MAO:125/03

Uhkasakon tuomitseminen maksettavaksi

Dnro 172/02/M2
Antopäivä 13.6.2003

Kuluttaja-asiamies vastaan Innoros Oy (yhtiö). Innoros Oy:tä oli markkinaoikeuden päätöksellä 50.000 euron sakon uhalla kielletty jatkamasta sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan päätöksen perusteluissa kuvatun grillikodan tai sitä vastaavan rakennelman rakennusosien toimituksista peritään kuluttajilta ennakkomaksuja, ellei yhtiö aseta ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta.

Yhtiö oli mainitun päätöksen antamisen jälkeen markkinoinut kuluttajille grillikotaelementtitoimituksia mm. sanomalehdissä julkaistuissa mainoksissa. Yhtiö oli edellyttänyt, että kuluttaja maksaa tilauksen yhteydessä ennakkomaksun ja sen lisäksi myös loppukauppahinnan ennen tuotteen toimittamista. Yhtiön ilmoituksen mukaan grillikodan ostaja sai omistusoikeuden tuotteeseen jo kaupantekohetkellä, jolloin myyjän hallinnassa olevat grillikotaelementit erotettiin ostajalle kuuluviksi ja jolloin ostajalle erotettu grillikota itsessään toimi kuluttajan ennakkomaksut riittävästi turvaavana vakuutena. Yhtiö oli ilmoituksensa mukaan järjestänyt myös yrityskiinnityksen lisävakuudeksi kuluttajien suorittamille ennakkomaksuille.

Yhtiön markkinoimat grillikotaelementit koostuivat sarjatuotantona valmistettavista osista, jotka olivat osa vastaajayhtiön myyntivarastossa olevaa tavaraa, mikäli niitä oli valmistettu ennen kuluttajan tilausta. Tällaiset grillikotaelementit eivät voineet toimia kuluttajien ennakkomaksut turvaavana vakuutena niin kauan, kun ne olivat vastaajayhtiön hallussa. Kun grillikotaelementit teetettiin yhtiön alihankkijoilla, ei ollut selvää, olivatko ne valmistusvaiheessa tai sen jälkeen vastaajayhtiön omaisuutta. Yhtiö ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että yhtiön valmistamat tai valmistuttamat grillikotaelementit olisi oikeudellisesti sitovalla tavalla erotettu kuluttajien lukuun siten, että niitä ei mahdollisessa suorituskyvyttömyystilanteessa enää voitaisi laskea kenenkään muun omaisuuteen kuuluviksi. Myöskään mainittua yrityskiinnitystä ei voitu pitää sellaisena vakuutena, joka olisi voinut toimia kuluttajien ennakkomaksut turvaavana vakuutena. Yhtiö ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että se olisi asettanut markkinaoikeuden ko. kieltopäätöksessä edellytetyn, kuluttajien ennakkomaksut turvaavan, riittävän vakuuden.

Yhtiö oli näin ollen markkinaoikeuden kieltopäätöksen jälkeen jatkanut sopimusehtokäytäntöään, jonka mukaan grillikodan rakennusosien toimituksista peritään kuluttajilta ennakkomaksuja, ilman, että yhtiö kuitenkaan oli asettanut ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta. Yhtiö oli siten rikkonut markkinaoikeuden antamassa päätöksessä määrättyä kieltoa. Kiellon tehosteeksi asetettu 50.000 euron määräinen uhkasakko oli tuomittava Innoros Oy:n maksettavaksi.

Eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annettu laki 3 § 2 momentti

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Innoros Oy:lle markkinaoikeuden 20.11.2002 antamassa päätöksessä 152/II määrätyn kiellon tehosteeksi asetettu 50.000 euron uhkasakko tuomitaan maksettavaksi. Vaatimus perustuu eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n 2 momenttiin.

Markkinaoikeus on 4.7.2002 kieltänyt Innoros Oy:tä väliaikaisesti, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu, jatkamasta sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan grillikodan rakennusosien toimituksista peritään ennakkomaksu kuluttajilta, ellei yhtiö aseta ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta. Lopullinen päätös asiassa on annettu 20.11.2002. Päätös on asiallisesti ottaen samansisältöinen kuin väliaikaista kieltoa koskeva päätös.

Vastaajayhtiö on väliaikaisen kiellon määräämisen jälkeen jatkanut grillikotien markkinointia mm. Helsingin Sanomissa. KA pyysi heinäkuussa 2002 yhtiöltä selvitystä vakuusasiassa. Vastauksessaan yhtiö ilmoitti toimittavansa kodat jatkossa jälkivaatimuksella. Samassa yhteydessä yhtiö kuitenkin esitti, että se ryhtyisi perimään tilauksen varmistamiseksi noin 100 euron vahvistusmaksua. Yhtiölle todettiin, että estettä menettelylle ei ole, jos ennakkomaksuille järjestetään vakuus.

Elokuussa kuluttajavirastoon tuli lukuisia yhteydenottoja kuluttajilta, joiden tilaamia grillikotia ei ollut toimitettu sovittuna ajankohtana. Innoros Oy:tä pyydettiin toimittamaan KA:lle selvitys vakuustilanteesta. Yhtiön toimitusjohtaja pyysi, että KA olisi suoraan yhteydessä Innoros Oy:n tilinpitäjäpankkiin. Yhteydenottojen perusteella ilmeni, että vakuuksia pankeissa ei ollut järjestetty. Vastaajayhtiö peri kuitenkin grillikodan hinnan kokonaisuudessaan etukäteen. Asian selvittämiseksi Innoros Oy:ltä pyydettiin uutta selvitystä. Yhtiö ilmoitti lokakuussa toimittavansa asiakkaille grillikodan syksyn aikana heti kun maksusuoritus 1990 euroa ”näkyy tehtaalla”. Käsirahasuorituksia yhtiö ilmoitti laskuttaneensa vain niiltä asiakkailta, joiden grillikotatoimitus oli vielä samana vuonna ja joiden grillikota on jo valmiina varastossa. Perusteluna sille, että erityisiä vakuusjärjestelyjä vuoden 2002 toimituksiin ei ollut, yhtiö esitti, että grillikota vaihtaa tällöin omistajaa, ilmeisesti maksun myötä, kodan sijaintipaikasta riippumatta, joten grillikota itse toimii tällöin vakuutena. Yhtiön ilmoituksen mukaan grillikota, jonka asiakas on maksanut, riittää vakuudeksi koska se ”on asiakkaan omaisuutta”.

Yhtiön väite siitä, että kodan omistusoikeus olisi siirtynyt ostajalle, kun hän on maksanut kodan ennen sen toimitusta, on paikkansapitämätön. Oikeusjärjestelmämme mukaan irtaimen esineen hallinta luo omistusoi-keusolettaman. Sen, jolla on esine hallussaan, katsotaan olevan esineen omistaja, ellei toisin osoiteta. Tämä omistajaolettama tulee esille erityisen hyvin ulosottotilanteissa, joissa esineen hallinnalla on huomattava merkitys. Ulosottolain 4 luvun 10 §:n mukaan sivullisen väite siitä, että hän omistaa velallisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta, ei estä sanotun omaisuuden ulosmittaamista tai muuta täytäntöönpanoa, ellei sivullinen heti voi todistaa omistusoikeuttaan.

Innoros Oy:n toimitusehdoisssa ei ole ehtoa, jonka mukaan omistusoikeus olisi kauppahinnan maksamisen myötä siirtynyt ostajalle. Näin ollen ei ole mitään perustetta sanoa, että maksettu grillikota toimisi toimituksen vakuutena. Innoros Oy:n vastine viittaa siihen, että yhtiö itse katsoo vakuudenasettamisvelvollisuuden liittyvän sellaisiin ennakkomaksuihin, joita koskeva toimitus on sovittu tehtäväksi vuoden 2003 puolella, jolloin maksuajankohdan ja toimitusajankohdan välinen aika on useita kuukausia. Markkinaoikeus ei ole kuitenkaan kieltoa koskevassa päätöksessään tämäntyyppisiä rajoituksia kiellolle asettanut.

Vastaajayhtiön toimitusjohtaja on ilmoittanut yhtiön lopettaneen oman tuotannon ja siirtyneen markkinointiyhtiöksi. Yhtiö käyttää alihankkijoita. Kuluttajavirastoon on tullut kuluttajilta yhteydenottoja siitä, että toimitukset olivat viivästyneet ja että grillikodan ennakkomaksujen loppuosaa oli pyydetty maksamaan suoraan alihankkijan tilille. Kuluttajat, jotka eivät olleet tietoisia alihankkijajärjestelmästä, epäilivät, onko heidän ennakkomaksusuorituksensa oikein maksettu, jos se suoritetaan muulle taholle kuin Innoros Oy:lle. Tähän nähden on outoa, että vastaajayhtiö esittää, että ostajan lukuun erotettu grillikota toimisi kuluttajan ennakkomaksun vakuutena, vaikka se vielä onkin Innoros Oy:n hallussa sen tehtaalla. Yhtiö harjoittaa tilauskauppaa, jossa kaupan kohde luovutetaan pääsääntöisesti vasta kuukausia tilauksen ja mahdollisen tilausvahvistuksen jälkeen. Sitä ei tilaushetkellä ole edes olemassa. Yhtiön omaa tehdastakaan ei ole olemassa, koska yhtiö toimii vain markkinointiyhtiönä.

Vastaajayhtiö on ainakin Helsingin Sanomissa mainostanut grillikotien lisäksi myös muita kevytrakenteisia hirsirakennuksia, ainakin parviaittaa (hinta 2900 euroa) ja pikkuvillaa (hinta 1790 euroa). Vaikuttaa siltä, että myös näiden tuotteiden osalta vakuustilanne on sama kuin grillikotien. Kuluttajien riski menettää ennakkomaksunsa mahdollisessa maksukyvyttömyystilanteessa on huomattava.

Kieltoa on näin ollen rikottu. Yhtiö jatkaa sopimusehtokäytäntöä, jossa kuluttajilta peritään grillikodasta ennakkomaksu ilman että ennakkomaksuille olisi asetettu markkinaoikeuden edellyttämä vakuus. Kiellon tehosteeksi asetettu uhkasakko tulee sen vuoksi määrätä maksettavaksi.

INNOROS OY:N VASTAUS

Innoros Oy on kiistänyt rikkoneensa markkinaoikeuden määräämää kieltoa ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Oikeuskirjallisuudessa on vakiintunut se käsitys, että omistusoikeus koostuu eri elementeistä ja että omistusoikeuden siirtyminen on vaiheittainen tapahtuma. Omistusoikeus ei ole konkreettinen kokonaisuus, joka tiettynä hetkenä siirtyy henkilöltä toiselle, vaan luovutuksensaajan oikeusasema kehittyy vaiheittain. Hetkeä, jolloin luovutuksensaaja saa suojaa luovuttajan velkojia vastaan, on pidetty ratkaisevana siihen nähden, milloin luovutuksensaajasta tulee omistaja. Voimassa olevan oikeuden mukaan irtaimen esineen luovutuksensaaja saa jo sopimuksenteolla suojan luovuttajan ulosmittaus- ja konkurssivelkojia sekä luovuttajan yleisseuraajia vastaan. Hallinnan siirtymistä ei siten oikeutemme mukaan pääsääntöisesti edellytetä.

Omistusoikeuden kohteena voi olla ainoastaan yksilöllisesti määrätty esine. Innoros Oy:n myymät grillikodat toimitetaan asiakkaalle pystytysvalmiina elementteinä. Innoros Oy on yksilöinyt asiakkaan tilaaman grillikodan siten, että ostajalle kuuluva grillikota on erotettu muista. Kaupan kohde, joka koostuu elementeistä, on paketoitu sekä nimetty ostajalle kuuluvaksi. Tämän perusteella on katsottava, että omistusoikeuden syntymisen edellytyksenä oleva riittävä yksilöinti on tapahtunut. Vaihdantasuojan saamisen on oikeuskirjallisuudessa katsottu määrittävän sen ajankohdan, jolloin luovutuksensaaja saa omistusoikeuden esineeseen. Irtaimen esineen ostaja saa vaihdantasuojan luovuttajan ulosmittausvelkojia vastaan heti sopimuksentekohetkellä. Kaupanteon tapahduttua ei myytyä esinettä saa ulosmitata myyjän velasta, vaikka esine olisi edelleen myyjän hallinnassa.

Ulosottolain 4 luvun 9 §:ssä todetaan, että velallisen pesästä ei saa ulosmitata mitään, joka havaitaan toisen omaksi eikä ulosmittausta saa tehdä toisen haitaksi, jolla on oikeus velallisen tavaraan. Koska Innoros Oy erottaa ostajalle kuuluvan grillikodan elementit selvästi toisista elementeistä heti kaupan tapahduttua, on sen katsottava riittävän selkeästi osoittavan, että elementtien omistusoikeus kuuluu jo tässä vaiheessa ostajalle eikä enää myyjälle ja siten estävän elementtien mahdollisen ulosmittauksen myyjän veloista. Korkein oikeus on ratkaisussaan 1997:161 katsonut, että omistusoikeus ostettuun esineeseen on siirtynyt jo kaupantekohetkellä riippumatta siitä, että esine on jäänyt myyjän hallintaan. Ratkaisussa pidettiin ratkaisevana ostajan ulosmittaussuojan kannalta nimenomaan sitä, että kauppa oli tehty ennen ulosmittauksen suorittamista antamatta hallinnan siirtymiselle/siirtymättä jäämiselle mitään merkitystä; ostaja saa suojaa myyjän ulosmittausvelkojia vastaan jo kaupantekohetkestä lähtien. Normaalien kauppaan liittyvien asiakirjojen on katsottu riittävän kaupantekoajankohdan ja siten myös omistusoikeuden siirtymishetken toteennäyttämiseen ja vastapuolelle on asetettu velvollisuus näyttää toteen se, että kaupan ajankohta olisi jokin toinen.

Mainituilla perusteilla vastaaja katsoo, että KA:n käsitys siitä, ettei grillikota voisi toimia ostajan ennakkomaksun turvaavana vakuutena, koska grillikota on edelleen myyjän hallinnassa, on virheellinen. Hallinta tosin luo omistusoikeusolettaman, mutta sen kumoamiseen riittää korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisesti pelkkä kauppakirja ja kiistatta myös se, että grillikodan elementit on selkeästi erotettu ostajalle kuuluviksi. Tämän jälkeen sillä, joka tahtoo ulosmitata grillikodan, on todistustaakka siitä, että grillikodan omistusoikeus ei tosiasiassa ole siirtynyt. Ulosottomiehen voidaan katsoa menettelevän virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, mikäli hän ulosmittaa selvästi sivulliselle eli ostajalle erotetun grillikodan myyjän veloista hankkimatta ensin selvitystä siitä, että erottamisesta huolimatta grillikodan omistusoikeus edelleen tosiasiassa kuuluu myyjälle. Grillikodan ulosmittaaminen myyjän veloista ei tämänkään vuoksi ole mahdollista, eikä tämän perusteella ole estettä sille, että grillikotaa voitaisiin pitää ennakkomaksujen turvaavana vakuutena.

Ostaja saa vaihdantasuojaa myös myyjän konkurssivelkojia vastaan jo kaupantekohetkestä lähtien. Koska grillikota yksilöidään ja erotetaan ostajalle selvästi kuuluvaksi, ei grillikota kuulu enää myyjän konkurssipesään, vaan se tulee luovuttaa ostajalle. Grillikodan ostaja saa vahvaa suojaa jo kaupan perusteella. Innoros Oy:n toimitusehdoissa ei tarvita nimenomaista ehtoa siitä, että omistusoikeus kauppahinnan maksamisen myötä siirtyy ostajalle, koska irtaimen esineen ostaja saa vahvaa suojaa jo kaupantekohetkellä.

Vastaajayhtiö on selvittänyt pankeilta mahdollisuuksia saada lisävakuuksia ennakkomaksuille. Pankit eivät ole olleet halukkaita järjestämään pankkitakauksia yksittäisille ennakkomaksuille, koska maksut ovat olleet suuruudeltaan suhteellisen pieniä. Neuvotteluissa pankkien kanssa on ollut kyse siitä, että on pyritty järjestämään myös muu vakuus ennakkomaksuille eli kyse on ollut lisävakuudesta. Grillikodan lisäksi asiakkaalla on ollut ennakkomaksun turvaavana vakuutena joulukuun 2002 alusta yrityskiinnitys. Yrityskiinnitystä on helmikuussa 2003 muutettu siten, että nyt vastaajalla on yhteensä 700 kpl 700 euron arvoisia panttivelkakirjoja, jotka annetaan asiakkaalle ennakkomaksun turvaksi.

Innoros Oy:llä on ollut oma grillikotatuotanto vuonna 2002, sen ostettua konkurssiin menneen Suomen Hirsitaloteollisuus Rosendahl Oy:n vanhan tehdaskiinteistön koneineen ja laitteineen. Kyseinen kiinteistö koneineen ja laitteineen on myyty eikä yhtiöllä ole enää omaa tuotantolaitosta. Eräs alihankkija on hoitanut osan vastaajayhtiön grillikotatoimituksista, kun kotien tilausmäärä ylitti yhtiön oman tuotantokapasiteetin kesällä 2002. Yhteistyö ko. alihankkijan kanssa on kuitenkin loppunut ilmenneiden erimielisyyksien takia. Vastaajan pääasiallisesti käyttämä alihankkija on ollut jo pitkään eräs toinen kotatoimittaja, jolle vastaaja toimittaa aineet ja tarvikkeet ja työ tulee alihankkijalta. Vastaajalla on myös kaksi muuta alihankkijaa.

KA:n vaatimus uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi perustuu siihen virheelliseen käsitykseen, että myyjän hallinnassa oleva grillikota ei voisi toimia ennakkomaksujen vakuutena, koska grillikodan omistusoikeus ei ole siirtynyt ostajalle. Koska ostaja nimenomaan saa omistusoikeuden grillikotaan jo kaupantekohetkellä, myyjän hallinnassa olevaa, ostajalle erotettua grillikotaa voidaan pitää ostajan ennakkomaksujen riittävänä, turvaavana vakuutena. Vastaajayhtiö ei ole siten rikkonut markkinaoikeuden määräämää kieltoa, joten uhkasakkoa ei voida tuomita maksettavaksi.

TODISTELU

Asiassa on kuultu KA:n nimeämänä todistajana vuoroesimies X:ää. Todistaja on kertonut tilanneensa Innoros Oy:ltä grillikodan tammikuussa 2003 lehdessä olleiden mainosten perusteella. Hänelle lähetetyssä aineistossa oli mukana myös tilauslomake. Kodan toimitusajankohdaksi sovittiin todistajan ehdotuksesta huhtikuu 2003. Todistajan tilaus oli tapahtunut torstaina, ja jo seuraavana päivänä, perjantaina, hänelle tuli lasku 700 euron ennakkomaksusta. Loppukauppahinta olisi pitänyt maksaa kahdessa erässä, kokonaan ennen toimituksen tapahtumista. Kun todistaja piti outona, että hinta piti maksaa ennen kuin tavaraa oli toimitettu, hän otti yhteyttä kuluttajaneuvojaan, joka kertoi, että yhtiöllä oli ollut ongelmia mm. toimituksissa ja ennakkomaksuissa. Todistaja laittoi yhtiölle reklamaation. Siihen tuli vastaukseksi vastaajayhtiöltä kirje, jossa mm. ilmoitettiin, että kaupan saa myös purkaa. Kirjeessä mainittiin myös ennakkomaksuille asetettavasta vakuudesta. Todistaja ilmoitti yhtiölle purkavansa kaupan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Markkinaoikeus on 20.11.2002 tekemässään päätöksessä nro 152/II kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla kieltänyt Innoros Oy:tä 50.000 euron sakon uhalla jatkamasta sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan päätöksen perusteluissa kuvatun grillikodan tai sitä vastaavan rakennelman rakennusosien toimituksista peritään kuluttajilta ennakkomaksuja, ellei yhtiö aseta ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta.

Markkinaoikeus oli ennen sanotun päätöksen antamista 4.7.2002 pidetyssä istunnossaan kieltänyt Innoros Oy:tä 50.000 euron sakon uhalla väliaikaisesti siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen ratkaisu, jatkamasta sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan grillikodan rakennusosien toimituksista peritään ennakkomaksua kuluttajilta, ellei yhtiö aseta ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta.

Päätös perustui Innoros Oy:n markkinointiin, jossa oli markkinoitu mm. grillikota-nimellä elementeistä koostuvaa rakennuskokonaisuutta. Yhtiö on perinyt tilaajilta ennakkomaksun ennen tuotteen toimitusta. Päätöksen perusteluissa katsottiin, että grillikotatoimituksen laajuus sekä KSL:n 5 luvun 24 §:n ja 9 luvun 25 §:n säännökset huomioon ottaen yhtiö olisi ollut velvollinen asettamaan kuluttajan ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavan, riittävän vakuuden. Yhtiö ei kuitenkaan ollut mainittujen grillikotien rakennusosien toimituksista ennakkomaksuja kuluttajilta periessään asettanut kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta. Kuluttaja oli joutunut maksamaan koko toimituksen hinnan etukäteen toimituksen viivästyessä joissakin tapauksissa jopa kuukausilla. Ennakkomaksujen periminen ilman riittäviä vakuuksia oli perustelujen mukaan ollut omiaan heikentämään kuluttajien taloudellista turvallisuutta. Yhtiön sopimusehtokäytäntö oli siten ollut kuluttajien kannalta kohtuuton ja KSL:n 3 luvun 1 §:n vastainen.

Innoros Oy on markkinaoikeuden määräämän väliaikaisen kiellon jälkeen sekä myös mainitun lopullisen kieltopäätöksen antamisen jälkeen markkinoinut kuluttajille grillikotaelementtitoimituksia mm. sanomalehdissä julkaistuissa mainoksissa. Yhtiö on edelleen edellyttänyt, että kuluttaja maksaa tilauksen yhteydessä ennakkomaksun ja sen lisäksi myös loppukauppahinnan ennen tuotteen toimittamista.

Innoros Oy on ilmoittanut, että grillikodan ostaja saa omistusoikeuden tuotteeseen jo kaupantekohetkellä, jolloin myyjän hallinnassa olevat grillikotaelementit erotetaan ostajalle kuuluviksi. Yhtiö on katsonut, että ostajalle erotettu grillikota itsessään toimii kuluttajan ennakkomaksut riittävästi turvaavana vakuutena, eikä muita vakuuksia ole tarpeen asettaa. Yhtiö on kuitenkin ilmoituksensa mukaan joulukuun 2002 alusta lukien järjestänyt myös yrityskiinnityksen lisävakuudeksi kuluttajien suorittamille ennakkomaksuille.

KSL:n 9 luvun 25 §:ssä tarkoitetun vakuuden tulisi säännöksen perustelujen mukaan (HE 360/1992) olla sellainen, että se turvaa tilaajan maksaman ennakkomaksun. Vakuuden olisi paitsi määrältään myös laadultaan oltava sellainen, että sen arvo säilyisi toimeksisaajan suorituskyvyttömyystilanteessa ja että se voitaisiin tarvittaessa ottaa helposti käyttöön. Tällaisia vakuuksia olisivat esim. rahatalletus, pankkitakaus tai luottovakuutus. Sen sijaan esim. toimeksisaajayhtiön osakkeita ei yleensä voitaisi pitää tilaajan ennakkomaksun turvaavina vakuuksina, koska ne eivät turvaisi tilaajan asemaa toimeksisaajan pysyvän tai pitkäaikaisen suorituskyvyttömyyden varalta.

Innoros Oy on ilmoittanut, että sillä on ollut omaa grillikotatuotantoa vielä vuonna 2002. Yhtiön ilmoituksen mukaan grillikotatuotanto on kuitenkin myyty, eikä yhtiöllä enää ole omaa tuotantolaitosta. Yhtiö on ilmoittanut teettävänsä grillikodat alihankkijoilla siten, että yhtiö toimittaa aineet ja tarvikkeet ja työ tulee kulloinkin käytettävältä alihankkijalta.

Yhtiön markkinoimat grillikotaelementit koostuvat sarjatuotantona valmistettavista osista. Kuluttajien tilaamat grillikotaelementit ovat osa vastaajayhtiön myyntivarastossa olevaa tavaraa, mikäli niitä on valmistettu ennen kuluttajan tilausta. Tällaiset grillikotaelementit eivät voi toimia kuluttajien ennakkomaksut turvaavana vakuutena niin kauan, kun ne ovat vastaajayhtiön hallussa. Yhtiön sopimusehdoissa ei ole edes mainittu, milloin grillikotaelementtien omistusoikeus siirtyy kuluttajalle. Kun grillikotaelementit teetetään yhtiön alihankkijoilla, ei ole selvää, ovatko ne valmistusvaiheessa tai sen jälkeen vastaajayhtiön omaisuutta. Yhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että yhtiön valmistamat tai valmistuttamat grillikotaelementit olisi oikeudellisesti sitovalla tavalla erotettu kuluttajien lukuun siten, että niitä ei mahdollisessa suorituskyvyttömyystilanteessa enää voitaisi laskea kenenkään muun omaisuuteen kuuluviksi.

Yhtiö on ilmoittanut järjestäneensä yrityskiinnityksen lisävakuudeksi kuluttajien ennakkomaksuille. Yrityskiinnityksen vakuusarvoa on pääsääntöisesti pidettävä suhteellisen heikkona. Se voidaan vakuusarvoltaan rinnastaa edellä selostetussa hallituksen esityksessä (HE 360/1992) mainittuihin toimeksisaajayhtiön osakkeisiin, joilla ei yleensä ole katsottu olevan sellaista vakuusarvoa, että ne turvaisivat kuluttajien ennakkomaksut toimeksisaajan pysyvän tai pitkäaikaisen suorituskyvyttömyyden varalta. Yhtiö ei ole näyttänyt, että yhtiön mainitsemalla yrityskiinnityksellä olisi esillä olevassa asiassa riittävää vakuusarvoa.

Vastaajayhtiön mainitsemia grillikotaelementtejä ei esillä olevassa asiassa voida pitää sellaisina vakuuksina, jotka turvaisivat kuluttajien ennakkomaksut riittävästi. Yhtiön ilmoittamaksi lisävakuudeksi mainitsemaa yrityskiinnitystä ei myöskään voida pitää esillä olevassa asiassa sellaisena vakuutena, joka voisi toimia kuluttajien ennakkomaksut turvaavana vakuutena.

Innoros Oy:n markkinoimien grillikotatoimitusten toimitusajat ovat olleet useita viikkoja ja jopa kuukausia. Kuluttajan on kuitenkin yhtiön sopimusehtojen mukaan maksettava tilaamastaan grillikotatoimituksesta ennakkomaksuja. Grillikotatoimitus on yhtiön sopimusehtojen mukaan maksettava kokonaisuudessaan ennen toimituksen tapahtumista. Yhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että se olisi asettanut markkinaoikeuden edellä mainitussa kieltopäätöksessä edellytetyn, kuluttajien ennakkomaksut turvaavan, riittävän vakuuden.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Innoros Oy on markkinaoikeuden kieltopäätöksen jälkeen jatkanut sopimusehtokäytäntöään, jonka mukaan grillikodan rakennusosien toimituksista peritään kuluttajilta ennakkomaksuja ilman, että yhtiö on asettanut ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta. Innoros Oy on näin ollen rikkonut markkinaoikeuden 4.7.2002 määräämää väliaikaista kieltoa ja markkinaoikeuden 20.11.2002 antamassa päätöksessä määrättyä kieltoa. Tämän vuoksi asetettu 50.000 euron määräinen uhkasakko on tuomittava Innoros Oy:n maksettavaksi.

Markkinaoikeuden 20.11.2002 antamassa päätöksessä määrätty kielto on edelleen voimassa. KA ei ole vaatinut kiellon tehosteeksi asetetun uhkasakon korottamista. Kieltoa on edelleen noudatettava 50.000 euron sakon uhalla.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeuden 20.11.2002 antamassa päätöksessä Innoros Oy:lle määrätyn kiellon tehosteeksi asetettu 50.000 euron uhkasakko tuomitaan Innoros Oy:n maksettavaksi.

Sanotussa päätöksessä Innoros Oy:lle määrätty, 50.000 euron sakolla tehostettu kielto, jossa on kielletty jatkamasta sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan päätöksen perusteluissa kuvatun grillikodan tai sitä vastaavan rakennelman rakennusosien toimituksista peritään kuluttajilta ennakkomaksuja, ellei yhtiö aseta ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta, on edelleen voimassa.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Irma Telivuo ja Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Marja-Leena Mansala ja Paula Paloranta.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen