Julkista hankintaa koskeva hakemus Kampin keskuksen suunnittelun ja toteuttamisen tarjouskilpailua koskevassa asiassa

Dnro 219/690/2001
Antopäivä 20.2.2002

Kilpailuneuvosto on 20.2.2002 pitämässään istunnossa, johon ovat tämän asian käsittelyn osalta osallistuneet puheenjohtaja Tulokas, varapuheenjohtaja Heikonen, sekä jäsenet Aine, Astola, Lilja, Liljeblom, Pekkarinen ja Stenbacka, päättänyt seuraavaa.

1. TARJOUSPYYNTÖ

Helsingin kaupunki pyysi 8.4.1999 Virallisen lehden Julkiset hankinnat -osassa (8.4.1999/14) julkaistulla ilmoituksella ilmoittautumisia Kampin projektin toteuttamisesta järjestettävässä tarjouskilpailussa. Kyseessä oli rajoitettu menettely. Hanke kuvattiin ilmoituksessa seuraavasti:

Helsingin keskustassa sijaitsevalle Kampin linja-autokentän alueelle (laajuus n. 3,3 ha) rakennetaan uusi Kampin keskus, johon tulee joukkoliikenteen terminaalien yhteyteen liike- ja toimistotiloja ja asuntoja sekä niihin liittyviä katettuja jalankulkutiloja yhteensä n. 55.500 m². Alue täydentää Kampin alueen osaksi Helsingin liikekeskustaa. Alueen rakentaminen on tarkoitus aloittaa kesällä 2000. Hankkeeseen liittyy alueeseen rajoittuvan toimistotalon ns. Sähkötalon alimpien kerrosten muuttaminen liiketiloiksi (n. 10.000 m²). Helsingin kaupunki hakee alueen kehittäjäksi, toteuttajaksi ja rahoittajaksi yritystä tai yritysryhmää, joka ostaa kaupungilta pääosan alueen liike-, toimisto- ja asuintonteista. Tällä kyselyllä kaupunki pyrkii löytämään yritykset ja yritysryhmät, joille alueen tonttien myyntiä sekä alueen kehittämistä, toteutusta ja rahoitusta koskeva tarjouspyyntö lähetetään.

Helsingin kaupunki pyysi 8.12.1999 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Kampin uuden keskuksen toteuttamisesta seuraavilta tarjoajilta:
SRV Viitoset Oy;
YIT-Yhtymä Oyj ja Skanska Etelä-Suomi OY;
NCM Keskustakehitys Oy, Arkkit.tsto Helin & Co Oy, PCA Corporate Finance Oy ja PCA Property Finance Oy;
Conect Oy ja Mansur Real Estate Services Inc; sekä
NCC Finland Oy ja Alfred A. Palmberg Ab.

Tarjouspyynnön liitteenä oli 8.12.1999 päivätty tarjousohjelma (jäljempänä tarjousohjelma) liitteineen. Tarjousohjelman liitteenä oli muun ohella 8.12.1999 päivätty suunnitteluohjelma (jäljempänä suunnitteluohjelma). Tarjoukset tuli toimittaa tarjousohjelmassa ja sen liitteissä esitetyn mukaisesti 6.6.2000 klo 16.00 mennessä. Tarjousohjelmassa todetaan, että tarjouksessa tarjoajan tulee ilmoittaa hinnat, joilla tarjoaja sitoutuu ostamaan pääosan alueen rakennusoikeuksista. Rakennusoikeuksien kaupan ehtona on, että tarjoaja sitoutuu tarjousohjelman ja sen liitteiden mukaisesti vuokraamaan kaupungilta tarjousohjelmassa mainitut tontit ja määräalat, kehittämään alueen toiminnallisen ja kaupallisen konseptin, kehittämään alueen hallintajärjestelmät, suunnittelemaan ja rakentamaan koko alueen lukuun ottamatta Salomonkadun ja Annankadun pohjoisosan sekä kaukoliikenteen lähtölaiturialueen kannenpäällisiä osia, joiden suunnittelusta ja rakentamisesta tarjoajan tuli antaa erilliset KVR-urakkatarjoukset.

Lisäksi tarjoajan tuli tarjouksessaan ilmoittaa hinta, jolla tarjoaja sitoutuu vuokraamaan Sähkötalon alimmat kerrokset. Tarjoajan tuli sitoutua muuttamaan ko. kerrokset Kampin keskukseen liittyviksi liiketiloiksi. Tarjouksessa tarjoajan tuli esittää alueen toiminnallinen ja kaupallinen konsepti sekä luonnossuunnitelmat koko alueesta.

Tarjousohjelmassa ilmoitettiin, että asemakaavan ja laadittujen luonnossuunnitelmien mukaan Kampin keskukseen oli suunniteltu uutta rakennusoikeutta seuraavasti: toimistoja 20.290 k-m², liiketiloja 17.450 k-m², asuntoja 6.350 k-m², katettuja jalankulkutiloja 10.140 k-m² ja tavara-asema 5.000 k-m² eli yhteensä 59.230 k-m².

Luonnossuunnitelmissa esitettyyn Finnlinesin tonttiin liittyvät osuudet edellisistä luvuista olivat seuraavat: toimistoja 6.700 k-m², liiketiloja 2.490 k-m², katettuja jalankulkutiloja 610 k-m² ja tavara-asema 5.000 k-m².

Edelleen alueelle oli suunniteltu seuraavat alueet ja tilat: Tavara-asematasolle korttelien nro 4007 ja 4009 huoltoliikennetila; linja-autojen tavara-aseman asiointiliikennetila, tavara-asema ja linja-autojen lastaus- ja pysäköintitila; ajoyhteydet huolto- ja asiointiliikennetilaan Jaakonkadun ajotunnelista; ajoyhteys linja-autojen lastaus- ja pysäköintitilaan Salomonkadun alapuolelta.
Terminaalitasolle Kampin metroaseman uusi itäinen sisäänkäynti; Espoo-terminaali; kaukoliikenteen lähtölaiturialue ja odotushalli; kannenalaiset ajoväylät Espoo-terminaaliin ja kaukoliikenteen lähtölaiturialueelle.

Suunnitteluohjelman mukaan linja-autoasemarakennuksen länsipuolella ulkotilassa sijaitsevaa kaukoliikenteen lähtölaiturialuetta tulisi vielä kehittää. Alue sijaitsee kaupunkirakenteessa hyvin keskeisesti. Suunnitteluohjelmassa todettiin, ettei luonnossuunnitelmissa ilmeisesti ollut vielä löydetty alueelle optimiratkaisua. Suunnitteluohjelman mukaan Espoo-terminaalin matkustajien odotustilat sijaitsisivat Mannerheimintien perustasossa lasikatteisen jalankulkualueen yhteydessä.

Tarjousohjelman mukaan linja-autojen lastaus- ja pysäköintitila tulisi rakentaa kaukoliikenteen lähtölaiturialueen alapuolelle kaupungin omistukseen. Kaupunki vuokraa tilan Linja-autoliitolle. Kaupunki maksaa tarjoajalle lastaus- ja pysäköintitilan rakentamisesta siten kuin tarjousohjelman kohdassa 8 on määritelty. Tarjousohjelman kohta 8 koskee todellisuudessa tarjoajan maksu- ja vastuuvelvoitteita. Tarjousohjelman kohta 10 koskee rakennuttajan maksuvelvollisuutta ja erillis-hankintoja. Kohdan 10 mukaan kaupunki maksaa tarjoajalle linja-autojen lastaus- ja pysäköintitilan suunnittelusta ja rakentamisesta rakennustyön etenemisen mukaisessa aikataulussa summan, joka on määritelty kaupungin ja linja-autoalan välisessä sopimuksessa. Summa oli 75,0 milj. mk sopimuksessa mainitulla tavalla tarkistettuna. Summa oli tässä vaiheessa arvio, koska lopullista päätöstä sopimuksesta ei ollut tehty.

Tarjousohjelman mukaan Espoo-terminaali tulisi toteuttaa siten, että Helsingin ja Espoon kaupungit vuokraisivat tontin 4006/1 tarjoajalle 30 vuodeksi. Tontista ei peritä vuokraa. Tarjoaja suunnittelee ja rakentaa Espoo-terminaalin. Helsingin ja Espoon kaupungit maksavat tarjoajalle Espoo-terminaalin suunnittelusta ja rakentamisesta siten kuin tarjousohjelman kohdassa 8 on määritelty. Kaupungit saavat terminaaliin pysyvän käyttöoikeuden. Tarjousohjelman kohdan 10 mukaan kaupunki maksaa tarjoajalle Espoo-terminaalin suunnittelusta ja rakentamisesta rakennustyön etenemisen mukaisessa aikataulussa summan, joka on määritelty Helsingin ja Espoon kaupunkien välisessä sopimuksessa. Summa oli 60 milj. mk sopimuksessa mainitulla tavalla tarkistettuna. Summa oli tässä vaiheessa arvio, koska lopullista päätöstä sopimuksesta ei ollut tehty.

Tarjousohjelman mukaan tarjouksen tuli olla sitovana voimassa, kunnes jonkun tarjouksen tehneen kanssa olisi allekirjoitettu tarjousohjelmassa mainittu perussopimus. Tarjouksen tulisi kuitenkin olla kauintaan voimassa vuoden 2000 loppuun saakka.

Tarjousohjelman mukaan tarjoukset arvioidaan kokonaistaloudellisen edullisuuden kannalta. Tarjouksesta voi saada yhteensä enintään 100 pistettä, joka koostuu seuraavista osista: Toiminnallinen ja kaupallinen konsepti sekä suunnitelmat enintään 40 pistettä; Rakennusoikeuksien kokonaishinta enintään 40 pistettä;
Toteuttamisen laatu, varmuus ja luotettavuus enintään 20 pistettä.

Suunnitteluohjelmassa todetaan, että tarjoaja voi konseptissaan ja suunnitelmissaan esittää tarkistuksia koko alueen rakennusoikeuksiin ja korttelirakenteeseen asemakaavassa esitettyjen perusratkaisujen ja -korkeuksien sekä päätavoitteiden puitteissa. Kaupunki on valmis laatimaan asemakaavanmuutoksia luonnossuunnitelmia selkeästi parantavien perusteltujen esitysten pohjalta. Asemakaavasta poikkeamiset suhteutetaan konseptin ja suunnitelmien arvioinnissa niihin hyötyihin ja parannuksiin, joita muutoksilla saadaan aikaan. Kaupunkirakenteellista kokonaisuutta ja rakenteen toimivuutta pidetään tärkeämpänä kuin asemakaavan tarkkaa noudattamista.

Tarjouskilpailun aikana Kampin terminaalialueen hankeryhmälle on esitetty kysymyksiä. 28.1.2000 päivätyssä tarjouspyynnön täydennyksessä nro 1 hankeryhmälle on huomautettu, että yksittäisen ehdotuksen tai kaikkien ehdotusten hylkäämismahdollisuus vaikuttaa kohtuuttomalta ottaen huomioon ehdotusten laatimisen vaatima työmäärä ja kustannukset. Kilpailunjärjestäjää on pyydetty erittelemään mahdolliset hylkäämisperusteet. Hankeryhmä on vastannut, että kaikkien tarjousten hylkääminen tulee kysymykseen ennalta arvaamattomassa poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa hankkeella ei ole toteuttamisedellytyksiä.

Tarjouspyynnön täydennyksessä nro 1 hankeryhmältä on tiedusteltu, miten tulee suhtautua linja-autojen lastaus- ja pysäköintitilan (75,0 milj. mk) ja Espoo-terminaalin (60,0 milj. mk) arviosummiin. Hankeryhmä on vastannut, että tarjousohjelman liitteessä 5 olevia sopimuksia, joihin sisältyvät myös Helsingin ja Espoon välinen sopimus sekä Helsingin ja Linja-autoliiton välinen sopimus, voidaan pitää tarjouksen laatimisen lähtökohtana.

Tarjouspyynnön täydennyksessä nro 1 hankeryhmältä on tiedusteltu, kuinka monen tarjoajan kanssa kaupungin on tarkoitus käynnistää neuvottelut tarjousten jättämisen jälkeen. Hankeryhmä on vastannut, että tässä vaiheessa ei ole rajattu neuvotteluihin osallistuvien tarjoajien lukumäärää ja tämän vuoksi on mahdollista, että kaupunki neuvottelee kaikkien tarjouksen tehneiden tarjoajien kanssa. 7.4.2000 päivätyssä tarjouspyynnön täydennyksessä nro 3 ja sen liitteenä olevassa muistiossa on käsitelty maanalaisten tilojen rakentamisen lisäämistä. Tarjouspyynnön täydennyksessä todetaan, että Kampin keskuksen toteuttamiskilpailun 8.12.1999 päivätty tarjouspyyntö perustuu Kampin metroaseman kalliokaton säilyttämiseen. Alkuperäisen 8.12.1999 päivätyn tarjouspyynnön mukaisen ratkaisun ohella tarjoajalla on mahdollisuus tarjouksensa yhteydessä esittää lisäksi myös vaihtoehtotarjous, jonka lähtökohdat ovat seuraavat: Kampin metroaseman kalliokatto poistetaan ja korvataan teräsbetonirakenteella siten, että Kampin metroasema toimii väestönsuojana myös jatkossa; Syntyvät uudet maanalaiset tilat kehitetään monipuolistamaan Kampin keskuksen konseptia ja suunnitelmia sekä lisäämään alueen vetovoimaa; Metroliikenteen tulee voida jatkua turvallisesti tietyin rajoituksin rakennustyön ajan.

Tarjouspyynnön täydennyksen liitteenä on muistio, jossa on alustavasti tarkasteltu edellä mainittua ratkaisuvaihtoehtoa, sen edellytyksiä ja reunaehtoja sekä sen tarjoamia mahdollisuuksia suunnitelmien kehittämiseen. Muistio ei ole sitova lähtökohta vaihtoehtoratkaisun tarkastelulle. Muistiossa todetaan kohdassa, joka käsittelee louhitun tilan tarjoamia mahdollisuuksia suunnitelmien kehittämiseen, muun ohella seuraavaa: Kampin keskuksen perusratkaisu säilyy keskeisiltä maanpäällisiltä osiltaan nykyisellään; Espoo-terminaali ja kaukoliikenteen lähtölaiturialue säilyvät nykyisten suunnitelmien mukaisella terminaalitasolla (Mannerheimintien taso), koska joukkoliikenteen käyttäjän kannalta on miellyttävää saapua kaupungin perustasolle;
Linja-autoja ei pääsääntöisesti sijoiteta nykyisten suunnitelmien mukaista tavara-asematasoa alemmaksi, koska pitkien ja korkeiden linja-autojen sijoittaminen useammille tasoille vaatii epätarkoituksenmukaisen paljon ramppi- ja muuta liikennetilaa. Muistiossa todetaan, että muodostuvat uudet tilat on luontevinta käyttää toiminnoille, jotka vaativat suuren lattiapinta-alan ja paljon korkeutta, mutta jotka eivät vaadi luonnonvaloa. Tällaisia toimintoja ovat mm. erilaiset liikuntatilat, harrastus- ja monitoimitilat, elokuvateatteritilat, kylpylä, konserttisali sekä osittain myös liiketilat. Edelleen muistiossa todetaan, että edellä esitetyistä periaatteista poiketen myös linja-autojen pysäköintiä saattaisi olla mahdollista sijoittaa uusiin tiloihin tavara-aseman läheisyyteen.

2. TARJOUKSET

2.1 SRV Viitoset Oy

SRV Viitoset Oy (jäljempänä myös SRV) toteaa tarjouksessaan, että oleellinen idea yhtiön ehdotuksessa on kaukoliikenteen terminaalin sijoittaminen kokonaisuudessaan kansirakenteiden alle Espoon terminaalin tapaan. Tämä ratkaisu mahdollistaa maanpäällisen alueen rakentamisen avaraksi ja väljäksi. Samanaikaisesti alueelle voidaan sijoittaa riittävästi liike-, toimisto- ja asuntorakentamista, joka luo taloudellisen pohjan toiminnallisesti ja kaupunkikuvallisesti korkeatasoiselle ratkaisulle.

Yhtiö on tehnyt kaksi vaihtoehtoista tarjousta. Vaihtoehto A, jossa Finnlines Oy:lle ei rakenneta tiloja Kamppiin, sisältää seuraavat rakennusoikeudet:
Toimistotilat 28.470 k-m²
Liiketilat 29.130 k-m²
Asuintilat 6.480 k-m²
Kirjasto 10.650 k-m²
Yhteensä (1) 74.730 k-m²

Yleiselle jalankululle
varatut tilat 10.450 k-m²
Tavara-asema 4.560 k-m²

SRV ilmoittaa maksavansa luovutettavista rakennusoikeuksista kaupungille 532 milj. mk edellyttäen, että kaupunki maksaa Espoon-, tavara- ja kaukoliikenteen terminaalien rakentamisesta 342 milj. mk. Rahallinen korvaus olisi tällöin 190 milj. mk.

Vaihtoehto B, jossa Finnlines Oy:lle rakennetaan tiloja Kamppiin, sisältää seuraavat rakennusoikeudet:
Toimistotilat

• kaupunki 22.180 k-m²
• Finnlines 6.290 k-m²

Liiketilat

• kaupunki 26.720 k-m²
• Finnlines 2.410 k-m²

Asuintilat

• kaupunki 6.480 k-m²
• kirjasto 10.650 k-m²

Yhteensä (2)

• kaupunki 66.030 k-m²
• Finnlines 8.700 k-m²

Yleiselle jalankululle varatut tilat

• kaupunki 10.290 k-m²
• Finnlines 160 k-m²

Tavara-asema 4.560 k-m²

SRV ilmoittaa maksavansa muista kuin Finnlines Oy:lle luovutettavista rakennusoikeuksista kaupungille 457 milj. mk edellyttäen, että kaupunki maksaa Espoon-, tavara- ja kaukoliikenteen terminaalien rakentamisesta 342 milj. mk. Rahallinen korvaus olisi tällöin 115 milj. mk.

SRV ilmoittaa terminaalien rakentamisen kustannukseksi yhteensä 342 milj. mk, joka jakautuu seuraavasti: kaukoliikenteen terminaali 125 milj. mk, Espoon terminaali 57 milj. mk sekä tavaraterminaali ja bussien pysäköinti 160 milj. mk.

SRV ilmoittaa sitoutuvansa suunnittelemaan ja rakentamaan Salomonkadun kantavan laatan yläpuolisen vesieristyksen suojabetonin yläpuoliset rakenteet ja istutukset kiinteään kokonaishintaan 12.500.000 mk + alv.

SRV on 18.9.2000, 31.10.2000 ja 8.11.2000 antanut lisätarjouksia ja tarjouksen täydennyksiä 6.6.2000 päivättyyn tarjoukseensa.

2.2 YIT-Rakennus Oy ja Skanska Etelä-Suomi Oy

Tarjousyhteenliittymä YIT-Rakennus Oy ja Skanska Etelä-Suomi Oy (jäljempänä myös yhteenliittymä YIT-Skanska) ilmoittaa tarjouksessaan valinneensa tavoitteiden saavuttamiseksi kaksi tarkastelutapaa: asemakaavan hengen mukainen suunnitelma, joka sisältää poikkeuksia asemakaavaan perustuen tarjousohjelman tai suunnitteluohjelman ohjeisiin tai että saavutettaisiin paremmin kaupungin asettamia tavoitteita; asemakaavan mukainen suunnitelma, joka sisältää poikkeuksia asemakaavaan perustuen suoraan tarjousohjelman tai suunnitteluohjelman ohjeisiin.

Poikkeuksellisen laajan tarjoustyön vuoksi tarjousyhteenliittymä on valmistellut kattavan tarjousmateriaalin vain suunnitelmasta 1. Tarjousyhteenliittymä on kuitenkin suunnitelman 1 rinnalla tutkinut suunnitelman 2, josta tarjousyhteenliittymä antaa myös tarjouksen. Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa, että myös suunnitelma 2 voidaan kaupungin niin halutessa valita toteutusvaihtoehdoksi.

Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa tarjoussuunnitelmansa nro 1 sisältävän seuraavat rakennusoikeudet
Toimistotilat

• kaupunki 17.800 k-m²
• Finnlines 7.030 k-m²

Liiketilat

• kaupunki 21.690 k-m²
• Finnlines 2.840 k-m²

Asuintilat

• kaupunki 5.900 k-m²

Yhteensä (3)

• kaupunki 45.390 k-m²
• Finnlines 9.870 k-m²
• tavara-asema 5.900 k-m²

Yleiselle jalankululle varatut tilat

• kaupunki 7.720 k-m²
• Finnlines 630 k-m²

Tavara-asema (4) 5.750 k-m²

Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa maksavansa muista kuin Finnlines Oy:lle luovutettavista rakennusoikeuksista 272,34 milj. mk.

Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa tarjoussuunnitelmansa nro 2 sisältävän seuraavat rakennusoikeudet
Toimistotilat

• kaupunki 18.345 k-m²
• Finnlines 7.030 k-m²

Liiketilat

• kaupunki 17.260 k-m²
• Finnlines 2.840 k-m²

Asuintilat

• kaupunki 5.000 k-m²

Yhteensä (5)

• kaupunki 40.605 k-m²
• Finnlines 9.870 k-m²
• tavara-asema 5.750 k-m²

Yleiselle jalankululle varatut tilat

• kaupunki 8.690 k-m²
• Finnlines 420 k-m²

Tavara-asema 5.750 k-m²

Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa maksavansa muista kuin Finnlines Oy:lle luovutettavista rakennusoikeuksista 194,904 milj. mk.

Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa linja-autojen lastaus- ja pysäköintitilan rakennuskustannukseksi 75 milj. mk + alv ja Espoon terminaalin rakennuskustannukseksi 60 milj. mk + alv. Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa kaukoliikenteen terminaalin laitureineen katettuosuus, ulkoalue laitureineen ja katoksineen sekä odotustilat rakennuskustannuksiksi 88 milj. mk + alv.
Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa erillishinnaksi kohteelle Salomonkatu - Annankadun pohjoisosa 14 milj. mk + alv ja kohteelle kaukoliikenteen terminaalin edustan ulkoalueen piharakenteet 9 milj. mk + alv.

2.3 NCC Finland Oy ja Oy Alfred Palmberg Ab

Tarjousyhteenliittymä NCC Finland Oy ja Oy Alfred Palmberg Ab (jäljempänä myös yhteenliittymä NCC-Palmberg) ilmoittaa tarjoussuunnitelmiensa sisältävän seuraavat rakennusoikeudet:
Toimistotilat

• kaupunki 9.295 k-m²
• Finnlines 7.278 k-m²

Liiketilat

• kaupunki 22.786 k-m²
• Finnlines 3.216 k-m²

Asuintilat

• kaupunki 8.500 k-m²

Yhteensä (6)

• kaupunki 40.581 k-m²
• Finnlines 10.494 k-m²
• Tavara-asema 3.935 k-m²

Yleiselle jalankululle varatut tilat

• kaupunki 6.627 k-m²
• Finnlines 370 k-m²

Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa tarjouksessaan maksavansa kaupungille muista kuin Finnlines Oy:lle luovutettavista rakennusoikeuksista yhteensä 161.199.700 mk.

Tarjouksen mukaan Helsingin kaupungin tulee maksaa yhdessä Espoon kaupungin kanssa Espoon terminaalin suunnittelusta ja rakentamisesta tarjousohjelmassa mainittu hinta 60 milj. mk + alv. Helsingin kaupungin tulee maksaa linja-autojen lastaus- ja pysäköintitilojen suunnittelusta ja rakentamisesta tarjousohjelmassa mainittu hinta 75 milj. mk + alv. Lisäksi Helsingin kaupungin
tulee maksaa kaukoliikenteen terminaalista ja lähtölaiturialueelle rakennettavista paviljongeista, metron sisäänkäynnistä yms. infrastruktuurista yhteensä 225,6 milj. mk + alv.

Erillistarjoukset: Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa sitoutuvansa suunnittelemaan ja rakentamaan kaukoliikenteen lähtölaiturialueen maanpäälliset rakenteet ja istutukset kantavan laatan vesieristyksen suojabetonin yläpuolisilta osilta lämmintä odotushallia lukuun ottamatta kiinteään kokonaishintaan 3.668.000 mk + alv. Tarjousyhteenliittymä ilmoittaa sitoutuvansa suunnittelemaan ja rakentamaan Salomonkadun ja Annankadun pohjoisosan kantavan laatan yläpuolisen vesieristyksen suojabetonin yläpuoliset rakenteet ja puistokalusteet sekä istutukset kiinteään kokonaishintaan 14.890.000 mk + alv. Tarjousyhteenliittymän tarjouksessa on lisäksi tarjouspyynnöstä poikkeavat erillistarjoukset julkisten alueiden valaistuksesta ja Annanaukion katulämmityksestä.

2.4 Kampro Helsinki Oy

Tarjousyhteenliittymän tarjous ei ole tarjouspyynnön mukainen. Tarjousyhteenliittymä ei tee ostotarjousta rakennusoikeuksista ja tonteista, vaan esittää, että rakennusoikeuksien myynti tapahtuisi yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Tarjousyhteenliittymä esittää hinta-arvion siitä, mitä tarjousyhteenliittymä arvioi Helsingin kaupungin saavan rakennusoikeuksien myynnistä. Tarjousyhteenliittymän suunnittelumallissa bussipysäköinti, tavara-asema ja linja-autoterminaalit sijaitsevat maan alla.

3. TARJOUSTEN KÄSITTELY

Helsingin kaupunginhallitus käsitteli Kampin keskuksen toteuttamisesta jätettyjä tarjouksia kokouksessaan 29.11. 2000. Kaupunginhallituksen pöytäkirjassa todetaan muun ohella seuraavaa.

Suoritetuissa arvioinneissa ja myös ulkopuolisten lausunnoissa todettiin, että SRV:n sekä yhteenliittymien NCC-Palmberg ja YIT-Skanska tarjoussuunnitelmien maanpäälliset osat eivät tarjonneet edellytyksiä jatkokehittelylle. Nämä suunnitelmat poikkesivat osin myös varsin paljon vahvistetusta asemakaavasta. Projektikonsultit Oy:n ym. tarjoussuunnitelmat sisälsivät useita onnistuneita arkkitehtonisia ratkaisuja ja lisäksi ne noudattivat monilta osin vahvistettua asemakaavaa. Yhteenliittymän YIT-Skanska suunnitelmiin sisältyi myös asemakaavan rakenteen mukainen ratkaisu. Se todettiin kuitenkin samanarvoiseksi kuin yhteenliittymän varsinainen suunnitelma.

SRV:n luonnossuunnitelmissa kaukoliikenteen terminaali oli sijoitettu maan alle samaan tasoon tavara-aseman ja siihen liittyvien tilojen kanssa. Kaupungin laatimissa luonnossuunnitelmissa kaukoliikenteen lähtölaiturialue sijaitsi maan tasossa linja-autoasemarakennuksen länsipuolella. Tähän ratkaisuun sisältyi sekä kaupunkirakenteellisia että kaupunkikuvallisia ongelmia, joihin viitattiin tarjouspyynnön liitteenä olleessa suunnitteluohjelmassa. SRV:n terminaaliratkaisu oli ehdotuksista paras eikä muihin tarjouksiin sisältynyt vastaavaa uutta mahdollisuutta alueen kehittämiselle tarjoavaa terminaaliratkaisua. Yhteenliittymän YIT-Skanska luonnossuunnitelmissa oli myös terminaaliratkaisua kehitetty, mutta kokonaisuutena suunnitelma ei ollut toiminnallisesti eikä kaupunkikuvallisesti tyydyttävä. Myös Projektikonsultit Oy:n ym. tarjoussuunnitelmissa kaukoterminaali oli sijoitettu maan alle ja tavara-asema edelleen sen alapuolelle. Ratkaisu edellytti metron kalliokaton poistamista. Projektikonsultit Oy:n ym. suunnitelma ei ollut tavara-aseman osalta toimiva ratkaisu.

