Julkista hankintaa koskeva hakemus sairaankuljetusten tarjouskilpailua koskevassa asiassa

Kilpailuneuvosto on 13.10.1998 pitämässään istunnossa, johon ovat tämän asian
käsittelyn osalta osallistuneet puheenjohtaja Tulokas, varapuheenjohtaja Heikonen sekä jäsenet Hertto, Lilja, Liljeblom, Pekkarinen ja Stenbacka, päättänyt seuraavaa.

Dnro 27/359/98
Antopäivä 13.10.1998

1. TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Lounais-Hämeen kansanterveystyön kuntayhtymä (jäljempänä kuntayhtymä) on
17.4.1998 päivätyllä kirjeellään pyytänyt tarjouksia sairaankuljetuspalveluista.
Määräaikaan 5.6.1998 klo 15.00 mennessä hankintayksikkö sai tarjoukset kolmelta
tarjoajalta. Forssan kaupungin tarjoushinta sairaankuljetuksen valmiudesta oli 30 000
markkaa kuukaudelta. Forssan Sairasautoyhtymä Ay:n vertailukelpoisen
tarjousvaihtoehdon hinta oli 83 000 markkaa kuukaudelta. Lopen Sairaankuljetus Oy:n hinta oli 40 000 markkaa kuukaudelta. Johtava ylilääkäri valitsi 30.6.1998 Forssan kaupungin antaman halvimman tarjouksen.

2. HAKEMUS

Forssan Sairasautoyhtymä Ay on 16.7.1998 kilpailuneuvostolle toimittamallaan
hakemuksella pyytänyt, että kilpailuneuvosto

1) poistaisi hankintayksikön päätöksen;
2) määräisi hankintayksikön korvaamaan hakijan asianhoitokulut kilpailuneuvostossa
myöhemmin esitettävän laskun mukaan; ja
3) kieltäisi hankintayksikön päätöksen täytäntöönpanon.

Perusteluna vaatimuksilleen hakija on esittänyt muun ohella seuraavaa.

Hankintaa ei ole tehty mahdollisimman edullisesti. Hankintapäätöksen perusteluissa on todettu, että Forssan kaupungin tarjous on hinnaltaan edullisin. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan tarjous ainoastaan näyttää edullisimmalta sen vuoksi, että tarjouksessa ei ole ilmoitettu sitä julkisista varoista maksettavaa subventiota, jolla Forssan kaupunki tukee sairaankuljetusta palolaitoksensa kautta. Jotta Forssan kaupungin tarjous olisi vertailukelpoinen, tulisi tuon subvention suuruuden olla tarjouksessa näkyvissä ja päätöksentekijöiden tiedossa. Päätös perustuu tältä osin virheellisiin tietoihin. Valituksi ei ole tullut todellisuudessa halvin tarjous.

Kokonaistaloudellisen edullisuuden käsitteeseen sisältyy myös tarjousten laadullisen
tason vertailu. Tarjouspyynnössä onkin kerrottu nimenomaan kiinnitettävän toimittajaa valittaessa erityistä huomiota kaluston ja henkilöstön laatuun. Tästä huolimatta on valittu toimittaja, Forssan palolaitos, jonka henkilöstö koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta täyttää hädin tuskin lain edellyttämät minimivaatimukset sairaankuljetustehtäviin. Sinänsä minimivaatimusten täyttäminen ei olekaan vaikeaa, koska kuka tahansa voi onnettomuustilanteessa antaa välttämätöntä ensiapua. Näin Forssan kaupungin palolaitos onkin suunnitellut järjestävänsä sairaankuljetuksen. Palolaitoksen ilmoittamasta henkilöstöstä ei yksikään ole edes terveydenhuollon ammattihenkilöstön vaatimattomimpaan eli nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ryhmään kuuluva. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen valvontavalta ei ylety näihin henkilöihin. Epäselvää on myös, korvataanko heidän mahdollisesti aiheuttamansa hoitovirheet potilasvahinkolain tarkoittamasta vakuutuksesta.

Hakija on viitannut vielä palolaitoksen koulutusselvitykseen katsoen, että palo- ja
pelastusalan peruskoulutuksen saaneeseen henkilöstöön tukeutuminen terveydenhuollon ammattitutkinnon suorittaneiden sijasta merkitsee pysähtymistä sairaankuljetuksen kehittämisen perustasolle.

Forssan Sairasautoyhtymän koulutusselvityksen mukaan kaikki sen käyttämät
sairaankuljettajat ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Heillä on myös kaikilla
vähintään seitsemän vuoden kokemus alalla sekä paikallistuntemus. Hävinneen tarjoajan henkilöstön laatu on ylivoimainen voittaneeseen nähden. Kaluston ja henkilöstön taso yltää hoitotasolle, palolaitoksen henkilöstön taso korkeintaan perustason sairaankuljetukseen.

Forssan Sairasautoyhtymällä on myös pitkällinen kokemus alan palveluista, kun taas
Forssan palolaitoksella ei ole kokemusta. Forssan Sairasautoyhtymä on hoitanut nyt
kilpailutettua toimintaa pitkään. Tilaajalla ei ole ollut huomauttamista toiminnan laatuun.

Hankintamenettelyn päätöksenteon valmistelu on ollut virheellistä ja puutteellista.
Päätöksenteon pohjaksi on hyväksytty tarjoukset, joita ei voida vertailla keskenään.
Tarjouksissa on ilmoitettu vain yksi summa, vaadittu toimintavalmiuskorvaus. Jotta
tarjousvertailu olisi mahdollista, esillä tulisi olla vähintäänkin arvioidut kuljetusmäärät, kuljetuksesta muualta saatu keskikorvaus ja julkisista varoista maksettava subventio. Saaduista tuloista tulisi vähentää sopimusvelvoitteista ja muutoin aiheutuvat kulut, jolloin tulojen ja menojen erotuksesta muodostuu tarjouksessa pyydetty valmiuskorvaus.

Nykyisen yrittäjän ajotulot ovat noin 1,8 miljoonaa markkaa vuodessa. Tähän sisältyy
noin 700 000 markkaa ajotuloja, jotka eivät siirry Forssan palolaitokselle mahdollisen
sopimuksen myötä eli sen ajotulot olisivat noin 1,1 miljoonaa markkaa vuodessa.
Väestöpohja pysyy liki vakiona, joten vuosittaisten ajojen määrä ei suuresti vaihtele.

Pelkästään kahden ambulanssin miehityksen henkilöstökustannukset vaaditulla
valmiudella ovat noin 2,1 miljoonaa markkaa vuodessa sivukuluineen, joten jo niiden
kattamiseksi Forssan palolaitos tarvitsisi valmiuskorvausta noin 1 miljoona markkaa
vuodessa vaaditun 360 000 markan sijaan. Vastaavasti nykyinenkin yrittäjä tarvitsisi
pelkästään henkilöstökulujen kattamiseen valmiuskorvausta noin 300 000 markkaa
vuodessa.

Kahden uuden ambulanssin hankintakustannus on varustelutasosta riippuen noin 0,9 -
1,2 miljoonaa markkaa sekä käytetyn vara-auton hankintakustannus noin 200 000 -
300 000 markkaa riippuen varustelusta. Kuoletusaika on ajomääristä riippuen 3 - 5 vuotta.

Edellä esitetystä voidaan päätyä siihen, että Forssan palolaitoksen tarjouksesta puuttuvat kiinteät ajoneuvokulut, muuttuvat kulut, hallintokulut sekä ajoneuvojen hankinta- ja kuoletuskustannukset kokonaan ja osa henkilöstökustannuksista. Forssan kaupunki on siis valmis subventoimaan toimintaa pelkästään henkilöstö- ja kalustonhankintakuluina yli miljoona markkaa vuodessa ja viiden vuoden sopimuskauden aikana yli viisi miljoonaa markkaa. Tämän lisäksi subventoidaan muun muassa muuttuvat kulut ja hallintokulut kokonaan. Laskennallisesti toinen vaihtoehto on se, että Forssan kaupunki subventoi vähintään palkkakulut kokonaan. Näitä subventioita ei ole tarjouksesta nähtävissä.

Edellisen perusteella on arvioitavissa, että Lopen Sairaankuljetus Oy:n tarjous on niin
sanottu tukitarjous Forssan palolaitoksen puolesta tai että se on päättänyt markkinoita
vallatakseen ottaa kuntayhtymän sairaankuljetuksen hoitaakseen tappiollisesti.

Forssan palolaitoksen tarjous ei ole edellä esitetystä johtuen tarjouksista
kokonaistaloudellisesti edullisin.

3. VASTINE

Lounais-Hämeen kansanterveystyön kuntayhtymä on 11.8.1998 toimittamassaan
vastineessaan esittänyt muun ohella seuraavaa.

Kuntayhtymä on 17.4.1998 päivätyllä kirjeellään pyytänyt tarjouksia
sairaankuljetuspalveluista 1.1.1999 alkaen, jolloin nykyisen sopimuksen voimassaolo
päättyy. Määräaikaan mennessä kuntayhtymä sai kolme tarjousta.

Kuntayhtymän hallitus on johtosäännössä olevan valtuutuksen nojalla siirtänyt
päätöksentekoa koskevan toimivallan tarjouksen hyväksymisen osalta siten, että
talousarvion käyttötalousosaan kuuluvia hankintoja koskevat tarjoukset hyväksyy
asianomaisen tulosyksikön vastuuhenkilö, eli sairaankuljetuksen osalta johtava ylilääkäri. Johtava ylilääkäri valitsi 30.6.1998 sairaankuljetuspalvelujen suorittajaksi Forssan kaupungin. Kuntayhtymän hallitus päätti 7.7.1998 pitämässään kokouksessa olla käyttämättä asiassa kuntalain 51 §:n 1 momentin mukaista otto-oikeutta.

Forssan kaupungin tarjous on tarjouksista laaditun yhteenvedon mukaan edullisin.
Tarjouspyynnössä edellytetyn valmiuden lisäksi hyväksyttyyn tarjoukseen sisältyy yksi sairasauto ja kaksi kuljettajaa välittömään lähtövalmiuteen kaikkina viikonpäivinä ja vuorokauden aikoina. Tarjouksen hyväksymispäätös on ehdollinen siten, että ennen kyseisen sopimuksen allekirjoittamista on sovittava uuden henkilöstön määrästä ja koulutustasosta. Sen lisäksi on oltava tiedossa Forssan kaupunginvaltuuston hyväksyminen uuden toiminnan aloittamiselle ja päätös sen vaatimien resurssien osoittamisesta.

Forssan kaupungin tarjous liitteineen sekä tarjouksen hyväksymispäätökseen liittyvä ehto tarkoittavat käytännössä valmiutta sairaankuljetusasetuksen mukaiseen ensihoitoon sekä perus- ja hoitotasoiseen sairaankuljetukseen. Asia on täsmentynyt käydyissä neuvotteluissa.

Hinnaltaan toiseksi edullisin tarjous on saatu Lopen Sairaankuljetus Oy:ltä, jonka teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi ei ole syytä
epäillä. Mikään tähän mennessä esille tullut ei tue hakemuksessa esitettyä väitettä, että Lopen Sairaankuljetus Oy:n tarjousta ei olisi tehty vakavassa tarkoituksessa.

Kuntayhtymä on noudattanut hankintamenettelyssä julkisista hankinnoista annetun lain säännöksiä eikä tarjouksen hyväksymispäätöksen poistamiselle ole esitetty riittäviä perusteita.

Kuntayhtymän hallitus on sittemmin 19.8.1998 käsitellyt Forssan Sairasautoyhtymä Ay:n oikaisuvaatimuksen ja hylännyt sen.

4. LAUSUNTO

Forssan kaupunki on 12.8.1998 toimittamassaan lausunnossa esittänyt, että
kuntayhtymän tarjouspyynnössä ei mainittu sairaankuljetuksen määrää eikä kuljetusten keskimääräistä pituutta. Tästä syystä kaupungin tarjouksessa ollut
sairaankuljetusvalmiuskorvaus perustui arvioon, vaikkakin kaupunki sai Kanta-Hämeen hätäkeskuksesta tilastotietoja. Kuntayhtymän tarjouspyynnössä edellytettiin esitettävän sairaankuljetusvalmiudesta maksettavan korvauksen markkamäärä kuukaudessa ja selvitys kuntayhtymän alueella mahdollisesti toimivan sairaankuljetushenkilökunnan koulutustasosta sekä sairaankuljetuksessa käytettävistä ajoneuvoista ja niiden varustetasosta. Tarjouspyynnössä ei edellytetty, että tarjouksissa tulisi eritellä toiminnan tuotot ja kulut.

Sairaankuljetusvalmiudesta kuukausittain maksettava korvaus oli kaupungin tarjouksessa 30 000 markkaa, Lopen Sairaankuljetus Oy:n tarjouksessa 40 000 markkaa ja Forssan Sairasautoyhtymä Ay:n tarjouksessa 83 000 markkaa. Kaupungin tarjous oli hinnaltaan halvin.

Palo- ja pelastuslaitokset huolehtivat valtaosasta kaupunkikuntien sairaankuljetuksesta. Palo- ja pelastustoiminnan sekä sairaankuljetuksen organisointi tällä tavoin tuottaa merkittäviä synergiaetuja. Kaupungin palolaitos arvioi, että sairaankuljetus voidaan hoitaa kuljetuksista kertyvin tuloin kuntayhtymän lähtövalmiusvaatimuksia tehokkaammin. Kaupunki lupasi tarjouksessaan yhden sairasauton olevan välittömässä lähtövalmiudessa kaikkina vuorokauden aikoina.

Sairaankuljetuksen vuodelle 1999 laaditussa talousarvioehdotuksessa on otettu huomioon kaikki uudesta toiminnasta aiheutuvat lisäkulut. Talousarviosta ilmenevät muun muassa sairasautoyhtymän kilpailuneuvostolle osoittaman hakemuksen sivuilla 6 ja 8 mainitut kulut. Tulopuolella on valmiuskorvauksesta saatava tulo 360 000 markkaa (12 x 30 000 mk) sekä kuljetusmaksuista saatavat tulot 1 800 000 markkaa. Vuonna 1999 toiminnasta on arvioitu kertyvän 300 000 markkaa nettotuloa. Talousarvio osoittaa, ettei kustannuksissa ole hakemuksessa väitettyä subventiota.

Kuntalain 65 §:n 3 momentin mukaan kunnan talousarvioon otetaan toiminnallisten
tavoitteiden edellyttämät määrärahat ja tuloarviot. Varoja ei saa käyttää muihin kuin
talousarviossa osoitettuihin tarkoituksiin eikä enempää kuin talousarviossa on osoitettu niihin käytettäväksi. Talousarviosta ilmenee, ettei kaupunki subventoi sairaankuljetusta, vaikka hakemuksessa niin väitetään.

Kaupungin ja kuntayhtymän neuvottelujen tuloksena kaupungin hoitama sairaankuljetus perustuu sellaisen ammattihenkilöstön varaan, jota kansanterveystyön kuntayhtymä edellyttää ja joka pitkälle vastaa sairasautoyhtymän hakemuksessa edellytettyä. Kaupungin tarjouksen hyväksyminen ei edellyttänyt, että uudet työntekijät olisivat olleet tarjousta tehtäessä kaupungin palveluksessa.

Sairaankuljetusta varten tarvittava kalusto, kaksi uutta sairasautoa ja yksi vanha
sairasauto vara-autoksi, kaikki tarvittavine varusteineen, on tarkoitus hankkia osamaksu- tai leasingsopimuksin taikka vuokrata sairaankuljetussopimuksen voimassaoloajaksi eli vähintään viideksi vuodeksi.

Kaupunki katsoo, että sairasautoyhtymän hakemus on sen tähän mennessä esittämän aineiston perusteella mahdollista ainoastaan hylätä.

Lopen Sairaankuljetus Oy on omasta aloitteestaan toimittanut 12.8.1998
kilpailuneuvostolle kirjelmän. Yhtiö on esittänyt, että yhtiön tarjous kuntayhtymälle on tehty perustuen yhtiön laskelmiin ja pitkäaikaiseen kokemukseen. Yhtiön tarjous oli hinnan ja laadun osalta erittäin kilpailukykyinen ja edullinen, mutta myös
liiketaloudellisesti yhtiölle kannattava. Yhtiö on edelleen valmis tarjoamaan
sairaankuljetuspalveluita tarjouksessa ilmoitettuun hintaan. Hakijan väite yhtiön
tukitarjouksesta on täysin käsittämätön, koska yhtiö ei ole ollut asian tiimoilta
yhteydessä Forssan palolaitokseen eikä muihin mahdollisiin tarjouskilpailuun osallistuviin ennen tarjouksensa jättämistä.

Yhtiön tarjous oli selvästi kalliimpi kuin Forssan palolaitoksen, joten yhtiö on tyytynyt siihen, että tarjouksen pyytäjä saa valita edullisimman tarjouksen.

Forssan Sairasautoyhtymä Ay on 26.8.1998 toimittanut vastaselityksensä annetun
vastineen ja lausunnon johdosta. Hakija on esittänyt muun ohella, että voittaneessa,
Forssan kaupungin tarjouksessa ei ole otettu huomioon kokonaiskustannuksia,
ainoastaan uudet kustannukset. Kaikki kustannukset tulee huomioida, jotta tarjouksia
voitaisiin vertailla keskenään.

5. VALMISTELUISTUNTO

Kilpailuneuvosto on järjestänyt asiassa valmisteluistunnon 27.8.1998.
Valmisteluistunnossa sovittiin asianosaisten kanssa, että kilpailuneuvosto pyytää
asiassa lausunnot Suomen Sairaankuljetusliitto ry:ltä ja Suomen Kuntaliitolta.
Lausunnonantajia pyydettiin arvioimaan, mitä suuruusluokkaa tarvittavan henkilöstön
tuntimäärät ovat vuositasolla kuntayhtymän tarjouspyynnön edellyttämässä toiminnassa.

6. LAUSUNNOT JA NIIDEN JOHDOSTA ANNETUT VASTINEET

Suomen Sairaankuljetusliitto ry on toimittanut lausunnon kilpailuneuvostolle 9.9.1998 ja Suomen Kuntaliitto 15.9.1998.

Forssan Sairasautoyhtymä Ay, kuntayhtymä ja Forssan kaupunki ovat kukin toimittaneet 23.9.1998 kilpailuneuvostolle vastineet annettujen lausuntojen johdosta.

KILPAILUNEUVOSTON PÄÄTÖS

1. Asian tutkiminen

Asia kuuluu julkisia hankintoja koskevan lain (1505/92) piiriin sellaisena kuin se on
muutettuna 1.3.1998 voimaan tulleella lailla (1247/1997). Lounais-Hämeen
kansanterveystyön kuntayhtymä on julkisista hankinnoista annetun lain 2 §:ssä
tarkoitettu hankintayksikkö. Saadun selvityksen mukaan hankittavien
sairaankuljetuspalvelujen arvo on viiden vuoden sopimuskautena noin 1,8 miljoonaa
markkaa, mikä summa täyttää säädetyn vuonna 1998 sovellettavan kynnysarvon
(1 161 374 markkaa).

Hakemus on saatettu vireille lain 9a §:n edellyttämällä tavalla. Kun kaikki asian
tutkimisen edellytykset ovat täyttyneet, kilpailuneuvosto on tutkinut asian.

Hankinnan kohteena ovat kansanterveyslain (66/1972, muut. 1051/1993) mukaiseen
sairaankuljetusvelvollisuuden järjestämiseen liittyvät sairaankuljetuspalvelut. Lain 14 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kunnan tulee huolehtia sairaankuljetuksen järjestämisestä sekä järjestää ja ylläpitää lääkinnällinen pelastustoiminta sekä paikallisiin olosuhteisiin nähden tarvittava sairaankuljetusvalmius. Sairaankuljetuspalvelut sisältyvät EY:n julkisista palveluhankinnoista annetun direktiivin liitteen B, toissijaiset palvelut, pääluokkaan 25: Terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut. Näiden toissijaisten palvelujen hankinnassa
sovelletaan asetusta kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä
rakennusurakoista (243/1995) ainoastaan jälki-ilmoitusta ja teknisiä erittelyjä koskevien säännösten osalta. Edellä mainittujen säännösten ohella sovellettavaksi tulevat julkisista hankinnoista annettu laki ja julkisia hankintoja koskevat yleiset periaatteet.

2. Perustelut

Julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:n mukaan hankintayksiköiden on hankinnoissaan meneteltävä siten, että kilpailun aikaansaaminen ja hankintamenettelyyn osallistuvien tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu tulee turvatuksi. Lain 1 §:n tavoitteiden toteutumista turvaavat yhtäältä julkisista hankinnoista annetut menettelysäännökset sekä toisaalta lain 7 §:n säännös tarjouskilpailun valintaperusteista.

Hankinta on julkisista hankinnoista annetun lain 7 §:n mukaan tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on hinnaltaan halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin. Hakija on vastustanut Forssan kaupungin tarjouksen hyväksymistä muun ohella sillä perusteella, että tarjous on alihintainen ja toteutettavissa ainoastaan julkisen tuen avulla.

Hankintalainsäädännössä ei ole otettu nimenomaisesti kantaa nyt esillä olevaan
tarjousten vertailukelpoisuutta ja niiden edullisuuden arviointia koskevaan ongelmaan.
Kilpailuneuvosto on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään (Linjaliikenne V. Nyholm Oy; d:o 8/359/95; kilpailuneuvoston päätös 24.8.1995) katsonut, ettei kunnallisen
liikelaitoksen tai muun toimintayksikön tarjous, vaikkakin se olisi tarjouskilpailussa halvin, voi olla tilaajan kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin, jos tarjouksen mukainen toimitus edellyttää tilaajayhteisön taloudellista tukea. Tällainen tarjous on
vertailukelpoinen muiden tarjousten kanssa vain silloin, kun tilaajayhteisön subvention vaikutus on lisätty tarjoushintaan. Julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö ei aseta rajoituksia sille, että julkinen yhteisö osallistuu tarjouskilpailuun yksityisten
elinkeinonharjoittajien rinnalla. Tarjousten vertailu edellyttää kuitenkin edellä mainittujen näkökohtien huomioonottamista. Tämä ilmenee myös 1.3.1998 voimaantulleen hankintalain muutoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 69/1997 vp., s. 20).

Forssan kaupunki on vastineessaan selvittänyt sairaankuljetuksen organisointia. Tehtävän hoitamista varten palkataan kuusi uutta, terveydenhuoltoalan tutkinnon suorittanutta työntekijää, joista kahdella tulee olla sairaanhoitajan koulutus. Sen lisäksi on tarkoitus käyttää hyväksi palolaitoksen nykyistä henkilökuntaa, joista 11 on pelastajantutkinnon suorittanutta ja sairaankuljetukseen pätevää henkilöä. Viimeksi mainituista kaksi valmistuu lähihoitajaksi vuoden 1998 loppuun mennessä. Kaikilta työntekijöiltä edellytetään vähintään B-ajokorttia. Tällä tavoin varmistetaan kuntayhtymän kansanterveyslain mukaisesti edellyttämä sairaankuljetusvalmius. Budjetissa on huomioitu edellä mainitun henkilöstön palkkauksesta aiheutuvien kulujen lisäksi tarvittavan kaluston hankkimisesta aiheutuvat kulut. Kaupungin tarkoituksena on hankkia kaksi uutta sairasautoa ja yksi vanha sairasauto vara-autoksi. Autot on tarkoitus hankkia osamaksu- tai leasingsopimuksin tai vuokrata sairaankuljetuksen voimassaoloajaksi. Kaupunki on myöntänyt, että palolaitoksen henkilöstöä käytetään sairaankuljetustoiminnassa apuna, mutta kiistänyt palolaitoksen kustannusten tämän johdosta kasvavan.

Kilpailuneuvosto on pyytänyt Suomen Kuntaliitolta ja Suomen Sairaankuljetusliitto ry:ltä asiantuntijalausunnot siitä, mitä suuruusluokkaa tarvittavan henkilöstön tuntimäärät ovat vuositasolla tarjouspyynnön edellyttämässä toiminnassa. Lausuntojen perustaksi on ilmoitettu lähtöjä olevan vuositasolla keskimäärin 3 600. Tähän määrään asianosaiset päätyivät asiaa kilpailuneuvostossa käsiteltäessä. Suomen Kuntaliitto ilmoitti, että välittömän valmiuden tuntimääräksi saadaan noin 13 100 tuntia. Suomen
Sairaankuljetusliitto ry ilmoitti välittömän valmiuden tuntimääräksi 13 116 tuntia. Forssan kaupungin sairaankuljetusta koskevan talousarvion palkkalaskelma on perustunut 12 714 aktiivityötuntiin. Kaupungin välittömän valmiuden tuntimäärä on samaa suuruusluokkaa kuin mitä lausunnonantajat ovat katsoneet tarjouspyynnön edellyttävän.

Suomen Sairaankuljetusliitto ry ilmoitti varallaolon tuntimääräksi, josta liiton arvioima aktiivityö 3 600 tuntia on vähennetty, 18 324 tuntia. Suomen Kuntaliitto ilmoitti, että 15 minuutin lähtövalmiudella tuntimäärä on lähes samaa suuruusluokkaa kuin välittömän valmiuden tuntimäärä eli noin 13 100 tuntia. Kuitenkin vain aktiivitunneista maksetaan täysi korvaus. Kuntaliitolla ei ole valmiuksia käytettävissä olevien tietojen pohjalta arvioida, kuinka paljon 15 minuutin lähtövalmiusaikana tulee hälytyksiä. Myös kuntayhtymä on vastineessaan todennut, että varallaolotunnit eivät ole täysimääräisesti korvattavia. KVTES:n mukaan rahakorvaus on 20 - 30 prosenttia korottamattomasta tuntipalkasta.

Forssan kaupungin sairaankuljetusta koskevan talousarvion palkkalaskelma on
perustunut 6 161 varallaolotuntiin ja 2 182 ylityötuntiin (yhteensä 8 343 tuntia).
Kuntayhtymän esittämän laskelman mukaan varallaoloajan aktiivityöhön on laskettu
2 311 tuntia ja varallaoloon 6 524 tuntia (yhteensä 8 835 tuntia). Suomen
Sairaankuljetusliitto ry:n esittämien lukujen perusteella päädytään noin 9 097 tuntiin (= 3 600 tuntia + 5 497 tuntia, joka saadaan kuntayhtymän esittämää laskuperustetta 0,30 x 18 324 käyttäen).

Edellä esitetyn perusteella kilpailuneuvosto toteaa, että Suomen Sairaankuljetusliitto ry ja Suomen Kuntaliitto päätyvät lausunnoissaan karkeasti ottaen samansuuruisiin
tuntimääriin. Toisaalta Forssan kaupunki on talousarviossaan huomioinut
palkkakustannukset, jotka aiheutuvat samaa suuruusluokkaa olevista työtunneista.

Uutena palkattavan henkilökunnan lisäksi kaupungin tarkoituksena on käyttää
sairaankuljetuksessa palolaitoksen palveluksessa tällä hetkellä olevaa henkilöstöä.
Hakija on katsonut, että kyseessä on subventio, jonka määrä tulee esittää tarjouksessa, jotta annetut tarjoukset olisivat vertailukelpoisia keskenään.

Palomiesten työn luonne eroaa monista muista työtehtävistä. Palomiesten työajasta vain osa on aktiivista työaikaa osan ollessa varallaoloa. Palkka maksetaan kuitenkin koko ajalta.

Forssan kaupunki ilmoittaa käyttävänsä palolaitoksen palveluksessa olevaa henkilöstöä myös sairaankuljetuksen tarpeisiin, sikäli kun he varsinaiselta työltään ovat siihen käytettävissä. Jos kaupungin palkka- tai muut kustannukset eivät palolaitoksen osalta tämän johdosta lisäänny, kysymys ei ole sellaisesta subventiosta, joka tulisi tarjousvertailussa ottaa huomioon. Toimintojen yhteensovittaminen ja henkilöstön käytön tehostaminen antaa tällöin kaupungille synergiaedun, jota se on oikeutettu tarjouskilpailussa hyödyntämään.

Julkisissa hankinnoissa tarjoajan tehtävänä on selvittää toiminnan vaatimat resurssit ja
laskea omalla riskillään sopimuksen hoitamisesta aiheutuvat kustannukset.
Alihinnoitteluun voidaan puuttua ainoastaan silloin, jos on ilmeistä, ettei tarjoaja tule
suoriutumaan sopimuksen täyttämisestä. Asiaan puuttuminen on mahdollista myös
edellä kosketellussa subventiotapauksessa, jollaisena ei kuitenkaan pidetä henkilöstön käytön tehostamista ja tehtävien yhteensovittamista.

Asiassa ei ole tullut esille, että Forssan kaupungin tarjous olisi ollut selkeästi alihintainen eikä ole myöskään näytetty, että se perustuisi palolaitoksen kautta saataviin subventioetuihin.

Hankintalain 7 §:n 1 momentin mukaan hankinta on tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Säännöksen perustelut (HE 69/1997 vp., s. 20) edellyttävät, että
kokonaistaloudellisuuteen liittyvät valintaperusteet ilmoitetaan etukäteen.

Tarjouspyyntökirjeessä 17.4.1998 ei ole mainittu hankinnan ratkaisuperustetta.
Tällaisessa tilanteessa tarjoajat ovat voineet lähteä siitä, että tekniset ja taloudelliset
vaatimukset täyttävistä tarjouksista valitaan hinnaltaan halvin. Kuntayhtymä on pitänyt kaikkia kolmea tarjousta lainsäädännölliset vaatimukset täyttävinä.

Edellä esitetyillä perusteilla kilpailuneuvosto on ratkaissut asian päätöslauselmasta
ilmenevällä tavalla.

3. Päätöslauselma

Kilpailuneuvosto hylkää hakemuksen.

4. MUUTOKSENHAKU

Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) on säädetty. Kilpailuneuvoston päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Valitusosoitus liitteenä.