Julkista hankintaa koskeva hakemus Raja-Joosepin tulli- ja raja-aseman valaistuksen ja liikenteenohjauksen sähköteknisten töiden tarjouskilpailua koskevassa asiassa

Kilpailuneuvosto on 7.12.1998 pitämässään istunnossa, johon ovat tämän asian käsittelyn osalta osallistuneet puheenjohtaja Tulokas, varapuheenjohtaja Heikonen sekä jäsenet Astola, Lilja ja Timonen, päättänyt seuraavaa.

Dnro 36/359/98
Antopäivä 7.12.1998

1. TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Tielaitos on 17.7.1998 päivätyllä kirjeellään pyytänyt tarjouksia Raja-Joosepin tulli- ja raja-aseman valaistuksen ja liikenteenohjauksen sähköteknisistä töistä. Määräaikaan
3.8.1998 klo 12.00 mennessä hankintayksikkö sai kolme tarjousta.

Tielaitos valitsi 12.8.1998 sähkötöiden urakoitsijaksi Suomen Sähkörakennus Oy:n, jonka tarjoushinta oli 1 352 000 markkaa. Valintaperusteena käytettiin alinta tarjoushintaa. Ylä-Lapin Sähkö Oy:n tarjous hylättiin tarjouspyyntöä vastaamattomana.

2. HAKEMUS

Ylä-Lapin Sähkö Oy on 25.8.1998 kilpailuneuvostolle toimittamassaan hakemuksessa
vaatinut, että 12.8.1998 tehty hankintapäätös poistetaan ja hankintayksikkö velvoitetaan korjaamaan virheellinen menettelynsä siten, että hankintapäätöksen tarkoittamat työt tilataan urakkatarjouskilpailussa halvimman tarjouksen tehneeltä Ylä-Lapin Sähkö Oy:ltä. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että hankintayksikkö määrätään maksamaan yhtiölle hyvitysmaksua 195 000 markkaa.

Lisäksi hakija on vaatinut, että päätöksen täytäntöönpano kielletään tai keskeytetään
kilpailuneuvoston käsittelyn ajaksi. Työn keskeyttäminen ei aiheuta suurta haittaa, koska tien päällystäminen yms. voidaan hankintapäätöksen tarkoittamien töiden
keskeyttämisestä huolimatta suorittaa.

Perusteluna vaatimuksilleen hakija on esittänyt muun ohella seuraavaa.

Tielaitos on pyytänyt Ylä-Lapin Sähkö Oy:lle osoitetulla tarjouspyynnöllä tarjousta
Raja-Joosepin tulli- ja raja-aseman valaistuksen ja liikenteenohjauksen sähkötöistä.
Tarjouspyynnön mukaan urakoitsijan valintaperusteena käytetään alinta tarjoushintaa.

Yhtiö on 3.8.1998 jättänyt tarjouksen. Vaihtoehdon 1 tarjoushinta oli 1 016 400 markkaa ja vaihtoehdon 2 hinta 1 039 120 markkaa. Tarjouksen liitteen mukaan yhtiö ilmoitti tarvitsevansa tarkennuksia, koska hankintayksikön käyttämää sähkösuunnittelijaa ei tämän kesäloman takia ollut tavoitettu
laskenta-aikana. Tielaitokselta ilmoitettiin kyseisen henkilön palaavan töihin vasta tarjouskilpailun määräajan päättymisen jälkeen.

Tielaitoksen työmaapäällikkö Vuorinen on 3.8.1998 tilannut puhelimitse Ylä-Lapin Sähkö Oy:n toimitusjohtaja Leivolta työt yhtiöltä. Samalla on sovittu, että tarkennuksiin palataan työmaakokouksessa. Seuraavana päivänä edellä mainitut henkilöt ovat sopineet työmaakokouksen ajaksi 6.8.1998.

Hankintayksikön sähkötöiden johtaja Sirkka on puhelimitse 5.8.1998 pyytänyt yhtiötä
selvittämään tarkennusten kustannusvaikutukset. Leivo on ilmoittanut asian selviävän
hankintayksikön sähkösuunnittelijan palattua lomaltaan. Samana päivänä Leivo on
keskustellut asiasta Vuorisen kanssa, joka on vahvistanut, että tilaus on voimassa.

Raja-Joosepissa on pidetty työmaakokous 6.8.1998. Kokoukseen osallistuivat Vuorisen ja Leivon lisäksi Tielaitoksen työnjohtaja Kivijärvi ja kaivinkoneurakoitsija X. Kokouksessa sovittiin työn aikataulusta ja muista käytännön asioista. Lisäksi sovittiin, että urakkasopimus allekirjoitetaan 12.8.1998. Leivo luovutti Vuoriselle tämän pyytämän maksutaulukkoehdotuksen. Lisäksi sovittiin, että yhtiö käy asentajansa kanssa tutustumassa samanlaiseen, käynnissä olevaan työmaahan Sallan Kelloselässä.

Yhtiö on 6.8.1998 tilannut urakkaa varten materiaalia. Myös valokuitukaapelit on ehditty kaapelin toimittajan toimesta katkaista mittoihinsa eikä tilausta ole ollut mahdollista peruuttaa.

Toimitusjohtaja Leivo on 10.8.1998 käynyt hankintayksikön sähkösuunnittelijan kanssa keskustelun, jossa tarkennuksia vaatineet asiat ovat selvinneet.

Vuorinen on 10.8.1998 pyytänyt puhelimitse yhtiötä lähettämään tarjouksen, jossa
tarkennukset on otettu huomioon. Vuorinen on ilmoittanut, että pyyntö on esitetty myös toisille tarjouksen jättäneille. Leivo on seuraavana päivänä toimittanut tarjouksen, jonka hinta vaihtoehdon 1 mukaan oli 1 176 350 markkaa ja vaihtoehdon 2 mukaan 1 192 050 markkaa. Hankintayksikön edustaja Sirkka on 12.8.1998 ilmoittanut puhelimitse Leivolle, että yhtiön tarjous on hylätty ja työ on annettu seuraavana urakkakilpailussa olleelle. Leivon tiedusteltua hylkäämisen syytä Sirkka on ilmoittanut syyn ilmenevän ilmoituskirjeestä, kuten myös ohjeet jatkotoimista, mikäli yhtiö ei ole päätökseen tyytyväinen.

Hankintayksikkö on 14.8.1998 antanut kirjallisen ilmoituksen hankintapäätöksen
tekemisestä. Urakoitsijaksi valitun Suomen Sähkörakennus Oy:n tarjoushinta on ollut 1 352 000 markkaa ja toiseksi tulleen urakoitsijan hinta 1 550 000 markkaa. Kirjallisen ilmoituksen mukaan yksi tarjous hylättiin. Mitään perustetta tarjouksen hylkäämiselle ei ole esitetty.

Hakija katsoo, että hankintapäätös on hankintalain vastainen. Tielaitos on ylittänyt
asiassa toimi- ja harkintavaltansa suosimalla tarjoajaa, jonka tarjous ei ole ollut hinnaltaan halvin.

3. VASTINE JA LAUSUNTO

Tielaitos on 4.9.1998 toimittamassaan vastineessa pyytänyt, että hakemus jätetään
tutkimatta tai ainakin hylätään perusteettomana. Vaatimuksiaan Tielaitos on perustellut muun ohella seuraavasti.

Kilpailuneuvoston toimivaltaan kuuluvat julkisista hankinnoista annetun lain mukaiset asiat eli se ratkaisee, onko hankinnassa menetelty oikein vai ei. Siten sen toimivaltaan eivät kuulu oikeustoimilain mukaiset, sopimuksen syntymistä koskevat asiat, vaan ne kuuluvat yleisen alioikeuden toimivaltaan. Koko asian ratkaisuun vaikuttaa olennaisesti sen hakijan väitteen selvittäminen ja ratkaiseminen, onko hankintayksikön ja Ylä-Lapin Sähkö Oy:n välille 3.8.1998 syntynyt suullisen tilauksen perusteella hakemuksessa mainituista töistä sitova sopimus vai ei. Tämä asia kuuluu yleisen alioikeuden ratkaistaviin asioihin. Sen vuoksi väitteen ja myös koko asian selvittäminen ja ratkaiseminen tulee jättää kilpailuneuvoston toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Mikäli hakemusta ei jätetä tutkimatta, tulee se hylätä edellä mainituilla ja seuraavilla
perusteilla.

Tielaitos on 17.7.1998 pyytänyt hakijalta tarjousta urakasta. Tarjouspyynnössä on
mainittu, että urakoitsijan valintaperusteena käytetään alinta tarjoushintaa. Siitä käy
myös ilmi, että tarjous tulee antaa tarjouspyynnön mukaisesti sekä että urakan tulee
valmistua hyvää työtapaa noudattaen valmiiseen käyttö- ja toimintakuntoon. Jotta tämä voisi toteutua, edellytetään tarjouspyynnön mukaista tarjousta. Siten urakoitsijan ainoana valintakriteerinä ei ole yksinomaan alin hinta, kuten hakemuksessa on annettu
ymmärtää.

Hakija on 3.8.1998 jättänyt tarjouksen, jonka mukaan vaihtoehdon 2 mukainen
tarjoushinta on ollut 1 039 120 markkaa. Tarjous on sisältänyt liitteen, jonka mukaan
hakija on ilmoittanut tarvitsevansa tarkennuksia, koska hankintayksikön käyttämää
sähkösuunnittelijaa ei tämän kesäloman takia tavoitettu
laskenta-aikana ja koska Tielaitoksen sähkötöidenjohtajan Pertti Sirkan oli ilmoitettu
olevan kesälomalla ja palaavan töihin vasta tarjouskilpailun tarjousten sisäänjätön
määräpäivän jälkeen.

Edellä mainitusta käy ilmi se seikka, että tarjous ei vastannut tarjouspyyntöä ja oli
puutteellinen. Siitä ei käynyt ilmi tarkennusten kustannusvaikutus. Hakija teki uuden
tarkennetun lisäkustannukset sisältävän tarjouksen määräajan 3.8.1998 jälkeen eli liian myöhään.

Tarjouksen tekijä olisi voinut ennen tarjousajan päättymistä saada epäselvien seikkojen selvittämiseksi tarvittavat tiedot tarjouspyynnössä mainituilta henkilöiltä. Kun hakija ei käyttänyt mahdollisuutta lisätietojen saamiseen ja tarjouksen tarkentamiseen tarjousajan kuluessa, on se yksin hakijan vika.

Työmaapäällikkö Jouko Vuorinen on 3.8.1998 keskustellut puhelimitse tarjouksesta
toimitusjohtaja Leivon kanssa. Tällöin Vuorinen on todennut töihin kuuluvien
laitehankintojen tapahtuvan omalla vastuulla siihen saakka, kunnes urakkasopimus on
allekirjoitettu. Vuorinen ei ole puhelinkeskustelussa Leivon kanssa antanut hakijan
tekemään tarjoukseen hyväksyvää vastausta. Siten työtä ei ole tilattu eikä siitä ole
syntynyt sopimusta, kuten hakija väittää.

Hakija on ymmärtänyt tai tulkinnut väärin Vuorisen ilmoituksen alimmasta hinnasta
tarkoittavan suoraan tarjouksen hyväksyvää vastausta, vaikka Vuorinen on toisaalta
selkeästi ilmoittanut hakijan laitehankintojen tapahtuvan omalla vastuulla
urakkasopimuksen allekirjoittamiseen saakka. Tästä olisi tullut ymmärtää, ettei
tarjoukseen oltu annettu hyväksyvää sitovaa vastausta, eikä tilausta ja sopimusta ole
syntynyt.

Hakija väittää, että Pertti Sirkka on 5.8.1998 puhelimitse pyytänyt hakijaa selvittämään tarkennusten kustannusvaikutukset. Asia ei ole näin, vaan Sirkka on pyytänyt tiedon siitä, onko hakijan omin päin tekemillä muutoksilla hintavaikutusta. Toimitusjohtaja Leivo oli ilmoittanut, että hän tarkastelee asiaa uudelleen.

Vuorinen ei ole myöskään 5.8.1998 vahvistanut Leivolle tilauksen olevan voimassa.
Vuorinen oli tuolloin kertonut Leivolle, että Pohjois-Suomen tuotantoalueen työjärjestyksen 16.1.1998 mukaan työmaapäälliköllä on oikeus päättää alihankintasopimuksista alle miljoonan markan osalta. Näin ollen Vuorisella ei ole ollut asiassa edes sopimusoikeutta. Tilausta tai sopimusta ei siten ole syntynyt tästäkään syystä. Raja-Joosepissa pidetty tapaaminen ei ollut mikään työmaakokous, koska ei ollut olemassa mitään allekirjoitettua urakkasopimusta ja siitä johtuvaa urakkaa. Tapaaminen oli vain yleinen valmistava palaveri sen tilanteen varalta, että hakija saisi urakan.

Tielaitos on ostanut hakijalta hakijan tilaamat tarvikkeet 15 900 markalla eli samalla
hinnalla kuin millä hakija on ne hankkinut ja myynyt ne edelleen ostotarjouksen
perusteella Suomen Sähkörakennus Oy:lle 13 439,52 markalla.

Toimitusjohtaja Leivo ja sähkösuunnittelija Tamminen ovat 10.8.1998 keskustelleet
tarjouksen tarkennuksista. Keskustelut olisi tullut käydä ennen tarjouksen jättämistä
3.8.1998 tarjouspyynnössä mainitun asiantuntijan eli Pertti Sirkan kanssa.

Kuten edellä on mainittu, Sirkka on 5.8.1998 puhelimitse pyytänyt hakijaa selvittämään, onko hakijan tekemillä muutoksilla hintavaikutusta. Hakija on 11.8.1998 lähettänyt telefaksilla tarjouksen, jonka mukaan tarkennettu lopullinen vaihtoehdon 2 mukainen hinta oli 1 192 050 markkaa. Tämä tarjous oli siis tarjousajan päättymisen 3.8.1998 jälkeen eli liian myöhään tehty uusi tarjous.

Urakkatarjousten käsittelykokous pidettiin 12.8.1998. Kokouksessa käsiteltiin tehdyt
tarjoukset ja päätettiin antaa urakka Suomen Sähkörakennus Oy:lle, koska halvimman
tarjouksen antanut Ylä-Lapin Sähkö Oy:n tarjous oli ehdollinen eikä se ollut
tarjouspyynnön mukainen.

Tielaitos on 13.8.1998 allekirjoittanut urakasta pienurakkasopimuksen Suomen
Sähkörakennus Oy:n kanssa 1 352 000 markan hinnalla. Urakan valmistumisaste on
4.9.1998 mennessä noin 40 %.

Koska Tielaitos on allekirjoittanut 13.8.1998 urakasta sopimuksen, kilpailuneuvosto voi ainoastaan määrätä hankintalain 9 §:n nojalla Tielaitoksen suorittamaan hakijalle
hyvitysmaksun, joka ei voine olla kovin suuri.

Suomen Sähkörakennus Oy on 4.9.1998 antanut lausunnon.

4. KILPAILUNEUVOSTON OIKEUDENKÄYNTIVÄITETTÄ KOSKEVA PÄÄTÖS SEKÄ OSARATKAISU 21.9.1998

Tielaitos on vaatinut, että hakemus jätetään tutkimatta, koska kilpailuneuvoston
toimivaltaan ei kuulu sen ratkaiseminen, onko sopimus syntynyt vai ei. Kilpailuneuvosto on 21.9.1998 tekemällään päätöksellä hylännyt oikeudenkäyntiväitteen todeten, että hakemuksessa on ensisijaisesti vaadittu hankintapäätöksen poistamista ja hankintayksikön virheellisen menettelyn korjaamista ja toissijaisesti hyvitysmaksua. Näiden asioiden ratkaiseminen kuuluu kilpailuneuvoston toimivaltaan. Asian tutkimiselle ei ole esteitä.

Kilpailuneuvosto on juuri mainitussa päätöksessä todennut tarkoituksenmukaiseksi
ensivaiheessa ratkaista kysymyksen täytäntöönpanon kieltämisestä ja hankintapäätöksen poistamisesta sekä virheellisen menettelyn korjaamisesta. Tältä osin vaatimus on hylätty julkisista hankinnoista annetun lain 10 §:n 3 momentin nojalla ottaen huomioon hankkeen valmiusaste ja kiireellisyys sekä keskeytyksestä aiheutuvat tappiot. Päätöstä on perusteltu myös sillä, että lain esitöiden mukaan hyvitysmaksu on ensisijainen oikeussuojakeino niissä tapauksissa, joissa hankintasopimus on solmittu ennen hakemuksen tekemistä.

5. ASIANOSAISTEN LOPPUKIRJELMÄT

Ylä-Lapin Sähkö Oy on 14.10.1998 toimittamassaan lisäkirjelmässä toistanut
vaatimuksensa Tielaitoksen velvoittamisesta suorittamaan yhtiölle hyvitysmaksun.
Vaatimuksen määräksi hakija on esittänyt
207 846 markkaa. Määrä perustuu urakasta saamatta jääneeseen myyntikatteeseen.
Lisäksi hakija on vaatinut Tielaitoksen velvoittamista korvaamaan hakijan kulut
10 000 markalla. Kirjelmässään lähemmin ilmenevillä perusteilla hakija on katsonut, että sillä olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Tielaitos on 21.10.1998 toimittamassaan lisävastineessa uudistanut aikaisemmin
esittämänsä ja vaatinut hakijan velvoittamista korvaamaan Tielaitoksen
oikeudenkäyntikulut 10 000 markalla. Tielaitos on paljoksunut vaaditun hyvitysmaksun määrää ja viitannut Eduskunnan talousvaliokunnan esittämään määrään eli 1 - 15 %:iin hankinnan arvonlisäverottomasta kokonaishinnasta. Koska hyvitysmaksu on uusi kilpailuneuvoston käytössä oleva keino, tulee alkuvaiheessa lähteä liikkeelle varovaisesti ja liikkua "haarukan" alapäässä. Näin ollen hyvitysmaksu voi tässä tapauksessa olla korkeintaan murto-osa vaaditusta määrästä.

6. SUULLINEN KÄSITTELY

Kilpailuneuvosto on järjestänyt 23.10.1998 asiassa suullisen käsittelyn hyvitysmaksun
perusteen ja määrän selvittämiseksi. Istunnossa on kuultu todistajina työmaapäällikkö Jouko Vuorista ja sähkötöiden johtaja Pertti Sirkkaa. Kuultavana on ollut toimitusjohtaja Kauko Leivo. Istunnosta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Hakija on esittänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksenaan 12 000 markkaa ja Tielaitos 19 337 markkaa.

KILPAILUNEUVOSTON PÄÄTÖS

1. Asian tutkiminen

Asia kuuluu julkisia hankintoja koskevan lain (1505/92) piiriin sellaisena kuin se on
muutettuna 1.3.1998 voimaan tulleella lailla (1247/1997). Tielaitos on julkisista hankinnoista annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu hankintayksikkö. Hakemus on saatettu vireille lain 9a §:n edellyttämällä tavalla 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Kilpailuneuvosto on päätöksellään 21.9.1998 hylännyt Tielaitoksen vaatimuksen asian
jättämisestä tutkimatta. Kun kaikki kilpailuneuvoston toimivallalle säädetyt edellytykset ovat täyttyneet, kilpailuneuvosto on tutkinut hakemuksen.

Saadun selvityksen mukaan nyt kyseessä olevan rakennusurakan arvonlisäveroton arvo alittaa säädetyn kynnysarvon. Kyseessä on siten kynnysarvon alittava rakennusurakka, johon asetus kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista (380/1998) ei sovellu. Käsiteltävänä olevaan hankintamenettelyyn tulevat sovellettaviksi julkisista hankinnoista annetun lain ohella julkisia hankintoja koskevat yleisperiaatteet.

2. Perustelut

Julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:n mukaan hankintayksiköiden on hankinnoissaan meneteltävä siten, että kilpailun aikaansaaminen ja hankintamenettelyyn osallistuvien tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu tulee turvatuksi. Lain 1 §:n tavoitteiden toteutumista turvaavat yhtäältä julkisista hankinnoista annetut menettelysäännökset sekä toisaalta lain 7 §:n säännös tarjouskilpailun ratkaisuperusteista.

Lain 6 §:n perusteella tarjouskilpailusta voidaan sulkea pois sellainen ehdokas tai tarjoaja, jolla ei voida katsoa olevan teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseen. Tarjousmenettely on siten kaksivaiheinen. Ennen parhaan tarjouksen valintaa hankintayksikön tulee selvittää, että kelpoisuusehdot täyttyvät. Tämän jälkeen hankintayksikön tulee ratkaista tarjouskilpailu esitettyjen valintakriteerien mukaisesti.

Tarjouspyyntö on käsittänyt Raja-Joosepin tulli- ja raja-aseman valaistuksen ja
liikenteenohjauksen sähkötyöt tarjouspyyntöön liitettyjen suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti. Määräaikaan 3.8.1998 klo 12.00 mennessä hankintayksikkö sai tarjoukset kolmelta tarjoajalta, jotka kukin antoivat pyydetyt kaksi vaihtoehtoista tarjousta. Tielaitos valitsi 12.8.1998 Suomen Sähkörakennus Oy:n vaihtoehdon 2 mukaisen tarjouksen, jonka hinta oli ilman arvonlisäveroa 1 352 000 markkaa. TAP-Yhtiö Oy:n vastaava tarjous oli 1 550 000 markkaa. Ylä-Lapin Sähkö Oy:n vaihtoehdon 2 mukainen tarjous, hinnaltaan 1 039 120, hylättiin, koska tarjous katsottiin ehdolliseksi ja tarjouspyyntöä vastaamattomaksi.

Suullisessa käsittelyssä esitetyn näytön perusteella kilpailuneuvosto katsoo selvitetyksi, että hakemuksessa ilmoitettu tapahtumainkulku pitää pääpiirteissään paikkansa. Tarjousten avaamisen jälkeen 3.8.1998 Tielaitoksen työmaapäällikkö on ilmoittanut, että hakijan tarjous on voittanut ja kehottanut hakijaa ryhtymään valmistelemaan urakkaa. Osapuolten välillä on sovittu työmaakokouksen pitämisestä, työn aikataulusta ja maksutaulukon laatimisesta. Hakijan tarjouksessa mainitut urakan laajuutta koskevat tulkintakysymykset ja muut tarkennukset on selvitetty toimitusjohtaja Leivon ja Tielaitoksen käyttämän sähkösuunnittelijan välisessä neuvottelussa 10.8.1998. Seuraavana päivänä hakija on tarkentanut tarjousta siten, että vaihtoehdon 1 mukainen hinta oli 1 176 350 markkaa ja vaihtoehdon 2 mukainen hinta 1 192 050 markkaa.

Tielaitoksen menettely, jonka mukaan hakijalle on ilmoitettu tarjouskilpailun voittamisesta ja ryhdytty hakijan kanssa valmistelemaan sopimuksen allekirjoittamista ja hankinnan tekemistä ja sen jälkeen suljettu hakijan tarjous tarjousvertailun ulkopuolelle, ei ole ollut asianmukainen. Hankintayksikön tulee organisoida päätöksentekonsa siten, että tällainen vältetään.

Ylä-Lapin Sähkö Oy:n tarjous on 12.8.1998 hylätty tarjouspyyntöä vastaamattomana,
koska siihen sisältyi liite, jonka mukaan sähkösuunnitelmien osalta tarvittiin tarkennuksia. Niitä ei ollut saatu tarjousajan kuluessa sähkösuunnittelijan ja hankintayksikön sähkötöiden johtajan kesälomien vuoksi Saadun selvityksen mukaan tarkennusneuvotteluja on sittemmin käyty myös muiden tarjoajien kanssa. Hakijan tarkennuspyyntöä ei sen vuoksi voida pitää perusteettomana. Tässä tilanteessa hankintayksikön velvollisuutena on ollut ennen tarjousvertailua selvittää tarjoajien kanssa urakan kohdetta koskevat tulkintakysymykset ja niiden mahdolliset kustannusvaikutukset, jotta tarjoukset olisivat muodostuneet yhteismitallisiksi. Hakijan tarjouksen hylkäämiseen ei ole ollut perusteita.

Ylä-Lapin Sähkö Oy:n tarkennettu tarjous hankinnan perusteeksi valitun vaihtoehdon 2 mukaan on ollut ilman arvonlisäveroa 1 192 050 markkaa ja hankintayksikön valitsema Suomen Sähkörakennus Oy:n vastaava tarjous 1 352 000 markkaa. Tielaitoksen olisi tullut ilmoittamillaan valintaperusteilla hyväksyä hakijayhtiön tarjous.

Kilpailuneuvosto toteaa, että Ylä-Lapin Sähkö Oy olisi voittanut tarjouskilpailun
virheettömässä hankintamenettelyssä. Tielaitos on velvoitettava julkisista hankinnoista annetun lain 9 §:n perusteella maksamaan hyvitysmaksua hakijalle.

Lain mukaan hyvitysmaksua määrättäessä otetaan huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu, hankinnan kokonaisarvo sekä hakijalle aiheutuneet kustannukset ja vahinko. Hyvitysmaksu on luonteeltaan summaarinen seuraamusmaksu, jolla pyritään toisaalta tehostamaan hankintasäännösten noudattamista ja toisaalta korvaamaan väärin kohdellun tarjoajan kärsimää menetystä
silloin, kun hankintamenettelyn keskeyttäminen tai kumoaminen ei tule yleisistä syistä kysymykseen.

Tielaitoksen viaksi jäävät edellä mainitut selvät virheet hankintamenettelyssä. Hankinnan veroton kokonaisarvo on ollut hyväksytyn tarjouksen mukaan 1 352 000 markkaa. Hakijayhtiö on ilmoittanut myyntikatteen menetykseksi 207 846 markkaa, jota ilmoitusta kilpailuneuvosto pitää suuruusluokaltaan selvitettynä. Hakijalle aiheutuneista kustannuksista ei ole esitetty selvitystä.

Hyvitysmaksua koskevasta säännöksestä ei ilmene lähemmin, millä tavoin
hyvitysmaksua määrättäessä huomioon otettavat seikat tulee keskenään painottaa.
Ilmeistä on, että maksun suuruuden lähempi määrittely on tarkoitettu tapahtumaan
tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella. Kilpailuneuvoston oikeaksi harkitsema hyvitysmaksun määrä ilmenee päätöslauselmasta.

Tielaitos, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut.

3. Päätöslauselma

Vaatimukset enemmälti hyläten kilpailuneuvosto velvoittaa Tielaitoksen maksamaan
Ylä-Lapin Sähkö Oy:lle hyvitysmaksuna satakaksikymmentätuhatta (120 000) markkaa. Lisäksi Tielaitos velvoitetaan korvaamaan Ylä-Lapin Sähkö Oy:n oikeudenkäyntikulut kahdellatoistatuhannella (12 000) markalla.

4. MUUTOKSENHAKU

Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) on säädetty. Kilpailuneuvoston päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Valitusosoitus liitteenä.