Luonnossuunnitelmien perusteella voitiin todeta, että vahvistetun asemakaavan mukaisella perusratkaisulla saavutetaan kaupunkikuvallisesti ja kaupunkirakenteellisesti paras ratkaisu. Huomattavillakaan poikkeamilla vahvistetusta asemakaavasta ratkaisu ei kokonaisuutena parantunut.

Kun tarjoukset pelkistettiin tarjousvertailussa niin, että laskettiin taloudellisen yhtälön saldo kaupungin kannalta, saatiin seuraava tulos:
SRV I + 260 milj. mk 64.080 k-m²
SRV II + 180 milj. mk 55.380 k-m²
YIT-Skanska I 0 mk 45.390 k-m²
YIT-Skanska II - 80 milj. mk 40.605 k-m²
NCC-Palmberg - 190 milj. mk 40.581 k-m²

Projektikonsultit Oy:n ym. tarjoukseen ei sisältynyt tarjousta rakennusoikeuksien ostamisesta eikä alueen toteuttamisesta. Näin ollen tämä tarjous ei ollut tarjouspyynnön mukainen.

Tarjousten kokonaistaloudellinen edullisuus tarjouspyynnön arviointikriteerien ja pisteytysperiaatteiden pohjalta oli seuraava:
SRV
Yhteenliittymä YIT-Skanska
Yhteenliittymä NCC-Palmberg

Projektikonsultit Oy:n ym. tarjouksen kokonaistaloudellista edullisuutta ei voitu arvioida, koska kyseinen tarjous ei sisältänyt tarjousta rakennusoikeuksien ostamisesta eikä alueen toteuttamisesta.

Missään kolmesta tarjouspyynnön kaikkiin osiin vastanneessa tarjouksessa luonnossuunnitelmien maanpäälliset osat eivät tarjonneet edellytyksiä jatkokehittelylle. Kilpailussa oli kuitenkin tullut esiin uusia ratkaisuja ja erityisesti uusi terminaalivaihtoehto, jossa kaukoliikenteen bussit oli sijoitettu maan alle. Tarjouskilpailulla alueen kehittämisen ja toteuttamisen edellytykset ja reunaehdot sekä ratkaisuvaihtoehdot olivat tulleet kattavasti selvitetyiksi. Uudella tarjouskilpailulla ei olisi saatavissa enempää ratkaisuvaihtoehtoja alueen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Kaikkiin tarjouspyynnön osiin vastanneiden tarjousten hylkääminen ei ollut tässä vaiheessa perusteltua, vaan hankkeen kehittämistä päätettiin jatkaa neuvottelumenettelyllä. Neuvottelumenettelyyn siirryttiin, koska mikään saaduista tarjouksista ei ollut täysin tarjouspyynnön mukainen.

SRV:n luonnossuunnitelmien terminaaliratkaisu, jonka pohjana oli kalliotekninen innovaatio, oli toimiva ja se tarjosi uuden mahdollisuuden alueen kehittämiselle. SRV:n tarjous vastasi parhaiten tarjouspyynnön tavoitteita, vaikka otettaisiin huomioon, että tarjoukseen sisältyneiden suunnitelmien kokonaisrakennusoikeus ylitti huomattavasti vahvistetun asemakaavan mukaisen rakennus-oikeuden määrän.

Edellä esitetyillä perusteluilla käynnistettiin neuvottelut SRV:n kanssa. Neuvottelujen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli selvittää, voidaanko SRV:n esittämä uusi terminaaliratkaisu yhdistää vahvistetun asemakaavan mukaiseen perusratkaisuun. Kampin terminaalialueen hankeryhmä totesi 22.11.2000, etteivät neuvottelut SRV:n kanssa olleet johtaneet hyväksyttävään neuvottelutulokseen.

Kaupunginhallitus katsoi, että tarjouskilpailu tulisi todeta päättyneeksi ja kaikki tarjoukset tulisi hylätä. Jatkotoimenpiteiden kannalta kaupunginhallitus totesi, että tarjouskilpailun tarjouspyyntö oli laadittu huolella ja se sisälsi alueen toteuttamisen olennaiset elementit. Tästä syystä se oli perusteltu lähtökohta alueen jatkokehittelylle siten muutettuna, että kaukobussien terminaali sijoitettaisiin maan alle.

Kaupunginhallitus totesi, että hankkeen kehittämisestä ryhdytään neuvottelemaan kahden parhaan tarjouspyynnön kaikkiin osiin vastanneen yrityksen SRV:n ja yhteenliittymän YIT-Skanska kanssa. Neuvottelujen lähtökohtana on päättyneen tarjouskilpailun tarjouspyyntö täsmennettynä siltä pohjalta, että kaukoliikenteen linja-autojen terminaali sijoitetaan maan alle.

Helsingin kaupunginvaltuusto teki kaupunginhallituksen ehdotuksen mukaisesti 29.11.2000 pöytäkirjan 316 §:n kohdalla päätöksen, jonka mukaan kaupunginvaltuusto päätti hylätä Kampin keskuksen toteuttamiskilpailussa annetut tarjoukset.

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta antoi 8.2.2001 lausunnon Kampin keskuksen kehittämisen jatkosuunnittelu- ja neuvotteluohjeiksi. Helsingin kiinteistölautakunta antoi 13.2.2001 lausunnon. Helsingin yleisten töiden lautakunta antoi 22.2.2001 lausunnon.

Helsingin kaupunginhallitus päätti 12.3.2001 pöytäkirjan 364 §:n kohdalla kehottaa kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavaa apulaiskaupunginjohtajaa huolehtimaan Kampin keskustahanketta koskevaan sopimukseen tähtäävistä neuvotteluista siten, että neuvottelut käydään SRV:n kanssa ja että neuvottelujen lähtökohtana on päättynyt tarjouskilpailu sekä se, että kaukoliikenteen terminaali sijoitetaan maan alle.

4. SRV:N MYÖHEMMÄT TARJOUKSET

SRV on 1.11.2001 antanut urakkatarjouksen Helsingin kaupungille. Yhtiö on täsmentänyt tarjoustaan 7.11.2001. Yhtiö ilmoittaa kokonaishintatarjouksekseen Helsingin kaupungille luovutettavista tiloista 577.201.000 mk. Helsingin kaupunki korvaa kokonaishinnan luovuttamalla urakoitsijalle suunnitelmien mukaiset rakennusoikeudet täysin omistusoikeuksin ja rahakorvauksena. Korvaus perustuu seuraaviin kerrosalamääriin: liiketilaa 39.682 k-m², toimistotilaa 13.039 k-m² ja asuntoja 8.466 k-m². Luovutettavien kerrosalojen arvo on ilman Finnlines Oyj:lle luovutettavaa kerrosalaa 375.026.066 mk. Helsingin kaupunki maksaa rahana urakoitsijalle 202.174.934 mk. Kaupungille luovutettavien liike-, toimisto- tai asuintilojen kerrosaloja ei ole laskettu edellä mainittuihin kerrosneliömetrimääriin.

5. HAKEMUS

YIT-Rakennus Oy (jäljempänä myös YIT) on 19.12.2001 toimittanut kilpailuneuvostolle hakemuksen koskien edellä selvitettyä Helsingin kaupungin järjestämää tarjouskilpailua Kampin toteuttamisesta. YIT vaatii, että kilpailuneuvosto kieltää Helsingin kaupunkia noudattamasta virheellistä menettelyä ja allekirjoittamasta hankintasopimusta SRV Viitoset Oy:n kanssa; velvoittaa Helsingin kaupungin korjaamaan virheellisen hankintamenettelynsä; asettaa edellä mainitun kiellon ja velvoitteen tehosteeksi riittävän uhkasakon; määrää hankinnan keskeytettäväksi väliaikaisesti kilpailuneuvoston käsittelyn ajaksi, sekä velvoittaa Helsingin kaupungin korvaamaan hakijalle asian käsittelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen myöhemmin esitettävän laskelman mukaisesti.

YIT lausuu hakemuksensa perusteluna muun ohella seuraavaa.

Kampin keskuksen kehittämistä, suunnittelua, rakentamista ja rahoitusta koskevaa hankintaa on pidettävä julkisena hankintana, johon tulee soveltaa julkisista hankinnoista annettua lakia (1505/1992) sekä kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annettua asetusta (380/1998).

Helsingin kaupunki on varsinaisen tarjouskilpailun jälkeen neuvotellut hankkeen toteutuksesta ainoastaan SRV:n kanssa. On ilmeistä, että solmittavat sopimukset tulevat sisältämään ehtoja, jotka poikkeavat olennaisesti siitä, mitä alkuperäisessä tarjousohjelmassa on esitetty. Olennaisia eroja liittyy muun muassa rakennusoikeuden määrään, käteismaksuosuuteen ja rakentajan riskiin.

Tarjousohjelman kokonaisrakennusoikeus sisältää kaupungin kannalta myytävää rakennusoikeutta (toimistot, liiketilat ja asunnot) noin 40.600 k-m², kun Finnlines Oy:lle varattu rakennusoikeus on otettu huomioon. SRV:n tarjouksessa 7.11.2001 vastaava myytävä kerrosala on 52.687 k-m². Myytävä kerrosala on näin ollen kasvanut noin 30 %. Tarjousohjelmassa liiketilojen määrä on 17.450 k-m². Kiinteistölautakunnan 20.11.2001 esityslistan mukaan SRV:n tarjouksen mukaiset liiketilat sisältävät kuusikerroksisen tavaratalon, jonka pinta-ala on noin 21.000 k-m². Kun tarjous lisäksi sisältää muutakin liiketilaa, liiketiloja koskeva rakennusoikeus nousee YIT:n arvion mukaan vähintään noin 25.000 k-m²:iin. On esitetty arvioita, joiden mukaan liiketiloille varatun rakennusoikeuden määrä nousisi jopa 39.682 k-m²:iin. Liiketilojen määrä on siis kasvanut vähintäänkin yli 40 %.

Tarjousohjelman mukaan kaupunki maksaa tarjoajalle linja-autojen lastaus- ja pysäköintitilan suunnittelusta ja rakentamisesta noin 75 milj. mk ja Espoon terminaalin suunnittelusta ja rakentamisesta noin 60 milj. mk. Kaupunki on kuitenkin sopimassa SRV:n kanssa jopa 202 milj. mk:n käteismaksusta.

Rakentajan riskiä on olennaisesti muutettu. Sopimukseen on todennäköisesti tulossa seuraavan tyyppinen ehto, joka rajoittaa SRV:n riskiä olennaisesti: "Viitosilla on kuitenkin oikeus luopua hankkeesta joko ylivoimaisen esteen vuoksi tai keskeyttää rakennustyöt kaupungin kanssa erikseen sovittavalla tavalla, mikäli Suomen taloudelliset olosuhteet heikkenevät sopimuksen allekirjoitushetkellä ennakoidusta poikkeuksellisen paljon ja alueen yhtäjaksoinen toteutus ei sen vuoksi ole järkevää tai rahoittajien ja sijoittajien vetäytymisen vuoksi ylipäätään mahdollista." Mikäli tällainen vetäytymisperuste olisi ollut mukana jo alkuperäisessä tarjousohjelmassa, tämä olisi olennaisesti vaikuttanut myös muiden tarjoajien esittämiin tarjouksiin.

Käytännössä myytävän rakennusoikeuden lisäys, erityisesti liiketiloja koskevan rakennusoikeuden lisäys, käteismaksuosuuden lisääminen ja rakentajan riskin vähentäminen tarkoittavat sitä, että SRV:n kanssa solmittava sopimus ei vastaa alkuperäistä tarjousohjelmaa, vaan poikkeaa siitä olennaisesti. Tehdyt muutokset tarjoavat tarjoajalle olennaisesti paremman aseman tarjousohjelmaan verrattuna. Samalla on perusteltua väittää, ettei kaupunki ole käyttänyt hyväkseen kaikkia kilpailuttamismahdollisuuksia hankintalain 5 §:n edellyttämällä tavalla, koska neuvottelumenettelyssä muilla tarjoajilla ei enää ole ollut mahdollisuutta esittää uusien ehtojen mukaisia kilpailevia tarjouksia.

YIT katsoo, että neuvottelumenettelyn olisi tullut tapahtua jommallakummalla seuraavista tavoista:

neuvottelumenettelystä olisi julkaistu uusi ilmoitus eikä ehtoja olisi olennaisesti muutettu ja neuvotteluun olisi otettu vähintään 3 ehdokasta; tai ilman ilmoitusta tapahtuvaan neuvottelumenettelyyn olisi otettu mukaan kaikki ne tarjoajat, jotka olivat jättäneet tarjouksen ja jotka täyttivät muut hankinta-asetuksen asettamat kriteerit eikä tarjousehtoja olisi olennaisesti muutettu.

Joka tapauksessa tarjousyhteenliittymällä YIT-Skanska olisi pitänyt olla mahdollisuus osallistua yhdenvertaisena tarjoajana hankintamenettelyyn. SRV:llä ei ole yksinoikeutta maanalaista terminaalia koskevaan ajatukseen tai ehdotukseen. Näin ollen kaupungin menettely asiassa on ollut virheellistä eikä kaupungilla ole ollut laillista perustetta aloittaa neuvottelumenettelyä ainoastaan SRV:n kanssa.

Hakijan käsitys on, ettei SRV:llä ole yksinoikeutta ehdotukseen, joka koskee maan alle sijoitettavaa bussiterminaalia. Yleinen lähtökohta on, että yksinoikeus edellyttää aina joko lakiin tai sopimukseen liittyvää perustetta. Lakiperusteinen yksinoikeus voi olla immateriaalioikeus, kuten tekijänoikeus tai patentti. Tekijänoikeuslain mukainen "teoksen" kynnys ei pelkän maanalaista terminaalia koskevan ajatuksen tai ehdotuksen osalta ylity. Tekijänoikeus ei suojaa ajatuksia tai ehdotuksia. SRV:llä on tekijänoikeus kirjallisessa muodossa tekemäänsä tarjouskirjaan ja suunnitelmiin, mutta ei näiden sisältämiin yksittäisiin ajatuksiin tai ehdotuksiin. Asiassa ei ole edes väitetty, että SRV:llä olisi patentti esitettyyn kalliotekniseen innovaatioon.

Ehdotus terminaalin sijoittamisesta maan alle ei ole uusi innovaatio. Maan alle sijoittamista koskeva ehdotus oli tehty jo kaupunginkin toimesta vuonna 1994. Yleisten töiden lautakunnan 22.2.2001 päivätyssä pöytäkirjassa todetaan tältä osin seuraavaa: "Terminaalin ehdotettu uusi sijoitus kokonaisuudessaan maan alle antaa sinällään vaativaan suunnittelutehtävään väljyyttä ja uusia mahdollisuuksia. Vastaava ehdotus - bussien pysäköinnin nimikkeellä - on tehty jo ainakin syksyllä 1994 HKR-Rakennuttajan tekemien, rakennusviraston tukikohtaa koskevien selvitysten yhteydessä. Ehdotus sisältyi myös alueen silloisen yleissuunnittelukonsultin keväällä 1995 esittämiin suunnitelmiin". Lautakunta toteaa myös viitaten SRV:n esittämään kalliotekniseen malliin, että "esitetyt mallit perustuvat jo aiemmin käytössä olleisiin laskentamalleihin ja myös käytössä oleviin rakennustekniikoihin":

YIT lausuu, että ei ole olemassa mitään sopimusperustetta sille, että joku tarjoaja voisi saada yksinoikeuden joihinkin tarjouksessaan esittämiinsä ajatuksiin tai ehdotuksiin. Tarjousohjelmassa todetaan seuraavasti: "Tarjoukseen sisältyvät ehdotukset jäävät kaupungin omistukseen. Tekijänoikeudet säilyvät kuitenkin tarjouksen tekijällä." Kun jo tarjousohjelmassa tehdään ero toisaalta ehdotusten ja toisaalta tekijänoikeudella suojattujen tarjousten välillä, kaupungin osalta ei ole voinut olla todellisuudessa epäselvää, voiko pelkkää ehdotusta tai ajatusta suojata yksinoikeus.

6. SKANSKA ETELÄ-SUOMI OY:N LAUSUMA

Skanska Etelä-Suomi Oy on 20.12.2001 toimittanut kilpailuneuvostolle lausuman asiassa. Yhtiö toteaa, että vaikka Skanska on tehnyt yhteisen tarjouksen yhdessä YIT:n kanssa Kampin keskusta koskevassa asiassa, kilpailuneuvostolle tehty valitus voidaan Skanskan puolesta käsitellä vain YIT:n tekemänä valituksena. Skanskaa ei tarvitse erikseen kuulla asiassa.

7. VASTINE

Helsingin kaupunki on 29.1.2002 toimittanut kilpailuneuvostolle vastineen hakemukseen. Kaupunki vaatii ensisijaisesti, että kilpailuneuvosto jättää hakemuksen tutkimatta, koska kysymys ei ole kilpailuneuvoston toimivaltaan kuuluvasta julkista hankintaa koskevasta asiasta. Kaupunki katsoo, että kilpailuneuvoston tulee jättää hakemus tutkimatta myös sillä perusteella, että hakija ei ole esittänyt tarjoajana toimineen yhteenliittymän toisen osapuolen eli Skanska Etelä-Suomi Oy:n valtuutusta. Kaupunki vaatii toissijaisesti, että kilpailuneuvosto hylkää hakemuksen. Lisäksi kaupunki vaatii, että kilpailuneuvosto velvoittaa hakijan korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen myöhemmin esitettävän laskelman mukaisesti.

Kaupunki lausuu vastineessaan muun ohella seuraavaa.

Hanketta valmisteltaessa tai kilpailuttamista toteutettaessa hanketta ei ole pidetty julkisena hankintana, vaan rakennusoikeuksien luovuttamisena, johon liittyy myös eräiden julkisten tilojen ja alueiden toteuttaminen. Koska kysymys on kuitenkin hyvin komplisoidusta hankkeesta, joka sisältää monenlaisia elementtejä, tarjouskilpailussa päätettiin noudattaa myös hankintalaissa ja -asetuksessa säädettyjä menettelytapoja.

Suomesta löytyvien tarjoajaehdokkaiden määrää arveltiin rajalliseksi. Hanke haluttiin saattaa kansainväliseen kilpailuun, jotta voitaisiin hyödyntää kaikki tarjolla olevat mahdollisuudet. Tämän vuoksi hankkeesta julkaistiin ilmoitus EY:n virallisessa lehdessä. Kysely julkaistiin virallisessa lehdessä palveluhankintojen kohdalla, koska tämän laatuisille hankkeille ei ole omaa kohtaansa kyseisessä lehdessä. Julkaistun ilmoituksen sanamuodosta kuvattaessa hanketta kävi kuitenkin selkeästi ilmi, ettei kyse ollut hankinnasta.

Hankkeen määrittelyssä olennaisiksi tekijöiksi nousivat aluetta koskevien erilaisten suunnitteluratkaisujen kehittäminen, hankkeen toteutuksen rahoittaminen valittavan yrityksen taloudellisella riskillä sekä hankkeen toteuttaminen kaikilta osin yhtenä kokonaisuutena. Lähtökohtana hankkeen suunnittelussa otettiin huomioon, että alueen luonne sen keskeisen sijainnin vuoksi määrittyy ensisijaisesti sinne rakennettavien uusien liike- ja toimistorakennusten perusteella ja että nämä toisaalta muodostavat tiiviin ja jakamattoman toiminnallisen, teknisen ja hallinnollisen kokonaisuuden. Alueelle sijoitetut lähi- ja kaukoliikenteen terminaalit ja metron uusi sisäänkäynti liittyvät sekä toiminnallisesti että teknisesti tiiviisti liike- ja toimistorakennuksiin ja näiden suunnitteluratkaisut ovat siten keskeisiä myös terminaalien suunnittelussa ja rakentamisessa. Laadituilla luonnossuunnitelmilla oli tarkoitus ensi sijassa määritellä alueelle sijoittuvien terminaalien toiminnalliset, tekniset ja laadulliset ominaisuudet sekä varmistaa, ettei asemakaavan perusratkaisuun sisältyisi mitään sellaisia kohtia, jotka jatkosuunnittelussa osoittautuisivat esimerkiksi teknisesti liian vaikeiksi tai jopa mahdottomiksi toteuttaa. Kysymyksessä ei siis missään tapauksessa ollut luonnossuunnitelmien pohjalta käyty urakkakilpailu. Näin ollen liike- ja toimistotonttien lopulliset suunnitelmat saattoivat myös merkittävästi poiketa laadituista luonnossuunnitelmista.

Kaikki hankkeeseen liittyvät osatekijät huomioon ottaen hanketta ei voitu pilkkoa osiin siten, että olisi kilpailutettu erikseen suunnittelu, tonttien ja rakennusoikeuden ostajat ja kaupungille tulevien osien rakentajat. Parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi oli välttämätöntä määritellä hanke yhdeksi kokonaisuudeksi siten, että toteuttajaksi valittava yritys kehittää alueen toiminnallisen ja kaupallisen konseptin, ostaa alueelle muodostettavat tontit, suunnittelee, rahoittaa ja rakentaa koko alueen valmiiksi sekä kokonaisuudessaan suunnittelee alueen hallinnon ja käytön järjestelyt.

Kaupunki viittaa kilpailuneuvoston 6.5.1999 Janton Oyj:n hakemukseen antamaan päätökseen (d:o 36/690/99). Kaupunki lausuu, että kilpailuneuvoston ratkaisussa on tuotu esille, että hankintasäännösten soveltamisalaa arvioitaessa on ensisijaisesti otettava huomioon järjestelyn tarkoitus hankintayksikön näkökulmasta. Kun Kampin keskuksen hanketta tarkastellaan tästä näkökulmasta, voidaan todeta, että hankkeessa on pääasiallisesti kysymys rakennusoikeuksien myymisestä sopijakumppaniksi valittavalle yritykselle, jolla on parhaat toiminnalliset, taloudelliset ja tekniset valmiudet alueen kehittämiseen kaupungin asettamien kaupunkikuvallisten ja toiminnallisten tavoitteiden mukaisesti. Tässä suhteessa KVR-urakkana julkiseen
käyttöön toteutettavat rakennustilat, joista kaupunki maksaa rahavastikkeen, muodostavat toissijaisen elementin sopimuskokonaisuudessa.

Jos kilpailuneuvosto vastoin tarjousasiakirjoista ilmi käyvää käsitystä katsoisi, että kysymys on hankinnasta ja hankkeen katsottaisiin kuuluvan kilpailuneuvoston toimivaltaan, hanketta olisi ensisijaisesti tarkasteltava hankinta-asetuksen 5 §:n 1 momentin 5 kohdassa määriteltynä käyttöoikeusurakkana. Kampin keskuksen hankkeessa kaupungin käyttöön ei luovuteta rakennuskohteesta kuin enintään 1/3, joten kysymys ei voi olla tavallisesta rakennusurakasta, vaan korkeintaan käyttöoikeusurakasta.

Kaupunki viittaa Euroopan yhteisöjen komission tulkitsevaan tiedonantoon käyttöoikeussopimuksista (konsessio) yhteisön oikeudessa. Kaupunki lausuu, että tiedonannon mukaan käyttöoikeusurakkaa eivät koske yhtä yksityiskohtaiset menettelysäännökset kuin tavallista rakennusurakkaa. Ainoat säännökset, jotka koskevat käyttöoikeussopimuksen saajan valintaa ovat ilmoituksen julkaisemisvelvollisuus EY:n virallisessa lehdessä sekä velvollisuus järjestää tarjouskilpailu (kohta 3.2.1.1). Tiedonannon kohdan 3.2.1.2 mukaan käyttöoikeusurakoissa urakan myöntäjä voi vapaasti valita soveltuvimman menettelytavan ja ryhtyä neuvotteluihin. Hankkeessa on käytetty hyväksi olemassa olevat kilpailumahdollisuudet. Käyttöoikeusurakassa voidaan alunperinkin käyttää myös neuvottelumenettelyä. Tämän vuoksi ja komission tiedonannon menettelytyypin valintaa koskeva sanamuoto huomioon ottaen on ollut mahdollista siirtyä neuvottelumenettelyyn myös siinä vaiheessa, kun on todettu, ettei mikään tarjouksista täysin täyttä tarjouspyyntöä ja tarjoukset on hylättävä.

Kaupunki toteaa, että kaikki tarjoukset hylättiin, koska missään kolmesta tarjouspyynnön kaikkiin osiin vastanneessa tarjouksessa luonnossuunnitelmien maanpäälliset osat eivät tarjonneet edellytyksiä jatkokehittelylle. Tarjouskilpailu osoitti, että kaukoterminaalin sijoittaminen maan alle olisi Kampin kehittämisen kannalta perusteltua. Neuvottelut SRV:n kanssa eivät olleet johtaneet hyväksyttävään lopputulokseen.

Liikesalaisuuden ja yksinoikeuden suojelemiseen liittyvien syiden vuoksi neuvotteluihin voitiin ryhtyä ainoastaan SRV:n kanssa. Neuvotteluissa lähtökohtana olivat tarjouspyynnössä esitetyt seikat eikä alkuperäisiä sopimusehtoja olennaisesti muutettu. SRV:n terminaaliratkaisu kallioteknisine innovaatioineen oli kaupungin suunnitelmista oleellisesti poikkeava ratkaisu, jota kaupungin puolella ei tiedetty, mutta joka voidaan toteuttaa nykyiseen vahvistettuun asemakaavaan nähden vähäisenä poikkeuksena.

Kaupunki toteaa, että missään vaiheessa kaupungin puolelta ei ole edes väitetty, että pelkästään terminaalin sijoittaminen maan alle olisi SRV:n innovaatiota. Sen sijaan SRV:n terminaaliratkaisuun sisältyvä toteuttamistapa, joka mahdollistaa maan alle sijoittamisen on kiistattomasti yhtiön liikesalaisuus ja yhtiöllä on siihen yksinoikeus. Näin ollen sitä ei ole voitu antaa muiden tarjoajien käyttöön, jotta nämä olisivat voineet osallistua hankkeen jatkoneuvotteluihin siitä lähtökohdasta, että kaukoliikenteen terminaali sijoitetaan maan alle.

Tarjouskilpailussa esitettyjen suunnitelmien perusteella näköpiirissä ei ollut vaihtoehtoista maanalaista terminaaliratkaisua, joka toimivuudeltaan olisi SRV:n terminaaliratkaisun veroinen. Kaikille tarjoajille oli jo 7.4.2000 päivätyssä täydennyskirjeessä nro 3 esitetty mahdollisuus vaihtoehtotarjoukseen, jonka lähtökohtana oli kehittää uusia maanalaisia tiloja mm. linja-autojen
pysäköintiä varten. Tarjoajilla mukaan lukien yhteenliittymä YIT-Skanska oli siten mahdollisuus esittää oma ratkaisuehdotuksensa asiasta jo varsinaisen tarjouskilpailun kuluessa, mutta vain SRV esitti kallioteknisesti toteuttamiskelpoisen ja toiminnallisesti hyväksyttävän ehdotuksen.

Yhteenliittymän YIT-Skanska tarjouskilpailussa esittämät suunnitelmat eivät sellaisinaan tarjonneet edellytyksiä jatkosuunnittelulle maanalaisilta eivätkä maanpäällisiltä osin. Yhteenliittymän olisi pitänyt laatia lähes kokonaan uudet suunnitelmat. Näin laaja suunnittelu ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista kohtuullisin kustannuksin ja kohtuullisessa ajassa. Kun yhteenliittymälle oli jo ennen tarjousten jättämistä täydennyskirjeessä tarjottu mahdollisuutta esittää vaihtoehtoinen maanalainen ratkaisu eikä yhteenliittymä ollut sellaista pystynyt kehittämään, ei ollut oletettavaa, että yhteenliittymä olisi pystynyt kehittämään sellaisen kohtuullisessa ajassa tarjouskilpailun päättymisen jälkeenkään.

Yhteenliittymän YIT-Skanska tarjous oli myös taloudellisesti heikompi kuin SRV:n tarjous. Tarjouksia vertailtaessa erotus oli 180-260 milj. mk SRV:n eduksi. Kyse oli siis huomattavasta taloudellisesta arvosta kaupungin kannalta. SRV:n tarjous todettiin suoritetussa tarjousvertailussa kokonaistaloudellisesti edullisimmaksi. SRV:n tarjouksen kokonaispisteet olivat 97,8 ja yhteenliittymän YIT-Skanska 75,9. Kyse oli siten merkittävästä erosta, josta on pääteltävissä, ettei yhteenliittymä YIT-Skanska olisi voinut voittaa tarjouskilpailua, vaikkei neuvottelumenettelyyn olisikaan siirrytty missään vaiheessa. Tarjousten ero oli niin suuri, etteivät suunnitelmien vähäiset skaalaerot olisi voineet muuttaa sitä mitenkään.

Kaupunki toteaa, että tarjousohjelmassa todettiin kohdassa 4.2, että kaupunki on valmis laatimaan asemakaavaan muutoksia luonnossuunnitelmia selkeästi parantavien perusteltujen esitysten pohjalta. Näin ollen tarjoajat ovat voineet esittää perusteltuja ratkaisuja myös rakennusoikeudesta. Alueen asemakaavan mukainen kokonaiskerrosala on yhteensä 56.930 k-m². Tarjousten vertailusta käy ilmi, että kaikki tarjoukset ylittivät asemakaavan mukaisen kerrosalan. Muun muassa yhteenliittymän YIT-Skanska tarjoussuunnitelman pinta-alat olivat 69.360 k-m² ja 65.335 k-m². Voidaan todeta, että kaikki tarjoajat olivat ymmärtäneet tarjousohjelman kohdan 4.2 oikein.

SRV:n tarjouksessa rakennusoikeutta esitettiin 82.980 k-m² + 10.650 k-m² (kirjasto). Suuri rakennusoikeus johtui siitä, että SRV:n suunnitelmassa kaukoliikenteen terminaalikokonaisuus oli sijoitettu maan alle, minkä vuoksi maan päälle oli vapautunut tilaa lisärakentamiselle. Maan alle rakentaminen oli tullut mahdolliseksi kallioteknisen innovaation kautta. Rakennusoikeuden ja myytävän rakennusoikeuden muutos on tarjousohjelman mukainen ja se sisältyy kaupungin kilpailulta hakemaan innovatiivisuuteen. SRV:n 1.11.2001 päivätyn tarjouksen kokonaisrakennusoikeus on 75.339 k-m². Siitä myytävää rakennusoikeutta on noin 52.000 k-m².

Kaupunki lausuu hankkeen tämän hetkisestä tilanteesta seuraavaa. Kaupunki on neuvotellut SRV:n kanssa hankkeesta kaupunginhallituksen 12.3.2001 tekemän päätöksen mukaisesti. Lähtökohtana on ollut vuonna 2000 päättynyt tarjouskilpailu ja kaukoliikenteen terminaalin sijoittaminen maan alle, mistä sinänsä sisältyi viittauksia jo tarjouspyynnön täydennykseen. SRV on tehnyt 1.11.2001 päivätyn ja 7.11.2001 tarkistetun tarjouksen. Lisäksi on laadittu hankkeen toteuttamiseen tähtääviä sopimusluonnoksia, joita on tarkistettu asian lautakuntakäsittelyn yhteydessä.

Kiinteistölautakunta on 4.12.2001 esittänyt muun ohella, että Kampin keskuksen toteuttajaksi valitaan SRV ja että hankkeeseen liittyvät sopimukset hyväksytään. Kiinteistölautakunnan esityksestä on pyydetty muun muassa kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto ennen asian valmistelua kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Sopimusehdoista on neuvoteltu vielä kiinteistölautakunnan esityksen jälkeenkin. Lähtökohtana on, ettei alkuperäisen tarjouspyynnön ehtoja olennaisesti muuteta. Tarjouspyynnön olennaisia ehtoja olivat hankkeen kehittämiseen, toiminnallisuuteen ja toteuttamiseen liittyvät ehdot. Asiasta päättäminen kuuluu kaupunginhallituksen esityksen pohjalta kaupunginvaltuuston toimivaltaan.

8. LAUSUNTO

SRV Viitoset Oy on 31.1.2002 toimittanut kilpailuneuvostolle lausunnon asiassa. SRV vaatii ensisijaisesti, että kilpailuneuvosto jättää hakemuksen tutkimatta. SRV vaatii toissijaisesti, että kilpailuneuvosto hylkää hakemuksen kokonaisuudessaan. SRV vaatii, että kilpailuneuvosto velvoittaa YIT:n korvaamaan SRV:lle asian käsittelystä kilpailuneuvostossa aiheutuvat asianosais- ja oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti laillisine viivästyskorkoineen myöhemmin esitettävän laskelman mukaisesti. SRV lausuu muun ohella seuraavaa.

YIT ei ole asianosainen, koska yhtiö ei ole tehnyt tarjousta Kampin keskuksen toteuttamista koskevassa tarjousmenettelyssä. Tarjouksen on tehnyt YIT:n ja Skanska Etelä-Suomi Oy:n muodostama yhteenliittymä. Koska tarjouksen on tehnyt yhteenliittymä, asialegitimaatio hakemuksen tekemiseen kilpailuneuvostolle on yhteenliittymällä. Tarjouksen tehneen yhteenliittymän puhevaltaa oikeudenkäynnissä käyttävät yhteenliittymän osakasyritykset yhdessä. Yhteenliittymän yksittäisellä osakasyrityksellä ei ole asialegitimaatiota valittaa tarjousmenettelystä yhteenliittymän puolesta ilman muiden yhteenliittymän osakasyritysten valtuutusta. YIT ei ole edes väittänyt, että Skanska olisi valtuuttanut YIT:n käyttämään Skanskan puhevaltaa asiassa. Skanska on 20.12.2001 toimittanut kilpailuneuvostolle telefaxina asiakirjan. Asiakirjassa Skanska on ilmoittanut suostuvansa siihen, että YIT:n kilpailuneuvostolle jättämä hakemus voidaan käsitellä vain YIT:n tekemänä valituksena. Skanska ei sen sijaan ole valtuuttanut YIT:tä käyttämään Skanskan puhevaltaa asiassa siten, että YIT voisi esiintyä yksinään hakijana tarjousyhteenliittymän puolesta.

SRV lausuu, että kyse on tonttien ja rakennusoikeuksien luovuttamisesta, mihin liittyy myös eräiden julkisten tilojen ja alueiden toteuttaminen. Hanke toteutetaan valtaosin toteuttajayrityksen vastuulla ja sen taloudellisella riskillä. Sikäli kuin hankkeen voidaan ylipäätään katsoa kuuluvan hankintalainsäädännön soveltamisalaan, sitä on oikeudellisesti arvioitava hankinta-asetuksen 5 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna käyttöoikeusurakkana. Hankinta-asetuksen 15 §:n ja EY:n komission 29.4.2000 julkaiseman käyttöoikeussopimuksia (konsessio) yhteisön oikeudessa koskevan tulkitsevan tiedonannon mukaan suoran neuvottelumenettelyn käyttö on sallittua käyttöoikeusurakassa. Tämä kanta on vahvistettu myös kilpailuneuvoston 8.5.2000 X:n hakemukseen antamassa päätöksessä (d:o 130/690/99).

Helsingin kaupungilla on ollut asiassa paitsi oikeus myös velvollisuus siirtyä suoraan neuvottelumenettelyyn SRV:n kanssa hankinta-asetuksen 14 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. SRV:llä on tekijänoikeutena ilmenevä yksinoikeus tarjouksensa maanalaisen terminaaliratkaisun mahdollistavaan kalliotekniseen innovaatioon. SRV:n pyytämässä asiantuntijalausunnossa Teknillisen Korkeakoulun professori Pekka Särkkä toteaa, että SRV:n kalliotekninen innovaatio on tehty itsenäisesti ja se täyttää luovuuden ja omaperäisyyden tunnusmerkit. Professori Särkän lausunto osoittaa yksiselitteisesti, että SRV:n tarjoukseen sisältyvä kalliotekninen innovaatio ylittää tekijänoikeudellisen teoskynnyksen ja että se siten nauttii tekijänoikeussuojaa.

Helsingin kaupunki on ollut velvollinen siirtymään suoraan neuvottelumenettelyyn SRV:n kanssa myöskin turvatakseen SRV:n tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun asiassa. Kaupungin hylätessä 29.11.2000 kaikki tarjoukset kaupunki on samalla määritellyt jatkoneuvottelujen keskeiseksi lähtökohdaksi kaukoliikenteen bussiterminaalin sijoittamisen maan alle. Tämä ratkaisuvaihtoehto oli ainoastaan SRV:n tarjouksessa. Muiden tarjoajien tarjouksissa tätä vaihtoehtoa ei ollut, vaikka niillä olisi ollut mahdollisuus vaihtoehdon esittämiseen kilpailun aikana ja vaikka kaupunki suoranaisesti kannusti tarjoajia tähän tarjouspyynnön täydennyksessä nro 3.

Yhteenliittymän YIT-Skanska tarjouksen laadintaan osallistui useita konsultteja ja suunnittelijoita, jotka olivat osallistuneet myös Kampin keskuksen toteuttamista koskevan tarjousohjelman laadintaan. SRV nimeää lausunnossaan nämä edellä tarkoittamansa tahot. Se, että yhteenliittymä YIT-Skanska on voinut hyödyntää tarjousvaiheessa Kampin terminaalialueen perusteellisesti
tuntevia ja jopa tarjousohjelman laadintaan osallistuneita konsultteja ja suunnittelijoita, on jo sinällään antanut yhteenliittymälle huomattavan kilpailuedun ja vaarantanut tasapuolisuuden toteutumisen tarjousmenettelyssä. Yhteenliittymän YIT-Skanska käyttämät konsultit ja suunnittelijat eivät kuitenkaan alueen perusteellisesta tuntemuksestaan huolimatta kyenneet esittämään maanalaisen bussiterminaalin mahdollistavaa teknistä ratkaisua sen paremmin aiemmin tekemissään selvityksissä kuin esillä olevassa tarjousmenettelyssäkään.

Mikäli yhteenliittymälle YIT-Skanska nyt varattaisiin mahdollisuus esittää teknisesti toteuttamiskelpoinen ehdotus maanalaisesta bussiterminaalista, tämä merkitsisi hankintalain vastaista yhteenliittymän suosimista SRV:n kustannuksella. Tämä merkitsisi tosiasiallisesti myös lisäajan myöntämistä yhteenliittymälle tarjouksen tekemiseen.

Helsingin kaupungin hylätessä kaikki tarjoukset kaupungin asiakirjoissa julkistettiin SRV:n tarjoukseen sisältyvä tieto siitä, että kaukoliikenteen bussiterminaali voitaisiin sijoittaa maan alle toimivasti. Kiinteistöviraston geoteknisen osaston muistiossa 15.8.2000 SRV:n kallioteknistä innovaatiota on kuvattu seuraavasti: "Tässä ehdotuksessa on poikettu viitesuunnitelmasta olennaisesti. Urho Kekkosen kadun kohdalla pysäköintikellaritilat on jätetty ylemmälle tasolle ja kalliotunnelitiloja on lisätty. Näin menetellen on Kampin metroaseman päälle saatu yhtenäisempi kalliokatto". Lisäksi Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunnan lausunnossa 22.2.2001 on muun ohella todettu, että rakennusvirastossa kehitetty malli on käyttökelpoinen vaihtoehto tai lisä SRV:n esittämälle kallion lujitukseen perustuvalle menettelylle ohentaa Kampin alueen kallioholveja.

Kaupungin viranomaisten asiakirjoista ilmenevät kuvaukset SRV:n kallioteknisestä innovaatiosta ovat siinä määrin yksityiskohtaisia, että alan ammattilainen - kuten yhteenliittymä YIT-Skanska - saattaisi onnistua kehittämään niiden pohjalta SRV:n yksinoikeuden piiriin kuuluvaa kallioteknistä innovaatiota vastaavan maanalaisen terminaaliratkaisun mahdollistavan teknisen innovaation. Professori Särkkä toteaa SRV:n pyytämässä asiantuntijalausunnossa, että kaupungin julkisissa asiakirjoissa on tuotu esille kaikki SRV:n kallioteknisen innovaation olennaiset komponentit. Näiden perusteella ammattimies pystyy konstruoimaan innovaation samankaltaisen ratkaisun Kampin keskuksen kalliotekniseksi suunnitelmaksi.

Tarjousmenettelyn päättymisen julkistamisen yhteydessä Helsingin kaupunki on ilmoittanut myös SRV:n tarjoushinnan sisäisen rakenteen, mukaan lukien maanalaisen kaukobussiterminaalin hinnan. Myös rakennuslupahakemus kaikkine siihen liittyvine piirustuksineen on jätetty rakennusvalvontavirastolle jo 13.11.2001 eli yli kuukautta ennen kuin YIT on jättänyt hakemuksensa kilpailuneuvostolle. Kyseinen aineisto on kenen tahansa nähtävissä rakennusvalvontavirastossa. Mikäli yhteenliittymä YIT-Skanska nyt saisi tilaisuuden parantaa tarjoustaan, tämä merkitsisi hankintalain vastaisen tinkimiskierroksen mahdollistamista.

YIT:n hakemuksessaan viittaamissa sopimusehdoissa on kyse vasta keskeneräisestä sopimusluonnoksesta. Sopimuksen lopullinen sisältö ratkeaa Helsingin kaupungin päättävien elinten otettua kantaa sopimusluonnokseen. Ennen tietoa sopimuksen lopullisesta sisällöstä YIT:n sopimusta koskevat väitteet ja vaatimukset on jätettävä tutkimatta ennenaikaisina.

Rakennusoikeuden määrän muuttumista koskevan väitteen osalta SRV lausuu, että tarjousohjelman mukaan tarjoajat ovat voineet esittää myös rakennusoikeuden osalta asemakaavasta poikkeavia, perusteltuja esityksiä. SRV:n tarjous on siten täysin tarjouspyynnön mukainen myös rakennusoikeuden osalta. Yhteenliittymä YIT-Skanska on itsekin omassa tarjouksessaan ylittänyt asemakaavan mukaisen kerrosalan selvästi. Suhdannepykälässä, johon viitattiin jo SRV:n alkuperäisessä tarjouksessa, on kyse sopijapuolten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta, poikkeuksellisesta taloudellisesta tilanteesta, jossa molempien sopijapuolten intressissä on sopia yhteisesti jatkomenettelystä. Olennaista on, että töiden mahdollinen keskeytys edellyttää SRV:n ja kaupungin välistä sopimusta asiasta.

SRV on liittänyt lausuntonsa yhteyteen kaksi Teknillisen Korkeakoulun kalliorakentamisen professorilta Pekka Särkältä pyytämäänsä asiantuntijalausuntoa, jotka on päivätty 16.1.2002 ja 28.1.2002. Professori Särkkä lausuu yhteenvetonaan, että SRV:n tarjoussuunnitelman kalliotekninen innovaatio on tehty itsenäisesti ja se täyttää luovuuden ja omaperäisyyden tunnusmerkit. Helsingin kaupunki on tuonut 15.8.2000 päivätyssä muistiossa GEO 5472 ja yleisten töiden lautakunnan 22.2.2001 päivätyssä lausunnossa esille kaikki SRV:n tarjouksen kallioteknisen innovaation olennaiset komponentit. Näiden perusteella ammattimies pystyy konstruoimaan samankaltaisen ratkaisun Kampin keskuksen kalliotekniseksi suunnitelmaksi.

Samoin SRV on liittänyt lausuntonsa yhteyteen Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan siviilioikeuden professorilta Jarno Teporalta pyytämänsä asiantuntijalausunnon, joka on päivätty 30.1.2002.

Professori Tepora toteaa muun ohella, että hankintalainsäädännön kannalta arvioituna kyse on varsin vaikeasti määriteltävästä kilpailuprojektista, koska kyse on yhdistetystä hankkeesta, johon liittyy vahvoja käyttöoikeusurakan piirteitä sekä vähäisessä määrin palvelua. Sikäli kuin hanketta arvioidaan kokonaisuutena, se voidaan jäsentää hankintalainsäädännön alaiseksi hankkeeksi, johon tulee soveltaa hankkeen taloudellisen suuruusluokan vuoksi hankinta-asetusta. Helsingin kaupunki on 29.11.2000 hylännyt kaikki kilpailuun osallistuneet 6.6.2000 mennessä kaupungille jätetyt tarjoukset ilmoittamatta yksilöityjä hylkäysperusteita. Tässä vaiheessa Helsingin kaupunki ei ole asianmukaisesti perustellut myöskään SRV:n tarjouksen hylkäämistä. Kun SRV:n ja hankintayksikön neuvottelut katkaistiin hankintayksikön toimesta perustelematta, jää arvailujen varaan, mitkä olivat todelliset syyt tällaiselle päätökselle.

Kun SRV on uhrannut taloudellisesti paljon aikaansaadakseen toteuttamiskilpailuun innovatiivisen ratkaisun, yhtiön on voitava lähteä siitä, ettei tätä ratkaisua anneta jatkossa toisen kilpailijan käyttöön suoraan tai epäsuorasti. Näin ollen SRV:n innovaatioon perustuva kalliotekninen ratkaisu ja sitä koskeva suunnitelma ovat Kampin keskusta koskevassa hankinnassa sellaisia tarjouksessa esitettyjä tietoja, joiden käyttämistä hankinnassa tulee suojata SRV:n yksinoikeuksina tekijänoikeuden perusteella ja liikesalaisuuksina. SRV:n tekijänoikeus ja oikeus liikesalaisuuden suojaan ovat julkisessa hankinnassa sellaisia hankinta-asetuksen 14.1 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja yksinoikeuden suojelemiseen liittyviä syitä, joiden perusteella kaupungilla on ollut paitsi oikeus myös velvollisuus siirtyä suoraan neuvottelumenettelyyn SRV:n kanssa.

9. YIT:N LAUSUNTO HAKEMUKSEN TUTKIMISEDELLYTYKSISTÄ

YIT on 6.2.2002 toimittanut kilpailuneuvostolle lausunnon asiassa. YIT lausuu, että sen asialegitimaatio prosessissa perustuu siihen, että se toimii YIT:n ja Skanskan muodostaman työyhteenliittymän lukuun. Mikäli YIT:n kanne menestyy kilpailuneuvostossa, tästä saatava hyöty tulee konsortion molempien osapuolten hyväksi. Mikäli sen sijaan prosessista aiheutuisikin kuluvastuu, YIT ei voi toimillaan velvoittaa Skanskaa osavastuuseen kuluista, vaan vastaa näistä kuluista itsenäisesti.

Konsortio ei ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan sen puolesta toimivat sen osapuolet. Osapuolet voivat järjestää keskinäiset suhteensa vapaasti. Suhteessa ulkopuolisiin tahoihin konsortion jäsenet toimivat omissa nimissään, mutta konsortion lukuun. Osapuolet tulevat sidotuiksi velvoitteisiin vain, mikäli ovat antaneet tähän suostumuksensa tai mikäli toinen osapuoli on saanut valtuutuksen edustaa molempia konsortion jäseniä suhteessa ulkopuolisiin. Sen sijaan, kun kyse on oikeuksista, konsortion osapuoli voi toimia konsortion lukuun siten, että saadut oikeudet koituvat molempien konsortion jäsenten hyväksi. Näin on ainakin niissä tapauksissa, joissa konsortion toinen osapuoli on ilmoittanut, ettei sitä tarvitse erikseen kuulla asiassa, kuten Skanska on tehnyt.

Osapuolten toimivaltaa toimia konsortion lukuun ei ole lainsäädännössä säännelty. Lainsäädäntö tuntee kuitenkin useita tilanteita, joissa asialegitimaatio varsinaisesti kuuluu useammalle henkilölle yhteisesti, mutta joissa yksikin ao. ryhmän jäsen voi omissa nimissään prosessata ryhmän lukuun. Tällaisia säännöksiä ovat muun muassa OYL 15:6, YhtOmL 4,2 § ja PK 18:2,2. Ottaen huomioon YIT:n esiintyminen konsortion lukuun, on selvää, että asia koskee YIT:tä.

Kyse on julkisesta hankinnasta. Kaupunki on edellyttänyt tarjouksen antajalta koko alueen suunnittelua tarjousohjelman mukaan, alueen rakentamista valmiiksi antamassaan aikataulussa sekä tiettyjen alueiden ja tilojen luovuttamista kaupungille. Kaupunki valvoo sekä suunnittelua että rakentamista loppuun asti. Maksuksi kaupunki suorittaa rahana yli 200 milj. mk ja luovuttaa rakennusoikeuksia ja tontinvuokraoikeuksia toteuttajalle. Tarjousohjelman ehtojen mukaan kaupungilla on varsin laajat valtuudet olla ohjaamassa hanketta sen loppuun asti.

10. SRV:N LAUSUNTO HAKEMUKSEN TUTKIMISEDELLYTYKSISTÄ

SRV on 7.2.2002 antanut kilpailuneuvostolle lausunnon koskien YIT:n asialegitimaatiota. SRV katsoo, että YIT:llä ei ole asialegitimaatiota hakemuksen tekemiseen kilpailuneuvostolle. SRV lausuu, että tarjouksen tehneen yhteenliittymän osakasyritysten välillä vallitsee ns. välttämätön prosessinyhteys. Tästä seuraa, että tarjouksen tehneen yhteenliittymän puhevaltaa oikeudenkäynnissä voivat käyttää vain kaikki yhteenliittymän osakasyritykset yhdessä. Yhteenliittymän yksittäisellä osakasyrityksellä ei ole asialegitimaatiota valittaa tarjousmenettelyssä yhteenliittymän puolesta ilman muiden yhteenliittymän osakasyritysten valtuutusta. SRV toteaa, että YIT:n 6.2.2002 toimittamassaan lausunnossa mainitsemat oikeussäännökset eivät ole asiassa relevantteja. Ne eivät tule sovellettavaksi tapauksen tosiseikastoon. Suomen lainsäädäntöön ei sisälly mitään sellaista poikkeussäännöstä, joka oikeuttaisi poikkeamaan välttämättömän prosessinyhteyden pääsäännöstä käsillä olevassa tapauksessa. Yhteenliittymän YIT-Skanska yksittäisellä osakasyrityksellä eli YIT:llä ei ole asialegitimaatiota prosessata yhteenliittymän puolesta yksin ilman yhteenliittymän toisen osakasyrityksen nimenomaista valtuutusta.

SRV:n lausunnon liitteenä on viittauksia oikeuskirjallisuuteen

11. LOPPULAUSUNNOT

YIT on 18.2.2002 toimittanut kilpailuneuvostolle loppulausuntonsa asiassa. Lausunnon liitteenä on Skanska Oy:n YIT-Yhtymä Oyj:lle osoittama 15.2.2002 päivätty kirje. Kirjeessä todetaan, että YIT-Yhtymä Oyj:n ja Skanska E telä-Suomi Oy:n välisen1.5.1999 allekirjoitetun Kampin keskusta koskevan yhteistyösopimuksen raukeamisesta ei ole sopimuksen voimassaoloa koskevan 6 kohdan tarkoittamalla tavalla yhteisesti sovittu. YIT ilmoittaa oikeudenkäyntikuluvaatimuksekseen 31.631,05 euroa (alv 0).

Helsingin kaupunki on 18.2.2002 toimittanut kilpailuneuvostolle loppulausuntonsa asiassa. Helsingin kaupunki vaatii YIT-Rakennus Oy:tä korvaamaan kaupungille oikeudenkäyntikuluina 55.885 euroa. SRV on 18.2.2002 toimittanut kilpailuneuvostolle loppulausuntonsa asiassa. SRV vaatii YIT:tä korvaamaan yhtiölle asianosais- ja oikeudenkäyntikuluina 121.401,10 euroa (alv 0).

12. LAUSUMAT OIKEUDENKÄYNTIKULUISTA

Kilpailuneuvosto on varannut YIT:lle ja Helsingin kaupungille tilaisuuden lausua asiassa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista. Helsingin kaupunki on 20.2.2002 ilmoittanut kilpailuneuvostolle puhelimitse, ettei kaupungilla ole tältä osin lausuttavaa.

YIT on 20.2.2002 toimittanut kilpailuneuvostolle lausunnon Helsingin kaupungin ja SRV:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksista. YIT kiistää Helsingin kaupungin ja SRV:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset perusteeltaan ja katsoo, ettei YIT:n hakemus kilpailuneuvostolle ole ollut perusteeton. YIT katsoo, että sillä on asiassa asiavaltuus saattaa asia kilpailuneuvoston käsiteltäväksi ja että hakemus on myös materiaaliselta kannalta perusteltu, koska kaupunki ei ole esittänyt hyväksyttävää perustetta neuvotella asiassa ainoastaan SRV:n kanssa. SRV:n osalta YIT lausuu lisäksi, että SRV on osallistunut prosessiin julkisista hankinnoista annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaisessa roolissa. Kilpailuneuvosto on varannut SRV:lle ao. lainkohdan nojalla tilaisuuden tulla kuulluksi. SRV on omasta aloitteestaan ja halustaan käyttänyt tätä tilaisuutta. YIT ei ole haastanut SRV:tä asianosaiseksi eikä kuultavaksi.

YIT paljoksuu Helsingin kaupungin ja SRV:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksia. YIT kiinnittää sekä Helsingin kaupungin että SRV:n kuluvaatimusten määrän osalta huomiota erityisesti kyseisten osapuolten sisäisiin neuvotteluihin ja useiden henkilöiden osallistumiseen prosessiin ilman, että tällä olisi ollut prosessissa näkyvää merkitystä.

13. VALMISTELUISTUNTO JA PÄÄKÄSITTELY

Asiassa on 7.2.2002 järjestetty kilpailuneuvoston valmisteluistunto.

Asiassa on 11.2.2002 järjestetty kilpailuneuvoston pääkäsittely. Pääkäsittelyssä on kuultu SRV:n nimeämänä todistajana Teknillisen Korkeakoulun professoria Pekka Sakari Särkkää.

YIT on pääkäsittelyssä jättänyt kilpailuneuvostolle Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professorilta Juha Lappalaiselta pyytämänsä asiantuntijalausunnon. YIT on pyytänyt professori Lappalaiselta asiantuntijalausuntoa siitä, onko YIT-Rakennus Oy:llä konsortion osapuolena julkisista hankinnoista annetun lain 9a §:n mukainen asialegitimaatio ajaa prosessia kilpailuneuvostossa omissa nimissään, mutta konsortion lukuun.

Professori Lappalainen lausuu muun ohella seuraavaa. Siviiliprosessissa välttämätön prosessinyhteys syntyy, jos riidan kohteena olevassa oikeussuhteessa on samalla asianosaistaholla kaksi tai useampia henkilöitä ja aineellisen siviilioikeuden mukaan se oikeus tai velvoite, josta prosessissa on kyse, on myötäpuolten välillä jakamaton siten, että he voivat tulla oikeutetuiksi tai velvoitetuiksi vain yhdessä. Myötäpuolet ovat tällöin oikeudenkäynnissäkin "välttämättä" sidoksissa toisiinsa siinä mielessä, että jutussa voidaan antaa vain yksi, kaikkiin myötäpuoliin nähden yhdensisältöinen tuomio. Jos oikeudenkäynnissä esimerkiksi riidellään työsuoritusvelvoitteesta, johon kaksi tai useampi on yhdessä sitoutunut, ollaan usein tekemisissä myötäpuolten kesken sillä tavoin jakamattoman velvoitteen kanssa, että prosessinyhteys heidän välillään on jakamaton. Ratkaisevaa on, voidaanko myötäpuolten suhdetta vastapuoleen siinä kysymyksessä, josta oikeudenkäynnissä riidellään, tarkastella oikeusseurausten valossa kunkin myötäpuolen kohdalta erillisenä niin, että oikeusseuraukset voivat aineellisen oikeuden mukaan heidän välillään erota toisistaan, vai onko oikeusseurauksen oltava myötäpuoliin nähden sama. Viimemainitussa tapauksessa myötäpuolet ovat keskenään välttämättömässä prosessinyhteydessä.

Välttämätön prosessinyhteys on tyypillisesti siviiliprosessiin kuuluva instituutio. Ei voida väittää, etteikö se voisi esiintyä myös hallintolainkäytön sektorilla, esimerkiksi hallintoriita-asioissa, mutta hallintovalituksessa tai siihen rinnastettavassa laillisuuskontrollissa, esimerkiksi kilpailuneuvoston käsittelemissä julkisia hankintoja koskevissa asioissa, ei ainakaan samassa määrin synny välttämättömän prosessinyhteyden tilanteita kuin siviiliprosessissa.

Nyt tarkastelun kohteena olevassa tapauksessa, jossa YIT on turvautunut kilpailuneuvostossa hankintalain tarjoamiin oikeusturvakeinoihin saadakseen oikaisun Helsingin kaupungin menettelyyn hankinta-asiassa, jota menettelyä YIT pitää hankintalain vastaisena, ei ole kysymys sellaisesta oikeudellisesta arvioinnista, jossa YIT:n ja Skanskan yhteenliittymällä olisi edellä kuvattua relevanssia. Kilpailuneuvosto ei ratkaise konsortion tekemän tarjouksen juridista pätevyyttä eikä muutoinkaan tee lainkäyttöelimenä ratkaisua, jossa konsortiorakenteella olisi ratkaisun sisältöön vaikuttavaa merkitystä. Prosessissa on kysymys siitä, onko kaupunki menetellyt hankinta-asiassa hankintalain ja sen nojalla annettujen määräysten vastaisesti. Prosessi koskee julkisoikeudellista asiaa, johon hakijayhtiön mahdolliset yhteenliittymäsopimukset eivät relevantilla tavalla vaikuta.

Professori Lappalainen katsoo, että YIT on legitimoitu tekemään yksinään hakemuksen kilpailuneuvostolle. YIT:n ja Skanskan työyhteenliittymä ei synnytä yhtiöiden välille sellaista yhteyttä, joka estäisi YIT:tä olemasta hakijana ilman Skanskan myötävaikutusta.

KILPAILUNEUVOSTON PÄÄTÖS

1. ASIAN TUTKIMINEN

1.1 Tutkimisedellytysten selvittäminen

Kilpailuneuvostosta annetun lain (481/92) 1 §:n mukaan kilpailuneuvosto käsittelee ja ratkaisee sille kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) ja julkisista hankinnoista annetun lain (1505/92) mukaan kuuluvat asiat. Kilpailuneuvoston on tutkittava toimivaltaansa koskevat kysymykset viran puolesta. Helsingin kaupunki ja SRV Viitoset Oy ovat vaatineet, että kilpailuneuvoston tulee jättää hakemus tutkimatta ensinnäkin sen vuoksi, että YIT-Rakennus Oy:ltä puuttuu asiavaltuus ja toisaalta sen vuoksi, että kyse ei ole julkisesta hankinnasta.

Kilpailuneuvosto toteaa, että asian tutkimisedellytysten täyttymisen osalta asiassa tulee ensin selvittää se, onko kyseessä julkinen hankinta. Tämä on välttämätöntä sen toteamiseksi, mitkä oikeussäännökset asiaan tulevat sovellettaviksi. Mikäli kyseessä on julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitettu julkinen hankinta, se kuuluu kilpailuneuvostossa käsiteltäviin ja ratkaistaviin asioihin. Tällöin tutkimisedellytysten osalta tulee lisäksi selvittää, onko YIT-Rakennus Oy:llä julkisista hankinnoista annetun lain 9a §:ssä tarkoitettu oikeus saattaa asia kilpailuneuvoston käsiteltäväksi ja käyttää siinä puhevaltaa.

1.2 julkista hankintaa koskevien säännösten soveltuvuus

Helsingin kaupunki ja SRV Viitoset Oy ovat vaatineet, että kilpailuneuvoston tulee jättää hakemus tutkimatta sen vuoksi, että asia ei kuulu kilpailuneuvoston toimivaltaan, koska hakemuksen kohteena olevassa tarjouskilpailussa ei ole kyse julkisesta hankinnasta. Helsingin kaupunki on lausunut, että hanketta valmisteltaessa tai kilpailuttamista toteutettaessa hanketta ei ole pidetty julkisena hankintana, vaan rakennusoikeuksien luovuttamisena, johon liittyy myös eräiden julkisten tilojen ja alueiden toteuttaminen.

Hankkeen kuvaus on esitetty edellä sivulla 2 sellaisena kuin Helsingin kaupunki on sen Virallisessa lehdessä ollessa hankeilmoituksessaan kuvannut. Sen mukaan hanke sisältää erilaisia elementtejä.

Julkisista hankinnoista annetussa laissa hankinnalla tarkoitetaan lain 4 §:n 1 kohdan mukaan tavaroiden ja palvelujen ostamista, vuokraamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa sekä urakalla teettämistä. Lainvalmisteluaineiston mukaan hankinnalla tarkoitetaan muun muassa myös osamaksukauppoja, leasingsopimuksia sekä optiosopimuksia. Lainvalmisteluaineiston mukaan hankinnan määritelmä on laaja. (7) Tulkinnan lähtökohtana ei ole niinkään hankintatoimelle annettu oikeudellinen muoto kuin järjestelyn tosiasiallinen luonne ja merkitys.

Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat ratkaisukäytännössään lähteneet siitä, että erilaisia elementtejä sisältävien sopimusten osalta ratkaiseva merkitys on sillä, mikä on hankkeen päätarkoitus ja missä on sen taloudellinen painopiste.

Kilpailuneuvoston 6.5.1999 Janton Oyj:n hakemukseen antamassa päätöksessä (d:o 36/690/99) oli kyse tarjouskilpailusta, joka koski asemilla ja liikennevälineissä jaettavaa ilmaisjakelulehteä. HKL:n tavoitteena oli tarjouskilpailulla hankkia yhteistyökumppani, joka kustantaisi ja julkaisisi HKL:n asemilla ja liikennevälineissä jaettavaa ilmaisjakelulehteä. HKL:n saama maksuton ilmoitustila muodostaisi osavastikkeen HKL:n yritykselle myöntämästä oikeudesta käyttää asemia ja kulkuvälineitä ilmaisjakelulehden jakeluun. Pääasiallisen vastikkeen jakelukanavasta yritys maksaisi rahassa.

Kilpailuneuvosto viittasi päätöksessään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 19.4.1994 antamaan ennakkoratkaisuun (Gestión Hotelera Internacional SA v. Comunidad Autonoma de Canarias and others C-331/92 (1994) ECR 1329), jossa tuomioistuin katsoi, että yhdistetty sopimus, johon liittyi sekä rakennustöiden suorittamista että omaisuuden käyttöoikeuden luovutus, ei kuulunut rakennusurakoita koskevan hankintadirektiivin (71/305/ETY) soveltamispiiriin, koska rakennustyöt olivat sopimuksessa ainoastaan toissijainen osa käyttöoikeuden luovutukseen nähden.

Kilpailuneuvosto totesi päätöksessään, että erilaisia elementtejä sisältävien sopimusten osalta ratkaiseva merkitys on sillä, mikä on hankkeen päätarkoitus ja missä on sen taloudellinen painopiste. Hankintasäännösten soveltamisalaa arvioitaessa oli kuitenkin ensisijaisesti otettava huomioon järjestelyn tarkoitus tarjouskilpailun järjestäjän näkökulmasta. HKL:n osalta sopimuksen
pääasiallinen tarkoitus oli jakelukanavan vuokraaminen yritykselle ja siitä saatava rahakorvaus. Kilpailuneuvosto totesi, ettei kyse ollut julkisesta hankinnasta eikä kilpailuneuvosto näin ollen ollut asiassa toimivaltainen. Kilpailuneuvosto jätti hakemuksen tutkimatta. KHO pysytti kilpailuneuvoston päätöksen (KHO 1.12. 1999 taltio 3887).

Nyt tutkittavana oleva asia koskee varsin monitahoista hanketta, johon sisältyy useita elementtejä, kuten vaativaa toiminnallista ja kaupunkikuvallista ideointia ja suunnittelua varsin väljistä lähtökohdista, linjaliikenneterminaalien rakentamista, tonttien ja rakennusoikeuksien kauppaa sekä alueiden vuokraamista. Hanketta on periaatteessa mahdollista tarkastella kahdella vaihtoehtoisella tavalla eli yhtenä kokonaisuutena tai siten, että eri osat kokonaisuudesta erotetaan omiksi tarkastelukohteiksi.

Hankkeella on yhtenäinen tavoite ja tarkoitus, mikä puoltaa sitä, että hanketta tulee julkisia hankintoja koskevien säännösten ja periaatteiden kannalta tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Yksittäisiä elementtejä ei ole tarkoituksenmukaista tarkastella kokonaisuudesta erillisinä.

Hankkeen tavoitetta ja tarkoitusta voidaan lyhyesti kuvata siten, että Kampin alueelle on tarkoitus suunnitella ja rakentaa kaupallisesti toimiva liikekeskus, joka käsittää liike- ja toimistotiloja, asuntoja sekä mittavat linjaliikenneterminaalit.

Kokonaisuuden kannalta sekä Helsingin kaupunki että tarjoajat ovat katsoneet, että hankkeen suunnittelulla on keskeinen merkitys. Suunnittelutyössä on koko hankkeen ajan painotettu kaupunkikuvallista suunnittelua sekä kaupungin keskustan toimivuuden ja vetovoiman kehittämistä, mikä nimenomaan on Helsingin kaupungin intressissä. Hankkeen toteuttaja suorittaa kaupungin puolesta kaupunkikuvallisen suunnittelun ja kehittää alueen toimivuutta ja vetovoimaa.

Helsingin kaupunki on itse aloittanut hankkeen toteuttamiseen tähtäävän tarjousmenettelyn julkisten hankintojen menettelysääntöjen mukaisesti. Esimerkiksi kiinteistölautakunnan pöytäkirjassa 13.2.2001 todetaan, että hanketta on valmisteltu kaupunginvaltuuston 29.11.2000 tekemään tarjousten hylkäämistä koskevaan päätökseen saakka sekä kiinteistöjen luovuttamista että julkisia hankintoja koskevien säädösten mukaisesti. Yleisten töiden lautakunnan 22.2.2001 päivätyssä pöytäkirjassa todetaan, että laki ja asetus julkisista hankinnoista saattaisivat periaatteessa edellyttää neuvottelujen jatkamista kaikkien kolmen tarjouspyynnön mukaisen tarjouksen jättäneen ehdokkaan kanssa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Helsingin kaupunki saa hankekokonaisuudessa hyväkseen edellä selostetun ideoinnin ja suunnittelun, jolla kaupungin mukaan on merkitystä koko keskustan toimivuudelle, vetovoimalle ja kaupunkikuvalle. Lisäksi kaupunki saa hyväkseen sille toteutettavat linjaliikenneterminaalit ja yleiset alueet. Kampin keskuksen toteuttajaksi hyväksyttävä yritys puolestaan saa kaupungin sille luovuttamat tontit, rakennusoikeudet ja vuokraoikeudet, joita yritys voi omalla riskillään hyödyntää taloudellisesti.

Kilpailuneuvosto toteaa johtopäätöksenään, että hanke täyttää julkisen hankinnan olennaiset tunnusmerkit ja siihen on siten sovellettava hankintasäännöksiä. Toteuttavalle yritykselle tulevan vastikkeen laatu viittaa siihen, että hanketta on lähinnä pidettävä käyttöoikeusurakkana.

1.3 YIT:n asiavaltuus

Sekä Helsingin kaupunki että SRV Viitoset Oy ovat vaatineet, että kilpailuneuvoston tulee jättää hakemus tutkimatta, koska hakijana olevalta YIT-Rakennus Oy:ltä puuttuu asiavaltuus. Helsingin kaupunki ja SRV ovat lausuneet, että hakemusta koskevassa tarjouskilpailussa tarjouksen on tehnyt YIT-Rakennus Oy:n ja Skanska Etelä-Suomi Oy:n muodostama työyhteenliittymä. YIT ei ole yksinään tehnyt tarjousta tarjouskilpailussa. YIT ei ole esittänyt työyhteenliittymän toisen osapuolen eli Skanskan valtuutusta hakemuksen tekemiselle kilpailuneuvostolle. YIT on ilmoittanut, että yhtiö toimii asiassa YIT:n ja Skanskan muodostaman työyhteenliittymän lukuun, mutta omalla kuluvastuullaan.

Skanska Etelä-Suomi Oy on toimittanut kilpailuneuvostolle lausuman, jossa yhtiö toteaa seuraavaa. Vaikka Skanska on tehnyt yhteisen tarjouksen yhdessä YIT:n kanssa Kampin keskusta koskevassa asiassa, kilpailuneuvostolle tehty valitus voidaan Skanskan puolesta käsitellä vain YIT:n tekemänä valituksena. Skanskaa ei tarvitse erikseen kuulla asiassa.

Kilpailuneuvoston puheenjohtaja on asian valmisteluistunnossa 7.2.2002 kehottanut YIT:tä toimittamaan kilpailuneuvostolle viimeistään asian pääkäsittelyssä 11.2.2002 Skanskan antaman ilmoituksen siitä, tuleeko Skanska edelleen olemaan mukana YIT:n ja Skanskan työyhteenliittymässä ja osallistumaan tarjousmenettelyyn Kampin hankkeesta, mikäli YIT:n tekemä hakemus tutkitaan ja mikäli hakemus johtaa sellaiseen kilpailuneuvoston päätökseen, jonka mukaan YIT:n ja Skanskan työyhteenliittymällä olisi mahdollisuus osallistua Kampin keskusta koskevan tarjousmenettelyn jatkamiseen. YIT on valmisteluistunnossa ilmoittanut, että YIT toimittaa tällaisen ilmoituksen kilpailuneuvostolle. YIT on asian pääkäsittelyssä 11.2.2002 ilmoittanut, ettei Skanskalla ole asemansa suhteen uutta lausuttavaa asiassa. YIT on loppulausuntonsa yhteydessä 18.2.2002 toimittanut kilpailuneuvostolle Skanskan YIT:lle osoittaman kirjeen, jossa todetaan, ettei YIT:n ja Skanskan välisen yhteistyösopimuksen raukeamisesta ole yhteisesti sovittu.

Julkisista hankinnoista annetun lain 9a §:n mukaan julkista hankintaa koskevassa asiassa hakemuksen kilpailuneuvostolle voi tehdä ja käyttää asiassa puhevaltaa se, jota asia koskee. Lainvalmisteluaineistossa todetaan, että tämä tarkoittaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on oikeudellinen intressi saada muutos virheelliseen hankintamenettelyyn. Lainvalmisteluaineiston mukaan hakijana voi käytännössä olla lähinnä alalla toimiva yrittäjä, jolla on tai olisi ollut mahdollisuus saada oma tarjouksensa hyväksytyksi oikein toteutetussa hankintamenettelyssä. (8) Edellä mainitussa lainkohdassa ei ole erityisesti otettu kantaa sen laatuiseen asiavaltuusongelmaan, josta nyt on kysymys.

Kilpailuneuvosto on ratkaisukäytännössään katsonut muun ohella, että tarjouskilpailussa tarjouksen tehneen yhtiön kanssa samaan konserniin kuulunut toinen yhtiö ei ole julkista hankintaa koskevassa asiassa hankintalain 9a §:ssä tarkoitettu hakemuksen tekemiseen kilpailuneuvostolle oikeutettu asianosainen. Samoin kilpailuneuvosto on ratkaisukäytännössään katsonut, ettei kilpailuneuvostolla ole toimivaltaa ottaa oma-aloitteisesti asioita käsiteltäväkseen. Kilpailuneuvostolla ei ole toimivaltaa ottaa asiaa käsiteltäväkseen myöskään yleisen edun perusteella, ellei kauppa- ja teollisuusministeriö ole tehnyt kilpailuneuvostolle hakemusta.

Kilpailuneuvosto jätti Arkkitehtitoimisto Pekka Helin ja Tuomo Siitonen Oy:n hakemuksen tutkimatta 23.10.1998 antamallaan päätöksellä (d:o 38/ 359/98). Kilpailuneuvosto totesi, että hakijana ollut yhtiö, Arkkitehtitoimisto Pekka Helin ja Tuomo Siitonen Oy, ei ollut osallistunut tarjouskilpailuun tarjouksen antajana. Ilmoituksen mukaan hakijayhtiö kuului samaan konserniin kuin tarjouksen tarjouskilpailussa tehnyt Arcad Oy, Helin & Siitonen. Kilpailuneuvosto totesi, että tämä ei kuitenkaan oikeuttanut hakijayhtiötä toimimaan tarjouksen tekijän puolesta.

Kilpailuneuvosto jätti Y:n hakemuksen tutkimatta 7.12.1999 antamallaan päätöksellä (d:o 131/690/99). Kilpailuneuvosto totesi päätöksessään muun ohella, ettei kilpailuneuvostolla ole toimivaltaa ottaa oma-aloitteisesti asioita käsiteltäväkseen. Kilpailuneuvosto totesi, ettei sillä ole toimivaltaa ottaa asiaa käsiteltäväkseen myöskään Y:n mainitseman yleisen edun perusteella, ellei kauppa- ja teollisuusministeriö ole tehnyt kilpailuneuvostolle hakemusta.

Kilpailuneuvosto jätti Z:n hakemuksen osaksi tutkimatta 1.10.2001 antamallaan päätöksellä (d:o 151/690/2001). Asiassa oli kyse kuljetuspalveluiden tarjouskilpailusta. Kilpailuneuvosto totesi, että Z ei ollut tehnyt tarjouskilpailussa tarjousta Kaisajoen koulun ja Varejoen koulun koululaiskuljetusreiteistä, joihin hakemus myös kohdistui. Asiasta ei ilmennyt, että tarjouskilpailussa näiltä osin tehdyillä ratkaisuilla olisi suoraa ja välitöntä vaikutusta hakijan oikeusasemaan. Kilpailuneuvosto katsoi, että Z:lla ei ollut osoitettu olevan oikeudellista intressiä saada muutosta hankintamenettelyyn muilta osin kuin niiden reittien osalta, joista hän oli antanut tarjouksen. Kilpailuneuvosto jätti hakemuksen tutkimatta siltä osin kuin se koski sellaisia kuljetusreittejä, joista Z ei ollut tehnyt tarjousta.

Yhtiön tai yhteenliittymän osakkaan mahdollisuus ajaa kannetta yhteiseen lukuun on eräissä tapauksissa lainsäädännössä tunnustettu. Tällaisiin tapauksiin viittaa myös professori Lappalainen kilpailuneuvostolle jätetyssä asiantuntijalausunnossaan. Tällainen menettely saattaa olla mahdollista silloin, kun kysymys on esimerkiksi yhtiön tai kuolinpesän saatavien perinnästä.

YIT:n asiavaltuus on hankintayksikön ja SRV:n taholta riitautettu. Tämän johdosta kilpailuneuvosto on kehottanut YIT:tä esittämään selvitystä Skanskan kannasta esitettyihin muutosvaatimuksiin ja mahdolliseen hankintamenettelyn jatkamiseen. Skanska ei ole kummassakaan suhteessa antanut vahvistusta mukanaolostaan. Asia ei siten ole tulkinnanvarainen.

Nyt tarkasteltavana olevassa asetelmassa ei ole kysymys vain työyhteenliittymälle kuuluvien oikeuksien toteuttamisesta tai pelkästään Helsingin kaupungin hankintamenettelyn arvioinnista. YIT vaatii, että hankintamenettelyn jatkaminen olisi kiellettävä ja Helsingin kaupunki velvoitettava korjaamaan virheellinen menettelynsä. Mikäli hakemus menestyisi, asiassa voitaisiin siten päätyä tilanteeseen, jossa työyhteenliittymälle avautuisi mahdollisuus päästä Kampin keskuksen toteuttajaksi. Asia ei koske ainoastaan työyhteenliittymän oikeuksia, vaan lopputuloksena voisi olla se, että yhteenliittymä tulisi velvoitetuksi huomattavan suuren projektin toteuttamiseen. Skanska Etelä-Suomi Oy:n valmiudesta tähän ei ole saatu selvitystä. YIT:n hyväksyminen yksin tarjoajaksi tässä hankintamenettelyn vaiheessa ei ole mahdollista ottaen huomioon toisaalta tarjouksen muutoskiellon ja toisaalta Helsingin kaupungin vastustuksen.

Vaikka hakemus kohdistuu suoranaisesti vain kaupungin menettelyyn hankinnan järjestämisessä, hakemus ei ole sillä tavoin itsenäinen itse hankintaan ja sen toteuttamiseen sekä vaadittuihin korjaustoimenpiteisiin nähden, että hakijan asiavaltuutta voitaisiin tarkastella hankintakokonaisuudesta irrallisena. Huomioon on otettava, että YIT itsekin on katsonut voivansa antaa tarjouksen vain yhdessä Skanskan kanssa.

Esitettyjen vaatimusten laatu ja Skanskan kannanotot huomioon ottaen kilpailuneuvosto katsoo, ettei asian tutkimiseen pelkästään YIT:n hakemuksesta ole oikeudellisia edellytyksiä. Hakemus on jätettävä tutkimatta asiavaltuuden puuttumisen vuoksi.

2. OIKEUDENKÄYNTIKULUT

YIT on vaatinut, että Helsingin kaupunki tulee velvoittaa korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen. Helsingin kaupunki ja SRV ovat vaatineet, että YIT tulee velvoittaa korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine viivästyskorkoineen.

Kilpailuneuvoston lainkäytössä sovelletaan kilpailuneuvostosta annetun lain (481/1992) 13 §:n mukaan, siten kuin säännöstä on muutettu 1.10.1998 voimaan tulleella lailla (304/1998), hallintolainkäyttölakia (586/1996). Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään, että asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä 74 §:ssä säädetään, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa säädetään, että harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta, on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta. Hallintolainkäyttölain 75 §:ssä viitataan oikeudenkäyntikulujen osalta lisäksi eräisiin säännöksessä tarkemmin mainittuihin oikeudenkäymiskaaren säännöksiin.

Asian lopputulos huomioon ottaen kilpailuneuvosto hylkää YIT:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään, koska YIT:n hakemusta ei ole pidettävä edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin ilmeisen perusteettomana.

Julkisista hankinnoista annetun lain 11 §:n 1 momentissa säädetään, että kilpailuneuvosto ei saa määrätä lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimenpidettä varaamatta hankintayksikölle ja muille, joita asia koskee, tilaisuutta tulla kuulluksi. YIT on vaatinut hankintalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamista asiassa. Julkisista hankinnoista annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaisesti kilpailuneuvoston on tullut varata SRV:lle tilaisuus antaa asiassa lausunto.

YIT on vaatinut asiassa, että kilpailuneuvosto kieltää Helsingin kaupunkia jatkamasta YIT:n virheellisenä pitämää hankintamenettelyä ja että kilpailuneuvosto velvoittaa Helsingin kaupungin korjaamaan hankintamenettelyään. Kun otetaan huomioon hankintamenettelyn vaihe Helsingin kaupungin ja SRV:n välillä hakemuksen vireille tulon hetkellä, YIT:n vaatimuksilla olisi menestyessään ollut suora vaikutus SRV:n asemaan. Asiassa on kiistelty sellaisista yksityiskohdista, kuten SRV:n yksinoikeus kalliotekniseen innovaatioonsa ja sen mahdollisiin vaikutuksiin hankintamenettelylle, että SRV:n on ollut perusteltua osallistua aktiivisesti asian käsittelyyn ja antaa asiassa selvitystä tarjouksensa laatimisesta ja sen sisällöstä. Viitaten julkisista hankinnoista annetun lain 11 §:n 1 momenttiin kilpailuneuvosto toteaa, että YIT tulee asian näin päättyessä velvoittaa osallistumaan SRV:lle asiasta aiheutuneiden asianosais- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen kilpailuneuvoston kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä, joka ilmenee päätöslauselmasta.

3. PÄÄTÖSLAUSELMA

Kilpailuneuvosto jättää hakemuksen enemmälti tutkimatta.

Kilpailuneuvosto velvoittaa YIT-Rakennus Oy:n osallistumaan SRV Viitoset Oy:n asianosais- ja oikeudenkäyntikuluihin 50.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille tulee suorittaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

4. MUUTOKSENHAKU

Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) on säädetty. Kilpailuneuvoston päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Valitusosoitus liitteenä.

(1) Ei sisällä yleiselle jalankululle varattuja tiloja.
(2) Ei sisällä yleiselle jalankululle varattuja tiloja.
(3) Ei sisällä yleiselle jalankululle varattuja tiloja.
(4) Tarjousyhteenliittymän tarjouksessa on tavara-aseman pinta-alasta ilmoitettu keskenään ristiriitaiset lukemat 5.900 ja 5.750.
(5) Ei sisällä yleiselle jalankululle varattuja tiloja.
(6) Ei sisällä yleiselle jalankululle varattuja tiloja.
(7) HE 154/1992 vp., s. 12.
(8) HE 154/1992 vp., s. 15; HE 69/1997 vp., s. 22.