MAO:63/04

Sopimusehdon kohtuuttomuus
Maksutapa
Tililuotto
Markkinointi-ilmaisut
Lisäedut

Dnro 118/03/M2
Antopäivä 29.3.2004

ASIAN TAUSTA JA RIIDATTOMAT TAPAHTUMATIEDOT

Stockmann Dial on Stockmann Oyj Abp:n (Stockmann) ja Oy Radiolinja Ab:n (Radiolinja) yhdessä kehittämä palvelukokonaisuus, joka muodostuu Radiolinjan Tandem- tai Tandem Aina -matkapuhelinliittymästä, matkapuhelimen huoltotakuusta sekä palveluvalikosta.

Stockmann Dial -palvelun hankkiminen edellyttää luotollisen Stockmann-tilin omistamista. Laskutus Stockmann Dial -palvelun osalta tapahtuu kyseisen Stockmann-tilin kautta. Tilin ominaisuuksiin kuuluu, että maksettaessa koko laskutuskaudelta kertynyt lasku seuraavana eräpäivänä tilinhaltijalta ei peritä korkoa eikä muutakaan maksua, jolloin tili toimii käteislaskutuksen tavoin. Tilinhaltija voi kuitenkin halutessaan maksaa laskusta vain vähimmäiserän, jolloin hän ei saa korotonta maksuaikaa, vaan korko peritään kunkin tilioston ostopäivästä lukien.

Stockmann Dial -palvelua on markkinoitu erityisillä Stockmannin kanta-asiakkaille suunnatuilla kampanjoilla keväällä ja syksyllä 2002. Markkinointiaineisto on lähetetty kaikille sellaisille Stockmannin kanta-asiakkaille, jotka eivät ole olleet ennestään Radiolinjan asiakkaita, myös niille, jotka eivät ole omistaneet Stockmann-tiliä.

Kevään 2002 markkinointiaineisto on sisältänyt kampanjaesitteen, esitteet Stockmannin tarjoamista avauseduista ja Radiolinjan puheaikatarjouksesta sekä yleisesitteen Stockmann Dial -palvelukokonaisuudesta. Syksyn 2002 markkinointiaineisto on puolestaan sisältänyt kanta-asiakaskirjeen, Stockmann Dial -palvelun avaamiseen liittyviä lisäetuja esittelevän esitteen sekä saman yleisesitteen, joka sisältyi myös keväällä 2002 toimitettuun aineistoon.

Molemmissa kampanjoissa kampanja-aikana Stockmann Dial -palvelun hankkimista tarkoittaneen sopimuksen tehneille on tarjottu 100 euron arvoista Stockmannin lahjakorttia per avattu liittymä. Lahjakortin sijasta on myös voinut valita yksilöidyn tuotteen, jonka ilmoitettu arvo on ollut hieman korkeampi kuin vastaavan lahjakortin. Lisäksi keväällä 2002 kampanja-aikana Stockmann Dial -palvelun hankkimista tarkoittaneen sopimuksen tehneille on tarjottu puheaikaa 50 eurolla ja syksyllä 2002 liittymän avaus ilman kuluja. Ensimmäisen viikon aikana toimineille on vielä tarjottu molemmilla kerroilla nopean avaajan etuna kännykkäkotelo.

Oy Radiolinja Ab on sittemmin siirtänyt palveluoperaattoriliiketoimintansa perustamalleen yhtiölle Radiolinja Suomi Oy:lle, joka on merkitty kaupparekisteriin 24.3.2003. Liiketoiminnan siirtämisen seurauksena kaikki liittymäsopimukset ja niihin liittyvät yhteistyösopimukset, mukaan lukien Stockmann Dial -palvelu, ovat siirtyneet Oy Radiolinja Ab:ltä Radiolinja Suomi Oy:n vastattaviksi.

HAKEMUS

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että Stockmann Oyj Abp:ia ja Radiolinja Suomi Oy:tä kielletään:

1) käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävissä sopimuksissa ainoana maksutapana kulutusluottoa;

2) tarjoamasta kuluttajille suunnatussa kulutusluottojen markkinoinnissa lisäetuja, jotka eivät liity suoraan kyseiseen luottoon tai sen käyttöön;

3) käyttämästä kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa lisäetuja siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen esittelyn asemasta, jolloin kuluttajan päähuomio keskittyy sanottuihin myynninedistämiskeinoihin.

Kuluttaja-asiamies on lisäksi vaatinut, että määrättävää kieltoa tehostetaan riittävän suurella uhkasakolla.

Perusteet

1) Stockmann Dial -palveluun liittyvä ehto, jonka mukaan maksutavan osalta ainoana vaihtoehtona on järjestely, jossa Stockmann Dial -palvelun hankkiminen on tehty riippuvaksi luotollisen Stockmann-tilin omistamisesta, jonka kautta laskutus palvelun osalta tapahtuu, on kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 §:n nojalla kielletty.

Järjestely, jossa kulutushyödykkeen maksutapana on tarjolla vain luottomuotoinen vaihtoehto ei ole kuluttajien kannalta asianmukainen. Luottosopimuksella on kuluttajan taloudelle aina erityistä merkitystä, koska luotossa kuluttaja käyttää tavallaan ennakolta tulojaan. Se, että maksuvaihtoehdoksi tarjotaan ainoastaan luottoa, on siten sellaisenaan kohtuutonta.

Tällainen luottokytkös on kohtuuton siinäkin tapauksessa, että luoton käyttämisestä ei peritä kuluttajalta mitään kuluja, jos luotto maksetaan kokonaisuudessaan ensimmäisessä erässä.

Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut varmistaa, että kuluttajalla on aina mahdollisuus tehdä päätös kulutusluotosta rationaalisin perustein. Kulutusluottosopimuksen edellyttäminen muun sopimuksen rahoittamiseksi on omiaan vaikeuttamaan kuluttajan rationaalista päätöksentekoa luottosopimuksen tekemisessä. Kuluttaja saattaa tällöin tehdä luottosopimuksen ainoastaan saadakseen mainitun muun sopimuksen tarkoittaman hyödykkeen. Luottosopimuksen ehdot ja niiden merkitys saattavat tällöin jäädä helposti sivuasiaksi ja pahimmassa tapauksessa kuluttajan taloudellinen turvallisuus vaarantuu, jos hän ei pystykään kohtuudella suoriutumaan luoton kustannuksista. Luottosopimuksen solmiminen johtaa myös helposti siihen, että luottoa myös käytetään.

Laskun ohjaaminen korolliselle Stockmann-tilille johtaa myös siihen, että maksuviivästystilanteissa kuluttajalle aiheutuvat viivästyskorkoseuraamukset määräytyvät luottosopimuksen koron mukaan ja ovat yleensä suuremmat kuin luotottoman maksuvaihtoehdon kohdalla.

2) Stockmann Dial -palvelun markkinoinnissa on ollut kyse (puhelinliittymän ohella) myös kulutusluoton markkinoinnista, sillä Stockmann Dial -palvelun hankkiminen on edellyttänyt luotollisen Stockmann-tilin omistamista.

Luotto on ominaisuuksiltaan epätyypillinen kulutushyödyke. Luotto on abstrakti hyödyke, jonka sisältö ja vertailtavuus muihin vaihtoehtoihin on selvitettävissä vain sopimusehtoihin tutustumisen kautta. Huomioon ottaen lisäksi luotonoton suuri merkitys kuluttajan talouden kannalta, luoton markkinoinnille on perusteltua asettaa tiukemmat kriteerit, kuin mikä on lähtökohtana arvioitaessa markkinointikeinojen käyttöä yleisellä tasolla.

Vaikka lisäeduilla markkinointia koskeva sääntely on muuttunut osin aiempaa vapaammaksi, lisäetumarkkinointiin soveltuu edelleen KSL 2 luvun 1 §:n yleislauseke sopimattomasta markkinoinnista. Kuluttajien houkutteleminen luottosuhteeseen lupaamalla erilaisia alennuksia, hyvityksiä tai vastikkeettomia etuja tilin avaajalle tai luotolla ostavalle on epäasiallista vaikuttamista kuluttajan päätöksentekoon, ja siten KSL 2 luvun 1 §:ssä kiellettyä sopimatonta markkinointia.

Tällaista tililuoton markkinointia on pidettävä sopimattomana silloinkin, kun tilin avaaminen tai maksuaikatilin käyttö ei aiheuta kuluttajalle mitään kuluja. Luottoasiakkaita ei myöskään saa suosia käteisasiakkaisiin nähden tarjoamalla vain luottoasiakkaille erityisiä etuuksia.

Lisäetujen käyttö kulutusluoton markkinoinnissa on sopimatonta siitä riippumatta, onko markkinointi suunnattu jo olemassa oleville tiliasiakkaille vai uusien asiakkaiden hankintaan. Markkinointi jo olemassa olevan tilisopimussuhteen aikana pyrkii vaikuttamaan siihen, että kuluttaja myös tosiasiassa käyttäisi kyseistä maksutapaa. Tilisopimussuhde ei estä kuluttajaa käyttämästä myös muita maksu- tai luottovaihtoehtoja, näin ollen markkinoinnin merkitys jatkuu tosiasiassa samana jokaiseen osto- ja maksukertaan saakka.

Stockmann ja Radiolinja ovat menetelleet Stockmann Dial -palvelun markkinoinnissa kuluttajien kannalta sopimattomasti. Stockmann Dial -palvelun markkinoinnissa on käytetty Stockmann-tiliin tai sen käyttöön liittymättömiä lisäetuja. Tarjotut lisäedut ovat olleet omiaan kiinnittämään kuluttajan huomion Stockmann-tilin ehtojen kannalta toisarvoisiin seikkoihin.

3) Silloinkin, kun lisäetujen markkinointi katsotaan sinänsä sallituksi, lisäetu ei saa olla markkinoinnin pääsanoma. Päähyödykkeen markkinoinnin yhteydessä tarjotut lisäedut, kuten arpajaiset tai kylkiäiset, eivät saa hallita markkinointia itse tarjottavan hyödykkeen ja sen toimitusehtojen kustannuksella.

Molemmissa edellä selostetuissa Stockmann Dial -palvelun markkinointia koskeneissa kampanjoissa pääpaino ollut liittymän avaajille tarjottavissa lisäeduissa. Molemmissa tapauksissa markkinoinnissa on esitetty keskeisenä elementtinä kuluttajalle tarjottavia lisäetuja siten, että markkinointi on ollut omiaan kiinnittämään kuluttajan huomion tarjottuihin lisäetuihin markkinoidun palvelukokonaisuuden ehtojen sijasta, minkä vuoksi markkinointi on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

VASTAUS

Vaatimukset

Stockmann Oyj Abp ja Radiolinja Suomi Oy ovat vaatineet, että kuluttaja-asiamiehen hakemus hylätään kokonaisuudessaan.

Perusteet

1) Stockmann Dial -palveluun liittyvä ehto, jonka mukaan maksutavan osalta ainoana vaihtoehtona on järjestely, jossa Stockmann Dial -palvelun hankkiminen on tehty riippuvaksi luotollisen Stockmann-tilin omistamisesta, jonka kautta laskutus palvelun osalta tapahtuu, ei ole kuluttajien kannalta kohtuuton eikä siten KSL 3 luvun 1 §:n yleissäännöksen vastainen.

KSL 3 luvun 1 §:stä käy ilmi, että sopimusehtojen kohtuuttomuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Hakemuksessa ei ole edes väitetty, että Stockmann Dial -palvelun ehto kysymyksessä olevalta osin olisi sen hinta huomioon ottaen kuluttajien kannalta kohtuuton. Siten jo tällä perusteella KSL 3 luvun 1 §:n säännöksen ei ole katsottava olevan sovellettavissa.

KSL 3 luvun 1 §:n säätämisellä lainsäätäjän tarkoituksena on ollut mahdollistaa puuttuminen vain sellaisiin räikeimpiin sopimusehtoihin, jotka yksipuolisesti suosivat myyjää kuluttajien kustannuksella. Stockmann Dial -palvelun maksutapaa koskeva ehto ei ole tällainen myyjää suosiva ehto eikä ehdossa ole mitään sellaisia elementtejä, joiden perusteella voitaisiin katsoa, "ettei sopimusosapuolten välillä voida enää katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa" siten kuin lain esitöissä korostetaan.

Kysymyksessä oleva ehto, jonka mukaan Stockmann Dial -palvelun hankkiminen edellyttää Stockmann-tilin omistamista, jonka kautta laskutus palvelun osalta tapahtuu, ei tarkoita sitä, että asiakas olisi pakotettu tai muutoin velvollinen käyttämään tilinsä luottomahdollisuutta puhelinmaksuja maksaessaan. Pelkästään se, että asiakkaan on solmittava tililuottosopimus ei järkytä myyjän ja ostajan välistä kohtuullista sopimustasapainoa. Olennaista on se, että asiakas voi maksaa puhelinlaskunsa käteislaskutuksen tavoin koroitta ja kuluitta.

Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa on kysymys kuluttajien holhoamiseen ja ylisuojelemiseen tähtäävästä toiminnasta, mitä ei ole pidettävä hyväksyttävänä.

Stockmann Dial -palvelua ja sen edellyttämää Stockmann-tiliä ei hankita hetken mielijohteesta. Stockmann Dial -palvelun solmimista tarkoittavan sopimuksen tekemisen yhteydessä liittymän avaajalle annetaan Stockmann Dial -kansio, joka sisältää Stockmann Dial -palvelua koskevan esitteen, Radiolinjan esitteen ja käyttöohjeen, Radiolinjan hinnaston sekä Radiolinjan toimitusehdot. Lisäksi Stockmann-tililuottosopimuksen solmiminen edellyttää, että asiakas täyttää tililuottohakemuksen, joka käydään Stockmannin henkilökunnan edustajan kanssa läpi. Vasta tässä yhteydessä asiakas tekee päätöksen siitä, haluaako hän ottaa Stockmann Dial -palvelun ja siihen liittyvän tilikortin vai ei. Lisäksi Stockmann tarkistaa aina asiakkaan maksukelpoisuuden ennen tilin avaamista eikä tiliä avata sellaiselle, jolla on merkintä maksuhäiriöstä. Päätös tilikortin käyttämisestä tehdään tapauskohtaisesti ostosten yhteydessä.

2) Stockmann Dial -palvelun markkinoinnissa ei ole kysymys kulutusluoton, vaan puhelinliittymän ja siihen kuuluvien palvelujen markkinoinnista. Asiakkaan mahdollisuus maksaa puhelinlaskunsa Stockmann-tilin kautta on ainoastaan yksi Stockmann Dial -palveluun kuuluvista monista ominaisuuksista.

Siinäkin tapauksessa, että Stockmann Dial -palvelun markkinoinnissa katsottaisiin olevan kysymys myös kulutusluoton markkinoinnista, Stockmann Dial -palvelun markkinointi ei ole rikkonut KSL 7 luvun kulutusluottoa koskevia tai muitakaan KSL:n säännöksiä.

Stockmann Dial -palvelun markkinoinnin yhteydessä suoritetun lisäetujen tarjoamisen osalta on huomattava, että lisäetujen markkinointi vapautui vuonna 2001 voimaantulleella KSL:n muutoksella. Kuluttaja-asiamiehen vaatimus siitä, että Stockmann Dial -palvelun markkinoinnissa ei saisi tarjota kuluttajille lisäetuja, on vastoin voimassa olevaa oikeutta. Kysymys on tältä osin pyrkimyksestä venyttää KSL 2 luvun 1 §:n soveltamisala koskemaan kylkiäisiä, vaikka kylkiäiskielto on poistettu KSL:sta.

Myöskään kulutusluottoja erityisesti säätelevässä KSL 7 luvussa ei ole kielletty markkinoimasta lisäetuja kulutusluottojen yhteydessä. On selvää, että mikäli lainsäätäjän nimenomaisena tarkoituksena olisi ollut säännellä kulutusluottoja kylkiäisten osalta eri tavoin, olisi mainittuun lukuun sisällytetty tätä koskeva säännös viimeistään siinä yhteydessä, kun kielto muualta laista poistui kokonaan.

3) Stockmann Dial -palvelun markkinointi ei ole ollut KSL 2 luvun 1 §:n tarkoittamalla kuluttajien kannalta sopimatonta. Stockmann Dial -palvelun mainonta ei ole ollut sisältönsä tai ulkomuotonsa osalta kuluttajien kannalta kohtuutonta eikä myöskään millään tavoin poikennut kuluttajien kannalta kielteisellä tavalla matkapuhelinalalla vakiintuneesta mainosilmoittelusta.

Matkapuhelinalalla vakiintuneen mainoskäytännön mukaisesti oheistuotteilla on näkyvä osa koko kampanjaa. Stockmann Dial -palvelun yhteydessä mainostetut lisäedut ovat olleet varsin tavanomaisia lisäetuja eivätkä edes poikkeuksellisen houkuttelevia. Nämä lisäedut eivät myöskään ole hallinneet Stockmann Dial -palvelun mainontaa, vaan Stockmann Dial -palvelun esitteestä ja muusta markkinointiaineistosta on käynyt selkeästi ilmi markkinoitava tuote ehtoineen.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet sekä asiassa esitetty henkilötodistelu ilmenevät valmisteluistunnon pöytäkirjan liitteenä olevasta yhteenvedosta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

1) Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että Stockmann Oyj Abp:ia ja Radiolinja Suomi Oy:tä kielletään käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävissä sopimuksissa ainoana maksutapana kulutusluottoa.

Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa on puheena olevalta osin kysymys siitä, onko Stockmann Dial -palveluun liittyvää ehtoa, jonka mukaan maksutavan osalta ainoana vaihtoehtona on järjestely, jossa laskutus kyseisen palvelun osalta tapahtuu luotollisen Stockmann-tilin kautta, kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten KSL 3 luvun 1 §:n nojalla kielletty.

KSL:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä n:o 8/1977 vp kuluttajansuojalainsäädännöksi on todettu, että sopimusehdon kohtuuttomuutta on arvosteltava sen mukaan, onko se luonteeltaan, tyypiltään omiaan suosimaan myyjää siinä määrin, ettei sopimuspuolten välillä voida enää katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa (HE 8/1977 vp s. 34). Edelleen KSL 3 luvun 1 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on sanotussa hallituksen esityksessä todettu, että eräänä yleisenä kohtuullisuuden mittapuuna voidaan pitää tahdonvaltaisen oikeuden normeja. Sopimuksen ehto, joka tahdonvaltaisesta oikeusnormista poiketen yksipuolisesti suosii myyjää tavalla, joka järkyttää osapuolten keskinäistä tasapainoa, on kohtuuton. (HE 8/1977 vp s. 36).

Laskutus Stockmann Dial -palvelun osalta tapahtuu Stockmann-tilin kautta samalla laskulla mahdollisten muiden Stockmann-ostosten kanssa. Tilin ominaisuuksiin kuuluu, että maksettaessa koko laskutuskaudelta kertynyt lasku seuraavana eräpäivänä tilinhaltijalta ei peritä korkoa eikä muutakaan maksua, jolloin tili toimii käteislaskutuksen tavoin. Tilinhaltija voi kuitenkin halutessaan maksaa laskusta vain vähimmäiserän, jolloin hän ei saa korotonta maksuaikaa, vaan korko peritään kunkin tilioston ostopäivästä lukien.

Vaikka laskutus Stockmann Dial -palvelun osalta tapahtuu luotollisen tilin kautta, kuluttajalla on kuitenkin aina mahdollisuus maksaa laskunsa koroitta ja ilman mitään lisäkulukuluja, jolloin Stockmann-tili toimii käytännössä käteislaskutuksen tavoin. Maksamisessa Stockmann Dial -palvelun osalta ei tällöin ole myöskään juurikaan eroa verrattuna tavanomaiseen matka- tai lankapuhelinlaskun maksamiseen, mikä useimmiten tapahtuu jälkikäteen todellisen käytön perusteella.

Sanottuun nähden kysymyksessä olevan Stockmann Dial -palvelun maksutapaa koskevaa ehtoa ei voida pitää sellaisena tai katsoa sisältävän sellaisia elementtejä, että ehto olisi jotenkin omiaan suosimaan yksipuolisesti myyjää siten, ettei sopimusosapuolten välillä voitaisi katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa.

Edellä mainitun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevaa Stockmann Dial -palvelun maksutapaa koskevaa ehtoa ole pidettävä KSL 3 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

2) Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että Stockmann Oyj Abp:ia ja Radiolinja Suomi Oy:tä kielletään tarjoamasta kuluttajille suunnatussa kulutusluottojen markkinoinnissa lisäetuja, jotka eivät liity suoraan kyseiseen luottoon tai sen käyttöön, katsoen, että Stockmann Dial -palvelun markkinoinnissa on ollut kyse, puhelinliittymän ohella, myös kulutusluoton markkinoinnista.

Stockmann Dial -palvelua on markkinoitu erityisillä Stockmannin kanta-asiakkaille suunnatuilla kampanjoilla keväällä ja syksyllä 2002. Markkinointiaineisto on lähetetty kaikille sellaisille Stockmannin kanta-asiakkaille, jotka eivät ole olleet ennestään Radiolinjan asiakkaita, myös niille, jotka eivät ole omistaneet Stockmann-tiliä. Kevään 2002 markkinointiaineisto on sisältänyt kampanjaesitteen, esitteet Stockmannin tarjoamista avauseduista ja Radiolinjan puheaikatarjouksesta sekä yleisesitteen Stockmann Dial -palvelukokonaisuudesta. Syksyn 2002 markkinointiaineisto on puolestaan sisältänyt kanta-asiakaskirjeen, Stockmann Dial -palvelun avaamiseen liittyviä lisäetuja esittelevän esitteen sekä saman yleisesitteen, joka sisältyi myös keväällä 2002 toimitettuun aineistoon.

Kyseinen markkinointiaineisto on keskittynyt lähes yksinomaan Stockmann Dial -palvelun sekä sen hankkimiseen liittyneiden lisäetujen esittelemiseen. Markkinointiaineiston perusteella markkinaoikeus katsoo, että vastaajien harjoittamassa markkinoinnissa on ollut kysymys Stockmann Dial -palvelun sekä siihen liittyneiden lisäetujen markkinoinnista.

Koska vastaajien markkinointia ei ole pidettävä kulutusluoton markkinointina, kuluttaja-asiamiehen vaatimus vastaajien kieltämisestä tarjoamasta kuluttajille suunnatussa kulutusluottojen markkinoinnissa lisäetuja, jotka eivät liity suoraan kyseiseen luottoon tai sen käyttöön, on hylättävä.

3) Markkinoinnissa on tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen oltava keskeisellä sijalla. Mahdollisesti tarjottavia lisäetuja ei saa käyttää myynninedistämiskeinona siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen asemesta, jolloin kuluttajan päähuomio keskittyy sanottuihin myynninedistämiskeinoihin. Markkinatuomioistuin on esim. ratkaisun 1999:16 perusteluissa lausunut, että kuluttajan etujen mukaista on, että markkinointiaineiston pääsanomana on tarjottu tuote ja sen esittely.

Vastaajien markkinoinnissa on tarjottu Stockmann Dial -palvelun lisäetuna 100, 200 tai 300 euron lahjakorttia siitä riippuen, kuinka monta liittymää kuluttaja hankkii. Lahjakortin sijasta on lisäetuina tarjottu mm. vaatteita, kosmetiikkaa ja astiastoja vähintään 100, 200 tai 300 euron arvosta. Tarjottuihin lisäetuihin on kuulunut mm. 225,60 euron arvoinen viinilasisetti sekä 327,30 euron arvoinen astiasto. Lisäksi on tarjottu lisäetuna 50 eurolla puheaikaa ja nopeille kuluttajille kännykkäkotelo. Markkinoidun liittymän avaajille on myös luvattu lähettää maksutta tekstiviesti-ilmoitus numeron vaihtumisesta kuluttajan nimeämiin kotimaisiin GSM-numeroihin ja siirtää puhelinmuistio uudelle kortille, minkä lisäksi toisessa kampanjassa on luvattu liittymän avaajalle hänen puhelimeensa Stockmannin tarjoukset maksutta vuoden loppuun saakka.

Tarjotut lisäedut ovat olleet arvoltaan huomattavia markkinoituun palveluun suhteutettuina. Markkinointiaineistossa lisäetujen esittely on ollut sekä määrällisesti että sisällöltään runsasta. Aineistossa on kuvailtu monisanaisesti ja värikuvin tarjottuja lisäetuja sekä käytetty otsikkoina mm. ilmaisuja "Mahtavat avausedut" ja "Yli sadan euron porkkana".

Kuluttajille lähetetyssä kevään 2002 kampanja-aineistossa on esitelty Stockmannin tarjoamia lisäetuja ja Radiolinjan tarjoamaa puheaikaetua. Pääosa aineistosta käsittää lisäetujen esittelyä. Myös syksyn kampanjassa tarjotut lisäedut ovat olleet keskeisenä elementtinä. Myös asiakaskirjeessä on esitelty lisäetuja. Vaikka aineistossa on ollut mukana puhelinliittymää koskeva esite ja myös muussa aineistossa on ollut mainintoja tarjotusta palvelusta, lisäetuja on esitelty aineistossa sekä määrällisesti että sisällöltään selvästi enemmän.

Vastaajien markkinointiaineistossa ovat keskeisellä sijalla olleet tarjotut lisäedut. Useimmat tarjotuista lisäeduista eivät kuluttajan kannalta asiallisesti liity tarjottuun palveluun. Markkinoinnissa on siten korostettu puhelinliittymän ja sen ehtojen kannalta toisarvoisia seikkoja. Lisäedut on esitelty markkinoinnissa siten, että kuluttajan päähuomio on saattanut keskittyä tarjotun puhelinliittymän ja sen ehtojen sijasta sanottuihin myynninedistämiskeinoihin. Markkinointi on ollut omiaan vaikuttamaan epäasiallisesti kuluttajan ostopäätökseen.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että vastaajat ovat käyttämällä kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa lisäetuja siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjotun tuotteen ja tarjouksen ehtojen asemesta, menetelleet markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINAOIKEUDEN RATKASU

Markkinaoikeus kieltää KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla Stockmann Oyj Abp:tä ja Radiolinja Suomi Oy:tä, molempia 100.000 euron sakon uhalla käyttämästä kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa lisäetuja siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan hyödykkeen ja tarjouksen ehtojen asemasta.

Kieltoa on noudatettava 1.5.2004 lukien.

Muilta osin hakemus hylätään.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Maarit Lindroos ja Jussi Karttunen sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Tuula Sario ja Klaus Viitanen

Asiassa on äänestetty. Eriävä mielipide on päätöksen liitteenä.

LIITE

Markkinaoikeustuomari Maarit Lindroosin ja asiantuntijajäsen Tuula Sarion eriävä mielipide:

Olemme kohtien 2 ja 3 osalta samaa mieltä kuin markkinaoikeuden enemmistö, sen sijaan kohdan 1 osalta lausumme seuraavan:

Hakemuksen kohteena olevat sopimusehdot edellyttävät, että kuluttaja, joka hankkii markkinoidun Stockmann Dial -palvelun, tekee samalla Stockmann-tiliä koskevan luottosopimuksen, ellei hänellä ennestään ole ko. sopimusta. Muita maksutapoja kuin mainittu tililuotto ei ole tarjottu markkinoidun palvelun maksamiseksi.

Mainitun palvelun ostava kuluttaja maksaa puhelinliittymää koskevan laskunsa Stockmann-tililleen mahdollisesti kertyneiden muiden maksujen kanssa. Stockmann-tilin ehtojen mukaan kuluttajalle lähetetään kuukausittain tiliote, josta käyvät ilmi laskutusjakson aikana kirjatut tilitapahtumat, tilin saldo jakson alussa ja lopussa sekä erääntynyt saldo ja sen viimeinen maksupäivä. Ehtojen mukaan kuluttaja voi viimeistään eräpäivänä maksaa joko koko saldon tai sitä pienemmän haluamansa erän, kuitenkin vähintään tiliotteeseen merkityn vähimmäiserän. Kuukausittain maksettava vähimmäiserä on ehtojen mukaan yksi viidesosa viiden edellisen kuukauden pituisen jakson aikana tehdyistä ostoista lisättynä mahdollisella koron osuudella. Sopimusehdoissa on ehdot myös mm. luottorajasta, luoton koroista ja kuluttajan maksujen viivästymisen seuraamuksista.

Kulutusluotto on kuluttajan talouden kannalta merkittävä hyödyke. Kuluttajalla on luottosopimuksen perusteella mahdollisuus käyttää myös hänelle tulevaisuudessa tulevia tuloja ennakolta. Tililuottoa koskeva sopimus on jatkuva luottosopimus, johon sitoutuessaan kuluttaja tekee talouteensa pitkäaikaisesti vaikuttavan sopimuksen. KSL:n 7 luvun säännöksissä on mm. lueteltu, mitä kulutusluottosopimuksessa on mainittava. Sanotuilla säännöksillä on pyritty varmistamaan, että kuluttaja saa riittävät tiedot hänelle tarjotun sopimuksen ehdoista, jotta hän voi rationaalisin perustein harkita, sitoutuuko hän kulutusluottoa koskevaan sopimukseen ja millaiseen sopimukseen hän sitoutuu.

Vastaajat ovat tarjonneet kuluttajille yhtenä kokonaisuutena kahta sopimusta, matkapuhelinliittymää koskevaa sopimusta ja tililuottoa koskevaa sopimusta. Molemmat sopimukset ovat pitkäkestoisia ja niissä on useita ehtoja. Kuluttajan on siten otettava selvää tavanomaista monimutkaisemmasta sopimuskokonaisuudesta.

Jos kuluttaja maksaa koko luoton kerralla viimeistään eräpäivänä, hänen ei vastaajien sopimusehtojen mukaan tarvitse maksaa luottokustannuksia. Kysymyksessä on tällöin luoton maksaminen ennakolta. Mikäli kuluttaja ei maksa koko luottoa kerralla, hän joutuu maksamaan luotosta luottosopimuksen mukaiset luottokustannukset. Kun kuluttaja tällöin maksaa puhelinlaskunsa luottotilin kautta, hänen on maksettava myös puhelinlaskulle tililuottosopimuksen mukaiset luottokustannukset. Kuluttaja ei voi kohdistaa maksua pelkästään puhelinlaskuun siinäkään tapauksessa, että hän maksaisi saldosta vain puhelinlaskua vastaavan määrän.

Mahdollisuus maksaa luotto ennakolta ilman luottokustannuksia on vaihtoehtoinen maksutapa sellaisille kuluttajille, joilla on mahdollisuus maksaa koko luotto kerralla. Kuluttajille voi kuitenkin tulla tilanteita, jolloin heillä ei ole mahdollisuutta maksaa kerralla koko luottoa. On myös kuluttajia, jotka usein joutuvat maksamaan luoton erissä kaikkine luottokustannuksineen.

Kuluttajan luotosta johtuvat maksut voivat myös viivästyä. Kun puhelinlasku sisältyy mainittuun korolliseen tilivelkaan, myös mahdolliset viivästysseuraamukset määräytyvät tililuottoehtojen mukaan. Vastaajien sopimusehtojen mukainen tililuoton korko on korkeampi kuin laissa säädetty viivästyskorko. Vastaajien sopimusehtojen mukaan puhelinliittymä voidaan myös sulkea kuluttajan maksuhäiriöiden vuoksi.

Puhelinliittymän käyttäjän oikeuksista on säädetty viestintämarkkinointia koskevassa erityislainsäädännössä. Mainitussa lainsäädännössä on säännökset mm. maksun laiminlyönnin seuraamuksista, esim. siitä, millä edellytyksillä puhelinliittymä on laiminlyöntitapauksissa mahdollista sulkea. Luotosta aiheutuvien maksujen laiminlyönnin seuraamukset matkapuhelinliittymän suhteen eivät kaikilta osin käy selkeästi ilmi vastaajien sopimusehdoista.

Kuluttajille on tarjottu mainittua matkapuhelinliittymää koskevien laskujen maksutavaksi vain tililuottoa. Kuluttajille lähetetyssä aineistossa on esitelty enemmän matkapuhelinliittymää ja sitä koskevia ehtoja kuin tilisopimusta ja sen ehtoja. Sellaiselta kuluttajalta, jolla ei ennestään ole ollut ko. tililuottoa, on tällöin helposti saattanut jäädä harkitsematta se tilanne, että hän ei ehkä kaikissa tapauksissa kykenekään maksamaan tililuottoa kerralla pois, jolloin hänen maksettavakseen tulevat luottosumman lisäksi kaikki luotosta aiheutuvat kustannukset. Tässä yhteydessä sopimusehto, jonka mukaan kuluttajan on matkapuhelinliittymän saadakseen hankittava tililuotto, on saattanut johtaa siihen, että kuluttaja on sitoutunut tililuottosopimukseen vain matkapuhelinliittymän saadakseen, jolloin hän ei ole riittävästi tullut harkinneeksi tililuottosopimuksen merkitystä taloudelleen.

Stockmann-tili on tavanomainen kuluttajille tarjottava tililuotto. Myös se, että kuukauden kuluessa luoton kokonaan maksavan kuluttajan ei tarvitse maksaa luottokustannuksia, on tavanomainen sopimusehto kulutusluottoa tarjoavilla elinkeinonharjoittajilla. Kulutushyödykkeitä luotolla myyvät muutkin elinkeinonharjoittajat antavat kuluttajille noin kuukauden pituisen maksuajan ilman, että kuluttajan tarvitsee maksaa luottokustannuksia.

Vastaajat ovat esittäneet, että esillä oleva sopimusehto ei ole hyödykkeen hinta huomioon ottaen ollut kohtuuton. Vastaajat eivät ole kuitenkaan esittäneet mitään näyttöä siitä, että matkapuhelinliittymästä aiheutuvat maksut vastaajien tarjoamalla tililuotolla maksaen olisivat kuluttajalle edullisempia kuin kilpailijoiden perimät maksut.

Edellä mainituilla perusteilla katsomme, että vastaajien sopimusehto, jonka mukaan kuluttajien kanssa tehtävissä matkapuhelinliittymää koskevissa sopimuksissa käytetään maksutapana kulutusluottoa ilman, että samalla tarjotaan kuluttajille sellaista vaihtoehtoista maksutapaa, jossa kuluttajan ei tarvitse sitoutua luottosopimukseen, on ollut kuluttajien kannalta kohtuuton.

Kiellämme siten Stockmann Oyj Abp:tä ja Radiolinja Suomi Oy:tä, molempia 100.000 euron sakon uhalla KSL:n 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävissä sopimuksissa maksutapana kulutusluottoa, tarjoamatta kuluttajille samalla sellaista vaihtoehtoista maksutapaa, jossa kuluttajan ei tarvitse sitoutua luottosopimukseen.

Vakuudeksi Olli Mäkinen

LAINVOIMAISUUS

Korkeimman oikeuden ratkaisu 1.7.2005 KKO:2005:81