MAO:64/03

Tutkimatta jättäminen
Sopimus

Dnro 108/02/M1
Antopäivä 20.3.2003

E. Ahlström Oy vastaan Designor Oy Ab ym. Markkinaoikeus ei tutkinut asiaa siltä osin kuin hakemus perustui sopimuksiin. Markkinaoikeus ei voinut kieltää elinkeinonharjoittajaa ottamasta palvelukseensa tai pitämästä palveluksessaan työntekijää. Designor Oy Ab ei ollut menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä muutoinkaan hakijan kannalta sopimattomasti.

SopMenL 1 §

E. AHLSTRÖM OY:N VAATIMUKSET

E. Ahlström Oy on vaatinut, että Designor Oy Ab:tä ja Hackman Oyj Abp:tä on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kiellettävä

1. ottamasta palvelukseensa tai pitämästä palveluksessaan myynti- tai markkinointitehtävissä A:ta taikka ketään muutakaan E. Ahlström Oy:n entistä tai nykyistä työntekijää, jonka työtehtävät E. Ahlström Oy:ssä ovat liittyneet Designor Oy Ab:n tai Hackman-konsernin tuotteiden edustukseen ja joka on E. Ahlström Oy:n kanssa tekemällään sopimuksella sitoutunut olemaan menemättä sellaisen tavarantoimittajan palvelukseen, jota E. Ahlström Oy on työntekijän työsuhteen aikana edustanut, niin kauan kuin kyseinen sitoumus kunkin työntekijän kohdalta on voimassa, ja

2. pyytämästä tai suostuttelemasta ketään edellä kohdassa 1. tarkoitettua E. Ahlström Oy:n nykyistä tai entistä työntekijää tulemasta Designor Oy Ab:n, Hackman Oyj Abp:n tai minkään muunkaan Hackman-konserniin kuuluvan yhtiön palvelukseen.

Hakija on asian suullisessa valmistelussa siltä varalta, että edellä kohdissa 1-2 esitettyjä vaatimuksia ei voida hyväksyä niin laajoina, esittänyt toissijaisena vaatimuksena, että vastaajia on SopMenL:n 4 §:n nojalla sakon uhalla kiellettävä käyttämästä markkinoinnissaan ja siihen liittyvässä toiminnassaan hakijan entisiltä työntekijöiltä saatuja, hakijan asiakkaiden yhteys- ja henkilötietoja.

Hakija on myös vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 5.862,64 eurolla laillisine korkoineen. Hakija on paljoksunut vastaajien vaatimia oikeudenkäyntikuluja 4.000 euroa ylittävältä osin.

Hakija on maamme perinteikkäimpiin kuuluva ravintola- ja kattaustarvikkeiden maahantuonti- ja tukkukauppayritys. Yhtiön liiketoiminta perustuu ennen muuta tunnetuilla ravintola- ja suurkeittiöalan tuotemerkeillä varustettujen tuotteiden, kuten posliinien, lasien, aterimien, tarjoiluvälineiden ja keittiötarvikkeiden edustuksiin. Hakijan edustuksiin kuuluvat mm. Designor Oy:n Arabia, Iittala ja Hackman -tuotemerkit. Hakija myy ja markkinoi näillä tuotemerkeillä varustettuja tuotteita sen ja Designor Ab:n välisen sopimusjärjestelyn perusteella. Kyseisen edustuksen osuus hakijan kokonaisliikevaihdosta on merkittävä.

A on työskennellyt hakijayhtiön palveluksessa välittömästi toimitusjohtajan alaisena myyntipäällikkönä. Designorin tuotteiden markkinointi ja myynti ovat muodostaneet olennaisen osan hänen työtehtävistään. Kyseisten tuotteiden edustusta hoidettaessa on A:lla ollut keskeinen rooli yhteydenpidossa asiakkaisiin, markkinoinnin suunnittelussa sekä käytännön myyntityön ohjauksessa ja toteutuksessa. Tehtävässään A on saanut haltuunsa hakijayhtiön liikesalaisuuksina pidettäviä tietoja mm. yhtiön avainasiakkaista, myyntiä ja markkinointia koskevista suunnitelmista sekä asiakas- ja edustussopimusten sisällöstä. Asemansa vuoksi A on muiden johtoryhmän jäsenten tavoin tehnyt yhtiön kanssa lojaliteettisopimuksen, jolla A on mm. sitoutunut olemaan menemättä 24 kuukauden aikana työsuhteensa päättymisestä sellaisen tavarantoimittajan palvelukseen, jota hakijayhtiö on A:n työsuhteen aikana edustanut ja jonka edustukseen A:n työtehtävät ovat liittyneet.

A on 22.7.2002 ilmoittanut irtisanoutuvansa E. Ahlström Oy:n palveluksesta ja tämän jälkeen kertonut siirtyvänsä Designor Oy:n palvelukseen. Hakijan saamien tietojen mukaan A:n työtehtävät Designor Oy:ssä liittyvät samoihin asiakkaisiin ja tuotemerkkeihin, joista hän on vastannut hakijayhtiön palveluksessa ollessaan. Tämä on käynyt ilmi, kun eräät A:n vastuulle kuuluneet hakijan avainasiakkaat ovat ihmetellen kertoneet A:n ottaneen heihin yhteyttä Designor Oy:n edustajana. A:n menettely on vastoin työ- ja liike-elämässä vakiintuneesti noudatettuja hyviä tapoja sekä hänen tekemäänsä lojaliteettisopimusten, mistä hakijayhtiö on huomauttanut hänelle mm. kirjeellä 24.7.2002. A:ta on samalla kielletty jatkamasta sopimuksen vastaista menettelyään. Kirje on saatettu myös Designor Oy:n ja Hackman Oyj:n tiedoksi. Koska A ei huomautuksista huolimatta luopunut sopimusrikkomuksestaan tai sitä oikaissut, hakijayhtiö on joutunut ryhtymään toimiin A:n velvoittamiseksi tuomioistuinteitse suorittamaan lojaliteettisopimuksessa hänelle määrätyn sopimussakon.

Hakijayhtiö on vielä ilmoittanut vastaajille 24.7.2002 lähetetyillä kirjeillä siitä, että A:n palvelussuhde Designor Oy Ab:ssä ja Hackman-konsernissa on vastoin häntä sitovaa lojaliteettisopimusta ja A:n menettelyn oikeudenvastaisuuteen ja käsillä olevaan liikesalaisuuksien paljastumisvaaraan viitaten vaatinut, että A:n palvelukseen ottamisesta Hackman-konsernissa luovutaan. Designor Oy on 26.7.2002 päivätyllä johtajansa kirjeellä ilmoittanut, ettei lojaliteettisopimus estä A:n työsuhteen alkamista Designor Oy Ab:ssä 29.8.2002. Designor Oy Ab on siten nimenomaisesti hyväksynyt A:n lojaliteettisopimuksen vastaisen menettelyn ja hyödyntänyt sitä työhönotossaan. Designor Oy Ab:n www-sivujen mukaan A toimii Key Account Managerina yhtiön HoReCa-liiketoiminnassa, jonka tuotteet ja asiakaskunta vastaavat A:n vastuualuetta hakijayhtiön palveluksessa. Kyse on siten kilpailevasta toiminnasta. Designorin esitteeseen on lisäksi merkitty A:n nimen yhteyteen hakijalle kuulunut puhelinnumero, jota on käytetty Designorin tuotteiden markkinoinnissa hakijayhtiössä. Kysymyksessä on totuudenvastainen ja harhaanjohtava tieto. A:lla on ollut tieto siitä, että hän ei ole saanut pitää ko. puhelinnumeroa.

Designor Oy Ab on siten käyttänyt hyvän liiketavan vastaista ja hakijan kannalta sopimatonta menettelyä, kun yhtiö on A:n sopimusrikkomuksen hyväksynyt ja sitä hyväkseen käyttäen kiellosta huolimatta ottanut A:n palvelukseensa ja osoittanut hänen vastuualueekseen A:n edellisen työnantajan kanssa kilpailevat myyntitehtävät. Kysymys on siitä, että myynnin avainhenkilön rekrytointi on tapahtunut kokonaisuutena sopimattomalla tavalla ja sopimattomassa kilpailutarkoituksessa, kun Designor Oy Ab on lojaliteettisopimuksesta tietoisena ottanut hänet kilpaileviin HoReCa-liiketoiminnan tehtäviin ja osoittanut hänen tehtäväkseen yhteydenotot samoihin asiakkaisiin, joiden kanssa hän on toiminut hakijan palveluksessa ollessaan. Markkinaoikeutta vaaditaan puuttumaan kokonaisuutena sopimattomalla tavalla tapahtuvaan asiakaskalasteluun, rekrytoinnin avulla tapahtuvaan sopimattomaan asiakashankintaan, jossa välineenä käytetään avainhenkilöiden sopimustilanteesta piittaamatonta rekrytointia.

Designor Oy Ab:n menettelyn moitittavuutta korostaa se, että Designor Oy Ab:n ja hakijayhtiön välillä on sopimussuhde, jonka puitteissa hakijayhtiö on hoitanut vastaajayhtiön tuotteiden edustusta ja johon on kuulunut myös yhteisiä markkinointitoimenpiteitä. A on tässä yhteistyössä ollut hakijayhtiön puolella keskeisessä asemassa. Palkkaamalla A:n hakijan kanssa kilpaileviin myyntitehtäviin vastoin A:ta sitovaa lojaliteettisopimusta Designor Oy Ab pyrkii omaksi kaupalliseksi edukseen ja hakijan vahingoksi hyödyntämään aggressiivisesti niitä asiakaskontakteja ja -tietoja, jotka A on hakijayhtiön palveluksessa Designor Oy Ab:n tuotteita edustaessaan saanut. Tämä merkitsee hakijan ja Designor Oy Ab:n välisessä liikesuhteessa syntyneen luottamuksen väärinkäyttämistä.

A on Designor Oy Ab:n edustajana ottanut yhteyttä useisiin hakijan tärkeisiin asiakkaisiin, mikä on aiheuttanut asiakkaiden keskuudessa epätietoisuutta ja tiedusteluja tilanteesta hakijayhtiölle. A on ottanut yhteyttä mainittuihin tahoihin jo ennen kuin hänen työsuhteensa vastaajayhtiössä edes oli alkanut. A:n yhteydenotot ovat olleet omiaan herättämään tarpeetonta hämmennystä ja siten haittaamaan hakijan asiakassuhteiden normaalia hoitamista. Designor Oy Ab:n ei tule saada kaupallista etua siitä, että se pystyy A:ta ja hänen sopimusrikkomustaan hyödyntäen kerrotulla tavalla häiritsemään hakijan asiakassuhteita. Tämän vuoksi Designor Oy Ab:tä on kiellettävä jatkamasta A:n pitämistä hakijan kanssa kilpailevissa myyntitehtävissä.

Koska Designor Oy Ab ei ole piitannut hakijan ja A:n välisestä lojaliteettisopimuksesta, on olemassa vaara, että vastaaja pyrkii toistamaan menettelynsä hakijan muiden avainhenkilöiden kohdalla. Tämän vuoksi kielto on ulotettava yleisesti kaikkeen toimintaan, jonka tarkoituksena on suostutella hakijan henkilökuntaa lojaliteettisopimuksen rikkomiseen.

Konsernin emoyhtiönä Hackman Oyj on viimekätinen hyödynsaaja myös Designor Oy Ab:n liiketoiminnasta. Hackman Oyj Abp on hyväksynyt tytäryhtiönsä menettelyn. Mikäli kielto määrättäisiin vain Designor Oy Ab:lle, olisi sen kiertäminen helppoa niin, että työnantajana olisi muodollisesti joku muu Hackman-konserniin kuuluva yhtiö. Näistä syistä kielto on aiheellista ulottaa myös Hackman Oyj Abp:hen.

DESIGNOR OY AB:N JA HACKMAN OYJ ABP:N VASTAUS

Vastaajat ovat kiistäneet menettelynsä olevan SopMenL:n vastaista ja vaatineet ensisijaisesti hakemuksen tutkimatta jättämistä ja toissijaisesti sen hylkäämistä. Vastaajat ovat myös vaatineet, että hakija on velvoitettava korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 8.215 eurolla korkoineen.

Hakemus tulee jättää tutkittavaksi ottamatta, koska se perustuu yksinomaan väitettyyn sopimusrikkomukseen ja sen hyväksikäyttöön. Tällaisella perusteella esitetyn kieltovaatimuksen tutkiminen ei kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan. Joka tapauksessa hakemus tulee hylätä, koska vaaditut kiellot ovat lakiin perustumattomia. Markkinaoikeus ei voi kieltää vastaajia ottamasta palvelukseen tai pitämästä palveluksessa työntekijöitä, taikka pyytämästä taikka suostuttelemasta työntekijöitä tulemasta vastaajien palvelukseen. Vastaajat kiistävät, että A olisi rikkonut hakijan ja A:n välistä lojaliteettisopimusta. Kun sopimusrikkomusta ei ole olemassa, sitä ei ole voitu käyttää hyväksi. Hakemuksen 2-kohdassa vaadittua kieltoa ei voitaisi määrätä senkään vuoksi, että vastaajien ei ole väitetty menetelleen kiellettäväksi vaaditulla tavalla. Kyseisenkaltainen menettely ei voisi myöskään edes olla SopMenL:n vastaista. Hackmanin ei ole väitetty menetelleen asiassa SopMenL:n vastaisesti. Pelkkä emoyhtiöasema ei muodosta yhtiölle vastaaja-asemaa esillä olevassa asiassa. Hackman Oy Abp on asiassa väärä vastaaja.

Markkinaoikeuden toimivaltaan ei kuulu sopimusten tulkitseminen eikä kannan ottaminen sopimusoikeudellisiin asioihin. Hakemuksen tutkiminen väitettyyn sopimusrikkomukseen perustuvana voisi johtaa tilanteeseen, jossa väitetyn sopimusrikkomuksen arvioinnissa päädyttäisiin ristiriitaisiin ratkaisuihin toisaalta markkinaoikeudessa ja toisaalta yleisessä tuomioistuimessa. Jos hakemusta ei vastoin vastaajien käsitystä kuitenkaan jätetä kokonaisuudessaan tutkittavaksi ottamatta, se tulee joka tapauksessa hylätä seuraavilla perusteilla: 1) kieltovaatimukset ovat lakiin perustumattomia, 2) ne ovat pääosin ennenaikaisia, 3) vaatimusten perusteena olevaa sopimusrikkomusta ei ole tapahtunut, 4) väitetystä sopimusrikkomuksesta ei aiheudu vaaraa eikä haittaa ja 5) Hackman Oyj Abp on asiassa väärä vastaaja.

Markkinaoikeus ei voi SopMenL:n perusteella määrätä sellaista kieltoa, jossa kielletään ottamasta palvelukseen taikka pitämästä palveluksessa sellaista työntekijää, joka on aikaisemmin ollut työsuhteessa kieltoa hakevaan yhtiöön, mutta jonka työsuhde tähän tahoon on jo päättynyt. On riidatonta, että A:n työsuhde hakijaan on päättynyt ennen kuin hän on siirtynyt Designor Oy Ab:n palvelukseen. Vaikka vastoin vastaajien käsitystä katsottaisiin A:n rikkoneen ko. lojaliteettisopimusta, markkinaoikeus ei voi määrätä, että vastaajat eivät saisi pitää A:ta palveluksessaan. Kysymyksessä ei ole tilanne, jossa olisi samanaikaisesti voimassa kaksi kilpailevaa työsopimusta.

Vastaajien taholta ei ole pyydetty tai suostuteltu ketään hakijayhtiön palveluksessa olevaa työntekijää siirtymään Designor Oy Ab:n taikka Hackman Oyj Abp:n palvelukseen. Tällaista ei asiassa ole myöskään väitetty tapahtuneen. Markkinaoikeus ei voi antaa tällaista kieltoa SopMenL:n perusteella. SopMenL:n nojalla ei voida kieltää sellaisen menettelyn jatkamista tai uudistamista, jota ei ole tapahtunut. Hakija ei ole väittänyt vastaajien menetelleen vaatimuskohdan 2 vastaisesti.

Kyseisen sopimuksen tulkintaa koskeva riita on käräjäoikeuden käsiteltävänä. A on kiistänyt ja kiistää markkinaoikeudessakin kanteen seuraavilla perusteilla: 1) A ei ole menetellyt sopimuksen asettamien velvoitteiden vastaisesti, 2) sopimus on kokonaisuudessaan mitätön, koska sen tekemiselle ei ole ollut pakottavan lainsäädännön edellyttämää erityisen painavaa syytä, 3) sopimus ei sido A:ta, koska hänen työsuhteensa kantajaan on päättynyt kantajasta johtuvasta syystä, 4) sopimus ei sido A:ta, koska sopimus ei ollut enää voimassa siinä vaiheessa, kun hänen työsuhteensa kantajayhtiöön päättyi, 5) sopimus ei sido A:ta, koska se rajoittaa kohtuuttomasti hänen toimintavapauttaan, ja 6) kanteen perusteena oleva sopimusehto on ilmeisen kohtuuton ja tulee sellaisena sivuuttaa kokonaisuudessaan. Designorin taholta on ilmoitettu hakijalle, ettei sopimus ole esteenä A:n palkkaamiselle Designor Oy Ab:n palvelukseen.

Vastaajat kiistävät, että mitään hakijan asiakassuhteiden hoitamista häiritseviä A:n yhteydenottoja asiakkaisiin olisi tapahtunut. Se haitta, joka hakijalle on aiheutunut hyvän työntekijän menettämisestä, ei voi olla kieltovaatimuksen perusteena. A:n tehtäviin uudessa työpaikassaan ei kuulu yhteydenotot kyseisiin asiakkaisiin. Hakijalle kuuluneen gsm-puhelinnumeron joutuminen Designor Oy Ab:n esitteeseen on johtunut väärinkäsityksestä, eli A on luullut, että hän saa pitää kyseisen puhelinnumeron. Kyseisestä puhelinnumerosta on pelkästään haittaa Designor Oy Ab:lle, koska sen avulla ei saada yhteyttä vastaajaan.

Hakijan ja Designor Oy Ab:n välinen vuosisopimus on normaali tukkukauppasopimus, jossa paljon ostavalle taholle annetaan paljousalennusta. Tuote-edustusta ja markkinointiyhteistyötä koskevat ehdot ovat täysin normaalin tukkukauppasopimuksen mukaisia. Tämänkaltainen sopimus ja yhteistyö ei miltään osin anna aihetta arvioida hakijan ja Designor Oy Ab:n välistä suhdetta hakijan esittämällä tavalla.

Vastaajat katsovat hakijan valmistelussa esittämän uudenkin vaatimuksen perustuvan samaan seikkaan kuin aikaisemmat vaatimukset eli väitettyyn sopimusrikkomukseen. Vastaajat toteavat kuitenkin sen johdosta, että kysymyksessä ei ole sellainen tieto, jonka käyttämistä voitaisiin kieltää SopMenL:n nojalla. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että työntekijällä on oikeus käyttää aikaisempien työnantajien palveluksessa ollessaan hankkimaansa kokemusperäistä tietoa myöhemmin omassa elinkeinotoiminnassaan tai uuden työnantajan palvelukseen siirtyessään.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakijayhtiö, E. Ahlström Oy harjoittaa mm. ravintola- ja kattaustarvikkeiden maahantuontia ja tukkukauppaa ja yhtiön liiketoiminta perustuu ravintola- ja suurkeittiöalan tuotemerkeillä varustettujen tuotteiden, kuten posliinien, lasien, aterimien, tarjoiluvälineiden ja keittiötarvikkeiden edustuksiin. Hakija markkinoi mm. Designor Oy Ab:n tuotemerkkejä Arabia, Iittala ja Hackman.

Hakijayhtiössä pitkään työskennellyt eräs henkilö on vuonna 2002 siirtynyt Designor Oy Ab:n palvelukseen. Hakijayhtiö on katsonut ko. työntekijän rikkoneen hakijayhtiön kanssa tekemäänsä "lojaliteettisopimusta". Sopimuksen tulkintaa koskeva asia on asianomaisen tuomioistuimen käsiteltävänä.

Hakija on 1)-kohdassa vaatinut, että vastaajia kielletään pitämästä palveluksessaan mainittua henkilöä tai muitakaan hakijan entistä tai nykyistä työntekijää, jonka työtehtävät hakijayhtiössä ovat liittyneet vastaajayhtiöiden tuotteiden edustukseen ja jotka ovat hakijan kanssa tekemällään sopimuksella sitoutuneet olemaan menemättä sellaisen tavarantoimittajan palvelukseen, jota hakijayhtiö on työntekijän työsuhteen aikana edustanut, niin kauan kuin ko. sitoumus kunkin työntekijän kohdalta on voimassa. Hakija on 2)-kohdassa vaatinut, että vastaajia kielletään pyytämästä tai suostuttelemasta ketään edellä 1)-kohdassa tarkoitettua hakijan nykyistä tai entistä työntekijää tulemasta vastaajayhtiöiden tai minkään muunkaan Hackman-konserniin kuuluvan yhtiön palvelukseen.

Vastaajat ovat vaatineet ensisijaisesti hakemuksen tutkimatta jättämistä sillä perusteella, että vaatimusten perusteena on väitetty sopimusrikkomus. Vastaajat ovat myös katsoneet Hackman Oyj Abp:n olevan asiassa väärä vastaaja.

Markkinaoikeus toteaa, että hakijan vaatimukset Hackman Oyj Abp:tä vastaan perustuvat siihen, että Designor Oy Ab on Hackman Oyj Abp:n tytäryhtiö ja työntekijöiden työsopimukset voitaisiin hakijan mukaan kiellon kiertämiseksi tehdä jonkun muun samaan konserniin kuuluvan yhtiön nimissä. Markkinaoikeus toteaa tämän johdosta, että osakeyhtiö on itsenäinen oikeushenkilö ja vastaa itse sitoumuksistaan ja menettelyistään. Osakeyhtiö ei pelkästään osakkeenomistajan ominaisuudessa joudu vastuuseen toisen samaan konserniin kuuluvan osakeyhtiön sitoumuksista tai menettelystä. Hackman Oyj Abp:n ei ole esillä olevassa asiassa väitetty olleen osallisena hakemuksessa kielletyiksi vaadituissa menettelyissä. Hackman Oyj Abp:tä ei siten voida pitää oikeana vastaajana asiassa. Hakemus on, siltä osin kuin se koskee Hackman Oyj Abp:tä, jätettävä tällä perusteella tutkittavaksi ottamatta.

Markkinaoikeuden toimivaltaan ei kuulu työnantajan ja työntekijän väliseen työsuhteeseen liittyvät asiat. Markkinaoikeus katsoo, että SopMenL:n 1-3 §:n nojalla ei voida myöskään kieltää elinkeinonharjoittajaa ottamasta palvelukseensa tai pitämästä palveluksessaan työntekijää.

Markkinaoikeus toteaa vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä käyvän ilmi, että markkinaoikeus ei voi tulkita sopimuksia eikä muutoinkaan ottaa kantaa sopimusoikeudellisiin kysymyksiin. Vaatimuskohdassa 1) tarkoitetun sopimuksen tulkintaa koskeva asia on vireillä asianomaisessa tuomioistuimessa. Myös 2)-kohdassa esitetyn vaatimuksen on katsottava perustuvan mainittuun sopimukseen. Designor Oy Ab:n ei ole väitettykään muilta osin menetelleen vaatimuksessa kiellettäväksi esitetyllä tavalla.

Hakijan myöhemmin asian valmistelussa esittämän vaatimuksen on myös katsottava perustuvan osittain mainittuihin, hakijan ja kyseisen työntekijän välisiin sopimuksiin. Tämän vaatimuksen osalta markkinaoikeus toteaa vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käyvän ilmi, että työntekijällä on oikeus käyttää työnantajan palveluksessa ollessaan hankkimaansa kokemusperäistä tietoa myöhemmin omassa elinkeinotoiminnassaan tai toisen työnantajan palvelukseen siirtyessään. Hakijan esimerkkinä vaadituista tiedoista mainitseman erään ison yrityksen yhteys- ja henkilötietoja voidaan pitää sellaisina tietoina, jotka ovat kenen tahansa helposti hankittavissa.

Hakija on esittänyt Designor Oy Ab:n esitteeseen sisältyvän puhelinnumeron olevan totuudenvastainen ja harhaanjohtava ilmaisu. Hakija ei ole esittänyt sanottua ilmaisua koskevaa kieltovaatimusta. Markkinaoikeus toteaa kuitenkin, että esitetyn selvityksen valossa Designor Oy Ab ei ole tosiasiassa voinut käyttää mainittua, hakijalle kuulunutta puhelinnumeroa tuotteidensa markkinoinnissa.

Hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se kohdistuu Hackman Oyj Abp:hen. Hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi myöskään siltä osin kuin vaatimusten tutkiminen edellyttäisi edellä mainittujen sopimusten tutkimista. Muilta osin Designor Oy Ab:n ei ole näytetty menetelleen elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä muutoinkaan hakijan kannalta sopimattomasti.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

E. Ahlström Oy:n hakemus jätetään tutkittavaksi ottamatta siltä osin kuin vaatimukset kohdistuvat Hackman Oyj Abp:hen ja siltä osin kuin Designor Oy Ab:hen kohdistetut vaatimukset perustuvat edellä perusteluissa mainittuihin sopimuksiin. Muilta osin hakemus tutkitaan ja hylätään.

E. Ahlström Oy velvoitetaan korvaamaan Designor Oy Ab:n ja Hackman Oyj Abp:n oikeudenkäyntikulut 8.215 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua tämän päätöksen antopäivästä.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Pertti Virtanen.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen