MAO:31/04

Kohtuuton sopimusehto
Tililuottosopimus
Sopimusehtojen selkeys
Korko
Viivästyskorko
Luotonantajan vastuu

Dnro 178/02/M2
Antopäivä 13.2.2004

Kuluttaja-asiamies (KA) vastaan ONOFF Ljud & Bild Ab ja Resurs Bank AB. Kysymys tililuottosopimusehtojen epäselvyydestä, oikeudesta yksipuolisesti muuttaa luoton korkoa, viivästyskoron määrästä ja luotonantajan vastuusta kuluttajaa kohtaan.

1. Vastaajayhtiöiden tililuottosopimusehdot jakaantuivat "erityisiin tiliehtoihin" ja "yleisiin tiliehtoihin". Yhtiöt eivät sopineet ennakolta maksuaikataulusta kuluttajan kanssa, vaan määrittelivät sovellettavan maksuaikataulun sopimusehdoissa mainituista vaihtoehdoista sen perusteella, minkä suuruinen kuluttajan ensimmäinen maksusuoritus oli ollut. Sopimusehdoista oli pääteltävissä, että aluksi sovellettiin "erityisiä tiliehtoja" ja "yleiset tiliehdot" tulivat sovellettaviksi siinä tapauksessa, että kuluttaja poikkesi mainitulla tavalla määritellystä "maksusuunnitelmasta".

Markkinaoikeus katsoi, ettei maksun viivästymistilanteisiin liittyvä tiliehto ollut riittävän yksiselitteinen siten, että kuluttaja olisi voinut sen perusteella ennakolta varmuudella tietää, minkä ehtojen mukaan hänen maksuvelvollisuutensa korkojen ja maksujen osalta määräytyi.

Markkinaoikeus katsoi, että yhtiöiden luottoehdot käsittävä kokonaisuus oli ollut epäselvä. Yhtiöiden sopimusehdot, joissa kuluttajan maksuvelvollisuutta korkojen ja muiden maksujen osalta ei ollut riittävän selkeästi ja yksiselitteisesti esitetty, olivat kuluttajien kannalta kohtuuttomia ja siten KSL:n 3 luvun 1 §:n vastaisia.

2. Vastaajayhtiöiden sopimusehdot, joiden mukaan yhtiöillä oli oikeus yksipuolisesti muuttaa kulutusluoton korkoa, olivat kuluttajien kannalta kohtuuttomia.

3. Vastaajayhtiöiden käyttämät sopimusehdot, joiden mukaan kuluttajalta perittiin maksuviivästyksen vuoksi korkolain mukaisen viivästyskoron ylittävä 9 euron viivästysmaksu, olivat kuluttajien kannalta kohtuuttomia.

4. Vastaajayhtiöiden sopimusehdot, joiden sanamuodon perusteella kuluttajalle jäi myyjän ja palvelun suorittajan mahdollisen sopimusrikkomuksen osalta epäselvä kuva kauppaa koskevasta luotonantajan lainmukaisesta vastuusta, olivat kuluttajien kannalta kohtuuttomia.

KSL 3 luku 1 § ja 2 §

VASTAAJAYHTIÖIDEN LUOTTOSOPIMUSEHDOT

ONOFF Ljud & Bild Ab (Onoff) harjoittaa muun ohessa kodinelektroniikkatuotteiden myyntiä ja markkinointia. Resurs Bank AB toimii Onoffin tekemissä luotollisissa kuluttajasopimuksissa luotonantajana.

Onoff tarjoaa ketjunsa liikkeissä ostosten rahoitusmuotona luotollista Onoff-korttia. Yhtiöt ovat kuluttaja-asiamiehen (KA) huomautusten johdosta vuonna 2002 muuttaneet Onoff-luoton tiliehtoja.

Vastaajayhtiöiden tiliehdot jakaantuvat "erityisiin tiliehtoihin" ja "yleisiin tiliehtoihin". "Erityiset tiliehdot - erikoistili" -kohdassa sanotaan muun ohessa: "Erityisen edullisia korko- ja maksuehtoja sovelletaan silloin, kun maksu suoritetaan alla olevan erikoistilisuunnitelman mukaisesti ajallaan ja oikeamääräisenä. Muussa tapauksessa maksujen ja koron osalta noudatetaan Luottotiliä koskevia yleisiä tiliehtoja (ks. "Yleiset Tiliehdot - Luottotili")".

"Erikoistilisuunnitelma" sisältää paitsi mahdollisuuden maksaa maksut kuukauden aikana korotta myös vaihtoehdon, jonka mukaan luotto-ostot voi maksaa osamaksulla seuraavasti: maksusuunnitelman mukaisen maksuajan ollessa kuusi kuukautta korko on 8,88 % ja maksuajan ollessa enintään 48 kuukautta korko on 14,88 %. Ehtojen mukaan todellinen maksuaika voi muuttua lyhyemmäksi tai pidemmäksi kertyneiden ostojen, takaisinmaksussa tapahtuneiden muutosten, koronmuutosten tms. perusteella.

