunta kiistää hakijan hyvitysmaksuvaatimuksen sekä määrältään että perusteiltaan. Mikäli kilpailuneuvosto katsoo, että hyvitysmaksuun on aihetta, se voisi olla
enintään 5.000 markkaa. Kunta vaatii, että hakijan tulee korvata kunnalle vastineen laatimisesta aiheutuneet kustannukset, jotka ovat tähän mennessä 10.000 mk. Perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa.

Kierikkikeskuksen suunnittelusta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka tavoitteena oli saada arkkitehtonisesti korkeatasoinen, toimiva ja
taloudellinen arkeologiaa palveleva koulutus- ja tutkimusasema ja alueen toiminta- ja opastuskeskus. Palkintolautakunta valitsi 10.6.1999 arkkitehti
B:n laatiman ehdotuksen "Miilu". Rakennuksen massiivinen hirsirakenne, jossa pyritään noudattamaan perinteistä hirsirakentamista, tulee olemaan kivikautisen arkeologisen näyttelyn ja kivikauden kylän ohella
keskuksen vetonaula. Ennakkokyselyssä, tarjouspyynnössä ja valintakriteereissä on tuotu esille, että Kierikkikeskus on suunnittelukilpailun tuloksena syntynyt erityiskohde.

Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus on myöntänyt hankkeelle
työllisyysperusteista investointiavustusta 9.000.000 mk. Vuoden 2000 aikana määrärahasta on käytettävä 5.000.000 mk ja vuoden 2001 aikana 4.000.000 mk. Avustuspäätöksen mukaan rakennustyöt tuli aloittaa viimeistään 31.12.1999. Hirsiurakkasopimus allekirjoitettiin 22.12.1999.

Rakennuttamistoimikunta selvitti hirsivalmistajia eri tahoilta, mm. Hirsitaloteollisuus ry:ltä. Selvityksessä löytyi kymmenen tarpeeksi suurta hirsitoimittajaa, joita pyydettiin vastaamaan mm. aikataulua, pystytystä,
rakennesuunnittelua, laadunvalvontaa, hirsien hankinta-aluetta ja urakkamuotoa koskeviin kysymyksiin. Tiedustelussa ilmoitettiin, että rakennuksen seinät ja kattopalkistot rakennetaan voittaneen ehdotuksen
mukaisesti 250 mm leveistä, sahauksen jälkeen kirveellä veistetyistä hirsistä. Vastanneista kukaan ei ilmoittanut kykenevänsä ko. toimitukseen.
Vastausten mukaan viisi valmistajaa, joiden joukossa hakija, ilmoitti tuotteikseen lamellihirren (205x220/182x260), yksi lamellihirren/yhtä puuta
olevan hirren, kolme yhtä puuta olevan hirren ja yksi hirsielementin.

Rakennuttamistoimikunta valitsi 20.10.1999 kuusi hirsivalmistajaa toimitus- ja pystytysurakan laskijoiksi. Näille lähetettiin silloinen luonnospiirustus ja etukäteisilmoitus tulevasta tarjouspyynnöstä. Ilmoituksessa mainittiin
liittyen aiempaan tiedusteluun kunkin toimittajan osalta kyseeseen tuleva hirsi (leveys vaihtelee hirsipaneelista massiivihirteen) turhan laskennan minimoimiseksi.

Yhdestä puusta hirsiä valmistavia yrityksiä rakennuttamistoimikunta löysi kolme tätä urakkaa varten. Näidenkin yritysten tuotteet poikkeavat
merkittävästi toisistaan valmistukseltaan, dimensioiltaan ja pystytystekniikaltaan. Useammasta osiosta liimattujen lamellihirsien valmistajia on useita. Rakennuttamistoimikunnalla ei olisi ollut ongelmia saada aikaan riittävä kilpailu, jos se olisi päättänyt etukäteen, että Kierikkikeskus rakennetaan lamellihirsirunkoisena. Toimikunta katsoi, että
yhdestä puusta valmistettujen hirsirunkojen tulee olla mukana kilpailussa.

Yhdestä puusta valmistetun hirsirakenteen laskijoiksi valittiin Pellonpuu Oy, Vaaran Aihkitalot Oy ja Kirintörakennus Oy. Lamellihirsirunkoisen
hirsirakenteen laskijoiksi valittiin Honkarakenne Oyj, Kontiotuote Oy ja Mammuttihirsi Oy. Yhtä puuta olevista hirsistä valmistetuista rakennusrungoista toimikunta sai vain yhden tarjouksen. Lamellihirsistä
205x220 toimikunta sai kolme tarjousta ja yhden tarjouksen lamellihirrestä 182x260.

Vastauksessaan ennakkokyselyyn hakija esitti itse, että hirsityypiksi valittaisiin lamellihirsi 205x220. Tilaaja ilmoitti myös tarjouspyynnössä, että tarjous tulee tehdä mahdollisimman suuret poikkileikkausdimensiot
omaavalla hirrellä. Hakijan tarjoushinta 2.440.000 mk oli poikkeuksellisen alhainen verrattuna muihin lamellihirsitarjouksiin, jotka olivat 3.440.000 mk,
3.700.000 mk ja 3.867.000 mk. Halvin tarjous oli vain noin 70 % toiseksi halvimmasta. Muut tarjoushinnat olivat kohtuullisen 427.000 markan sisällä. Lamellihirsiä voidaan pitää massatuotteena, joten tarjousten tulisi olla hyvin lähellä toisiaan. Hirsirungon pystytys on kaikille sama työsuorite, jossa ei pitäisi olla merkittäviä hintaeroja. Honkarakenne Oyj:n tarjouksessa oli erillishinta 600.000 mk myös pystytystyölle. Halvimman tarjouksen hirsitoimituksen hinnaksi jäisi vain 1.840.000 mk, mitä ei voi pitää realistisena. Virhe hakijan tarjouksessa oli niin ilmeinen, ettei lisäselvityksiä pyydetty eikä laki niitä edellytä.

Tilaaja on käyttänyt kaikkia tarjouspyynnön valintakriteereitä. Ne on vain pisteytyksen selkeyttämiseksi "niputettu" ja pisteytyksestä on jätetty pois sellaiset, joissa ei ollut havaittavissa eroja. Toimitusvarmuutta ei pisteytetty, koska toimikunta katsoi, että kaikilla tarjouksen jättäneillä oli sen suhteen edellytykset suoriutua urakasta ja koska tarjouspyynnössä edellytettiin verovelkatodistusta ja todistusta LEL-maksujen suorittamisesta. Hakijan
tarjousasiakirjoista puuttui verovelkatodistus, joten kunta olisi voinut hylätä tarjouksen sillä perusteella.

Kierikkikeskuksen tyyppisessä erityiskohteessa nimenomaan esteettiset arvot ovat merkittäviä ja kuuluvat kokonaistaloudelliseen arvioon.
Tarjouspyynnön valintakriteereistä suurin osa painottaa nimenomaan esteettisiä arvoja. Ottaen huomioon hankkeen laatu ja merkittävyys, ei pelkkä hinta voi tulla kysymykseen valinnassa. Tilaaja on tuonut tämän
selvästi esiin tarjouspyynnössä ja sen liitteenä olleessa arkkitehti B:n kirjeessä. Vaikka hakija olisi otettu mukaan vertailuun, ei sillä olisi ollut
tosiasiallisia mahdollisuuksia saada urakkaa. Vastineen liitteenä on pisteytystaulukko, jossa hakija on myös jälkikäteen pisteytetty.

Kunnan pyynnöstä Rakennustutkimus RTS Oy on toimittanut lausunnon hirsirakentamisen vaihtoehdoista.

Vaaran Aihkitalot Oy on 12.1.2000 toimittanut kilpailuneuvostolle lausunnon.

Hakija on 24.2.2000 toimittanut kilpailuneuvostolle vastaselityksen, jossa muun ohella ilmoitetaan vaadittavan ensisijaisesti hyvitysmaksua, koska
hankintayksikkö on tehnyt sopimuksen rakennusurakasta.

Hankintayksikön toimittamassa tarjouspyynnössä pyydettiin ilmoitusta siitä, miten rakennussuunnitelmaluonnosta tulisi muuttaa kustannusten
kohtuullistamiseksi ja että urakoitsija valitaan kokonaistaloudellisesti. Hankintayksikkö on tarkoituksella viestittänyt hakijalle kustannusten
merkittävästä painoarvosta valinnassa. Tähän nähden ja koska hankintayksikkö ilmoitti hakijan osalta olevansa kiinnostunut lamellihirrestä 205x220, hakija laati tarjouksensa siitä hirsityypistä, josta hankintayksikkö
oli ilmoittanut olevansa kiinnostunut. Hakija olisi voinut tarjota toista tuotettaan lamellihirttä 210x270. Tarjoushinta ei olisi ollut yhtä edullinen kuin tarjotulla tuotteella, mutta joka tapauksessa selvästi halvin. Tällä hirsityypillä hakija olisi saanut hirren koon osalta pisteytystaulukossa 13,56 pistettä, mikä olisi riittänyt voittamaan tarjouskilpailun. Tosin
pisteytystaulukko ei ilmeisesti olisi ollut samanlainen. Hankintayksikön menettely on mahdollistanut pisteytystaulukon laatimisen voittaneelle
yritykselle suotuisaksi.

Koska tarjouspyynnössä mainittuja valintakriteereitä ei ole käytetty ja toisaalta käytettyjä valintakriteereitä ja niiden suhteellista painoarvoa ei ole ennakkoon ilmoitettu, olisi jo yksinomaan tällä perusteella tullut valita hinnaltaan edullisin tarjous. Hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus
voittaa tarjouskilpailu. Hakija on saattanut tuotantonsa ja liiketoimintansa niin tehokkaaksi, että se kykenee toimimaan kilpailussa toisia lamellihirsivalmistajia halvemmilla hinnoilla.

Yli-Iin kunta on 7.3.2000 toimittanut hakijan vastaselityksen johdosta vastineen, jossa muun ohella lausutaan, että selvästi alimitoitettu
urakkahinta on tarjouksen hylkäysperuste. Jälkikäteen tehdyillä katelaskelmilla ja tarjoajan omalla pisteytyksellä ei ole todistusarvoa. Hakija
ei ole pystynyt osoittamaan, että sen tarjoushinta olisi ollut realistinen.

Hakija on 31.3.2000 toimittanut kilpailuneuvostolle kirjelmän, johon on liitetty kauppakamarin hyväksymän tavarantarkastaja HTT A:n tarkastusraportti. Tarkastuksen sisältönä oli se, pystyykö hakija toteuttamaan urakan antamallaan tarjoushinnalla. Selvityksen lopputuloksena tarkastaja on todennut, että tarjouksen laskentaperusteet
olivat oikeat ja ne perustuivat Pohjois-Suomen Hirsitalokeskus Oy:n aikaisemmin toteutettujen kohteiden jälkilaskentaan. Tarjouksen katelaskelman tarkastus osoitti, että tarjous oli realistinen ja
toteutuskelpoinen. Pohjois-Suomen Hirsitalokeskus Oy:n tilintarkastaja on antanut lausunnon yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Näihin viitaten hakija
toteaa, että rakennushanke olisi ollut hakijalle toteutettavissa sen antamalla tarjoushinnalla.

Yli-Iin kunta on 5.4.2000 toimittamassaan vastineessa katsonut, että tavarantarkastusta ei ole tehty tarkastusta koskevan ohjesäännön eikä hyvän tarkastustavan mukaisesti.

Vaaran Aihkitalot Oy on 20.4.2000 toimittanut lausunnon.

Hakija on 20.4.2000 toimittanut kirjelmän, jossa todetaan muun ohella seuraavaa. Tavarantarkastajan lausunto on perustunut Pohjois-Suomen
Hirsitalokeskus Oy:n katelaskelmien läpikäyntiin, aikaisempien kohteiden toteutuneiden jälkilaskentatietojen hankkimiseen ja tuotantoprosessin
tarkasteluun. Kysymys ei ole ollut tavarantarkastuksesta ohjesäännön tarkoittamassa mielessä vaan asiantuntijatyöstä, jossa tavarantarkastaja on
tarkastanut tehdyn tarjouksen ja katelaskelman paikkansa pitävyyden. Se tosiseikka, että selvitystyön on tehnyt kauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja vain korostaa lausunnon objektiivisuutta ja luotettavuutta.

Yli-Iin kunta on toimittanut 11.5.2000 vastineen, jossa muun ohella todetaan, että tarkastuskertomuksen laskennan perusteena on ollut yrityksen aikaisempi tuotanto, joka ei ole verrattavissa Kierikkikeskuksen
tyyppiseen rakennukseen, joten aikaisemman tuotantoprosessin perusteella tehtyä kustannuslaskentaa ei voida pitää luotettavana. Kunta katsoo, että
sillä on ollut perusteltu syy hylätä hakijan tarjous liian halpana suhteessa sekä muihin lamelli-hirsitarjouksiin että kilpailun voittaneeseen Vaaran Aihkitalot Oy:n tarjoukseen.

Hakija on 19.5. ja 9.6.2000 toimittanut lisäkirjelmät, joissa todetaan muun ohella seuraavaa. Kunnalle on 21.12.1999 toimitettu ilmoitus siitä, että
hankintapäätöksestä tullaan valittamaan. Tästä tietoisena kunta on 22.12.1999 allekirjoittanut urakkasopimuksen Vaaran Aihkitalot Oy:n kanssa. Kunnan menettely on aiheuttanut sen, että hakijalle ei ole käytännössä jäänyt todellista muutoksenhakumahdollisuutta itse hankintapäätökseen. Kunnan menettely tulisi ottaa huomioon hyvitysmaksua ja sen määrää harkittaessa. Vaadittujen
oikeudenkäyntikulujen määrä on yhteensä 97.149 markkaa.

Yli-Iin kunta on 28.6.2000 toimittanut vastineen.

KILPAILUNEUVOSTON PÄÄTÖS

1. Asian tutkiminen

Asia kuuluu julkisia hankintoja koskevan lain (1505/1992) piiriin sellaisena kuin se on muutettuna 1.3.1998 voimaan tulleella lailla (1247/1997). Yli-Iin
kunta on julkisista hankinnoista annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu hankintayksikkö. Hakemus on saatettu vireille lain 9a §:n edellyttämällä tavalla. Kun kaikki kilpailuneuvoston toimivallalle säädetyt edellytykset ovat täyttyneet, kilpailuneuvosto on tutkinut hakemuksen.

Kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (380/1998) 1 §:n 1 momentin mukaan asetusta sovelletaan sellaiseen rakennusurakkaan, jonka ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähintään 5.000.000 erityisnosto-oikeutta (SDR) vastaava määrä ecuina ilmaistuna (kynnysarvo) asetuksen mukaista ennakko- tai hankintailmoitusta julkaistaessa. Pykälän 4 momentin mukaan kauppa- ja teollisuusministeriö ilmoittaa vuosittain, mitkä kynnysarvojen markkamääräiset arvot ovat. Kauppa- ja teollisuusministeriö on ilmoittanut
rakennusurakan markkamääräiseksi kynnysarvoksi 29.034.338 markkaa vuodelle 1999. Saadun selvityksen mukaan nyt kyseessä olevan rakennusurakan arvonlisäveroton arvo alittaa säädetyn kynnysarvon.
Kyseessä on siten kynnysarvon alittava rakennusurakka, johon asetus ei sovellu.

Esillä olevaan hankintaan tulevat sovellettavaksi julkisista hankinnoista annettu laki sekä yleiset julkisia hankintoja koskevat periaatteet.

2. Hakemuksen pääasialliset perusteet

Hakija katsoo hankintayksikön menetelleen virheellisesti päättäessään hirsirakenneurakoitsijan valinnasta. Hankintayksikkö hylkäsi hakijan hinnaltaan halvimman tarjouksen. Hankintayksikön mukaan hakijan tarjous
oli ilmeisen alihintainen eikä urakkaa olisi voitu toteuttaa hakijan tarjoamalla hinnalla. Hakijan mukaan tarjouksen poissulkeminen oli perusteeton.
Lisäksi hakijan näkemyksen mukaan hankintapäätös on ollut hankintalain 7 §:n vastainen, koska tarjousvertailussa ei käytetty kaikkia ennalta
ilmoitettuja kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteita. Hakija katsoo joutuneensa tarjouskilpailussa jo lähtökohtaisesti eriarvoiseen
asemaan voittaneeseen yritykseen nähden.

3. Perustelut

Julkisista hankinnoista annetun lain 6 §:n perusteella tarjouskilpailusta voidaan sulkea pois sellainen ehdokas tai tarjoaja, jolla ei voida katsoa olevan teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan
toteuttamiseen. Säännöksen mukaan ehdokkaita ja tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa.
Tarjousmenettely on siten kaksivaiheinen. Ennen parhaan tarjouksen valintaa hankintayksikön tulee selvittää, että kelpoisuusehdot täyttyvät. Tämän jälkeen hankintayksikön tulee ratkaista tarjouskilpailu esitettyjen valintakriteerien mukaisesti.

Hankintalain 7 §:n 1 momentin (1247/1997) mukaan hankinta on tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Säännöksen perustelut edellyttävät, että kokonaistaloudellisuuteen liittyvät valintaperusteet ilmoitetaan etukäteen. Velvollisuus ilmoittaa valintaperusteet etukäteen seuraa myös hankintalain 1 §:n avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteesta.

3.1 Tarjouspyyntö ja hankintamenettely

Hankintayksikkö toimitti 9.9.1999 useille hirsitoimittajille ennakkokyselyn, jossa tiedusteltiin niiden mahdollisuutta osallistua Kierikkikeskuksen
rakentamiseen. Ennakkokyselyssä muun ohella ilmoitettiin, että rakennuksen seinät ja kattopalkistot rakennetaan 250 mm leveistä, sahauksen jälkeen
kirveellä veistetyistä hirsistä.

Hakijalta saamansa vastauksen perusteella hankintayksikkö lähetti tälle 27.10.1999 ilmoituksen, jonka mukaan "tulemme pyytämään teiltä tarjousta
hirsirakenteen toimittamisesta ja pystyttämisestä. Hirsirakenne, josta olemme kiinnostuneet teidän kohdaltanne, tehdään lamellihirsistä, joiden
leveys on 205 mm ja korkeus 220 mm. Varsinaisen tarjouspyynnön lähetän kahden viikon sisällä. Keskuksen hirsirakenneurakoitsija valitaan konaistaloudellisesti. Valintaan vaikuttaa tarjoushinnan ohella myös
arkkitehtoninen kokonaisuus."

Kunta valitsi kaikkiaan kolme yhtiötä lamellirunkoisen hirsirakenteen laskijoiksi ja samoin kolme yhtiötä yhdestä puusta valmistetun hirsirakenteen laskijoiksi. Tarjouspyynnössä 15.11.1999 mainittiin, että
Yli-Iin kunta on pyytänyt tarjoukset sekä yhdestä puusta olevista hirsistä että lamellihirsistä valmistetuista hirsirakenteista. Tarjous pyydettiin
tekemään mahdollisimman suuret poikkileikkausdimensiot omaavalla hirrellä (ei pyöröhirsi).

Tarjouspyynnössä 15.11.1999 on valintaperusteista todettu seuraavaa:

"Keskuksen hirsirakenneurakoitsija valitaan käyttäen arviointiperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta. Valintaan vaikuttaa tarjoushinnan ohella
myös arkkitehtoninen kokonaisuus. Arkkitehti B on 6.11.1999 päiväämässään kirjelmässä (liite 1) esittänyt asioita, joita tulisi ottaa
huomioon hirsiurakoitsijaa valittaessa. Rakennuttajan arviointiperusteet ko. kirjelmä huomioiden ovat:

• vaikuttavuus
• selkeä perusrakenne
• hirren sopivuus rakennukseen
• puun pitäisi näyttää puulta
• hirsien leveys, korkeus ja korkeuden vaihtelu
• jatkosten määrä ja sijainti näkyvillä osin ja niiden tekotapa
• nurkkaratkaisu
• tiheäsyisyys
• laadun varmistus
• tarjoushinta
• urakoitsijan toimitusvarmuus

Kunta sai yhden tarjouksen yhtä puuta olevista hirsistä valmistetusta rakennusrungosta ja neljä lamellihirsitarjousta. Tarjousten avauspöytäkirjassa on lisämainintana, että tarjotut tuotteet eivät olleet
keskenään samanvertaisia.

Rakennuttamistoimikunnan kokouspöytäkirjan 1.12.1999 liitteenä on 29.11.1999 päivätty tarjousten avauspöytäkirja ja kunnaninsinöörin laatima
tarjousten vertailu, jossa myös Mammuttihirsi on mukana. Kyse on tarjousten kuvailusta, jossa jokaisen tarjouksen osalta on mainittu tarjouksen tekijä, hirsi ja hirren koko, tarjoushinta, lisätyöt, maksupostit, toimitusehdot ja muuta erityistä tarjoukseen liittyvää. Pöytäkirjasta 1.12.1999 ilmenee, että toimikunta hylkäsi Mammuttihirren tarjouksen liian halpana verrattuna muihin tarjouksiin, joissa hirtenä oli samankokoinen
lamellihirsi. Samassa kokouksessa toimikunta pisteytti tarjoukset laatimiensa arviointiperusteiden pohjalta. Mammuttihirren hylätty tarjous ei sisältynyt pisteytystaulukkoon. Hakijan sulkeminen tarjouskilpailusta on siten tapahtunut ennen varsinaista tarjousvertailua.

3.2 Alihintainen tarjous

Julkisista hankinnoista annetun lain esitöissä (1992 vp HE 154 s. 14) todetaan, ettei laki estä edelleenkin noudattamasta sopimuskäytännössä yleistä menettelyä, jossa epätavallisen alhainen tarjous voidaan hylätä
hankintayksikölle muutoin todennäköisesti aiheutuvien lisäkustannusten perusteella tarjoushinnan osoittautuessa riittämättömäksi kattamaan hankinnasta toimittajalle aiheutuvia kustannuksia.

Kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (380/1998) 43 §:ssä säädetään, että jos tarjoushinta vaikuttaa hankinnan laatuun nähden poikkeuksellisen
alhaiselta ja hankintayksikkö sen vuoksi harkitsee tarjouksen hylkäämistä, hankintayksikön on tutkittava tarjous yksityiskohtaisesti ennen hankintapäätöksen tekemistä ja pyydettävä kirjallisesti tarjoajalta selvitystä tarjouksen perusteista. Tarjoajalle on ilmoitettava, mitä tarjouksen kohtaa ei voida hyväksyä. Hankintayksikkö voi hyväksyä selvitykset, jotka perustuvat valmistus- tai rakennusmenetelmän taikka palvelun suorittamisen taloudellisuuteen, valittuihin teknisiin ratkaisuihin, muihin tarjoajan kannalta
poikkeuksellisen edullisiin olosuhteisiin tai tarjoajan ehdottaman ratkaisun omintakeisuuteen. Kynnysarvot ylittäviä hankintoja koskevia perusteita voidaan noudattaa soveltuvin osin myös kynnysarvot alittavissa
hankinnoissa.

Tässä tapauksessa hakijalta ei pyydetty selvitystä tarjouksen perusteista, vaan tarjouksen pääteltiin olevan alihintainen pelkästään vertailemalla sitä
muihin lamellihirsitarjouksiin. Hankintayksikön mukaan alihintaisuus oli ilmeistä, koska Mammuttihirsi Oy:n tarjoushinta 2.440.000 markkaa oli noin 30 % halvempi kuin toiseksi halvin lamellihirsitarjous 3.440.000 markkaa. Muut lamellihirsitarjoukset olivat 3.700.000 markkaa ja 3.867.000 markkaa.

Julkisissa hankinnoissa tarjoajan tehtävänä on selvittää toiminnan vaatimat resurssit ja laskea omalla riskillään sopimuksen hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. Alihinnoitteluun voidaan puuttua silloin, jos on todennäköistä, ettei tarjoaja tule suoriutumaan sopimuksen täyttämisestä. Asiaan puuttuminen on mahdollista myös subventiotapauksessa, jollaisesta ei ole kysymys nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

Kauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja HTT A on hakijan pyynnöstä suorittanut maaliskuussa 2000 tarkastuksen, jonka tarkoituksena oli käydä läpi hakijan tarjouksen perusteita ja arvioida hakijan
mahdollisuuksia toteuttaa Kierikkikeskuksen hirsirakennus tarjoamallaan hinnalla. Selvitystyön perusteella 30.3.2000 päivätyssä lausunnossa
todetaan muun ohella, että "tarjouksen laskentaperusteet olivat oikeat ja ne perustuivat Pohjois-Suomen Hirsitalokeskus Oy:n aikaisemmin toteutettujen
kohteiden jälkilaskentaan. Tarjouksen katelaskelman tarkastus osoitti, että tarjous oli realistinen ja toteutuskelpoinen."

Mammuttihirren tilintarkastaja KHT X on antanut lausunnon yhtiön taloudellisesta tilasta. Lausunnon mukaan ajanjaksolta 1.2.-30.9.1999 laadittu välintilinpäätös osoittaa liikevoittoa noin 1,9 miljoonaa markkaa. Yhtiön omavaraisuus/vakavaraisuusaste on laskennallisen verovelan huomioimisen jälkeen noin 20 %. Välitilinpäätöksessä yhtiön varoihin sisältyi likvidejä rahavaroja noin 1,4 miljoonaa markkaa. Mammuttihirren sisäisen laskennan ja myyntiseurannan
mukaan vuoden 1999 arvonlisäverollinen myynti oli noin 19 Mmk. Vuoden 2000 kolmen ensimmäisen kuukauden myynti oli noin 13 Mmk ja saavutti määrällisesti koko vuoden 1998 myynnin tason.

Tarjousten väliset suuret hintaerot voivat johtua useista eri syistä, kuten esimerkiksi yritysten välisistä eroista tuotannon tehokkuudessa, tuotanto- ja
toimituskapasiteetissa, tuotantokapasiteetin käyttöasteessa tai katevaatimuksissa. Tavanomaista myös on, että tarjoaja voi tinkiä omista katevaatimuksistaan silloin, kun tavoitteena on saada referenssikohde, jota
voidaan käyttää hyväksi myöhemmässä markkinoinnissa. Tässäkin tapauksessa hakija on ilmoittanut tarkoituksenaan olleen käyttää rakennusta referenssikohteena. Ero muihin tarjoajiin ei myöskään
mitenkään itsestään selvästi kerro alihintaisuudesta, vaan kyse voi olla muiden tarjousten ylihintaisuudesta.

Tarjouspyynnössä edellytettiin, että urakoitsijan tulee toimittaa rakennuttajalle ennakkomaksusta omavelkainen pankkitakaus. Ennakosta riippumatta urakoitsijan edellytettiin toimittavan normaali rakennusaikainen
vakuus. Vakuudet osaltaan turvaavat kunnan aseman. Samaa tarkoitusta on turvannut urakkamaksujen porrastaminen.

Edellä esitetyn perusteella kilpailuneuvosto katsoo, että hankintayksikkö ei ole tuonut esiin seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, ettei urakkaa olisi voitu
hakijan tarjoamalla hinnalla suorittaa tai että hankintayksikölle olisi aiheutunut lisäkustannuksia hakijan tarjouksen hyväksymisen johdosta.

Hankintayksikkö on menetellyt hankintalain 6 ja 7 §:n vastaisesti hylätessään hakijan tarjouksen pyytämättä selvitystä tarjouksen perusteista. Kilpailuneuvostolle esitetyn aineiston perusteella tarjouksen
poissulkeminen on ollut perusteeton.

Hankintayksikkö on esittänyt, että hakijan tarjous olisi joka tapauksessa voitu hylätä puuttuvan verovelkatodistuksen perusteella. Asiakirjoista
ilmenee, että hakija oli 29.11.1999 ilmoittanut hankintayksikölle lähettävänsä verovelkatodistuksen kunnalle viikon 48 eli vielä saman viikon
aikana. Hakija lähetti Oulun ja Kainuun verotoimiston antaman todistuksen kunnalle 2.12.1999 eikä se siten ollut kunnalla hankintapäätöstä tehtäessä.
Verovelkatodistuksen mukaan hakijalla ei ole maksamattomia veroja tai maksuja.

Julkisista hankinnoista annetun lain 6 §:n ja kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen tarjoajien
valintaa koskevan 6 luvun 35 §:n 6-kohdan perusteella toimittaja voidaan jättää hankintamenettelyn ulkopuolelle, jos toimittaja on laiminlyönyt verojen
ja lakisääteisten sosiaaliturvamaksujen suorittamisen. Hankintalain 6 §:n esitöiden mukaan kynnysarvojen yläpuolelle säädettyjä hylkäysperusteita voidaan soveltaa myös kynnysarvon alittavissa hankinnoissa.
Hankintayksikkö voi vaatia toimittajaa tai urakoitsijaa esittämään veroviranomaisten antaman todistuksen siitä, että yritys on maksanut veronsa ja lakisääteiset sosiaalimaksunsa tai on sopinut maksujärjestelystä
verottajan kanssa. Ellei todistusta esitetä, voidaan tarjoaja hylätä (ks. esim. Arkkitehtitoimisto Y/Korson Keskustakiinteistöt Oy, d:o
48/690/2000, kilpailuneuvoston päätös 12.6.2000).

Kilpailuneuvosto toteaa, että hankintayksiköllä on oikeus hylätä tarjous sillä perusteella, ettei verovelkatodistusta ole toimitettu asetettuun määräaikaan mennessä. Mainitut säännökset eivät kuitenkaan kategorisesti velvoita jättämään toimittajaa menettelyn ulkopuolelle, vaan antavat siihen mahdollisuuden. Harkintavaltaa on jätetty hankintayksikölle. Mikäli
hankintayksikkö hylkää tarjouksen puuttuvan tai liian myöhään toimitetun verovelkatodistuksen perusteella, tästä on tehtävä merkitä hankintapäätökseen.
Tässä tapauksessa hakija on myöhästynyt verovelkatodistuksen toimittamisessa. Todistus on toimitettu 2.12.1999, kun hankintapäätös
tehtiin jo 1.12.1999. Todistuksen mukaan hakijalla ei ole maksuunpantuja veroja ja/tai maksuja suorittamatta. Hankintapäätöksestä ei ilmene, että kunta olisi tarjouskilpailua ratkaistessaan pitänyt todistuksen puuttumista olennaisena. Ainoa hylkäysperuste, joka päätöksessä on mainittu, liittyy väitettyyn alihintaisuuteen, jota on käsitelty edellä. Myöhästymiseen todistuksen toimittamisessa on vedottu vasta kilpailuneuvostossa. Peruste on siten kilpailuneuvoston vakiintuneen käytännön mukaan esitetty liian myöhään (esim. Copter Action Oy/Ilmailulaitos, d:o 16/359/95, kilpailuneuvoston päätös 29.3.1996).

3.3 Tarjousvertailun arviointi

Hakijan vaatimusten ratkaiseminen edellyttää hankintayksikön suorittaman tarjousvertailun arviointia.

Lähtökohta tarjousten vertailussa on tarjoajien syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu. Hankintalain 1 §:n velvoite tarjoajien tasapuolisesta ja syrjimättömästä kohtelusta tarkoittaa muun ohella sitä, että tarjouspyyntö on valmisteltava ja laadittava niin, että se tuottaa yhteismitallisia ja toisiinsa verrattavissa olevia tarjouksia. Käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjassa on mainittava kaikki ne arviointiperusteet, joita
sovelletaan tarjousta hyväksyttäessä.

Kokonaistaloudellista edullisuutta arvioitaessa hankintayksiköllä on harkintavalta käytettävien vertailukriteerien sekä niiden painotuksen ja pisteytyksen määrittämisessä. Tarjouspyynnössä ilmoitettujen arviointiperusteiden ja vertailussa käytettävän pisteytyksen tulee kuitenkin
olla objektiivisia ja relevantteja kyseisen hankinnan kokonaistaloudellisen edullisuuden kannalta eivätkä ne saa olla syrjiviä.

Arviointikriteerejä on sovellettava johdonmukaisesti eikä niitä saa muuttaa tai jättää pois kesken tarjousmenettelyn. Laatuarviointi ei saa myöskään
perustua pelkästään harkinnanvaraisiin tekijöihin, vaan haluttu laatu on pyrittävä määrittelemään mahdollisimman tarkoin ja selkeästi jo tarjouspyynnössä. Hankintamenettelyn avoimuuden varmistamiseksi
arviointiperusteiden pisteytys ja suhteelliset painoarvot olisi mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava etukäteen tarjouspyynnössä, niin että tarjoajat jo tarjousta tehdessään ovat tietoisia valintaan vaikuttavista
tekijöistä ja niiden painotuksista.

Asiakirjoista ilmenee, että hankintayksikkö on pyrkinyt kartoittamaan erilaisia olemassa olevia hirsirakennevaihtoehtoja muun muassa ennakkokyselyn avulla. Tarjoukset pyydettiin sittemmin sekä lamellihirsirakenteesta että yhdestä puusta olevasta eli ns. massiivihirsirakenteesta. Kuten hankintayksikkö itsekin on todennut, erilaisista hirsityypeistä saadut tarjoukset eivät ole keskenään samanvertaisia. Hirsityyppien erilaisuus on siten vaikeuttanut tarjousten
vertailua. Hankintayksikön ratkaisua pyytää tarjoukset molemmista hirsityypeistä ei voida pitää virheellisenä, koska se selvittänyt tarjolla olevia vaihtoehtoja. Hankintayksikkö on siten pyrkinyt käyttämään hyväksi
olemassa olevat kilpailumahdollisuudet.

Rakennuttamistoimikunta pisteytti tarjoukset neljän tekijän perusteella, jotka olivat tarjoushinta, perinteinen hirsirakentaminen, hirren näyttävyys ja hirren koko. Hankintayksikön mukaan kaikkia tarjouspyynnön valintakriteereitä käytettiin, mutta ne niputettiin pisteytyksen selkeyttämiseksi ja pisteytyksestä jätettiin pois sellaiset arviointiperusteet, joissa ei ollut havaittavissa eroja.

Tarjoushinta suhteutettiin halvimpaan hyväksyttyyn tarjoukseen, joka sai pistemäärän 40. Hirren koon vaikutus laskettiin siten, että massiivisimman
hirren (Vaaran Aihkitalot Oy) koolle 220x285 annettiin 15 pistettä ja pienemmille hirsille vastaava osuus ko. pisteistä. Hirren näyttävyydestä Vaaran Aihkitalot Oy:n aihkihirsitarjoukselle annettiin enimmäismäärä 15
pistettä ja lamellihirsitarjouksille 7,5 pistettä. Perinteisestä hirsirakentamisesta Vaaran Aihkitalot Oy sai 20 pistettä ja lamellihirsitarjoukset 10 pistettä.

Pisteytyksestä on havaittavissa, että hankintayksikkö on asettanut selvästi etusijalle yhdestä puusta olevan hirsirakenteen. Olosuhteet ja hankkeen
rahoituksesta esitetty selvitys viittaavat siihen, että hankinnassa ei ole nähty ensisijaiseksi tavoitteeksi kustannusten minimoimista.

Ennakkokyselyssä yrityksiltä oli tiedusteltu mahdollisuutta osallistua Kierikkikeskuksen rakentamiseen. Seinät ja kattopalkistot oli ilmoitettu
rakennettavan 250 mm leveistä, sahauksen jälkeen kirveellä veistetyistä hirsistä. Vastauksessaan hakija oli esittänyt hirsityypiksi koneellisesti
valmistettua 205x220 mm lamellihirttä. Hankintayksikkö oli ennakkokyselyyn saamansa vastauksen perusteella toimittanut hakijalle 27.10.1999 ilmoituksen,
että tältä tullaan pyytämään tarjousta ja että hirsirakenne, josta hakijan kohdalla ollaan kiinnostuneita, on nimenomaan hakijan esittämä
lamellihirsityyppi. Hankintayksikön ilmoitus ja tarjouspyyntö muutoinkin huomioon ottaen hakija on perustellusti voinut olettaa, että pyydetyllä
lamellihirsivaihtoehdolla on ollut todellinen mahdollisuus tulla valituksi.

Tehokas kilpailuttaminen ja tarjoajien oikeusturva edellyttävät, että tarjouksen tekijät tietävät edeltä käsin ne pääasialliset perusteet, joiden pohjalta hankinta tullaan tekemään ja voivat sovittaa tarjouksensa niiden tekijöiden mukaisiksi.
Käsillä olevassa tapauksessa tähän olisi ollut erityistä tarvetta sen vuoksi, että tarjouksia on pyydetty kahdesta erilaisesta hirsityypistä. Tarjoajien olisi tullut
tietää keskinäisessä vertailussa noudatettavat kriteerit. Kilpailuneuvosto toteaa, että tarjouskilpailu ei ole luonteeltaan osa suunnitteluprosessia, vaan suunnitteluvaiheen tulee pääsääntöisesti edeltää tarjouskilpailua siten, että hankinnan kohde ja siltä edellytettävät ominaisuudet ja laatutekijät ovat selvillä
tarjouskilpailua aloitettaessa. Tässä tapauksessa tarjousmenettelyyn liittyvät ongelmat ovat johtuneet siitä, ettei hirsirakennesuunnittelua ja
tarjouskilpailumenettelyä ole tarpeeksi selkeästi erotettu toisistaan, sekä edelliseen liittyen siitä, ettei hankintayksikkö ole riittävässä määrin ilmoittanut
etukäteen ratkaisuperusteitaan.

Tarjouskilpailussa voidaan painottaa myös muita kuin taloudellisia tekijöitä, kuten kohteen esteettisyyteen liittyviä seikkoja. Arviointiperusteet on kuitenkin
tuotava esiin avoimesti heti menettelyn alussa. Hankintayksikkö tosin ilmoitti, että hinnan ohella valintaan vaikuttaa arkkitehtoninen kokonaisuus. Hankintayksikkö on sinänsä käyttänyt tarjouspyynnössä ilmoittamiaan ratkaisuperusteita. Olennaista on kuitenkin se, ettei kriteerien keskinäistä suhdetta ja painoarvoja ilmoitettu etukäteen, vaan ne ilmenivät vasta
tarjousvertailun yhteydessä suoritetusta pisteytyksestä. Hankintayksikkö on ilmoittanut valintaperusteet yleisellä tasolla, ei kuitenkaan, mitä perusteilla tarkoitetaan käytännössä. Aineistosta ei ilmene sitä, millä perusteella painokertoimet on matemaattisesti määritelty ja miten pistemäärien täyttyminen esimerkiksi hirren näyttävyyden ja perinteisen hirsirakentamisen osalta on arvioitu eri hirsityyppien osalta. Arviointien painotuksille ei ole osoitettu objektiivisia perusteluja. Hirsityyppien erilaisuus on ollut kunnan tiedossa tarjouspyyntöjä lähetettäessä. Saadun selvityksen perusteella estettä ei olisi ollut sille, että hankintayksikkö olisi etukäteen ilmoittanut käyttämänsä
hirsien pisteytyksen (edellä s. 22). Kunnan menettely on pitänyt tarjoajat epätietoisina hirsirakenteiden ratkaisuperusteista, joilla olisi ollut keskeinen
merkitys tarjousten laadinnassa. Käsillä olevan kaltainen menettely mahdollistaa sen, että toimittajaa koskeva päätös laaditaan ensin ja vasta tämän jälkeen laaditaan yksityiskohtaiset vertailuperusteet.

Selvittämättä on jäänyt se, olisiko hakija tai muu lamellihirsitarjoajista voinut tarjota esimerkiksi alihankintana yhdestä puusta tehtyä hirsirakennetta, jos ne olisivat tienneet, että sitä pidettiin ensisijaisena hankintavaihtoehtona. Sama pätee mahdollisuuteen tarjota kookkaampia lamellihirsiä. Mikäli tarjoajille olisi
ilmoitettu etukäteen kriteerien painoarvot ja muutkin yksityiskohtaiset valintaperusteet, ne olisivat voineet ottaa kyseiset seikat huomioon tarjousta laatiessaan.

3.4 Hyvitysmaksua koskeva arviointi

Julkisista hankinnoista annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan kilpailuneuvosto voi kokonaan tai osaksi poistaa hankintayksikön päätöksen, kieltää hankintayksikköä noudattamasta virheellistä menettelyä, velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä tai määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksua sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä
menettelyssä. Pykälän 2 momentin mukaan hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi, jos muut edellä määritellyt toimenpiteet saattaisivat aiheuttaa 10 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla haittaa tai jos hakemus
on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa hankintasopimus on allekirjoitettu 22.12.1999 ja hakemus on pantu vireille kilpailuneuvostossa vasta sen jälkeen.

Hyvitysmaksu on luonteeltaan summaarinen seuraamusmaksu, jolla pyritään toisaalta tehostamaan hankintasäännösten noudattamista ja toisaalta korvaamaan väärin kohdellun tarjoajan kärsimää menetystä silloin, kun hankintamenettelyn keskeyttäminen tai kumoaminen ei tule yleisistä syistä kysymykseen.

Kilpailuneuvosto toteaa, että hyvitysmaksun määrääminen edellyttää sellaista hankintayksikön syyksi luettavaa hankintalain vastaista menettelyä, jonka seurauksena hakemuksen tehnyt elinkeinonharjoittaja on
todennäköisin perustein voinut menettää hankintasopimuksen tai hänelle on aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia lainvastaisesta menettelystä johtuen.
Hankintalain 9 §:n 1 momentin mukaan hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä on, että hankintayksikkö on menetellyt julkisista hankinnoista annetun lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai vastaavien ylikansallisten säännösten vastaisesti. Hankintayksikön virheen laadulla on merkitystä sen suhteen, mihin määrään asti hakijan kärsimä menetys voi tulla korvatuksi. Hankintalain 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan hyvitysmaksua määrättäessä otetaan huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu, hankinnan kokonaisarvo ja hakijalle aiheutuneet kustannukset ja vahinko. Hakijan kärsimä katteen menetys voi tulla huomioon otettavaksi niissä tilanteissa, joissa hakija on virheellisen menettelyn seurauksena menettänyt hankintasopimuksen, jonka saamiseen hakijalla oikein suoritetussa tarjouskilpailussa olisi ollut
todelliset mahdollisuudet. Mikäli virheen voidaan katsoa aiheuttaneen vain turhaksi käyneitä kustannuksia, tällöin lähtökohtana on vain kustannusten korvaaminen. Hyvitysmaksun luonteesta summaarisena seuraamuksena
samoin kuin maksun sanktioluonteisuudesta seuraa, että maksu on määrättävä 9 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittujen tekijöiden tapauskohtaisena kokonaisarviointina.

Kilpailuneuvosto pitää hyvitysmaksusäännöksen tulkinnan kannalta selvänä, että hakija voi menettää sopimuksen paitsi hankintalain 7 §:ää, myös esimerkiksi 6 §:ää koskevan hankintayksikön virheen seurauksena. Lain 7
§:n vastainen lopputulos voi siten johtua paitsi virheestä lopullisessa tarjousvertailussa, myös tätä edeltävästä virheestä ratkaisuperusteiden ilmoittamisessa tai potentiaalisen tarjoajan perusteettomasta sulkemisesta tarjouskilpailun ulkopuolelle.

Julkisista hankinnoista annetun lain 9 §:n 1 momentin 4 kohdan sanamuodon mukaan hankintayksikkö voidaan määrätä maksamaan hyvitysmaksua sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu oikein suoritetussa tarjouskilpailussa.
Hyvitysmaksua koskevien lain esitöiden mukaan hyvitysmaksun erityisenä tavoitteena on ollut parantaa tarjouskilpailuun osallistuvien yritysten
oikeusturvaa ja luoda tehokas sanktio virheellisten hankintamenettelyjen torjumiseksi. Lain tavoitteet huomioon ottaen hankintalakia ei voida soveltaa
siten, että hyvitysmaksun määräämisen esteenä pidettäisiin sitä, että hankintayksikön virheen vuoksi hakijan sijoittumista tarjouskilpailussa ei
voida täydellä varmuudella todentaa. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että mitä aikaisemmassa vaiheessa tarjousmenettelyä tarjoajan virheellinen
poissulkeminen tapahtuisi, sitä vaikeampi hakijan olisi osoittaa sijoittumisensa virheettömässä menettelyssä ja sitä varmemmin hankintayksikkö välttyisi seuraamuksilta karkeidenkin virheiden johdosta.

Kilpailuneuvosto toteaa, ettei kausaliteetin arvioiminen hakijan poissulkemista koskevissa tapauksissa määräydy samoin perustein kuin niissä tapauksissa,
joissa hankintamenettely on muutoin ollut virheetöntä ja kyse on vain 7 §:ää koskevasta edullisuusarvioinnista. Näissä tilanteissa hakijoiden keskinäinen paremmuus on arvioitavissa yhteismitallisten kriteerien perusteella. Lain 7 §:ää silmällä pitäen lain esitöissä on todettu, että hyvitysmaksun määrääminen
tällöin edellyttää, että hakija olisi lähes varmasti voittanut kilpailun, mikäli tarjousvertailuvaiheessa tapahtunutta virhettä ei olisi tapahtunut.
Kilpailuneuvoston asiaratkaisu sisältää näissä tapauksissa kannanoton siitä, että lain 7 §:ää oikein soveltaen hakija olisi tullut valita, kun lähtökohdaksi
otetaan hankintayksikön etukäteen ilmoittamat ratkaisuperusteet. Syy-yhteyttä koskeva arviointitilanne on kuitenkin varsin erilainen niissä tapauksissa, joissa
tarjousyksikkö on ilmoittanut puutteellisesti valintakriteerit, tai ei ole sellaisia lainkaan ilmoittanut, tai joissa potentiaalinen tarjoaja on perusteetta suljettu tarjouskilpailun ulkopuolelle. Ensiksi mainitussa tilanteessa tarjousten
vertailukelpoisuus on heikentynyt hankintayksikön virheen seurauksena. Jälkimmäisessä tilanteessa hakijan oikeus tarjouksen tekemiseen on evätty ilman laillista perustetta. Lain sanamuoto, hyvitysmaksun tavoitteet ja
hankintatoimen tehokkuus huomioon ottaen todellinen ja adekvaatti kompensaatio tulee tuomita myös nyt mainituissa tapauksissa. Yleisen oikeusperiaatteen mukaan asianosainen ei saa oikeudenkäynnissä vedota omaan virheelliseen menettelyynsä saadakseen siitä oikeudellista etua. Tämän periaatteen vastaista olisi, jos hankintayksikkö välttyisi hyvitysmaksun
määräämiseltä sen vuoksi, että menettelyvirhe on tapahtunut jo ennen tarjousvertailua, silloin kun olosuhteista on pääteltävissä, että ilman virhettä
hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Lähtökohtaisesti hakijan kärsimä menetys on otettava huomioon samoja perusteita noudattaen siitä riippumatta, ilmeneekö syrjintä perusteettomana
poissuljentana tarjouspyyntövaiheessa vaiko vasta tietyn tarjoajan suosimisena tarjousten arviointivaiheessa. Lähtökohtana on kummassakin tilanteessa
hakijan menettämä kate, silloin kun hakijalla olisi ollut todelliset mahdollisuudet saada sopimus virheettömässä menettelyssä.

Kilpailuneuvosto toteaa, että hyvitysmaksulla tavoiteltava lainkuuliaisuus ja hakijan oikeusturva edellyttävät tehokkaita seuraamuksia hankintalain
rikkomusten varalta. Seuraamuksen tehokkuutta edellyttää myös eurooppaoikeudellinen vaatimus EY:n hankintoja koskevien oikeusturvadirektiivien hyödyllisten vaikutusten toteuttamisesta. Viimeksi mainitusta näkökulmasta oikeussuojan tehokkuutta edellyttää hyvitysmaksun luonne toissijaisena oikeusturvakeinona niissä tilanteissa, joissa päätöksen kumoaminen tai palauttaminen uuteen tarjousvertailuun ei ole mahdollista. Hankintalainsäädännön mukaan mahdollisuus virheellisen menettelyn keskeyttämiselle valitusteitse on olennaisesti rajallisempi kuin suomalaisessa
hallinnossa yleisesti. Hankintasopimus saadaan allekirjoittaa jo ennen normaalin valitusajan umpeen kulumista. Näin menetellessään hankintayksikkö
ottaa tietoisen riskin hyvitysmaksun tuomitsemisesta. Käsillä olevassa tapauksessa niin sanottujen reaalikeinojen käyttäminen on estynyt sen
johdosta, että hankintayksikkö on allekirjoittanut hankintasopimuksen seuraavana päivänä sen jälkeen, kun hakija oli ilmoittanut hankintayksikölle aikeestaan viedä asia kilpailuneuvostoon.

Käsillä olevassa tapauksessa hyvitysmaksua puoltaa se, että hakijan hinta oli kilpailukykyinen eikä muutoinkaan ole ilmennyt seikkoja, jotka osoittaisivat,
ettei hakija olisi menestynyt oikein suoritetussa tarjouskilpailussa. Hakijan selvästi hinnaltaan edullisin tarjous hylättiin ilman asiallisia perusteita eikä
hankintayksikön hakijan suorituskykyä kohtaan esittämiä epäilyjä ole todennettu. Hankintayksikön virheellisen menettelyn vuoksi hakijan halvin tarjous ei ollut mukana tarjousvertailussa, jossa arvioitiin tarjousten
kokonaistaloudellinen edullisuus. Tarjouksen hylkääminen on hankintayksikön selkeä virhe. Hankintayksikön viaksi jää myös muita virheitä, kuten edellä on todettu. Se, olisiko hakijalla oikein järjestetyssä tarjouskilpailussa tarjousvertailuun otettuna ollut laissa tarkoitettu todennäköinen mahdollisuus
voittaa kilpailu, on arvioitava esitetyn aineiston perusteella. Hankintayksikkö on toimittanut kilpailuneuvostolle jälkikäteen laatimansa vertailutaulukon, jossa myös hakijan tarjous on pisteytetty samojen perusteiden mukaisesti kuin
muutkin lamellihirsitarjoukset. Sen mukaan hakija olisi saanut 68,29 pistettä ja Vaaran Aihkitalot Oy 70,26 pistettä. Kunnan jälkikäteenkin suorittamien
laskelmien perusteella hakijan tarjous on ollut hyvin lähellä voittanutta tarjousta.

Hakija on perustellusti voinut olettaa, että pyydetyllä lamellihirsivaihtoehdolla on todellinen mahdollisuus tulla valituksi. Hakija olisi mahdollisesti voinut
tarjota esimerkiksi suurempivolyymistä hirsirakennetta, mikäli hirren koon merkittävä painoarvo kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioinnin kannalta
olisi tarpeeksi selkeästi tuotu esille. Nyt painoarvot ilmenivät vasta jälkikäteen. Se, mitä hakija olisi voinut tarjota on sinänsä spekulatiivinen seikka, mutta
mikäli hankintayksikön ensisijaisena pitämä hirsityyppi ja arviointiperusteiden painotus olisivat olleet tarjoajilla tiedossa avoimesti ja selkeästi etukäteen, olisi sillä todennäköisesti ollut vaikutusta tarjousten sisältöön.

Edellä esitetyn perusteella ottaen huomioon kokonaistilanne ja se, miten lähelle hakijan tarjous olisi hankintayksikön soveltamin kriteerein ja
pistemäärin sijoittunut voittaneeseen tarjoukseen nähden, kilpailuneuvosto katsoo, että hakijalla olisi virheettömässä tarjousmenettelyssä ollut
todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu.

Hakemuksessa pyydettiin suullisen käsittelyn toimittamista asiassa. Suullista käsittelyä ei ole kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi asian laatu
huomioon ottaen. Asia on voitu selvittää kirjallisessa menettelyssä.

Hankintayksikön viaksi jäävät edellä mainitut virheet hankintamenettelyssä. Hankinnan veroton kokonaisarvo on ollut hyväksytyn tarjouksen mukaan 3.947.540 markkaa. Hakijan arvonlisäveroton tarjoushinta oli 2.000.000
markkaa. Hakija on esittänyt 700.000 markan määräisen
hyvitysmaksuvaatimuksen. Kilpailuneuvosto on arvioidessaan menetettyä katetta ottanut huomioon tarjoushinnan suhteessa muiden tarjoajien
hintoihin ja muut asiassa esiin tulleet seikat. Hankintayksikön virheellinen menettely on ollut selvää. Virheet eivät ole kuitenkaan olleet senlaatuisia,
että ne olisivat vaikuttaneet hyvitysmaksuun korottavasti. Päätöslauselmasta ilmenevä hyvitysmaksu perustuu kilpailuneuvoston kokonaisarviointiin.

3.5 Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta,
että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa syynä kilpailuneuvostokäsittelyyn on ollut hankintayksikön virheellinen menettely, kun hakijan halvin tarjous
hylättiin selvittämättä tarjouksen perusteita. Kilpailuneuvostokäsittelyn aikana on jouduttu selvittämään hakijan tarjoushinnoittelua ja kykyä
suoriutua urakan toteuttamisesta. Hakijalle on siten aiheutunut kustannuksia hankintayksikön virheellisen menettelyn johdosta. Sen vuoksi Yli-Iin kunta on velvoitettava korvaamaan hakijan kohtuullisiksi arvioidut
oikeudenkäyntikulut.

Edellä esitetyillä perusteilla kilpailuneuvosto on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

4. PÄÄTÖSLAUSELMA

Vaatimukset enemmälti hyläten kilpailuneuvosto velvoittaa Yli-Iin kunnan suorittamaan Pohjois-Suomen Hirsitalokeskus Oy:lle hyvitysmaksuna kaksisataatuhatta (200.000) markkaa. Hyvitysmaksulle on suoritettava
vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jolloin tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Lisäksi Yli-Iin kunta velvoitetaan korvaamaan Pohjois-Suomen Hirsitalokeskus Oy:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa viidelläkymmenellätuhannella (50.000) markalla. Oikeudenkäyntikuluille on
suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

5. MUUTOKSENHAKU

Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) on
säädetty. Kilpailuneuvoston päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Valitusosoitus liitteenä.