Kaupanteon jälkeen kuluttajalle lähetetään kuukauden kuluessa tilisiirtolomake ja "tiliote". Jos kuluttaja maksaa tällöin luoton kokonaan, siitä ei tarvitse maksaa korkoa. Jos kuluttaja maksaa vain osan luotosta, kuluttajan "maksusuunnitelma" ja tulevat maksuerät määräytyvät sen mukaan, minkä suuruisen summan kuluttaja ensimmäisellä kerralla maksaa. Sopimusehtojen mukaan valituksi maksusuunnitelmaksi katsotaan "se erikoistilisuunnitelma, jonka pienin maksuerä on sama kuin maksettu summa tai on lähin sitä alhaisempi erä". Jos kuluttaja seuraavalla kerralla maksaakin pienemmän summan tai käyttää mahdollisia "maksuvapaita kuukausia", luottoon sovellettavat ehdot, mm. korko ja muut maksut muuttuvat. Sovellettaviksi tulevat tällöin ehtojen mukaan "Yleiset Tiliehdot - Luottotili". Sopimusehtojen mukaan palaaminen "erikoistilisuunnitelmaan" edellyttää "tilin maksamista ajan tasalle erikoistilisuunnitelmaa koskevan tiliotteen mukaisesti".

"Yleisissä tiliehdoissa" on sopimusehdot mm. luottotilin käytöstä, tiliotteesta ja maksamisesta, maksujen laiminlyönnistä, myyjän vastuusta ym. seikoista, jotka koskevat luottosuhdetta yleensä. Maksujen viivästystä koskevissa "yleisten tiliehtojen" kohdissa on "erikoistiliä" koskevia poikkeuksia.

"Erityisten tiliehtojen" mukaan yhtiöt perivät viivästyskorkoa, jonka määrä vaihtelee sen mukaan, minkä suuruisen maksun kuluttaja maksaa. "Yleisissä tiliehdoissa" on myös "erikoistilisopimuksia" koskeva seuraava ehto: "Mikäli maksusuoritus on laiminlyöty, viivästyy tai on määrältään vajaa, noudatetaan yleisiä tiliehtoja korkojen ja maksujen osalta. Mikäli kuitenkin erikoistilin edellytykset täyttyivät edellisen kuukauden aikana, veloitetaan ainoastaan erikoistilin korko tai kuukauden Euribor lisättynä 10 prosenttiyksiköllä, mikäli jälkimmäinen on edellistä korkeampi. Mikäli maksuviivästykset ovat toistuvia tai luotto on irtisanottu laiminlyönnistä johtuen, noudatetaan aina korkojen ja maksujen osalta näitä yleisiä tiliehtoja."

"Yleisten tiliehtojen" mukaan luotonantaja saa nostaa korkoprosenttia, jos se on aiheellista luottopoliittisten syiden, luotonantajan kohonneiden luottokustannusten tai muiden sellaisten kohonneiden kustannusten vuoksi, joita luotonantaja ei sopimushetkellä ole kohtuudella voinut ennakoida. Sopimusehtojen mukaan luotonantajalla on oikeus muuttaa korkoja ja muita maksuja, myös viivästyksestä johtuvia maksuja, ja muutokset tulevat voimaan kuukauden kuluttua siitä, kun niistä on ilmoitettu kuluttajalle.

"Yleisten tiliehtojen" mukaan maksun viivästyessä veloitetaan 9 euron suuruinen viivästysmaksu sekä lainmukainen viivästyskorko.

"Yleisten tiliehtojen" mukaan myyntipiste on vastuussa kuluttajalle tavaroista tai palveluksista ostosopimuksen ja voimassa olevan lain puitteissa. Luottotiliä koskevat suulliset sopimukset myyntipisteen kanssa sitovat Resurs Bank AB:tä vain, mikäli se on ne kirjallisesti vahvistanut. Ehtojen mukaan myyntipisteen ja kuluttajan välinen sopimus tuotteen hinnan alentamisesta, tuotteen takaisin ottamisesta, vahingonkorvauksesta tai vastaavasta ei sido Resurs Bank AB:tä ilman tämän nimenomaista suostumusta.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että ONOFF Ljud & Bild Oy:tä ja Resurs Bank AB:tä kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 ja 2 §:n sekä 7 luvun 10, 11 ja 23 §:n nojalla sakon uhalla kielletään käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävissä kulutusluottosopimuksissa sopimusehtoa,

1) jossa kuluttajan maksuvelvollisuuden määräytyminen ei ole selkeästi ja helposti ymmärrettävällä tavalla esitetty,
2) jonka mukaan elinkeinonharjoittajalla on oikeus yksipuolisesti muuttaa luoton korkoa,
3) jonka mukaan kuluttajalta peritään maksuviivästyksen vuoksi korkolain mukaisen viivästyskoron ylittäviä maksuja tai korkoja,
4) jonka sanamuodon perusteella kuluttajalle jää myyjän tai palveluksen suorittajan sopimusrikkomuksen sattuessa epäselvä kuva lainmukaisista vastuutahoista.

1. Vastaajayhtiöt eivät sovi ennakolta maksuaikataulusta ja luoton korosta kuluttajan kanssa, vaan luotonantaja määrää sovellettavan maksuaikataulun ja koron sopimuksessa mainituista vaihtoehdoista kuluttajalta tulleen ensimmäisen maksusuorituksen suuruuden mukaan. Luottokorttiesitteen markkinointitiedoista sekä luottoehdoista voi päätellä, että aluksi luottosopimukseen sovelletaan "erikoistilin" ehtoja ja että "yleisten tiliehtojen" mukaiset korot ja maksut tulevat sovellettaviksi vain sanktioluontoisesti.

Erikoistiliehtojen mukainen luoton korko riippuu maksuajan pituudesta, jonka luotonantaja selvittää kuluttajan suorittaman maksun perusteella. Näin ollen kuluttajalta perittävä korko saattaa määräytyä esimerkiksi kuluttajan virheellisen maksusuorituksen mukaan ilman, että kuluttaja olisi tarkoittanut hyväksyä sovellettavaksi tulevaa koron määrää. Edelleen luoton korko ja muut ehdot muuttuvat, jos sovellettavat ehdot muuttuvat erikoistiliehdoista yleisiksi ehdoiksi. Näin tapahtuu, jos kuluttaja käyttää hyväkseen maksuvapaita kuukausia tai hän on laiminlyönyt luoton kuukausierien täysimääräisen maksun ajallaan. Sopimusehdoista ei ilmene selvästi, miten luoton takaisinmaksu tosiasiassa tapahtuu tai mikä on luottosaldon enimmäismäärä.

Erikoistiliehdoissa on vain muutamia ehtoja, joten on ilmeistä, että yleisiä ehtoja sovelletaan soveltuvin osin myös silloin, kun korot ja maksut määräytyvät erikoistilin ehtojen mukaan. Tätä ei ole kuitenkaan selvästi kirjattu sopimusehtoihin.

Epäselvät sopimusehdot ovat kuluttajasopimuksissa kohtuuttomia jo sellaisenaan. Kulutusluottosopimusten selkeydelle on asetettu erityisiä vaatimuksia KSL:n 7 luvun 10 ja 11 §:ssä. Luottosopimuksessa mainittavat seikat on lueteltu 11 §:ssä ja todettu, että sopimukseen on kirjattava kaikki muutkin sopimusehdot.

Kuluttajasopimuksen kohtuuttomuutta arvioitaessa on tarkasteltava sopimusehtokokonaisuutta. Sopimusehto on kuluttajien kannalta kohtuuton mm. silloin, jos sen muotoilu antaa kuluttajille käsityksen rajoitetummista oikeuksista kuin mihin kuluttajalla on lain mukaan oikeus. Myös sopimusehtokokonaisuus voi olla kohtuuton.

Luottosopimuksella on aina erityistä merkitystä kuluttajan taloudelle ja lainsäätäjä on pyrkinyt varmistamaan, että kuluttaja voisi tehdä luotonottopäätöksensä rationaalisin perustein. Kuluttajan tulee voida arvioida luottosopimuksen merkitys taloudelleen. Jotta kuluttaja voisi tehdä päätöksensä rationaalisin perustein, hänellä on oltava tarkka tieto sitoumuksen mukaisista velvoitteista. Kulutusluottosopimus, jonka ehdot on muotoiltu niin monimutkaisesti ja epäselvästi, ettei kuluttaja voi varmuudella tietää, minkä sisältöiseen sopimukseen hän sitoutuu, on kuluttajan kannalta kohtuuton. Onoff-luottokortin ehdot ovat epäselvästi muotoiltuja ja siksi kuluttajan kannalta kohtuuttomia.

2. Ehtojen "korko ja maksut" -kohdan mukaan luotonantajalla on oikeus nostaa luoton korkoa, jos se perustuu luottopoliittisiin syihin, luotonantajan kohonneisiin rahoituskustannuksiin tai muihin kustannusten nousuihin, joita luotonantaja ei ole voinut kohtuudella ottaa huomioon. Ehdoissa sanotaan myös yleisesti, että luotonantajalla on oikeus muuttaa muitakin maksuja ja korkoja, ja muutos tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä, kun asia on ilmoitettu tilinhaltijalle.

Lainsäätäjä on rajoittanut elinkeinonharjoittajan oikeutta yksipuolisesti muuttaa sopimusehtoja. Kulutusluottosopimuksia koskevien muotomääräysten säätämistä on perusteltu mm. sillä, että säännös selkeyttäisi kuluttajan asemaa, kun tämä ei olisi velvollinen maksamaan muita kustannuksia kuin sopimuksessa yksilöidyt kulut. Lainsäätäjä on todennut säännösten tarkoituksen olevan, ettei luotonantaja voisi yksipuolisesti nostaa korkotasoa tai maksuja taikka ryhtyä perimään lisäkustannuksia.

Korko on yksi merkittävimmistä luottosopimuksen ehdoista. KSL:n 7 luvun 11 §:ssä on tyhjentävästi määritelty, millä tavoin luoton korko voi muuttua sopimussuhteessa. Luoton korko voi muuttua siten, että se on sidottu julkisen viitekoron muutoksiin. Tämä on kuluttajan kannalta kohtuullista, koska korko voi myös laskea kuluttajan eduksi. Kulutusluottosopimuksen ehto, jossa luoton korko voi muuttua sopimussuhteen aikana muutoin kuin KSL:n 7 luvun 11 §:n edellytykset täyttävän viitekoron kehityksen mukaisesti, on kuluttajan kannalta kohtuuton.

Epäselvä ja epätäsmällinen sopimuskokonaisuus, jossa elinkeinonharjoittajalla on vielä oikeus yksipuolisiin ehtomuutoksiin, suosii elinkeinonharjoittajaa sopimuspuolten tasapainon kustannuksella.

3. Yleisissä tiliehdoissa kerrotaan, että myöhästyneen maksun johdosta veloitetaan myöhästymismaksu 9 euroa. Uusituissa ehdoissa todetaan lisäksi, että viivästyskorko veloitetaan lain mukaan. Yleisten tiliehtojen "laiminlyönti" -kohdassa on maksuviivästystilanteita koskevat ehdot myös erikoistilisopimusten osalta. Onoff-luoton ehtojen mukaan kuluttajan maksuviivästyksen seurauksena voidaan periä joko luoton korko tai kuukauden euribor + 10 prosenttiyksikköä taikka 9 euron viivästysmaksu ja "lainmukainen viivästyskorko".

Resurs Bank AB:n eräästä tiliotteesta ilmenee, että kuluttajan velkasaldoon on lisätty 9 euron myöhästymismaksu, kun 31,51 euron maksu on myöhästynyt vajaalla kuukaudella. Kuluttajan velaksi merkitty seuraamusmaksu ylittää lakisääteisen viivästyskoron määrän. Lisäksi kuluttaja joutuu maksamaan ns. korkoa korolle, kun viivästysseuraamus on kirjattu velkasaldoon.

Korkolain 4 §:n säännös viivästyskorosta on kuluttajavelallisen osalta pakottava. Kuluttajavelalliselta ei saa periä viivästyksen vuoksi enempää kuin korkolain mukaan määräytyvän viivästyskoron määrä. Vastaajayhtiöiden sopimusehtojen mukaiset viivästysseuraamukset johtavat lakimääräisen viivästyskoron ylittäviin maksuihin ja ehdot ovat siten kohtuuttomia kuluttajan kannalta.

4. Luottoehtojen kohdassa "Myyjän vastuu" määrätään, että myyntipiste vastaa tilihaltijalle myymästään tuotteesta tai palvelusta ostosopimuksen ja voimassaolevan lain puitteissa. Samassa kohdassa on myös sanottu, että myyjän ja tilinhaltijan välinen sopimus koskien tuotteen hinnanalennusta, tuotteen takaisin ottamista, vahingonkorvausta tai muuta vastaavaa, ei sido luotonantajaa ilman tämän kirjallista suostumusta.

Vastaajayhtiöiden ehtojen mukaan luotonantajaa ei sido myyntipisteen ja tilinhaltijan välinen sopimus koskien hinnan alennusta, tuotteen takaisin ottamista, vahingonkorvausta tai muuta vastaavaa, ellei luotonantaja ole suostunut tähän kirjallisesti. Vastaajayhtiöt ovat katsoneet, ettei sopimusehto rajoita kuluttajan laillista oikeutta vaatia myyjän sopimusrikkomukseen perustuvaa rahasuoritusta luotonantajalta, vaan ehdon tarkoitus on ainoastaan ehkäistä luottosopimuksen ulkopuolisia välipuheita tavaran takaisin ottamisesta tai vastaavasta.

Luottoehdoissa todetaan yksiselitteisesti, että myydystä hyödykkeestä vastaa myyntipiste. Sopimuksessa ei muissakaan kohdissa ole tuotu esiin luotonantajan lakisääteistä vastuuta kaupasta. Kun luottoehdoissa on kerrottu, että myydystä hyödykkeestä vastaa myyntipiste, on samalla rajattu muut tahot vastuun ulkopuolelle. Onoff-luoton ko. ehto on muotoiltu siten, että kuluttajalle pyritään antamaan harhaanjohtava käsitys siitä, ettei kuluttaja voisi vedota myyjän sopimusrikkomukseen luotonantajaa kohtaan. Sopimusehto on kuluttajien kannalta kohtuuton.

ONOFF LJUD & BILD OY:N JA RESURS BANK AB:N VASTAUS

ONOFF Ljud & Bild Oy ja Resurs Bank AB ovat kiistäneet sopimusehtojensa olevan kuluttajien kannalta kohtuuttomia ja vaatineet hakemuksen hylkäämistä.

1. Vastaajayhtiöiden sopimusehdot ovat selkeitä ja kuluttajan maksuvelvollisuus määritellään selkeällä ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Resurs Bank AB tarjoaa ehtoja, jotka antavat kuluttajalle valinnanvapauden ja joustavuuden ja siten suojelevat kuluttajaa, jottei tämän talous ylivelkaantuisi kulutusluoton vuoksi.

Resurs Bank AB:n luottoehtojen jaottelu yleisiin ja erityisiin tiliehtoihin on tehty ainoastaan selvyyden vuoksi ja jotta kuluttajan olisi helpompaa perehtyä ehtoihin. Erityisiä tiliehtoja sovelletaan, kuten niistä selvästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, aina kun maksu tapahtuu sekä oikeaan aikaan että oikean määräisenä. Näiden tiliehtojen mukaan kuluttaja voi valita maksuajan, joka vaihtelee 6 ja 48 kuukauden välillä.

Kuten erityisistä tiliehdoista selvästi ilmenee, korko riippuu siitä, minkä maksuajan kuluttaja valitsee. Koska maksuaikataulu on joustava ja kuluttaja voi sen itse määrätä, ovat luottoehdot erityisen kohtuulliset. Siinä tapauksessa, että kuluttaja on kaupantekohetkellä yliarvioinut maksukykynsä, ehdot antavat kuluttajalle mahdollisuuden myöhemmin valita sellaisen maksuajan, joka paremmin vastaa hänen todellista maksukykyään. Korko määräytyy kaavamaisesti ja helposti ymmärrettävällä tavalla, eikä kuluttajalla voida katsoa olevan mitään vaikeutta ymmärtää, kuinka hänen valitsemansa maksuaika vaikuttaa korkoon ja luottokustannuksiin.

Useiden vaihtoehtoisten maksumahdollisuuksien antamista kuluttajalle ei voida pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Kohtuuttomana ei voida pitää myöskään sitä, että erityisiä ehtoja sovelletaan vain sillä edellytyksellä, että valittua maksusuunnitelmaa noudatetaan tarkasti. Tämän mahdollistamiseksi ja helpottamiseksi kuluttaja saa aina kuukausi-ilmoituksen, jossa hänen maksuvelvollisuutensa vahvistetaan. Jos kuluttaja taas ei noudata maksusuunnitelmaa, tulevat yleiset luottoehdot yksiselitteisesti sovellettaviksi. Yleisten tiliehtojen mukainen korko on selvä ja yksiselitteinen.

Lain mukaan tililuottoa markkinoitaessa tarvitsee ilmoittaa vain todellinen vuosikorko luoton tyypillistä käyttöä kuvaavana esimerkkinä. Tämä voidaan tehdä siten, että lasketaan todellinen vuosikorko eri suuruisille luotoille. Riittää, että otetaan eri suuruisia luottoja ja luottoaikoja, joista voidaan nähdä, miten maksuvelvollisuus määräytyy. Sellaiset kulutusluotot, joille ei ole etukäteen tarkkaan määritelty kuukausittaista maksuerää, eivät ole kohtuuttomia. Markkinoilla esiintyy eri tyyppisiä kulutusluottoja, joissa kuluttaja itse päättää maksuvelvollisuutensa ja jossa on vain minimisumma kuukausittain maksettavalle maksuerälle.

2. Resurs Bank AB:lla ei ole oikeutta yksipuolisesti muuttaa luoton korkoa. Resurs Bank AB:lla on oikeus muuttaa koron määrää ainoastaan silloin, kun sitä voidaan perustella luottopoliittisilla päätöksillä tai Resurs Bank AB:n lisääntyneillä lainakustannuksilla taikka sellaisella muulla kustannusten nousulla, jota Resurs Bank AB ei sopimuksentekohetkellä kohtuudella ole voinut ennakoida. Lisäksi koron korotuksesta on tällaisissa tapauksissa ilmoitettava velalliselle ja muutos astuu voimaan vasta kuukauden kuluttua siitä, kun velalliselle on siitä ilmoitettu.

Myös kuluttajan laiminlyönnistä aiheutuvia kustannuksia voidaan muuttaa ainoastaan sillä tavalla, että asiakkaalle annetaan mahdollisuus kuukauden kuluessa ilmoituksesta maksaa velkansa tai järjestää luottonsa muulla tavalla, jos hän ei hyväksy muutoksia. Tällaisia ehtoja ei voida pitää kohtuuttomina, koska muutokset eivät tosiasiassa tule kuluttajaa sitoviksi vastoin hänen tahtoaan.

3. Vastaajayhtiöiden sopimusehtojen mukaan ei voida periä sellaista viivästyskorkoa, joka ylittää korkolaissa sallitun korkeimman koron. Sopimus antaa Resurs Bank AB:lle ainoastaan mahdollisuuden periä korkolaissa säädettyä viivästyskorkoa tai korkoa, joka vastaa velan juoksevaa korkoa, mikäli se on korkeampi kuin korkolaissa säädetty normaali korko.

Kuluttajan laiminlyöntitapauksissa yhtiöllä on oikeus periä 9 euron maksu kattaakseen kulut, jotka aiheutuvat maksun viivästymisestä ja siitä, että maksusuunnitelmaa on muutettava ja velkaa perittävä. Nämä kohtuulliset kustannukset ovat perimiskustannuksia, joita saatavien perimisestä annetun lain 10 §:n mukaan voidaan vaatia velallisen maksettavaksi. Näin ollen tällä ei ole mitään tekemistä koron kanssa, vaan kysymys on selvästi perimiskustannuksista.

4. Luottoehdot rajoittavat luotonantajan vastuuta tavarasta siltä osin, että luotonantaja ei vastaa ulkopuolisista välipuheista, joita myyjä mahdollisesti voi tehdä tavaran takaisinottamisesta tms. Luottoehdoissa puhutaan yksiselitteisesti ja selvästi sopimuksista, joista myyntipaikka ja velallinen ovat sopineet ja jotka eivät ole Resurs Bank AB:ta sitovia ilman tämän nimenomaista suostumusta. Tässä viitataan siis vain sellaisiin tilanteisiin, joissa myyntipaikka on tehnyt sopimuksen jostain kauppaan liittyvästä seikasta.

TODISTELU

Istunnossa 1.12.2003 on kuultu vastaajayhtiöiden pyynnöstä todistelutarkoituksessa varatoimitusjohtaja X:ää.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

1. Vakiosopimusehtojen sääntelyä koskevan kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota hyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Säännöksen esitöiden (HE 8/1977) mukaan myös sopimusehtokokonaisuus voi olla kohtuuton. Perusteluista käy ilmi, että säännökset soveltuvat myös esim. asiattomasti muotoiltuihin tai erehdyttävällä tavalla kuluttajille esitettyihin ehtoihin.

Kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevia säännöksiä on myös neuvoston direktiivissä (93/13/ETY). Direktiivi on saatettu voimaan Suomessa vuonna 1994. Direktiivin 5 artiklasta käy ilmi, että kirjalliset sopimusehdot on aina laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi.

Kulutusluottoja koskevan KSL:n 7 luvun 10 §:n mukaan kulutusluottosopimus on tehtävä kirjallisesti ja kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. KSL:n 7 luvun 11 §:n mukaan kulutusluottosopimuksessa on mainittava mm. luoton määrä tai luottoraja, luoton myöntämiseen ja käyttöön liittyvät maksut, korot ja muut luottokustannukset, milloin luotto erääntyy, tai jos se on maksettava erissä, erien suuruus ja niiden eräpäivät taikka muut takaisinmaksuehdot, luottohinta, todellinen vuosikorko ja muut sopimuksen ehdot. Tililuottosopimuksessa voidaan todellinen vuosikorko mainita luoton tyypillistä käyttöä kuvaavana esimerkkinä. KSL:n 7 luvun 10 ja 11 §:n perustelujen mukaan (HE 238/1992) säännösten tarkoituksena on varmistaa, että kuluttajan kannalta keskeiset luottokustannuksia koskevat ehdot ovat yksilöityjä ja täsmällisiä.

Vastaajayhtiöt eivät sovi ennakolta maksuaikataulusta kuluttajan kanssa, vaan määrittelevät sovellettavan maksuaikataulun sopimusehdoissa mainituista vaihtoehdoista sen perusteella, minkä suuruinen kuluttajan ensimmäinen maksusuoritus on ollut. Sopimusehdoissa ei sanota selkeästi, mitä ehtoja sopimukseen sovelletaan, mutta ehdoista on pääteltävissä, että aluksi sovelletaan "erityisiä tiliehtoja" ja "yleiset tiliehdot" tulevat sovellettaviksi siinä tapauksessa, että kuluttaja poikkeaa edellä mainitulla tavalla määritellystä "maksusuunnitelmasta". "Erityiset tiliehdot" -kohdassa sopimusehtoja on kuitenkin vain muutama, ja esim. maksamista ja luottotilin käyttöä muutoin koskevat sopimusehdot ovat "yleisissä tiliehdoissa".

Kuten edellä on todettu, "yleiset tiliehdot" tulevat sovellettaviksi siinä tapauksessa, että "maksusuunnitelmaa" ei noudateta. "Yleisissä tiliehdoissa" on toisaalta "erikoistilisopimuksia" koskeva seuraava ehto: "Mikäli maksusuoritus on laiminlyöty, viivästyy tai on määrältään vajaa, noudatetaan yleisiä tiliehtoja korkojen ja maksujen osalta. Mikäli kuitenkin erikoistilin edellytykset täyttyivät edellisen kuukauden aikana, veloitetaan ainoastaan erikoistilin korko tai kuukauden Euribor lisättynä 10 prosenttiyksiköllä, mikäli jälkimmäinen on edellistä korkeampi. Mikäli maksuviivästykset ovat toistuvia tai luotto on irtisanottu laiminlyönnistä johtuen, noudatetaan aina korkojen ja maksujen osalta näitä yleisiä tiliehtoja."

Markkinaoikeus katsoo, ettei kyseinen maksun viivästymistilanteisiin liittyvä tiliehto ole riittävän yksiselitteinen siten, että kuluttaja voisi sen perusteella ennakolta varmuudella tietää, minkä ehtojen mukaan hänen maksuvelvollisuutensa korkojen ja maksujen osalta määräytyy.

Yhtiöiden ilmoituksen mukaan yhtiöiden luottojärjestelmän lähtökohtana on mahdollisimman suuri joustavuus ja pyrkimys antaa kuluttajalle mahdollisimman suuri valinnanvapaus, jolloin kuluttaja voi itse valita hänelle sopivan maksutahdin ja muuttaa kuukausierää aina halutessaan. "Maksuvaihtoehdot" -taulukko sisältää vain ne maksut ja korot, jotka tulevat kuluttajan maksettaviksi hänen noudattaessaan tarkkaan "maksusuunnitelmaa". Tiliehdoissa ei kuluttajalle selvästi kerrota, millä tavalla hänen maksettavakseen tulevat korot ja muut maksut muuttuvat, jos hän muuttaa maksueriään. Tämän lisäksi erityisesti "erikoistilisuunnitelmaan" palaamisen osalta sopimusehdot ovat epäselvät. Sopimusehdoissa sanotaan ainoastaan, että erikoistilisuunnitelmaan palaaminen edellyttää "tilin maksamista ajan tasalle erikoistilisuunnitelmaa koskevan tiliotteen mukaisesti". Kuluttajalle ei sopimusehdoissa kerrota, mitä maksuja häneltä tällöin edellytetään.

Markkinaoikeus katsoo, että yhtiöiden luottoehdot käsittävä kokonaisuus on ollut epäselvä. Yhtiöiden edellä mainitut sopimusehdot, joissa kuluttajan maksuvelvollisuutta korkojen ja muiden maksujen osalta ei ole riittävän selkeästi ja yksiselitteisesti esitetty, ovat olleet kuluttajien kannalta kohtuuttomia ja siten KSL:n 3 luvun 1 §:n vastaisia.

2. Sopimusoikeudellisiin periaatteisiin kuuluu, että tehdyissä sopimuksissa pysytään. Sopimusosapuoli ei yleensä voi yksipuolisesti muuttaa sopimuksen ehtoja sopimuksen voimassaoloaikana. Mikäli sopimuksessa on kuitenkin sovittu siitä, että sopimuksen osapuolella on sopimuksessa määritellyillä edellytyksillä oikeus muuttaa joitakin sopimuksen ehtoja, sopimuksen toisella osapuolella on pääsääntöisesti oikeus irtaantua sopimuksesta.

KSL:n 3 luvun 1 §:n perustelujen (HE 8/1977) mukaan sopimusehtoa voidaan pitää kohtuuttomana, jos se suosii elinkeinonharjoittajaa siinä määrin, että sopimusosapuolten välillä ei voida enää katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa. Lain perusteluissa on eräänä esimerkkinä kohtuuttomasta ehdosta mainittu sopimusehto, jolla elinkeinonharjoittajalle varataan yksipuolisesti oikeus muuttaa sopimuksen sisältöä.

Luoton korkoa koskeva sopimusehto on kulutusluottosopimuksen olennainen osa. Kysymyksessä olevat sopimusehdot merkitsevät, että yhtiöillä on oikeus korottaa kuluttajan luoton korkoa yksipuolisesti vain ilmoittamalla siitä kuluttajalle. Yhtiöiden ko. sopimusehdot ovat olleet omiaan suosimaan yhtiöitä siinä määrin, että sopimusosapuolten välillä ei voida enää katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa. Vastaajayhtiöiden sopimusehdot, joiden mukaan yhtiöillä on oikeus yksipuolisesti muuttaa kulutusluoton korkoa, ovat olleet kuluttajien kannalta kohtuuttomia.

3. Viivästyksen johdosta perittävää korkoa koskevat säännökset ovat korkolaissa. Korkolain säännökset ovat pääasiassa tahdonvaltaisia ja ne tulevat sovellettaviksi, ellei toisin ole sovittu. Tahdonvaltaisuutta on kuitenkin rajoitettu sellaisissa tapauksissa, joissa velallinen on kuluttajan asemassa. Korkolain 2 §:n 2 momentista käy ilmi, että velkojalla ei ole oikeutta periä kuluttajan asemassa olevalta velalliselta viivästyksen johdosta enempää kuin korkolain 4 - 11 §:ssä määriteltyä viivästyskorkoa vastaavan määrän. Jos velallinen on viivästyskoron lisäksi tai sen sijasta sitoutunut viivästyksen varalta maksamaan provisiota, palkkiota tai vastaavaa toistuvaa suoritusta, suorituksen yhteenlaskettu määrä ei säännöksen mukaan saa ylittää mainittua viivästyskoron määrää.

Korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan velan viivästyskorko on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva, lainkohdassa mainittu viitekorko. Jos viivästyskorko kuitenkin on alempi kuin velalle eräpäivää edeltäneeltä ajalta maksettava korko, viivästyskorkoa on 4 §:n 2 momentin mukaan maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää. Korkolain 2 §:n sekä 4 - 11 §:n säännökset ovat pakottavia, eikä niistä voi sopimuksin poiketa kuluttajan vahingoksi. Korkolain säännösten estämättä velkojalla on kuitenkin oikeus saada kohtuulliset, todellisiin perimistoimenpiteisiin perustuvat kulut velalliselta.

Sopimusehdot, joiden mukaan kuluttaja sitoutuu maksamaan viivästyskorkona enemmän kuin korkolain 4 - 11 §:ssä säädetään, ovat korkolain 2 §:n 2 momentin mukaan tehottomia. Markkinatuomioistuin on ratkaisuissa 1995:17 ja 1996:22 kieltänyt KSL:n 3 luvun säännösten nojalla sellaisen sopimusehtokäytännön, jonka perusteella kuluttajalta viivästyksen vuoksi tosiasiassa veloitetaan korkolain mukaisen viivästyskoron ylittäviä maksuja.

Yhtiöillä on sopimusehtojensa mukaan oikeus kuluttajan maksun viivästyessä periä lainmukaisen viivästyskoron lisäksi 9 euron viivästysmaksu. Sopimusehdoissa sanotaan myös, että mainitun maksun lisäksi peritään "lainmukaiset perintäkulut".

Kysymyksessä olevat sopimusehdot mahdollistavat kuluttajan viivästyksen vuoksi lainmukaisen viivästyskoron ylittävän viivästysmaksun perimisen. Yhtiöt eivät ole näyttäneet, että mainittu 9 euron viivästysmaksu vastaisi sellaisista perintätoimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia, joita yhtiöt olisivat oikeutettuja lainmukaisen viivästyskoron lisäksi perimään kuluttajilta. Yhtiöiden sopimusehdot ovat tältä osin olleet korkolain pakottavien säännösten vastaisia.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että vastaajayhtiöiden käyttämät sopimusehdot, joiden mukaan kuluttajalta peritään maksuviivästyksen vuoksi korkolain mukaisen viivästyskoron ylittävä 9 euron viivästysmaksu, ovat olleet kuluttajien kannalta kohtuuttomia.

4. Vastaajayhtiöiden sopimusehtojen mukaan myyntipiste on vastuussa kuluttajalle tavaroista tai palveluksista ostosopimuksen ja voimassa olevan lain puitteissa. Luottotiliä koskevat suulliset sopimukset myyntipisteen kanssa sitovat sopimusehtojen mukaan luotonantajaa eli Resurs Bank AB:tä vain, mikäli luotonantaja on ne kirjallisesti vahvistanut. Sopimusehtojen mukaan myyntipisteen ja kuluttajan välinen sopimus tuotteen hinnan alentamisesta, tuotteen takaisin ottamisesta, vahingonkorvauksesta tai vastaavasta ei sido Resurs Bank AB:tä ilman tämän nimenomaista suostumusta.

KSL:n 7 luvun 13 §:n mukaan kuluttaja voi esittää myyjän sopimusrikkomukseen perustuvan rahasuoritusvaateensa myös luotonantajalle, kun kyseessä on ns. hyödykesidonnainen luotto. Säännös on pakottava eikä siitä ole mahdollista poiketa kuluttajan vahingoksi.

Edellä selostetun sopimusehtokohdan otsikkona on "Myyjän vastuu" ja ehtojen mukaan myydystä tavarasta vastaa myyntipiste. Sopimusehtojen muissakaan kohdissa ei ole mainittu sitä, että myyntipisteen ohella luotonantaja on kuluttajalle vastuussa kaupasta.

Yhtiöiden sopimusehdot ovat tältä osin harhaanjohtavat. Myytävästä tavarasta vastaavana tahona on sopimusehdoissa mainittu ainoastaan myyntipiste. Sopimusehdoista voi syntyä sellainen kuva, että luotonantaja ei pääsääntöisesti vastaa lainkaan myydystä tavarasta.

Luotonantaja ei voi sopimusehdoilla vapautua KSL:n 7 luvun mukaisesta vastuustaan kuluttajaa kohtaan, vaan lainmukainen vastuu on olemassa sopimusehdoista riippumatta. Kuluttajalla ei kuitenkaan voida olettaa olevan yksityiskohtaista tietoa luottosopimuksen vastuutahoista. Yhtiöiden sopimusehdot ovat omiaan antamaan kuluttajalle virheellisen kuvan luotonantajan vastuusta ja samalla kuluttajan lainmukaisista oikeuksista luotonantajaa kohtaan.

Sopimusehdot on mainituilta osin laadittu sillä tavoin epäselviksi, että kuluttajan on vaikea niiden perusteella mieltää Resurs Bank AB:n olevan kaupasta vastuussa KSL:n 7 luvun 13 §:n edellyttämällä tavalla.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että vastaajayhtiöiden edellä mainitut kulutusluottosopimuksen ehdot, joiden sanamuodon perusteella kuluttajalle jää myyjän ja palvelun suorittajan mahdollisen sopimusrikkomuksen osalta epäselvä kuva kauppaa koskevasta luotonantajan lainmukaisesta vastuusta, ovat olleet kuluttajien kannalta kohtuuttomia.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kieltää ONOFF Ljud & Bild Oy:tä ja Resurs Bank AB:tä KSL:n 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla 150.000 euron sakon uhalla käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävissä kulutusluottosopimuksissa sopimusehtoa

1. jossa kuluttajan maksuvelvollisuutta korkojen ja muiden maksujen osalta ei ole selkeästi ja helposti ymmärrettävällä tavalla esitetty,
2. jonka mukaan elinkeinonharjoittajalla on oikeus yksipuolisesti muuttaa luoton korkoa,
3. jonka mukaan kuluttajalta peritään maksuviivästyksen vuoksi korkolain mukaisen viivästyskoron ylittäviä korkoja tai maksuja,
4. jonka sanamuodon perusteella kuluttajalle jää myyjän mahdollisen sopimusrikkomuksen osalta epäselvä kuva kauppaa koskevasta luotonantajan lainmukaisesta vastuusta.

Kieltoja on noudatettava 1.5.2004 lukien.

Vaatimukset kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Maarit Lindroos ja Jussi Karttunen sekä asiantuntijajäsenet Tiina Oksala-Leino, Tuula Sario ja Pentti Viljakainen.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen